24.7 Duisburgista Travemündeen, ensimmäinen haaverikin

Aamulla vielä hotellista lähtiessämme luulimme lähtevämme Duisburgista klo 11.46 IC-junalla ja siten edessä olevan pari vaihtoa riippuen siitä, missä kaupungissa vaihtaisimme junaa. Aseman lipputiskillä sitten selvisi, että IC-junien pyöräpaikat olisi pitänyt tilata etukäteen – esimerkiksi edellisenä iltana. Meille suostuttiin myymään liput paikallisjuniin, mikä merkitsi Duisburg – Travemünde – välille viittä vaihtoa. Kokonaismatka-aika lipun mukaan tulisi olemaan 7 tuntia 8 minuuttia.
Matka alkoi sujuvasti ja ajallaan, mutta pitkin matkaa junat joutuivat hidastamaan matkaansa odottaessaan nopeampien junien ohi ajamista. Itse asiassa se IC, johon olimme kuvitelleet alun perin nousevamme, ei ollut vielä sinne saapunut meidän junamme lähtiessä – eli se oli yli puoli tuntia myöhässä. Ensimmäisessä vaihtopaikassa, Mindenissä, saatiin aikataulua kiinni viimetipassa, ja pääsimme siirtymään toiseen junaan 2 minuutin marginaalilla. Seuraava vaihto oli Hannoverissa, johon saavuimme aika niukasti ajoissa ja piti vaihtaa useamman raiteen päähän. Seuraava junamme oli kuitenkin 15 minuuttia myöhässä, joten ehdimme ihan hyvin. Kolmas vaihto oli Uelzenissa, jossa myös niukasti ehdittiin jatkojunaan. Neljäs vaihto oli sitten Lüneburgissa; sieltä matkustimme Lübeckiin. Koko päivän ajan osui kohdalle asemia, joilla oli hissit ja aina ehdimme siirtyä oikealle raiteelle ajoissa. Olimme ostaneet liput Travemündeen asti, mutta lopetimme junamatkailun Lübeckiin. Kello oli vasta vähän vaille seitsemän sinne saapuessamme, joten halusimme jatkaa pyöräilemistä.
Poikkesimme aseman vieressä olevalle terassille nauttimaan yhdistetyn lounaan ja päivällisen: pizzaa. Sitten alkoi suunnistus kohti Travemündea ja Skandinavien Kaita. Aikaisemmista vuosista poiketen emme eksyneet kertaakaan, emme myöskään kulkeneet pieniä metsäpyöräteitä pitkin kovin paljon. Hannun valitsema reitti kulki eri tasoisia teitä: oli nupukiveä, tasaista asfalttia ja äärimmäisen paikattua asfalttia. Matkaa Travemündeen oli lopultakin vain runsaat 21 km.
Travemünden satamaa oli viime vuodesta kehitetty niin, että laivan check inin saattoi suorittaa ja sen jälkeen pystyi poikkeamaan satamarakennuksessa kahvilassa ja/tai ostoksilla. Vasta puoli yhdentoista jälkeen annettiin pyöräilijöiden ajaa jonon kärkeen odottamaan. Laiva oli buukattu ihan täyteen, joten kontteja kuljetettiin yli yhteentoista. Vihdoin näytti siltä, että päästään ajamaan laivaan. Yhtäkkiä edessä ollut Finnlinesin saksalainen työntekijä huusikin Halt! Vielä ei saisikaan lähteä. Äkkijarrutuksessa pyöräni kaatui ja etulokasuojan alaosa ilmeisesti viilsi aika ikävän näköisen haavan vasemman jalan polven alapuolelle. Itse en ensin huomannut mitään outoa; vilkaisin kuitenkin alaspäin ja huomasinh jonkin verran verta. Haavan pituuden huomasin vasta yrittäessäni tukkia verenvuotoa paperinenäliinoilla. Äkkiä siihen sitten ympärille tuli tätejä lähellä olleesta bussista auttamaan. Heillä oli iso ensiapulaukku ja kyky tehdä pikaisesti paineside jalkaan. Toisesta bussista kävi joku mies sanomaan, että he kyllä näkivät, että onnettomuus oli satamamiehen syy… Paikalle soitettiin ambulanssi, jossa oli erittäin mukavat työntekijät, jotka osasivat englantia. He myös soittivat lähimmälle klinikalle, jossa mahdollisesti voitaisiin tikkejä laittaa.
Jätimme pyörät paikalleen satamaan ja Hannu lähti mukaan ambulanssilla. Töyssyistä reittiä päästiin viimein kyseiseen klinikkaan. Sieltä löytyi myös kirurgi, joka nätisti tikkasi haavan: mukaan saamassani lapussa kerrottiin 15 cm haavasta, johon ompeleita laitettiin. En laskenut tikkien lukumäärää, mutta Koko aikana haava ei ollut sattunut lainkaan, paikallispuudutus oli ensimmäinen kivulias kokemus. Kirurgi ja häntä avustanut hoitaja olivat erittäin ystävällisiä ja puhuivat englantia. Kirurgi myös soitti Finnlinesin ihmisille, että operaatio on suoritettu ja tulemme ehtimään laivaan. Meille soitettiin taksi, jolla palasimme check in-kopeille. Sain autokyydin laivaan – Hannu ajoi molemmat pyörät laivaan peräkkäin.
Ihan viime metreillä siis tuli mutkia matkaan! Hyvällä omallatunnolla on tänään loikoiltu hytissä. Ongelmana on tällä hetkellä se, miten saamme pyörät satamasta Nokialle. Minulta ei taida onnistua polkeminen ihan heti!
Laivamatka on sujunut rauhaisasti ymmärrettävistä syistä! Tänään illalla kuitenkin vaihdettiin ajatuksia muiden pyöräilijöiden kanssa.

Päivitys 26.7 aamulla junassa, olemme onnellisesti Suomessa. Merja ei ole enää voinut pyöräillä, joten on käytetty mm. taksikuljetuksia tänne päästäksemme.

22. – 24.7 viimeiset pyöräilypäivät

Kaksi viimeistä varsinaista pyöräilypäivää ovat todella olleet aika pyöräilyvoittoisia, ensiksi lähes 75 km Eindhovenista Venloon ja sitten lähes 65 km Hollannin rajakaupungista Venlosta Saksan Duisburgiin. Päätietä pitkin matkat olisivat olleet selvästi lyhyemmät, mutta kummassakin maassa pyörätiet kulkevat kovin mutkitellen ja hyvin vaihtelevilla alustoilla ja vaihtelevissa maastoissa. Saksan puolella pyöräreitit olivat paljon huonommat, erityisesti viitoituksen osalta. Hollannin hyvä numerointisysteemi päättyi heti rajan jälkeen. Saksan puolella oli myös runsaasti hidasta kaupunkipyöräilyä ja oikeastaan varsinaista auringon perusteella tehtyä ilmansuuntasuunnistustakin. Saksan puolella suunnistimme kaupunkialueiden läpi lopulta jälleen Rein-joen rantamille. Teollisuuden ym. takia pyörätie kulki vain vähän aikaa Reinin rantoja. Sujuvaa kaupunkiin ja hotelliin pääsemiseen piti löytää oikean joen ylittävän sillan alkukohta ja se onnistui hyvin, Duisburgin Ibis-hotelliin saavuimme klo 19. Hotelli on päärautatieasemalla aivan kaupungin kävelykatukeskustan kupeessa. Kaupungista tuli nyt paljon parempi kuva kuin kaksi vuotta sitten, jolloin meinasimme juuttua tänne junaliikenteen ollessa sekaisin myrskyjen takia. Kolmen huoneen Venlon B & B-majoitus ja Ibis-hotelli sekä aamiaiset näissä olivat kummatkin aivan hyviä, eivät tosin ihan matkan huippuluokkaa.
Sää on suosinut viime päivinä, maanantai oli osittain jo vähän liiankin aurinkoinen ja kuuma. Tiistain on ennustettu olevan todella helteinen ja meillä on enimmäkseen junamatkustelua. Ehkä pyöräilemme vielä Lubeckistä Travemundeen Suomen laivalle, jolla astumme myöhään illalla.

20.7 – 21.7 Antwerpenistä Eindhoveniin

Alla yhteenvetoa kahdesta viime päivästä. Päiviin sisältyy kaksi loistavaa hotellia, polkupyörä- ja kävelykierroksia kahdessa kaupungissa, alle 60 km pyöräilyä Belgian ja Hollannin maaseuduilla (pyöräilyesteinä tällä kertaa sonnien sijasta nuorisojoukkoja). Antwerpenin sää oli osin epävakainen, lauantain pyöräily taas sujui hyvissä, lämpenevissä olosuhteissa. Kummallakin on mittarissa nyt yli 1000 km. Tänään matka jatkuu kohti seuraavaa hollantilaista kaupunkia, Venloa.

Me…


… ja pyörät arvoisessa seurassaan Antwerpenissä

Hotelli Sir Plantin oli aika eksoottinen kokemus. Käytävien seinät olivat täysin mustat ja huoneiden ovien yläpuolella oli liiketunnistimella syttyvät ”ulkovalot”. Ovien edessä oli eri väriset kynnysmatot, joissa olli huoneen numero. Hissikin oli sisäpuolelta kiiltävän musta! Huoneemme oli mustavalkoinen sisustukseltaan, kuten käsittääkseni muutkin huoneet. Minibaarissa olevat limsat ja olut kuuluivat huoneen hintaan. Valtavan sängyn päädyssä oli koko seinän peittämä kuva jostain historiallisesta naisesta.
Aamiaisella kävimme vain lähtöpäivänä, sillä sen ”suolainen” hinta hirvitti. Perjantaiaamuna nukuimme pitkään ja lähdimme etsimään avoinna olevaa aamiaispaikkaa hotellin ympäristöstä: löysimme ihan hyvän, palvelualttiin paikan muutaman sadan metrin päästä hotellista. Vaikka otimme paremman version kuin halvin vaihtoehto, selvisimme omaa hotelliamme selkeästi halvemmalla.
Varsinaiselle kaupunkikierrokselle lähdimme vasta kahden maissa. Hannu oli etsinyt Antwerpeniä esittelevästä oppaasta kävelykierroksen, jonka varrella olivat kaikki keskusta-alueen merkittävimmät nähtävyydet. Polkupyörällä ses piti olla ihan helppo kierros. Antwerpenissä on puoli miljoonaa asukasta ja ilmeisesti Euroopan toiseksi vilkkain satama, joka on pääosin kaupungin ulkopuolella.
Seuraavan päivän junaliput ostimme yhdestä nähtävyydestä: keskusasemalta. Se onkin melkoinen pytinki! Tähän mennessä se on Belgian puolella myös paras asema; hissikin löytyi!
Ehdimme vasta kahdeksanteen nähtävyyskohteeseen, kun taivas repesi. Olimme juuri Rubens-museon kohdalla sateen alkaessa, ja taisimme viettää Rubens Innin terassilla tunnin istuen ja sateen loppumista odotellen.
Pikkutihkussa lähdimme sitten eteenpäin kohti Keskusaukiota pikkukatuja sukkuloiden. Kävimme Schelden-joen rantaterasseilla ja yhdessä pienessä linnassakin. Aika paljon oli väkeä liikkeellä, joten pyörää sai talutella. Kaupat näyttivät olevan auki puoli eitsemään asti, ja jalankulkijoita taapersi sinne tänne.
Kierroksen lopuksi löysimme pienen ruokapaikan (De Viet), jossa nautimme perjantai-illallisen. Hotellissa olimme jo ennen kahdeksaa takaisin ja tavarat olivat hyvissä ajoin pakattuina.

Lauantai:
Herätys klo 6, mutta ylös noustiin vasta 6.40. (On tuo torkkuajasti mahtava keksintö!) Aamiainen klo 7.30 ja lopullisesti lähdettiin liikkeelle ennen yhdeksää. Junan lähtöaika Antwerpenin keskusasemalta oli klo 9.28. Noin varttia ennen istuimme jo junassa. Perillä Turnhoutissa, lähellä Hollannin rajaa juna oli 10.17. Jälleen junan konduktoori paljastui jonkinlaiseksi polkupyöräfaniksi. Pyörävaunu oli ihan hyvä muuten paitsi, että raput junaan olivat taas aika korkealla.
Pyöräilyä oli ennakkoarvion mukaan tiedossa noin 60 km, muutaman oikaisun ansiosta matka taisi jonkun verran lyhentyä, koska Eindhovenin hotelliin päästyämme matkaa oli tehty joutuisasti noin 55 km. 60 km täyttyi kun vielä illalla pyöräilimme vähän kaupungissakin.
Päivä oli melkein ihanteellinen pyöräilylle, sää oli enimmäkseen pilvipoutainen, aurinkokin välillä vähän pilkisti, tuuli oli heikko, pyörätiet hyviä jne. Alussa pyöräilimme n. 15 km Belgian puolella pitkin kanavan vartta, Hollantiin saavuimme klo 12, jossa pyöräilimme usean pienen kaupungin ja kylän kautta. Rajakaupunki Reuselissä söimme hyvän curry-keiton. Kun kaksi päivää aikaisemmin olimme törmänneet sonniesteeseen, niin Duizel-nimisessä kaupungissa törmäsimme nuorisoesteisiin. Paikkakunnan metsissä/yhden järven lähellä oli menossa ilmeisen valtava nuorisofestivaali. Paikkakunnan maantiet näyttivät olevan täysin tukossa. Se ei meitä haitannut, mutta juhlapaikan lähellä pyörätie oli täynnään tapahtumaan käveleviä nuorisojoukkoja. Kova rokki pauhasi metsässä pitkien matkojen päähän. Pääsimme pikkuhiljaa paikan ohitse, vaikka pyörätie oli osittain suljettu; kuljimme mm. vain artisteille tarkoitettua osuutta aivan backstagen vierestä.
Eindhovenissa jouduimme myös hetkeksi hämmennykseen, kun pyörätien katkaisi iso kaivanto keskellä puistoa, aika pian löysimme kuitenkin jatkon puiston toiselta puolelta ja saavuimme hotelliin jo n. klo 16. Hotellimme on Park Plaza Eindhoven, neljän tähden hotelli aivan kaupungin ydinkeskustan kupeessa. Huoneemme on suurin tai ainakin suurimpia koko reissun ajalta. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen kävimme myös hotellin pienessä ”suomalaisessa” saunassa ja uima-altaassa uimassa.
Illalla menimme kaupungille syömään, ensin yritimme löytää kaupungin valtavasta ravintolatarjonnasta yhden pihviravintolan, jonka olimme pyöräillessämme bonganneet. Emme löytäneet sitä, koska pyöräillessämme Hannun iPad’ista oli virta loppunut ja ”harhailimme” kaupungilla ilman karttaa; tällöin ko. ruokapaikan tarkka sijainti oli jäänyt noteeraamatta. Ruokaa kyllä kaupungista löytyi. Paluumatkalla kuljimme vielä kunnon bilekadun läpi; useassa kymmenessä baarissa, diskossa, kasinolla, yökerhossa ym. pauhasi kova musiikki kadulle asti. Emme jaksaneet kuitenkaan enää poiketa edes paikalliseen irlantilaispubiin.
Aamulla söimme omatekoisen aamiaisen eilen kaupungilta ostamistamme tarpeista; huoneessa oli jääkaappi ja kahvinkeitin. Hotellissa aamiainen olisi maksanut 21,5 euroa. Komean huoneemme hinta mainittuine lisäetuineen on kuitenkin vain 74 euroa. Tätä kirjoitettaessa suunnittelemme lähtöä kohti Venlo-nimistä kaupunkia noin 50 km:n päässä. Sää näyttää erittäin lupaavalta.

19.7 Goes – Antwerpen; matkalla tuuli- ja sonniesteitä

Hollannin Goesista otettiin taas lyhyt junamatka, sitten poljettiin lähes 70 km kovassa tuulessa, joka onneksi oli enimmäkseen hyvää myötätuulta. Pienet vastatuuliosuudet tuottivat taas hetkellistä tuskaa. Suuremman tuskan uhkasi aiheuttaa pyörätiellä oleskeleva sonni- ja lehmälauma Belgian puolella, melkeinpä Antwerpenin keskusta-alueella. Sen ohi (tai lävitse) päästiin kuitenkin ja sadekuurojen säestämänä pääsimme design-sisusteiseen hotelliimme Sir Plantiniin (”aristokratiaa kohtuuhinnoin”).

Matkalla monenlaisia pyöräteitä ….


…villissä belgialaisessa luonnossa

Pitempi selvitys:
Aamu valkeni taas harmaana ja tuulisena. Aamiainen oli Goesin hotelli Terminuksessa oikein hyvä. Kun naapuritalossa oli rautatieasema, päätimme että taidamme lyhentää 90 km:ksi arvioitua päivämatkaa parillakymmenellä kilometrillä tekemällä ensin noin kymmenen minuutin junamatkan. Tällä tavalla saatiin taas yksi sadepilvi ohitettua. Kruningen-Yersekestä aloitimme taas polkemisen. Tuuli oli voimakas, mutta meille enimmäkseen sivutuulta tai jopa täysin myötätuulta. Meren rantaan päästyämme saimme hyvää suojaa vähintään 10 metriä korkeilta rantavalleilta. Pyörätiet olivat hyviä ja hyvin viitoitettuja. Kylät matkalla olivat pieniä ja hiljaisia, kaikki anniskelupaikat olivat kiinni. Meille kävi erittäin hyvä tuuri Waarden kylässä; kiersimme kirkkoa, kellot olivat jo kilkuttaneet klo 12:n soitot, löysimme pienen kaupan, josta ostimme mm. banaanit ja juotavaa. Heti kaupasta ulospäästyäme kaupan ikkunoiden eteen vedettiin kaihtimet. Huomasimme, että kauppa oli tarkoitus sulkea jo klo 12 kokonaan loppupäiväksi (ei pelkästään parin tunnin lounastauon ajaksi niinkuin täällä yleensä tehdään). Näillä eväillä sitten selvisimme hyvin Hollannin puolelle, pyöräilty oli noin 30 km mm. viimevaiheessa niin, että toisella puolella oli moottoritie ja toisella puolella rautatie ja leveä kanaali oli juuri ylitetty. Tästä ”loukusta” selvittyämme löytyi kuitenkin taas helpopsti kylä ja 5-10 suljettua ravintolaa yms. Merja alkoi jo huolestua, että koko matkalla ei saada mitään varsinaista syötävää. Minulla oli kuitenkin jonkun matkan päähän merkittynä netin tietojen mukaan hyvän tuntuinen ravintola (kartan mukaan melkein keskelle ei mitään). Se löytyikin parin metsätaipaleen jälkeen erittäin hyvin – ja se oli auki. Sieltä saimme päivän keiton n. klo 15 aikaan. Sitten oikaistiin yhden hevosten käyttämän metsäpolun läpi ja mentiin siksakkia läpi parin kylän ja aloimme olemaan jo Antwerpenin kaupunkialueella. Näillä kylä-, metsä- ja niittytaipaleilla ohitettiin pääosa Antwerpenin laajasta teollisuus- ja satama-alueesta, josta myös olisi mennyt jonkinlainen pyöräreitti. Yksi metsäosuus oli vielä jäljellä ja siellä koimme yhden sellaisen yllätyksen, joka uhkasi pistää reittisuunnitelman pahasti uusiksi. Keskellä metsää, hiekkaisella ja vähän mutaisellakin pyörätiellä tuli vastaan lehmälauma seurassaan joukko kiimaisia sonneja varsinaisissa puuhissaan. Merja sanoi, että tuosta ei mennä ja olemmeko varmasti oikealla reitillä. Palasimme 1-2 km takaisinpäin ja vakuutuimme, että olimme oikealla reitillä ja sonnien kansoittaman tien läpi pitäisi yrittää. Kyllä se sitten lopulta onnistuikin. Ohi päästyämme pari lehmää ryhtyi makaamaan tiellä niin, ettei siihen jäänyt minkäänlaista aukkoa pyöräilijälle.
Pian ”sonnivälikohtauksen” jälkeen saavuimme muutaman sillan jälkeen ydinkaupunkialueelle ja silloin alkoivat sadepilvet uhkaavasti lähestyä mereltä päin. Sade alkoikin sitten kunnolla ja meidän piti hakea suojaa yhdestä kahvilasta. Paikka oli suuressa Ystävyyden talossa aivan erikoisen näköisen museon vieressä. Paikkaa tuntuivat pitävän pari pikkupoikaa, potkulautaileva otti meiltä ulkona tilauksen vastaan. Samaan aikaan paikkaan alettiin rahdata bändivehkeitä. Kovan sadekuuron jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa auringonpaisteessa pitkin Schelden rantoja. Uudet pilvet saapuivat varsin nopeasti ja jouduimme pitämään uudestaan sadetta parissa kohtaa talojen seinustoilla. Kaupunkialueen matka kesti sadekuurojen takia noin tunnin, joten tavoittelemamme klo 18:n sijasta saavuimme perille n. klo 19. Kilometrejä tuli lähes 70. Vastaanottomuodollisuudet sujuivat nopeasti ja tavaramme purimme hotellin autotallissa, josta pääsimme suoraan hissillä huonekerrokseen.
Hotellista ja Antwerpenistä lisää seuraavassa blogitekstissä.

18.7. päivä Zeelandissa; Biervliet –Goes

Aamulla kello soi taas 7.30, sillä olimme tilanneet aamiaisen kahdeksaksi. Aamiainen oli muuten ihan hyvä, mutta kahvia piti erikseen tilata aina kupillinen kerrallaan, Mehuakin sai vain lasillisen; lisää olisi varmasti saanut tilaamalla…
Ulos kirjautuessa isäntä vielä pelleili Hannulle, että vaimo kävi vielä yöllä oluella baarissa kahdelta ja seurusteli poikien kanssa, kun Hannu oli mennyt ajoissa nukkumaan. Kävin yhdeltätoista hakemassa yhden oluen huoneeseen, ja siihen laskussa olevaan ylimääräiseen olueeseen isäntä viittasi!
Aurinko paistoi lähtiessämme, mutta tuuli kävi väärästä suunnasta. Ajoimme kuitenkin pitkin rantaa, osin hyvää, osin vähän huonompaa pyörätietä.

Zeelandissa tarpeelliset lepopaikat saattavat olla hankalasti hyödynnettävissä


Kello oli miltei 12, kun oltiin lauttasatamassa Breskensissä, eikä taukoja juuri ollut pidetty. Lautta kuitenkin oli tosi nopea – noin 20 minuutissa oltiin Vlissingenissä.

Tovin reittejä etsittyämme pääsimme oikean reitin alkuun; kaupungille pääsi tietä, jolla tuuli oli totaalisen vastainen! Aika vaikeaa oli löytää sitten ruokala, johon ei tuule ja jossa saa keittoa! Tämän päivän lounas koostui kanakeitosta ja puolikkaasta lämmintä patonkia.
Lounaan jälkeen lähdimme nopeasti liikkeelle, sillä Hannun suunnitelmien mukaan jäljellä oli vielä noin 50 km pyöräily. Päivämatkan loppuosasta tehtiin lounaalla päätöksiä: ellei ala sataa, poljeetaan loppuun asti. Reitiksi kuitenkin valittiin aika lähellä rautatietä kulkevat pyörätiet, jotta voidaan tarvittaessa muutta suunnitelmia. Lähdimme kohti Middelburgia seitsemän kilometrin päähän. Tässä vaiheessa tuuli ei ollut ihan kamalasti vastainen, muttei kyllä myötäinenkään…
Kiersimme Middelburgin keskustan kautta ja ihailimme maisemia: kyseinen kaupunki on kuitenkin Zeelandin pääkaupunki ja suurin kaupunki! Siitä jatkoimme kohti Goesia ihan normaaleja pyöräteitä myöten ”solmusta solmuun”. Muutaman oikaisun teimme pääasiassa siksi, että välttäisimme pahimmat vastatuuliosuudet. Hannun mukaan vastatuulta ei juurikaan ollut, mutta minun mielestäni sitä kyllä oli! Matka sujui kuitenkin aika nopeasti, sillä jo kuudelta olimme hotellimme Terminuksen edessä valmiina purkamaan pakaasit. Pyörät roudattiin alakerran neuvotteluhuoneeseen ja purettiin pakaasit siellä. Hissi oli ihan vieressä, joten huoneeseenkin tavarat saatiin aika vaivattomasti.
Seitsemän maissa sitten jo suunnattiin illalliselle; possunleikettä pekonilla, juustolla, sipulilla ja tomaateilla päällystettynä. Poikkeava versio schnitselistä! Turistien pitää toki tutustua matkakohteisiinsa, niinpä mekin lähdimme keskusaukiolle kuvailemaan paikkakunnan nähtävyyksiä. Kaupunki on väkimäärältään lähes Nokian kokoinen, kirkkoja ja arvokkaita rakennuksia on kuitenkin moninkertaisesti. Keskusta oli kyllä yhtä tyhjän näköinen kuin Nokian keskusta iltasella.

Kaupungin keskustan tyhjyys heijastanee säätilan vaikutusta paikkakunnan elinkeinoelämään: baareissa ja ravintoloissa ei ole elämää, kun on sateista ja kylmää. Monet elävät täällä turismilla! Matkalla poikkesimme erääseen puolityhjään baariin nauttimaan kahvit ja Bailey´sit 900 poljetun kilometrin kunniaksi. Poikkesimme hetkeä myöhemmin toiseenkin baariin, jossa jutustelimme baarimikon kanssa juuri tästä säätilojen vaikutuksesta asiakasmäärään. Lisäksi mainostimme omaa pyöräilylomatapaamme…
Oman hotellimme baari oli yhtä tyhjä, kun palasimme kierrokseltamme ja palautimme lainatun sateenvarjon.

18.7 Hollannin Zeelandista pikatiedote, 900 km täynnä

Istumme n. klo 19.30 paikallista aikaa hotelli Terminuksen ravintolassa ruokaa odotellen. Päivä on ollut erittäin tuulinen, mutta sateeton. Ylitimme Zealandin yhden merenrantasalmista (Breskens-Vlissingen) 20 minuutin lauttamatkalla, erityisesti tällöin tuuli tuntui tuivertavan myrskyn lailla. Lauttamatkan jälkeen kilometrejä oli koosssa vasta n. 20 ja kello oli 13-14; valittavissa oli useita reittivaihtoehtoja kohti Goesin kaupunkia. Valitsin (Hannu) ilmeisesti ihan hyvän reitin, koska olimme hotellilla jo ennen klo 18 ja kilometrejä oli tullut odotetun n. 70:n sijasta vain 60. Merjakin sai kuitenkin juuri ja juuri kokonaismatkassa 900 km täyteen. Illallisen jälkeen ehkä hieman vielä vilkaisemme kävellen hienon tuntuista kaupunkia. Huomenna sitten taas kohti Belgiaa ja Antwerpeniä. Jos koko matka poljetaan, kertynee kilometrejä n. 90 eli Hannulla ylittyisi tuhat kilometriä. Todennäköisesti pyrimme käyttämään junaakin osalle matkaa.