29.6: Strasbourg – Nancy – Metz (”Ranska vuorokaudessa”)

Aamiainen syötiin Strasbourgissa, lounas Nancyssa ja illallinen Metzissä; aika matka siis ollaan polkupyörillä tehty. Pyörät ovat tosin olleet meidän kanssamme enimmäkseen junassa (kahteen otteeseen yhteensä noin 2 tuntia). Päivä ei ole ollut enää ihan niin kuuma kuin kaksi edellistä päivää, hellelämpöä on silti riittänyt. Strasbourgin nykyhistoriallisten nähtävyyksien jälkeen ollaan nyt enimmäkseen katseltu vähän vanhempaa kaupunkihistoriaa. Metzissä mm. pyöräiltiin varmaan pari kilometiä kaupunkia ympäröivien muhkeiden linnoitusmuurien ja kanavien vieressä. Poljettuja kilometrejä tuli tänään alle kaksikymmentä. Reissun kokonaispyöräilymatkassa 200 km tuli tänään kuitenkin selvästi ylitettyä.

Tästä päivästä, varmaan yhdessä huomisen päivän kanssa tehtäneen vielä erillinen, vähän pitempi yhteenveto (lähinnä omaksi muistitallennukseksi).

Nancyssa

Metzissä

Pahenevassa heltessä Strasbourgiin 28.6

Helteet ne vain pahenevat. Matkalla lämpömittarit näyttivät seuraavanlaisia lukemia: 41, 35 ja 31 astetta, jälkimmäinen oli kyllä yleisin. Illalla Strasbourgissa mittarit näyttivät vielä 30 astetta. Pieni sadekuurokin meinasi yllättää n. 10 km ennen Strassbourgia, enimmäkseen aurinko kyllä porotti lähes pilvettömältä taivaalta.

Kilometrejä tuli jälleen 72, pääosin siksi, että Ranskan puolella kadotimme EuroVelo-merkit ja menimme Elsassin maaseutua liian pitkälle sen jälkeen, kun jälleen lautalla ylitimme Reinin. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin, Strasbourgin merkittävimmät nähtävyydetkin ehdittiin bongata eli mm. Euroopan Parlamentin ja Komission rakennukset sekä katedraalin jopa sisältä asti. Katedraalin vieressä illastimme hienon ravintolan terassilla. Samaan ravintolaan saapui mustapukuisia herroja mustalla autolla… Me istuimme terassilla hikisinä makkarankuorihuosuissamme, toki meillekin tuotiin kangasservetit ja valkoinen pöytäliina!

Strasbourgissa pyöräily on välillä aika jännää, varsinkin pakaasien kanssa: pyöräilijät saavat ajaa kiellettyä ajosuuntaa vastaan (se on liikennemerkin lisäkyltissä sanottu). Yksisuuntaista kapeaa tietä pitkin hirvittää siihen oikeaankiin suuntaan, kun viisi-kuusi autoa ”hönkii” takapyörän liepeillä ja ohi ei pääse!

Illalla hotelliin saavuttuamme lähdimme vielä respan pojan neuvomaan baariin parien liikennevalojen päähän. Paikka oli todellinen lähiseudun olohuone pyöreine patjoineen ja tyynyineen. Kaksi isoa televisiota näytti Saksan rankan tappion. Onneksi olemme Ranskan puolella. Täällä oli sentään myös Italia hyvin esillä. Kaupungin kadulla käytiin äänekästä autorallia lippuja heilutellen.

Huomenna perjantaina matkustamme vuorien yli Nancy’yn junalla, ehkä osa muutakin matkaa tavoitteena Metzin kaupunki Moselin rannalla.

Yritämme ehkä huomenna saada näille viimeisille sivuille joitain kuviakin.

27.6 pitempi päiväraportti

Syötyämme itselaitetun aamiaisen lähdimme n. klo 10 aikaan suunnistamaan Karlsruhesta ulos. Pyörätie löytyi hotellista muutaman sadan metrin päästä, se kulki kauniin luonnon keskellä pientä jokea seuraten. Tiheä puusto suojasi välillä hyvin jo paahtavan tuntuiselta auringolta. Kaupungin laitamilla pyörätien hetkeksi loppuessa jouduttiin vähän aikaa etsimään uutta alkua, jotta päästäisiin Reinin rantaan. Hannulla oli ensi kertaa käytössä vähän ennen matkaa ostettu iPad, joka oli paperikarttojen sijasta kiinnitetty polkupyörän karttatelineeseen. Siitä kadunnimiä vähän aikaa zoomatessa löytyi tietöitten keskeltä oikea uusi pyörätien alku. Reinille ja lauttarantaan päästyämme olimme polkeneet noin 15 km. Lautalla menimme Neuburg-nimisen kaupungin viereen, siinä vaiheessa aikaa oli kulunut jo sen verran, että ajattelimme etsiä kaupungista jonkun välipalapaikan. Rannassa olevista mainoksista päätellen ruokapaikkoja olisi kaupungissa useitakin. Löysimme kyllä näitä, mutta yksikään niistä ei keskellä arkipäivää ollut auki.

Lähdimme siis polkemaan pitkin Reinin rantoja kulkevaa pyörätietä. Muutaman kilometrin päästä ylitimme Saksan ja Ranskan rajan. Sen huomasi parhaiten siitä, että pyöräteitten kyltit muuttuivat hieman erinäköisiksi. Kymmenkunta kilometriä poljettuamme saavuimme Munchhausenin pieneen kaupunkiin. Sieltä Hannu olikin katsonut jo yhden ruokapaikan valmiiksi, tämä löytyi helposti.

Kaupungista lähtiessämme ja ylitettyämme yhden sillan, saimme pariltakin ihmiseltä kommentteja oikeasta reitistä, mutta samalla tiedon, että tiellä on paljon puita. Ihmettelimme myös sitä, miksi pyörätien alussa oli melkoiset puomit esteenä ja joku kyltti, joka viittasi kait johonkin kiertotiehen. Koska puomin kiersi muutama paikallinen pyöräilijä, uskalsimme mekin lähteä suljetulle pyörätielle. Pian tiellä alkoi näkyä lehtiä ja oksia ja jonkun matkan päässä oikein kunnon runkojakin, joita piti kierrellä tai mennä yli. Yhden kerran joku kone sulki lähes koko tien. Ilmeisesti alueella oli aivan hiljattain ollut jonkinlainen paikallinen myrsky, jonka jälkiä nyt raivattiin. Matkanteko sujui hitaasti ja ympärillä oli välillä melkoista rämeikköä ja toisella puolella näkyi lähes koko ajan myös Rein; Ympärillä alkoi pyöriä melkoinen hyttysparvi; puremia tuli kuten juhannuksena Suomessa.

Lopulta pääsimme jälleen lauttarantaan, tarkoituksemme oli jälleen palata Saksaan. Lautta oli melko erikoinen ja kait nähtävyys sinänsä. Se ei kulkenut moottorin voimalla, vaan se oli kiinni joen yli kulkevassa vaierissa ja liikkui ilmeisesti virtaavan joen voimalla.

Pysähdyimme viiden kilometrin päässä Reinistä sijaitsevaan Rastattin kauniiseen keskiaikaiseen kaupunkiin iltapäivävirvokkeille. Kaupunkiin saavuttuamme kiersimme kuitenkin ensin keskustaa ja katselimme nähtävyyksiä. Pieni, kaunis kirkko nökötti torin laidalla ja sen läheisyydessä oli myös kaupungin linna. Linnan pihalle emme viitsineet kiertää, mutta kuvasimme ja ihastelimme sitä kadulta.

Virvokkeita nauttiessamme tutkimme karttoja matkan jatkoa varten ja arvioimme matkan Baden-Badeniin noin 20 kilometrin mittaiseksi. Lähdimme etsimään pyörätien alkua – ja löytyihän se: pieni polku johti metsän siimekseen ja viitassa luki Sandweier. Kyseinen kylä sijaitsee Rastattin ja Baden-Badenin välillä. Suuntasimme urheasti metsään; pyörätie oli ihan hyväkuntoinen, joskaan ei päällystetty. Hannu tuumasi, että aika harvat turistit löytävät varmaan tällaiset polut.

Metsästä päästiin sitten vähän hienommallekin pyörätielle ja matka Baden-Badenin asemalle oli lopultakin vain noin kymmenen kilometriä ja siitä itse kaupungin keskustaan runsaat neljä kilometriä. Pitkää aikaa emme kaupungin keskustassa viettäneet, vaan käännyimme takaisin päin. Lähdimme kohti majoitustamme Gastahaus Lindeä, joka sijaitsee myös Baden-Badenin kaupungissa, mutta lähiössä nimeltään Steinbach. Keskustasta tänne pääsee kahta reittiä: mäen yli tai kiertäen mäki. Mäen kiertäen matkaksi tuli noin 12 kilometriä. Kaiken kaikkiaan päivän pyöräilymatkaksi minun mittariini tuli 71,001 km ja Hannun mittariin vähän päälle 72 kilometriä.

Linden keittiö sulkeutuu klo 21, joten tänne saavuttuamme meillä oli hyvin aikaa käydä suihkussa ja siistiytyä. Ruoka oli todella maukasta ja sitä oli riittävästi. EM-jalkapallon välierän ensimmäisen puoliajan katsoimme ruokaillessa.

Ruokailun jälkeen lähdimme vielä kävellen katselemaan kylän keskustaa. Löysimme toisen gasthausin, jossa seurattiin jalkapalloa, poikkesimme yhdelle ja katsoimme pelin loppuun. Rankkarikisaa ehdimme taas katsomaan majapaikkaan! Peti oli sopivan hyvä, joten nyt aamulla ennen liikkeellelähtöä on ihan rentoutunut olo.

27.6 helteinen pyöräilypäivä

Huh hellettä. Vielä eilen aamulla valitimme kylmyyttä, nyt pitää valittaa päinvastaista. Yli 70 kilometriä on poljettu 25-30 asteen lämpötilassa Karlsruhesta Baden-Badeniin, jossa olemme käymässä yöpuulle. Kaksi kertaa ylitettiin lautalla Rein eli olimme jopa n. kolme tuntia Ranskan puolella. Lounas nautittiin siellä Munchausenin pikku kaupungissa. Huomenna taas Ranskan puolelle ja seuraava yöpyminen on Strasbourgissa. Yksityiskohtaisempi selonteko tästä monivaiheisesta päivästä tullee blogiin huomenna.

Junalla Karlsruheen 26.6.12

Lähes koko päivän (klo 8.40-17.00) junamatka on tehty. Sää muuttui matkan aikana totaalisesti, ihan kuin etelän lomalle olisi siirrytty (Etelä-Saksassahan nyt ollaan). Huomenna ensin aamulla ylitetään Rein  ja ollaan muutaman tunnin Ranskan puolella ennen kuin palataan lautalla Saksan puolelle Rastattiin ja Baden-Badeniin, jonka yhdessä kylässä on seuraava yöpymisemme. Pyöräilyä tulee huomenna enemmän kuin tänään (tänään runsas 7 km).

Laiva  saapui eilen ajallaan Travemundeen ja majapaikkamme Hotel Gruner  Jäger löytyi helposti. Majoituttuamme lähdimme vielä ”iltalenkille” etsimään rautatieasemaa, jolta seuraavana aamuna starttaisimme kohti Karlsruhea. Paikka löytyi helposti, eikä matka sinne hotellilta ollut ihan 1,5 kilometriäkään.

Istuimme hotellin ravintolassa tunnin verran hankittuamme nettiyhteyden ja siirryimme unten maille. Päätimme nousta ylös puoli seitsemän maissa, jotta meillä olisi kunnolla aikaa aamiaiselle ja ehtisimme asemalle ajoissa. Junan lähtöaika oli 8.40.

Ensimmäisessä junassa siirryimme vain Lyypekin päärautatieasemalle, jossa vaihdoimme Hampurinjunaan. Ensimmäiset junat olivat molemmat paikallisjunia, joten niissä ei ollut pyörille omia paikkoja, vaan pyörävaunussa saattoi pitää kulkuvälinettään missä halusi.

Hampurissa vaihdoimme Intercityjunaan, jossa myös on pyörävaunu, mutta pyörille pitää olla paikkaliput. Ensimmäiset junat kulkivat aikataulussaan, mutta intercityjuna alkoi Frankfurtin jälkeen hieman viivytellä. Karlsruhessa olimme kuitenkin vain kymmenkunta minuuttia myöhässä. Tämä oli ihan toista kuin kaksi vuotta sitten, jolloin myöhäistyimme yli puoli vuorokautta. Ks. tekstiä erillisestä artikkelissa (löytyy tältä sivulta ja kategoriasta Aikaisemmat pyöräretket.

Apartementtihotellimajoituksemme oli rautatieasemasta vain puolen kilometrin päässä; ihan kunnollinen halpa ja tilava huone.  Saatuamma tavarat huoneeseen, Hannu suunnisti vanhasta muistista (vaikka kyseisessä paikassa ei kaksi vuotta sitten ehdittykään käymään) viihtyisälle olutterassille (Alter Brauhaus), josta sai myös ihan syötävää saksalaista ruokaa. Kilometrin pyöräily sai jo hiet päälle. Tai hiet oli tullut oikeastaan jo loppumatkasta junassa, sää oli muuttunut aamun noin kymmenasteisesta lähes hellelukemiin. Ruokailun jälkeen tsekattiin vielä pyöräillen Karlsruhen ydinkeskusta, joka oli lähes kokonaan erilaisten tie- ym. töitten myllertämää. Rautatieaseman ruokakaupan kautta palattiin sitten ajoissa majapaikkaan.

Junamatkoja Keski-Euroopassa

Tämän kirjoittamista aloitettaessa (26.6.12) juna on noin tunnin matkan päässä Frankfurtista ja määränpäästämme Karlsruhesta kolmen tunnin päässä. Tällä kertaa matkat ovat sujuneet hyvin, näin ei ole ollut tillanne kuitenkaan aina aikaisemmin. Todellinen Saksan junamatkojen epäonnen kesä oli vuonna 2010, jolloin matkasimme myös Karlsruheen.

Vuosina 2008 ja 2009 lyhyet Saksan junamatkat sujuivat varsin hyvin. Kun poljimme Rostockista Stralsundiin Saksan pohjoisrannikolla, hyppäsimme joltain pieneltä paikkakunnalta nykyaikaisen näköiseen paikallisjunaan. Juna oli ominaisuuksiltaan erittäin polkupyöräystävällinen. Myös seuraavan kesän Warnemunde – Waren -matka ja Berliiniin junalla saapuminen sujuivat hienosti ja nopeasti polkupyörävaunuissa.

Kesällä 2010 lähdimme Rostockista Kirstin ja Peten kanssa puolen päivän aikoihin pitkän matkan IC-junalla Karlsruheen, jossa meidän piti olla klo 22 aikoihin. Perillä olimme kuitenkin vasta seuraavana päivänä puolen päivän maissa. Matkaan sisältyi monenlaisia ihmeellisyyksiä ja kommervenkkejä.

Ilma oli kaunis ja oli hyvin lämmintä, tässä ne ongelmien perussyyt matkan epäonnistumiselle sitten kait olivatkin. Hampurin jälkeen alkoi taivaalla näkyä tummia pilviä ja salamoitakin. Juna alkoi pysähtelemään keskellä ei mitään ja lopulta tauot venyivät varsin pitkiksi. Junassa oli lämpötila varmaan noin 50 astetta, kun ilmastointi oli epäkunnossa. Samassa vaunussa oleva nuorisojoukko kävi vessassa kastelemassa T-paitojaan, jotta saivat edes hetkellistä vilvoitusta iholleen. Junasta loppui aivan alussa ruoka ja lopulta kaikki juomatkin.

Kölniin juna saapui rutkasti myöhässä. Istuskelimme rauhassa paikoillamme, kunnes joku muu matkustaja tuli kertomaan meille junan lopettavan matkansa tähän. ”Zug endet hier” oli sitten synonyymimme paikalliselle junaliikenteelle Saksassa… Kaikki kuulutukset tulivat paikallisella kielellä tai ei lainkaan ja mahdollisimman epäselvästi!

Muiden turistien kanssa yhteistyötä tehden onnistuimme saamaan selville junan, jolla pääsisimme jatkamaan matkaa – Frankfurtiin, ei suinkaan Karlsruheen. Junan lähtiessä ei kyllä ollut aivan selvää, mihin se juna lopulta jäisi. Frankfurtiin saavuttiin puolen yön maissa ja ensimmäinen jatkoyhteys, jota meille tarjottiin olisi ollut aamulla kuuden maissa. Joku juna olisi kait mennyt siinä välissäkin, mutta se ei olisi ottanut polkupyöriä. Korotimme vähän ääntä – ja saimme majoituksen läheisessä hotellissa. Hannu oli jo vähän huonovointinen kuumuuden ja nestevajauksen takia. Jatkoimme eteenpäin vasta seuraavana aamupäivänä.

 

Toinen epäonnen matka sattui samalla reissulla noin viikkoa myöhemmin. Kölnistä ostimme liput Rees-nimiseen kaupunkiin lähelle Hollannin rajaa. Lähdön juuri lähestyessä sattui Kölnin kohdalle ukonilma. Kun juna ei sitten lähtenytkään ihan ajallaan, ajattelimme, että kun tuo ukonilma meni aika nopeasti ohitse, niin pian lähdetään. Siinä odotellessa kuitenkin kului useampi tunti. Juna tuli kyllä jossain vaiheessa paikalle ja junassakin ehdittiin istumaan aika pitkään. Juna kerran jopa liikkui sata metriä, mutta se tarkoitti vain sitä, että raiteelle tuli toinen juna, johon meidän piti siirtyä. Kenttätaulujen informaatiosta ei ottanut mitään selvää,  pariin kertaan meidän alkuperäiset lähtötietomme vaihtuivat toiseksi. Junassa ja junan ulkopuolella kukaan ei oikein ollut varma mihin juna loppujen lopuksi oikein on menossa. Sitten Duisburgiin saavuttuamme jollain lailla selvisi, että junamme meneekin siitä aivan eri suuntaan, kuin aikaisemmin oli ilmoitettu. Duisburgin asemalla myös selvisi, että sieltä ei sen illan aikana mene enää yhtään junaa mihinkään. Tämä oli siitäkin syystä varsin ihmeellistä, kun Hollannin puolelta oli vähän aikaisemmin tullut bussinlastillinen turisteja siinä tarkoituksessa, että he pääsevät siitä jatkamaan matkaansa Saksan puolella haluamiinsa kohteisiin. Selvisi myös, että Duisburgin lähellä ja myös Reesissä oli ollut erittäin kova ukkosmyrsky, joka oli rikkonut kaikki linjat ja aiheuttanut jopa tulvia. Emme päässeet siis Reesiin, josta meidän oli tarkoitus pyöräillä Hollannin puolelle. Siellä meillä oli varattuna majoitus. Kun Duisburgista ei löytynyt majoitusta, niin monien vaiheiden jälkeen yksi aseman seudun hotellin virkailija sai järjestettyä meille tilataksikyydin Hollantiin puolen yön aikaan. Kummallakin edellämainitulla junamatkalla oli onni onnettomuudessa se, että majapaikat oli varattu kahdeksi yöksi. Kaiken lisäksi Karlsruhen käyttämättä jääneestä yöstä ei laskutettu.

Loppumatkasta junaykyydit sen sijaan sujuivat taas hyvin, pieni pätkä ajettiin Hollannissakin ja sitten Hollannin ja Saksan rajalta Bad Bentheimista Osnabruckin kautta Lyypekkiin.

 

Seuraavana kesänä, jolloin jälleen matkasimme kahdestaan, uskalsimme jälleen varata junamatkan, tällä kertaa Rostockista Munsteriin. Matka oli nyt paljon lyhyempi. Näissä pitkän matkan junissa on se ongelma, että vaikka niissä on aivan omat polkupyörävaununsa, niin niihin on yleensä jyrkät portaat ja kapeat oviaukot. Yleensä löytyy avuliaita ihmisiä/muita pyöräilijöitä auttamaan pyörien ja tavaroiden nostelussa. Pyörävaunut ovat usein myös varsin täynnä ja vaikka niissä on numeroidut paikat pyöräilijöille, niin joukossa on aina niitä, jotka eivät välitä numeroista. Sen jälkeen suurin osa pyöristä menee väärille paikoille. Kun matkan varrelta junaan tulee uusia pyöräilijöitä, niin heillä onkin välillä ihmettelemistä, kun eivät saa pyöriään varatuille paikoilleen.

 

Hollannin puolella käytimme junaa pari kertaa ihan hetken päähänpistosta, kun sää oli välillä sitä mitä oli. Kun niittyjen ja kanavien keskellä löytyy junaseisake, niin houkutus käy liian suureksi astua junaan. Hollannissa paikallisjuniin saa pyörät helposti. Ongelmana vain välillä on se, miten niihin saa ostettua lipun. Automaatit toimivat enimmäkseen joillakin korteilla, onneksi yhdellä asemalla avulias tyttö osti meille liput omalla kortillaan. Kolikkoautomaatteja on myös, mutta silloin pitäisi olla varalla suuri määrä tietyn suuruisia kolikoita.

 

Tällä vuoden 2011 reissullakin tuli vastaan yksi force majour-ongelma. Saksan puolella Cuxhavenissa oli menossa rautatiehenkilöstön pistelakko. Kun sää oli taas aika huono, ajattelimme että ajelemme junalla lähelle seuraavaa majapaikkamme, kun olimme lähdösssä ajelemaan Elben rantoja. Onneksi myöhemmin illalla saimme liput yhteen Hampuriin menevään junaan, joka pysähtyi haluamallamme paikkakunnalla.

 

Saksan ja Hollannin junista kokemukset ovat edellä olevasta huolimatta enimmäkseen myönteisiä. Samoin Puolan junista, joita olemme käyttäneet parilla matkallamme. Siellä on myös erityisiä pyörävaunuja, jotka ovat kyllä myös oviaukoiltaan ja portailtaan aika hankalia. Vaikka pyörävaunukaan ei olisikaan, pyörät kyllä yritetään sovittaa vaunujen väliin. Tällaiseen junaan jouduimme turvautumaan, kun pyörämatkalle tuli vesieste yhdessä Puolan luonnonpuistossa. Kun tulvan takia olisimme joutuneet käyttämään turhan pitkää kiertotietä, muisti Hannu ennakkotutkimustensa perusteella, että parinkymmenen kilometrin päässä olisi junarata ja pieni rautatieasema. Tämä löytyi ja junan tuloonkaan ei kulunut kuin 1-2 tuntia.

(Tämän päivän junaretken päivitys on KESÄ 2012 -kategoriassa)

24.-25.6 MS Finnstarilla

Lyhyt tilannekatsaus 25.6 iltapäivällä

Matka tuulisella Itämerellä on muutaman tunnin kuluttua päättymässä. Laivalla olemme seuranneet formuloita, katselleet jalkapalloa, juoneet kuohuviiniä ja käyneet saunassa (vain Hannu). Enimmäkseen olemme kuitenkin levänneet juhannuksen ja matkalle valmistautumisen (mm. pakkaammisen) rasitteista ja valmistautuneet suorittamaan illalla parin kilometrin pyöräilyn majapaikkaamme (Gästhaus Jäger, Travemunde). Huomenna aamulla matka jatkuu junalla Etelä-Saksan Karlsruheen, josta sitten vasta alkaa varsinainen pyöräily.

Vähän pitempään

Saavuimme hyvissä ajoin Vuosaaren satamaan ja pääsimme ilmeisesti ihan ensimmäisten joukossa ajelemaan pakettiauton perässä laivaan. Hytissä olimme sitten jo puoli kahden aikoihin. Baarit aukesivat kahdelta, joten ajoitus oli sopiva 😉 Istuskelimme tovin Cafe Verdessä unohtaen kokonaan merkittävän urheilutapahtuman, jota yleensä seuraamme: F1-autot olivat kiertäneet lähes puoli kisaa, kun havaitsimme unohduksen.

Laiva oli lähtenyt liikkeelle jopa kymmenisen minuuttia etuajassa, mutta kaikki muuhan täällä toimii tarkkojen aikataulujen mukaan. Me olemme varanneet matkan ajaksi kaikki ruokailut etukäteen, joten ruoka-ajoista pitää olla tarkkana. Päivällinen oli tarjolla eilenkin klo 18.30 ja sitä ennen ehdittiin pikaisesti suihkuun; pyöräilyä oli sentään takana parikymmentä kilometriä. Joka kerta näillä laivoilla olemme poistuneet ruokapöydästä aikamoisessa ähkyssä, eikä tämä kerta ollut poikkeus!

Ruokailun jälkeen oli ihan pakko ottaa pienet tirsat, sillä edellisen yön unet jäivät aika lyhyiksi. Sinä aikana se ähkyinen olokin katosi. Halusimme kuitenkin mennä baarikerrokseen katsomaan illan jalkapallo-ottelua muiden joukkoon. Valitettavasti Bar Navigaren isohko telkkari ei näyttänyt kuvaa, joten piti tiirata vähän pikkuisempaa ruutua Cafe Verdessä. Parikymmentä jalkapallointoilijaa istuskeli siis pienessä kolosessa ja huokaili Italian ( ja tietysti myös Englannin) uskomattoman huonoa maalisihtiä! Saksalaisturistit näyttivät toivovan Italiaa välierävastustajaksi – ainakin kannatushuutojen perusteella!

Osa ihmisistä oli päässyt seuraamaan peliä ruokasalin pienestä telkkarista, mutta siellä oli ihan pimeää – ja minä aioin välillä lukea dekkaria…

Illan ottelu olikin sitten pidempi kuin uskoimmekaan. Tahkosivat 0 – 0 tasapelin, jatkoaikatasurin ja ihan rankkarikisaan päästiin. Olin ostanut baarista pullon kuohuvaa ja luvannut hakea sen mukaan hyttiin mennessämme. Rankkarikisaan vasta valmistauduttiin, kun kävin hakemassa pullon ja lasit pöytään vähän ennen baarin sulkemista; sitä sitten skoolattaisiinkin jalkkista katsellessa! Kellon kääntyessä kesäkuun 25. päivän puolelle skoolattiin Hannun synttäreitä ja seurattiin rankkarikisaa.

Päivällisellä ruokasalissa istuessamme sää ulkona näytti välillä jopa kirkastuvan eikä aallokkoa juuri ollut. Puolen yön jälkeen lämpötila oli noin 12 astetta ulkona. Yön aikana tuulen nopeus oli huomattavasti lisääntynyt ja hytin ikkunasta näkyi kohtalaisia vaahtopäitä. Aamiainen ei oikeastaan kiehtonut lainkaan, mutta tankkaamassa kuitenkin käytiin. Laiva keikkui…