Salo-Bangkok -pikavuoro on liikkeellä

Featured

Pikapäivitys 15.11 n. klo 19.30 Tadzikistanin aikaa: Nyt on käynyt selväksi, että kuvallisia blogipäivityksiä täältä ei tehdä. Opas kertoi aamulla, että koko maassa verkon tehoa ja toimivuutta on vähennetty.

Tänään on tehty kiertoajelu Khujandissa. Noin puolet porukasta lähti vuokrabussilla vuoristoon, mutta minä ja Merja jäätiin kaupunkiin. Hotellimme on aivan keskustan aukion ja linnoituksen vieressä. Musiikki ym. on raikannut aukiolta, menossa on ollut jonkinlainen joukkoesitysharjoitus Rogunin suuren padon vihkiäisjuhlallisuuksien takia, jonkun tiedon huomenna olisi myös joku presidentin pävä.

Pikapäivitys 14.11.18 illalla Tadzikistanissa Khujand-kaupungissa, nettiongelmat vaivaavat, aamulla yritin lähettää seuraavanlaista viestiä: ”Tällainen reissu, tällaiset paikkakunnat, tällainen porukka – tälle kokonaisuudelle on vaikea löytää oikeita ylistäviä sanoja. Tashkentin jälkeen on vietetty kaksi iltaa, kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä Samarkandissa; taas on löytynyt kaupunki, jossa olisi pitänyt olla kauemmin tai jonne pitäisi tulla uudestaan. Nyt olemme kuitenkin jo matkalla uuteen maahan.”

Jatkoa klo 22.30 paikallista aikaa: Koko päivän aikana netti ei ole toiminut minun koneissani. Nyt olemme juuri majoittuneet Khujandissa muuten hyvän tuntuiseen hotellin, paitsi että netti toimii erittäin hitaasti. Täällä olemme kaksi yötä, sen jälkeen siirrytään taas Kirgisiaan. Jos netti alkaisi toimia edes vähän paremmin, yritän julkaista noita Uzbekistan-tekstejä viimeistään huomenna torstaina.

Pikapäivitys 12.11 maanantai-iltana: Saavutimme Samarkandin hotellimme noin kello 21, mielenkiintoinen tapaus jälleen. Aamupäivällä olimme Tashkent-kiertoajelulla ja sen jälkeen söimme suuressa kansanravintolassa hyvin paikallista ruokaa. Tashkent-Samarkand -välillä näimme jonkun verran paikallista kyläelämää. Huomenna tutustutaan Samarkandiin, siitä lisää myöhemmin. Nettiongelmani tuntuvat taas vähentyneen, välillä jo läppärikin sanoi sopimuksensa irti.

Pikapäivitys 12.11. klo 1.15 Uzbekistanin aikaa Tashkentissa: Tänään jälleen rajan ylitys; Kazakstanin ja Uzbekistanin rajoilla/rajavyöhykkeellä vietettiin aikaa ehkä 4-5 tuntia (kukaan ei huomannut katsoa kelloa). Itse pääsimme rajan yli kaikkia tavaroita kantaen ehkä noin tunnissa, mutta bussi jumittui pitkien rekkajonojen perään. Onneksi vajaan kilometrin kävelyn jälkeen löydettiin mukava, hyvin paikallishenkinen kahvila ja läheltä löytyi pieni kauppakin. Aika kului rattoisasti ja kuitenkin yllättävän nopeasti. Joukkomme taisi tehdä kahvilanpitäjät ja rahanvaihtajat aika tyytyväisiksi. Rajan yli näytti meidän lisäksi kulkevan vain rekkoja, ei muita turisteja. Lähempänä Tashkentia olisi ollut toinen rajanylityspaikka henkilöautoille ym., bussilla jouduimme tekemään yli 150 km:n ylimääräisen lenkin.

Aikavyöhyke muuttui taas, nyt tunnin lähemmäksi Suomen aikaa. Hotelliin kirjauduttiin n. klo 22. Hotellissamme ei ollut ruokailua eikä baariakaan. Oma prosessinsa oli löytää lähistöltä ruokapaikka, kaikki tuntuvat menevän täällä kiinni klo 23. Kaupoistakaan ei enää löytynyt haluttua juomaa, mutta pääsimme kuitenkin päättämään illan mukavasti ja mielenkiintoisesti yökerhossa! Varsinaisten blogijuttujen tekeminen siirtyy jälleen (katsokaa Pikavuoron virallista blogia – blogin pitäjä palasi meitä aikaisemmin hotellille). Aamulla lähdetään hyvissä ajoin pienelle kiertoajelulle Tashkentiin ja sen jälkeen matkataan Samarkandiin, jossa yövytään sentään kaksi yötä.

Pikapäivitys 11.11. klo 01.00: On juuri majoituttu hienoon hotelliin Shymkentissä (Zhybek Zholy – Silkkitie -hotelli). Huone on iso ja hyvin varustettu, mutta näyttää siltä, että netti ei toimi toivotusti (ongelmia minulla erityisesti läppärillä eli tällöin ongelmia nettijutuissa). Päivä oli jälleen pitkä bussissa istumisen osalta. Päivän rajanylitys (Kirgistan-Kazakstan) sujui suhteellisen hyvin.

Pikapäivitys 10.11. aamulla.  Bussissa istutaan Bishkekin laitamilla, autoa pestään tällä hetkellä. Nyt tulee ikkunastakin paremmat kuvausnäkymät. Olen nyt päässyt lisäämään kaksi varsinaista juttuakin, Kirgisian osuus on vielä hieman keskeneräinen.

 

Blogimme keskittyy nyt kahden kuukauden ajan linja-automatkamme seuraamiseen. Tämä blogi alkoi aikoinaan polkupyörämatkojemme raportoijana (ks. kategorialuetteloa sivulla), kaukomatkablogimme yhdistin tähän muutama vuosi sitten. Läpi Aasian kulkevasta linja-automatkastamme pyrin tekemään laajempia juttuja muutaman päivän välein; paljon riippuu siitä, millaiset nettiyhteydet ovat käytettävissä. Tämän pysyvän alkutekstin eteen kirjoitan lyhyempiä ja ajankohtaisempia tilannekatsauksia/pikapäivityksiä (”missä ollaan” ja ”minne ollaan menossa”). Matkaan valmistautumisesta ja mm. kotimme suojaamisesta tein jo yhden jutun ennen matkaa.

Kirgistan – Kazakstan – Uzbekistan

Kahden päivän aikana (10.-11.11.18) olemme kulkeneet kolmen maan alueella eli rajat on ylitetty kahdesti. Sunnuntai-iltana (11.11) saavuimme yöpymään Tashkentiin, sitä ennen yövyttiin Kazakstanin puolella Shymkentissä.

Kumpaankiin mainitulle majoituspaikkakunnalle saavuimme melko myöhään. Alkuperäisessä suunnitelmassa tämä yli 700 kilometrin matka oli sijoitettu yhteen päivään; etukäteen olimme jo hyvin pystyneet arvioimaan, ettei tämä tule onnistumaan. Kirgistan-Kazakstan -rajanylitys sujui suhteellisen hyvin, mutta Kazakstan-Uzbekistanin raja-alueella jouduimme viettämään 4-5 tuntia.

Lauantaiaamuna autoa vielä vähän huollettiin Bishkekin hotellin takapihalla. Kaupungista ulosajon jälkeen auto käytettiin vielä pesulassa.

Zhibek Zholy -hotelli Shymkentissä oli palveluiltaan ja huoneiltaan parempi kuin nähtävyydeksi luokiteltu Kazakstan-hotelli Almatyssa.2018-11-11 009

Shymkentissä kävimme jälleen katselemassa presidentin aikaansaamia mahtipontisia monumentteja.Shymkent00010IMG_3270IMG_3269IMG_3276IMG_3280

Maisemat olivat jonkun verran vaihtelevammat Etelä-Kazakstanissa kuin pohjoisessa. Näimme monenlaisia patsaita, käytettyjen autojen markkinoita ym…Shymkent00009

Itse pääsimme rajan yli kaikkia tavaroita kantaen ehkä noin tunnissa, mutta bussi jumittui pitkien rekkajonojen perään. Onneksi vajaan kilometrin kävelyn jälkeen löydettiin mukava, hyvin paikallishenkinen kahvila ja läheltä löytyi pieni kauppakin. Aika kului rattoisasti ja kuitenkin yllättävän nopeasti. Joukkomme taisi tehdä kahvilanpitäjät ja rahanvaihtajat aika tyytyväisiksi.2018-11-11 0152018-11-11 019

Rajan yli näytti meidän lisäksi kulkevan vain rekkoja, ei muita turisteja. Lähempänä Tashkentia olisi ollut toinen rajanylityspaikka henkilöautoille ym., bussilla jouduimme tekemään yli 150 km:n ylimääräisen lenkin.

Aikavyöhyke muuttui taas, nyt tulimme tunnin lähemmäksi Suomen aikaa. Hotelliin kirjauduttiin n. klo 22. Hotellissamme ei ollut ruokailua eikä baariakaan. Oma prosessinsa oli löytää lähistöltä ruokapaikka, kaikki tuntuvat menevän täällä kiinni klo 23. Kaupoistakaan ei enää löytynyt haluttua juomaa, mutta pääsimme kuitenkin päättämään illan mukavasti ja mielenkiintoisesti yökerhossa!
Uzbekistan on entinen neuvostotasavalta Keski-Aasiassa. Naapurimaita ovat Kazakstanin, Kirgisian ja Tadzhikistanin lisäksi Afganistan ja Turkmenistan; nämä kaksi valtiota jäävät reissullamme käymättä. Asukkaita maassa on yli 32 miljoonaa. Uzbekistaniin tarvitaan viisumi. Sen hakeminen piti onnistua sähköisesti helposti. Niitä aloimme hakea jo yli viikko aikaisemmin ollessamme Astanassa. Osalle viisumin hakeminen onnistui hyvin (mm. minulle ja Merjalle). Osalle viisumien hankkiminen oli monen päivän työ, välillä käytiin valokuvaamossa, kuvia käsiteltiin yms. Sitten lopulta lauantai-iltana viisumit olivat tulleet kaikille ja sunnuntaina koko porukka pääsi Uzbekistaniin. Monenlaisia varasuunnitelmia oli jo tehty, niitä ei onneksi tarvittu.

Mielenkiintoisessa Kirgisiassa

Edellispäivänä saavuimme tämän reissun ensimmäiseen sellaiseen maahan, jossa emme ole koskaan käyneet. Olemme matkanneet jo kolmisen viikkoa ja aina vaan mielenkiintoisempaa on edessä – matkaväsymystä ei ole vielä koettu.

Keskiviikkona 8.11 ajettiin vielä pari sataa kilometriä Kazakstanin puolella. Alkuun satoi räntää, mutta aika pian sää muuttui mukavan aurinkoiseksi. Kun käännyimme kohti etelää, suuntasimme suoraan kohti toisella puolella horisontissa koko ajan näkyneitä vuoria eli pitkät tasankoajot loppuivat (ainakin väliaikaisesti) siihen.00_Bishkek000012018-11-09 014 Vuorten yli pääsimme lumisen solan kautta. Pysähdyimme ruokailemaan aurinkoiseen rajakaupunki Kordayhin.IMG_3079IMG_3108

Kazakstanin/Kirgisian raja ylitettiin noin tunnissa; jouduimme kantamaan/raahaaman tavaramme melko pitkän matkan kahden tullin läpi. Passeihin saatiin taas leimoja tiukkojen tuijotusten ja kuvausten kera, viisumia Kirgisiaan ei tarvita.Almaty300001Almaty300002

Kirgisia on pieni sisämaavaltio Keski-Aasiassa. Asukkaita täällä on noin kuusi miljoonaa. Rajalta saimme mukaan matkaan hyvän oppaan. Maan pääkaupunki Bishkek on vain muutaman kymmenen kilometrin matkan päässä rajasta. Asukkaita täällä on noin miljoona.

Majoituimme Bishkekiin ja lähdimme kylille. Sim-kortin hankinta on reissulla ollut joka maassa ensimmäinen puuha. Simkortti oli tässä maassa ilmainen, mutta 10 GT-nettiyhteyden kuukaudeksi sai 95 paikallisella rahalla (melkein 1,5 euroa). Kävimme syömässä kaupungin keskustassa hulppeasti alle 20 eurolla – ja paluumatkalla törsäsimme taksiin runsaan euron.

2018-11-08 0072018-11-08 010IMG_20181108_210459

Perjantaille (9.11.) oli sovittu opastettu kaupunkikiertoajelu sekä ajaminen katsomaan Ala Archan kansallispuistoa ja vuorille kävelemään. Kiertoajelun aikana nähtiin monia merkittäviä rakennuksia, Vilenin patsas ja puistoja.

IMG_3122

Toisen maaillmansodan voiton muistomerkki. Myös kirgisialaisia oli paljon neuvostoliiton joukoissa ja miesmenetykset olivat suuret.

IMG_20181109_100041

00_Bishkek00006

Kaupungissa on valtavasti patsaita, tässä istuvat Marx ja Engels. Ks. mm. nettisivustoa kyrgyzstantravel.net

00_Bishkek00007

Kurmanjan Datka oli hyvin merkittävä naisjohtaja (mm. sotajoukkojen johtajana 1800-luvun loppupuolella).

Kansallispuistossa käveltiin puoli tuntia kohti vuoria lumessa ja puoli tuntia takaisin. Aurinko paistoi, lumi oli puhtaan valkoista ja kesy orava valloitti kaikkien sydämet. IMG_20181109_122310IMG_20181109_123651

00_Bishkek00010

Vuorien rinteet ovat paikoin katajien peitossa

IMG_3181IMG_3159IMG_319900_Bishkek00012

Bussilla päästiin sitten vielä kaupungin keskustaan yhteen basaariin tutustumaan. Kierreltiin muutenkin kaupungin lumettomissa maisemissa. Täällä on pe-ma pitkä vapaa ihmisillä lokakuun vallankumouksen juhlinnan vuoksi ja siksi basaarikin oli todella täynnä ihmisiä.IMG_20181109_1703472018-11-09 031

Jutun kirjoittaminen piti tältä osin loppua tähän, mutta kaivoin koneen uudestaan esille, kun istumme hotellin kahvilassa odottamassa bussiamme huoltoreissulta. Eilinen vuoristoajelu otti bussin voimille jarrujen osalta, alaspäin tultaessa tuntui samanlaista käryä kuin viime syksynä Balkanin reissulla; tällöin bussi joutui jäämään huoltotauolle noin 40 km Mostarista. Kuski oli ainakin vielä eilen illalla vakuuttunut siitä, että tänään päästään hyvin jatkamaan matkaa. Päivän etappi lienee aika tasaista maastoa, kun poikkeamme taas Kazakstanin puolelle. Tosin loppupäivästä taitaa olla taas melko mäkistäkin. Yöpymisen olisi määrä tapahtua Shymkentissä.

Almatyn vuoristoseikkailut

Almatyn kolmantena päivänä, sen jälkeen kun hotellihuoneongelmat oli selvitetty lähdimme bussilla kohti vuoria. Ensimmäisenä kohteena oli Medeon luistelukeskukseen, jossa ennen halleja tehtiin pääosa pikaluistelun maailmanennätyksistä.

(kuvia on taas paljon ja välttämättä ne eivät ihan hetkessä lataudun näkyviin, odota rauahassa)19_IMG_20181107_135709Sisälle oli pieni pääsymaksu, mutta pitihän se tällainen maailmankuulu urheiluareena nähdä; paikalla oli runsaasti luistelijoita. He eivät olleet pikaluistelijoita, koska kaatumisia näkyi paljon – emme kuitenkaan viitsineet mennä näyttämään luistelumallia.

20_IMG_20181107_134502

Luisteluareenalta piti kävellä vähän rinnettä alaspäin, että pääsi ylös vuoristoon vieville gondolihisseille.

Hiihtohisseiltä pystyi vielä kuvaamaan luistelukeskusta yläilmoistakin:35_Almaty30000835_Almaty300021

Shymbulakin hiistokeskukseen Trans-Ili Alataun vuoristossa kuljetaan kolmella erillisellä gondolihissillä. Ensimmäiselle etapille matka taisi kestää puolisen tuntia; matka oli yllättävän pitkä, kun välillä jonkun ”kumpareen” ylittämisen jälkeen vähän laskeuduttiinkin, mutta reilusti yli kahden kilometrin korkeuteen noustiin jo tällä ensimmäisellä hissillä.

66_Almaty300011

Laskettelukauden osalta keskustaa oltiin ilmeisesti vasta avaamassa, rinteillä oli runsaasti lumitykkejä, vaikka ympäristössäkin lunta oli jo aika paljon. Korkeimmilla huipuilla lumi ei taida sulaa lainkaan?

Ensimmäisellä väliasemalla oli ravintoloita, pikaruokaloita ja muunlaista ”viihdykettä”:70_Almaty300020

70_Almaty300009

Nämä eivät ilmeisesti olleet maitotonkkeja

Matkaa jatkettiin vähän lyhyemmällä osuudella, kunnes päästiin viimeiselle osuudelle, Chimbulak 2:lla noustiin 2,8 kilometristä noin 3,2 kilometiin, ylimmälle tasanteelle matka kesti noin kolme varttia.75_Almaty300015

79_IMG_20181107_15013780_Almaty30001480_Almaty30001680_IMG_20181107_15080180_IMG_20181107_151113

80_IMG_20181107_151300

Aika pitkä matka oli maailman muihin merkittävimpiin alppihiihtokeskuksiin.

Yli kolmen kilometrin korkeudessa liikkuminen pisti jo vähän puuskuttamaan ja oli aika viileätäkin, joten alastulomatkalla piti hieman nauttia lämmikkeitä:

Ylös- ja alastulomatkalla nähtiin monenlaisia maisemia ja muita kohteita, tässä pari poimintaa:

92_IMG_2959

Almatyn laitamien teiden varsilla näkyi mitä eriskummallisempia putkirakenteita; näillä ehkä hoidetaan pitkälti kaupngin talojen lämmitysestä? Helpompi vetää putket maan pinnalla kuin maan sisällä, vaurioherkkyys pienempi?

Vuorten vierelle matkasimme linja-autolla ja alaskin päin tultiin ensin samalla bussilla, mutta kesken matkaa vaihdoimme bussia. Bussi 29:n päätepysäkillä oli tällaiset näkymät:

Ensimmäisessä bussissa (n:o12) oli jo lähtöhetkellä ruuhkaa, jouduimme seisomapaikoille. Kun vaihdoimme bussia, pääsimme melkein heti istumaan lämpimään autoon. Matkalla bussiin sitten alkoikin tulla runsaasti väkeä. Me olimme autossa varmaan ainoat turistit, muut olivat varmaan valtaosin työmatkalaisia, jotka kaupunkia lähestyttäessä väkisin tunkeutuivat jo ennestään täyteen bussiin. Ajoimme oman hotellimme ohi toiselle puolelle kaupunkia, koska halusimme vilkaista kaupungin kuuluisaa basaaria. Mietimme miten pääsemme bussista ulos oikealla pysäkillä, mutta kun ilmaisimme aikeemme ulospääsyyn, niin pikkuhiljaa meile annettiin tilaa ja rahastajallekin ilmoitettiin asiasta. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Basaarin ”katsaastettuamme” kävelimme hotelliin, matkalla tosin söimme englantilaispubissa (Shakespeare pub) pitsat.

Leppoisia päiviä Kazakstanin Almatyssa 1 – on ravitsettu itseämme ja vähän levättykin

Almaty (ent. Alma Ata) on Kazakstanin entinen pääkaupunki ja nykyäänkin maan suurin kaupunki lähes 1,5 miljoonalla asukkaallaan. Kaupunki on perustettu vasta 1850-luvulla, mutta alue on aikoinaan ollut osa silkkitietä. Tärkeimmät reitit kulkivat varmaankin etelämpänä. 1980-luvun lopulla kaupungin on täysin tuhonnut maanjäristykset. Vuonna 1997 maan pääkaupunki siirrettiin täältä Astanaan.

10_Almaty100006

Almaty; tuhansien värien kaupunki

Tässäkin kaupungissa on nykyään ongelmana voimakas autoistuminen ja liikenneruuhkat.12_Almaty100002Majoituimme aamulla jo neuvostoaikana rakennettuun mahtavan näköiseen Kazakstan-hotelliin.15_2018-11-05 005 Sisäänkirjautumisessa ja huoneiden saannissa oli kaikenlaista hässäkkää, siitä lisää tämän jutun lopussa.

20_2018-11-05 030

Almatyssa on useita yliopistoja ja myös elittikouluja, joissa on opettajina muutama suomalainenkin. Tapasimme heitä hotellimme aulassa. Suomalaisten määrä kaupungissa oli meidän tulomme jälkeen kuulemma moninkertaistunut.

Hotellimme mainitaan nähtävyysluetteloissa, se näkyykin laajalle kaupungilta ja vuoristosta, erityisesti iltavalaistuksessa.25_IMG_20181106_192302

Abai Qunanbaiuly oli kazakkilainen runoilija ja kansanvalistaja sekä yksi kazakin kirjakielen perustan laskijoista 1800-luvulla. Lukuisten patsaiden lisäksi Abaylla on ainakin ravintola Kök Töben huipulla (siitä myöhemmin), yliopisto, teatteri ja metroasema.

30_IMG_20181105_182144

Patsas melkein hotellimme vieressä

Nähtävyyksien bongaamisen lisäksi yritimme ruokailla vähän erikoisemmissa ruokapaikoissa. Ensimmäisenä iltapäivänä söimme erittäin maukkaat pihvit Eiffel-tornin ja Manneken Pis -patsaan kupeessa, paikka oli pihveihin erikoistunut Line Brew-panimoravintola, joimme myös panimon omaa olutta.

49_IMG_20181105_153802

50_2018-11-05 024

Kokki grillasi pihvimme komean tulen kanssa

Seuraavana päivänä ruokailimme yli kilometrin korkeudessa Abay-ravintolassa syöden kazakstanilaisia liharuokia.54_IMG_20181106_191128

56_IMG_20181106_181608

Lammasta tuikeassa pippurisoosissa

Seuraavaksi on sitten kuvia nähtävyyksistä. Line Brew -ravintolan lähellä oli Itsenäisyyden muistomerkki.

60_IMG_20181105_174230

Obeliskin huipulla Kultainen mies ja lumileopardi

Alueella oli useita merkittäviä rakennuksia ja komeat näkymät vuorille.61_Almaty100003Seuraavana päivänä kävelimme kaupungilla toiseen suuntaan, jossa on toinen nähtävyyksien keskittymä eli Panfilovin puisto, jossa on mm. kansanmusiikki-instrumenttien museo, katedraali ja 1900-luvun sotien (1917 – 1920 sisällissota sekä II maailmansota) muistopatsaita ja ikuinen tuli.

69_IMG_20181106_154652

Museorakennus

65_IMG_289665_IMG_2900

66_IMG_2920

Katedraalia korjattiin, siksi tässä kuvattuna vain kupolit

Näiden nähtävyyksien jälkeen suuntasimme kulkumme 1 100 metriä korkealla sijaitsevalle Kök Töbe -vuorelle. Vuorelle mennään köysiratavaunulla, vaikka autollakin sinne pääsee.72_Almaty20001473_Almaty200008Beatles-patsaiden vieressä soi Beatles-musiikki.75_IMG_20181106_171700

Hotelli Kazakstan, jossa asumme, on Lonely Planetin karttasivustoille merkitty yhdeksi kaupungin nähtävyydeksi. Ulkoisilta puitteiltaan sekä sisältä että ulkoa se onkin komea, mutta palvelun suhteen on kovasti parantamisen varaa. Kun saavuimme hotellille oli meitä tietenkin useita pyrkimässä samaan aikaan majoittumaan. Kun neuvottelut jonkinlaisesta ryhmäalennuksesta eivät tuottaneet tulosta, jokainen alkoi varata omalta koneeltaan huoneita. Me varasimme Superior-huoneen, joka oli kymmenen euroa kalliimpi kuin tavalliset kahden hengen huoneet. Lisäksi maksoimme lisämaksun aikaisesta sisäänkirjautumisesta, koska oltiin edellisestä, vähän nukutusta yöstä melko väsyneitä. Tätä lisämaksullistakin huonetta joutui odottelemaan melko pitkään. Lopulta kuitenkin noin tunnin odottelun jälkeen huone saatiin. Huone ei kuitenkaan ollut lainkaan sitä mitä olimme tilanneet ja varanneet. Huoneen piti olla 25 neliön kokoinen, siellä piti olla sohva, minibaari ym. Sen koko oli kuitenkin vain noin 15-17 neliötä eikä siinä ollut oikein mitään siitä, mitä booking.comissa luvattiin. Sen sijaan monet olivat saaneet samalla hinnalla kahden huoneen/kahden hengen majoituksen aivan samaan hintaan, huoneeseen oli tuotu suklaata ym. Monella muulla oli ilmeisesti sama tilanne kuin meillä eli ilmeisesti maksettu tavallisesta huoneesta Superior-hinta. Myöhemmin selvisi, että meidän varausnumerolle oli sijoitettu aivan muut henkilöt. Asiasta valitimme vasta seuraavana päivänä, mutta asiaa ei korjattu mitenkään eikä luvattu kompensaatiota hinnasta. Kun vihdoin pääsimme lähtemään kaupungille, päästimme siivoojan sisään tähän pieneen ”kopperoomme”. Illalla takaisin tultuamme piti lähteä reseptionista pyytämään pyyhkeitä huoneeseen, ne oli jätetty kokonaan pois.

Kun olimme kaksi vuorokautta asiasta valittaneet, niin ylimääräiselle kolmannelle yölle saimme sitten suuremmat kahden huoneen tilat.

2018-11-07 002

Huonetta vaihtamassa

2018-11-06 006

Näkymä aamiaispöydästä – aamiainen oli hyvä

Pitkät päivämatkat Astanasta Almatyyn

Matkalla Astanasta Balkhashiin tuli pitkien tasaisten aro-osuuksien jälkeen maisemiin myös jonkun vaihtelua mäkien muodossa. Pitkillä päivämatkoilla (500-600 km, alla olevan kartan viimeinenkin osuus n.200 km)  tajusi lopullisesti konkreettisesti sen, että Kazakstan on maailman suurin sisämaavaltio. Asukkaita on noin 18 miljoonaa, 5,9 ihmistä neliökilometrillä (harvaan asutussa Suomessakin asuu sentään 16,3 ihmistä neliökilometrillä, lähde Wikipedia).

AstanaAlmatyKartta

Karttapohja: http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/kartta/ reaaliaikainen kartta (klikkaa kuvaa)

22_IMG_2738

Näillä alueilla on monenlaista kaivosteollisuutta, tässä louhitaan ilmeisesti hiiltä

Tauolle pysähdyttiin Karagandan kaupungissa, joka on lähes puolen miljoonan asukkaallaan Kazakstanin neljänneksi suurin kaupunki. Kaupunki oli ehdolla maan pääkaupungiksi 1990-luvun alussa, kun maa itsenäistyi. Kaupunki on hyvin kehittyneen/kehittyvän tuntuinen, siellä muistellaan monumentein monia merkkihenkilöitä (Pushkin, Juri Gagarin ym.), mutta myös pop-maailman ihmiset ovat esillä, ks. alla.

30_IMG_20181103_120233

Kahvilabaarissa Ben oli esillä mm. Beatles

30_IMG_20181103_122028

Oluen lisäksi tilasimme baarissa seljankat, niitä emme aikataulumme puitteissa koskaan saaneet, kun muutaman oluen laskeminen hanoista kesti jo parikymmentä minuuttia

Kaupungissa oli tietenkin myös kirkkoja, moskeijoita ym.

33_AstanaAlmaty00005

Tämä moskeija ei ole sama kuin yllä olevassa kuvassa vaikka näyttää aivan samanlaiselta

35_IMG_20181103_160023

Karagandan jälkeen tiet alkoivat aika lailla huonontua. Matkan teko hidastui, myös muista syistä kuin tiestä.36_AstanaAlmaty00011

Aksu-Ayulin lähellä nähtiin jo jurttakin tien varressa:37_IMG_2794

37_IMG_2796

Porukkamme pysähtyessä tauolle, syntyy jonoja sekä kahvilaan että WC:hen.

38_AstanaAlmaty00009

Tämä WC ei kuitenkaan suuresti houkutellut sisätiloihin, vaan sitä käytiin kuka missäkin talon takana tai arolla

38_AstanaAlmaty00007

39_AstanaAlmaty00010

Joitakin kyliä sentään ihan reilusti ohitettiinkin, tämän kylän nimi ei jälkikäteen vielä selvinnyt

Majapaikkaan saavuttiin jälleen pimeässä. Pienessä noin 70 000 asukkaan kaupungissa Balkhashissa oli käytännössä valittavanamme kaksi hotellia. Kun iltapäivällä selvisi, että kuskimme ei voi ajaa pitempään, niin me varasimme netin kautta huoneen Bakyt-hotellista. Moni muukin tuli sitten lopuksi tähän hotelliin, vaikka kuskilla oli ensin aikomus ajaa auto Millenium-hotellin luo. Tällainen ”suomalaisryntäys” sai hotellin vastaanoton naisen sekoilemaan melkoisesti, mutta lopulta saimme ihan kohtuullisen hyvän huoneen. Hotellin ravintolassa oli käynnissä suuret häät (ainakin kaksi vihkiparia istui pitkän pöydän takana), tämä ilmeisesti aiheutti henkilökunnalle lauantai-iltana ylimääräistä kiirettä. Ruokaa kaivattiin pitkän päivämatkan jälkeen suuresti, ravintolaan ei siis kuitenkaan ollut mahdollista mennä. Rakennuksen kellarikerroksesta löytyi kuitenkin baari ja myös ruokalista, ruokaa ei kuitenkaan sieltä saanut. Melko pian sitten yksi nuori mies lähti ohjaamaan meitä ulkokautta rakennuksen toiseen pään toiseen kerrokseen. Sieltä sitten saimme syötävää, vaikka pitkästä ruokalistasta löytyi vain muutama ruoka, jota oli saatavissa.

40_IMG_20181103_222555

Tässäkin paikassa meillä oli kuitenkin ihan hauskaa.

40_B2018-11-03 007Olutta paikasta ei kuitenkaan saanut, koska kyseessä oli muslimien halal-ravintola. Nopean syömisen jälkeen siirryimme sitten takaisin mainittuun kellariravintolaan.

40_IMG_20181104_084251

Näkymä hotellin ikkunasta Balkhash-järvelle

40_BalkhashAlmaty00001

Seuraavana aamuna bussi suuntasi keulansa kohti Almatya.42_BalkhashAlmaty00001 Matkaa oli vielä enemmän kuin edellisenä päivänä.44_IMG_20181104_095007 Jo aamusta epäiltiin, että sinne asti ei tultaisi pääsemään mm. huonojen teiden ja kuljettajan työaikalakien takia. Tässä tuli nyt taas esille se asia, mikä yhden kuljettajan reissussa on riskinsä, tiettyjen tuntien ja päivien jälkeen on pidettävä tietyn pituisia taukoja. Seuraavissa kuvissa ollaan kait Saryshagan alueella:

45_BalkhashAlmaty00005

Rautateillä näkyi välillä pitkiä junia

52_BalkhashAlmaty00009

Tiet muuttuivat vähitellen lumettomiksi, kosteaa räntää satoi kuitenkin välillä:52_IMG_2819

53_BalkhashAlmaty00012

Joku muslimipyhättö

Välillä saatiin ihailla komeita järvimaisemia. Balkhash (Balqash) -järvi on ilmeisesti osittain kuivumassa, koska laskujoeista kiinalaiset ottavat runsaasti kasteluvettä, saastumassa järvi on myös.55_BalkhashAlmaty0001358_BalkhashAlmaty00014koos

56_IMG_20181104_155612

Tämä ruokapaikka taisi olla Burybaytal-kylässä, liha oli erittäin hyvää, WC:tä ei taaskaan voinut kehua

56_BalkhashAlmaty0001957_IMG_20181104_161726

Vaikka Almaty oli päivän matkan tavoitteena, niin sinne asti kuski ei voinut ajaa. Kanshengelin kylästä löyty kauppojen ja kahviloiden keskittymä:59_2018-11-05 001

60_AstanaAlmaty00001

Tässä pistettiin tanssiksi ja…

60_2018-11-04 010

… ja tässä tehtiin jotain muuta

Noista paikoista jouduimme kuitenkin pikkutunneilla poistumaan. Muutama tunti sen jälkeen sentään ehdittiin nukkuakin linja-autossa. Aamuvarhaisella ajettiin Almatyyn, jossa majoituimme jo noin kello 11.

Pääkaupunki Astanassa pari viileätä ja tuulista päivää

Venäjän puolelta poistuttuamme ajettiin ensin Kazakstanin puolella kuutisenkymmentä kilometriä Petropavlin kaupunkiin.

05_Astana00008

Hotellin pihalla Jani näytti jälleen hienot bussinhallintataitonsa

Ensimmäinen kokonainen päivä Kazakstanissa sisälsi bussimatkan Petropavlista Astanaan. Maisemat olivat enimmäkseen tasaista aroa ja peltoa. Välillä näkyi (villi?)hevosia, karjaa, kaskenpolttoa ym.06_Astana0001306_Astana00011

07_Astana00012

Maatalouskoneiden karavaanikin tuli vastaan, tuntuisi että näitä koneita ei näin talvipakkasilla ja lumipyryssä tarvita?

Näitä kyllä tarvitaan vuoden ympäri: 07_IMG_20181031_10231907_IMG_20181031_093013Astanaan saavuimme pitkästä matkasta huolimatta hyvissä ajoin. Auringonlaskukin päästiin sentään näkemään.08_IMG_2698

Ensimmäiselle pysähdyspaikalle Astanassa rautatieaseman lähelle kesti ajaa melko kauan liikenneruuhkien takia. Osa meistä majoittui kuitenkin kaupungin uudessa keskustassa Bayterek-tornin lähellä. Meillä oli noin 60 neliön olohuoneen, makuuhuoneen, keittiön ja eteisen hyvä huoneisto (kolme yötä 107 euroa).

Vaikka Bayterek-torni oli nähty ulkopuolelta ja sisäpuolelta monena päivänä viime vuonna, niin kyllä sitä piti nytkin vähän kuvata.

60_Astana00011

Kazakstan ja Astana mainostivat itseään viime vuoden Expo-messuilla energiataloudellisuuden esimerkkimaana. Astanassa tästä esimerkkinä lienevät myös katulamput: Tolpissa ovat aurinkokennot ja omat, vinhasti pyörivät ”tuulivoimalat” (vasemmalla alhaalla)(näinä päivinä sitä tuulta todella riitti).

Toisena päivänä ajatuksenamme oli vierailla presidentin luona. Ainakin joidenkin tietojen mukaan presidentin palatsia pitäisi päästä katselemaan sisältäkin päin. Kävelimme komean aukion läpi aivan vapaasti, pääsimme melko lähelle ulko-ovea, rautaportti esti kuitenkin aivan loppumatkan. Otin palatsin julkisivusta pari pientä videopätkää ja lähdimme kävelemään pois. Tällöin meidät sitten pysäytti jonkunlainen vartiomies selittäen, että ei saa videokuvata. Hän tahtoi nähdä videopätkän, joka sitten piti poistaa, sen tein. Kun kysyin, että miksi, niin hän sanoi, että tämä on presidentin palatsi ja presidentti on paikalla. Minä totesin, että ”kuvasin koska talo on niin komea”, siihen hän vain naureskeli hyväksyvästi. Lähdimme kävelemään poispäin ja otimme videokuvat zoomaamalla vähän kauempaa (tässä uskallan julkaista vain tällaisen kaukaa otetun panoraamakuvat).64_IMG_20181102_15254364_IMG_2701

Viime vuoteen verrattuna näkymät olivat nyt kaupungissa melko toisenlaiset; valtavat kukkaistutukset ja -rakennelmat tietenkin puuttuivat talven takia, silti kaikenlaista rakennelmaa oli esillä nytkin:

66_Astana00006

Tämä katos on rakennettu muovipulloista

66_Astana00005

66_Astana00007

…ja tämä jonkinlaisista lipuista

66_Astana0000966_Astana00008Ylläolevassa kuvassa näkyy Khan Satyrin maailman suurin ”telttarakennus” eli kauppakeskuksen, ravintolamaailman, huvikeskuksen ja karibialaisen uimarannan keskus. Sieltä ostimme ipadiini paikallisen sim-kortin ja kävimme pienellä lounaalla tutussa ravintolassa, joka oli muuttunut meriteemasta jokeriteemaksi.

Astanassa on runsaasti monenlaisia ravintoloita ja niistä, joissa nyt kävimme, kaksi oli meille viime vuodesta tuttuja. Toisena iltana söimme Moskova Business Centerin 25. kerroksen Mangilik Aspan -ravintolassa. Tilasimme viidelle hengelle tarkoitetun perinteisen kazakstanilaisen beshbarmak-annoksen, joka sisältää laakeassa isossa maljassa hevosenlihaa, pastaa, sipulia ym. Tietenkin nautimme vähän jotain muutakin.70_2018-11-01 013

Moskova-keskuksesta on komea näköala Bayterek-torniin, hyvä näköala oli myös toisesta tutusta paikastamme Sheffissä.70_Astana00001Täysin uusikin paikka tuli tutuksi (Savoy), tässä pöydässä on komea keittoannos:Astanan liikenne olisi ihan oman jutun paikka, tiettyinä aikoina kaupungin keskustat (sekä vanha että uusi) tuntuvat ruuhkautuvan pahoin. Ruuhkia aiheuttavat myös monenlaiset autosaattuet, joille liikennepoliisit vartavasten tekevät vapaan kulkuväylän. Allaolevissa kuvissa näimme ehkä presidentin saattuen ajamassa paikalliseen jääkiekko-otteluun (jonka Astana hävisi).
Kun olimme pyrkineet presidentin palatsiin, niin suhteellisen pian sen jälkeen näimme ravintolan ikkunasta saattueen, jossa yhdessä autossa oli Tadzikistanin lippu – presidentillä oli ehkä vieraita.

Jalkakäytävät ja parkkeeraukset kaupungissa ovat erikoiset ja sekavat. Tässä auto on parkkeerannut sekä jalkakäytävälle että pyörätielle (autot eri suuntiin yksisuuntaisella tiellä)

ks. viimevuotista blogia ja videota:https://hannujamerja.wordpress.com/category/2017-kesa-astana/ ja https://www.youtube.com/watch?v=9EXvkpZ5b28 ).

Astanasta poistuimme 3.11 aamulla. Bussimme oli parkissa parin kilometrin päässä Comfort-hotellissa. Lähtö eteenpäin oli määrä tapahtua kello 8 eikä bussimme ollut enää tulossa hakemaan meitä keskustasta. Olin edellisenä iltana tutkinut, miten pääsemme paikallisella bussilla. Yöllä oli satanut useampi sentti lunta  ja Merjan vetämä matkalaukku toimi jonkinlaisena aurana jalkakäytävälllä. Minä pääsin rinkkani kanssa sujuvasti kävelemään muutaman sadan metrin matkan bussipysäkille. Aurat, lapiomiehet ja harjaajat olivat kyllä joukolla liikkeellä. Koska olimme bussimatkalla, niin emme Astanassakaan käyttäneet kertaakaan taksia. Hyvin edullisia niilläkin ajaminen olisi kyllä ollut.

Nizny Novgorodista Kurganiin (osa 2)

Edellisessä jutussa olimme matkalla Ufaan, tässä jutussa olemme saapuneet jo Kasakstanin puolelle.

Kazanin jälkeen yövyttiin Ufassa. Ufa on Baškortostanin tasavallan hallinnollinen keskus, asukkaita on runsas miljoona. Bashkortostanin saavuttuamme kellojen aikoja siirrettiin kahdella tunnilla eteenpäin ja kun Suomessa siirryttiin talviaikaan tuli aikaeroksi kolme tuntia.IMG_20181028_100551Ufassa teimme vain lyhyen keskustakaupunkikävelyn…:IMG_20181028_093233

Tseljabinskym00011Tseljabinskym00010Tseljabinskym00008

…ja matkaan lähdettyämme pari linja-auton ikkunan kautta otettua kuvaakin poimin tähän:Tseljabinskym00013Tseljabinskym00015

Tseljabinskym00021

Melko pian Ufan jälkeen alkoi näkyä eteläistä Ural-vuoristoa, alhaalla Sim.

Seuraavassa taukopaikassa myytiin mm. pontikka-/vodkatislaamoja:

Muutkin maisemat olivat näillä seuduilla vaihtelevampia kuin aikaisempina päivinä:

80_Tseljabinskym00004

Välillä jouduimme jopa pistämään pieneksi kävelyksi vilkkaalla maantiellä

Tseljabinskym00017

Baškortostanin ja Tšeljabinskin raja

Tseljabinskym00018

85_Tseljabinskym00008

Toisessa paikasta kaupan hyllystä löytyi jopa suomalaista juomaa, yleensä maailmalla näkee enemmän vastaavaa ruotsalaista juomaa

(Osa edellisistä kuvista eivät ole ihan aika- ja paikkajärjestyksessä)

10_IMG_20181028_230616

Keli oli tällainen pian Tseljabinskiin saapumisen jälkeen

03_2018-10-29 056

Congress Hotel Malakhit lähtöaamuna

Tšeljabinskissa minä (Hannu) kävelin kaupungin kävelykadulla (Ulitsa Kirova) ja ympäristössä, lyhyelläkin matkalla löytyi paljon mielenkiintoista kuvattavaa:

2018-10-29 0322018-10-29 0262018-10-29 028

Moskeija ja hotellimme:2018-10-29 0462018-10-29 050Muutakin hupia kaupungista löytyy:2018-10-29 0402018-10-29 055

2018-10-29 069

Yhden huoltoaseman pihalla olisi ollut mukavat joulukuuset vaikka kotiin/kotipihalle siirrettynä

90_Tseljabinskym00003uTseljabinskin jälkeen yövyimme noin kahdensadan kilometrin päässä olevassa Kurganin pienessä kaupungissa. Noin 300 000 asukkaan kaupunki sijaitsee Tobol-joen varrella Länsi-Siperiassa. Kaupunki on yksi vanhimmista Siberian kaupungeista (Wikipedia).

Yöpyminen tapahtui varsin hyvässä ja normaalia tehokkaammin toimivassa Vorobyovy Gory Hotellissa.10_2018-10-30 00510_2018-10-30 001

06_2018-10-29 073

Hiukan etsittyämme löysimme kaupungista oikein mukavan, palvelualttiin ja edullisen ruokapaikan (Kafe Staryy Kurgan), tässä oli kyseessä pieni onnenpotku, koska tällaisia paikkoja kaupungissa taisi olla huomattavasti harvemmassa kuin aikaisemmissa kaupungeissa – huomasi, että kyseessä ei ollut mikään varsinainen turistikaupunki.Kurganissa ei päiväsaikaan ehditty kävelemään, mutta hotellin edestä ja autosta saatiin muutamia kuvia:

06_2018-10-29 075

Hotellin ikkunasta kuvattuna Kurganin filharmoonin konserttirakennus

30_2018-10-30 013

Ilmeisesti jokin koulu

Tie Kurganista Kazakstanin rajalle oli varsin hiljainen, taukopaikkojakaan ei löytynyt. Jokunen kylä sentään näkyi kaukana. Poliisitkin pysäyttivät meidät useasti, mutta eteenpäin päästiin kuitenkin sujuvasti. Maisema oli ennen ja jälkeen rajan melko yksitoikkoista, jokunen kylä sentään näkyi kauempana:

Parin sadan kilometrin matka sujui joutuisasti pienessä pakkasessa ja auringonpaisteessa; lähtö tapahtui noin kello 9 ja rajalle saavuttiin n. kello 12.  Kazakstanin puolella olimme n. klo 16, kun kelloja siirrettiin tunnin eteenpäin. Aikaa kului kokonaisuudessaan nelisen tuntia. Autosta jouduimme poistumaan kahdesti, yhdet laput täytettiin ja passeihin lyötiin muutama leima.

Näiden matkalaisten ei tarvinnut poistua autosta, vaikka samaan aikaan jonotettiin; rajan ylityksen jälkeen heillä sitten taisikin olla huonommat olot kuin meillä:70_IMG_20181030_13571970_IMG_20181030_140226

70_IMG_20181030_155400

Raja-aseman jälkeen myytiin oikeita miesten tölkkejä

Rajan jälkeen kuskilla oli ensin aikomus ajaa pitemmälle kuin alkuperäisessä suunnitelmassa ollut Petropavlin kaupunki. Rajan jälkeen tie oli varsin kuoppainen ja kapea, uutta tietä kyllä rakennettiin, mutta kiertotiet olivat vielä huonommassa kunnossa kuin varsinainen päätie.90_Tseljabinskym00002 Aikaa oli kulunut niin paljon, että Petropavlia pitemmälle ei oikein ollut mahdollista ajaa, joten päädyimme yrittämään yöpymistä Skif-hotellissa, vaikka varaussivustojen mukaan huonepaikkoja ei ollut tarpeeksi. Petropavliin saavuttiin noin kello 19 ja pienten järjestelyjen jälkeen koko porukka saatiinkin jotenkin mahtumaan Skif-hotelliin.

95_IMG_20181030_205943

Hotellissa syötiin hyvät illalliset

Huomenna matka jatkuu kohti Astanaa, pitkä (n. 500 km:n) linja-automatka on edessä. Tänään ajettiin kait vain noin 300 km.