Setukaiskulttuurin juurille pyöräillen halki Venäjän

Suureen osaan Setumaan kulttuurista tutustuimme jo 12 vuotta sitten; nyt päätimme mennä vielä pidemmälle heidän asumisensa juurille. Päätimme pyöräillä Viron eniten kaakossa ja lähimpänä Venäjän rajaa olevaan Saatsen kylään, Värskasta matkaa olisi 15 km. Sinne kulkeminen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista, jos ei halua ajaa kymmeniä kilometriä kiertäen soraisia kyläteitä. Värskasta sinne menee melko suoraan kulkeva hiekkatie, mutta tie kulkee Venäjän alueen kautta: Viron sisälle pistää noin kilometrin levyinen alue, jota kutsutaan Saatsen saappaaksi. Alueen läpi kulkemisen edellytyksistä ja mahdollisuuksista on neuvoteltu usein Viron ja Venäjän kesken. Keskusteltu on jopa pienestä rajan siirtämisestä, mutta neuvottelut eivät ole johtaneet tuloksiin. Autolla alueen läpi on saanut kulkea tietyillä edellytyksillä (ei saa pysähtyä tai astua ulos autosta, ei tietenkään valokuvaamista jne.). Netistä selvittämieni tietojen mukaan polkupyörälläkin on viime vuosina saanut ajaa läpi. Folk-festareilla kuulimme, että meidän tekemämme reissu saattoi olla melkein historiallinen. Setofolkin ajan kulkeminen oli vielä varsin sallittua, mutta tilanne on ilmeisesti vaikeutumassa eli raja sulkeutunee, ainakin turisteille, kokonaan.

Mutta me siis vierailimme polkupyörillä Venäjällä ilman viisumia noin 10 minuuttia. Tämän vierailun ei voi todeta olleen kaikin osin kovin mieluinen. Jo Viron puolella rajavartijoita (näitä emme tosin edes nähneet) pahemman vastuksen antoivat ympärillä pyörinyt ja kimppuun käynyt suurten paarmojen parvi. Kuoppaisella soratiellä kovin mukavalta ei tuntunut myöskään autojen (Venäjän puolella onneksi harvalukuisten) jälkeensä jättämä pölypilvi.
WP_20140628_039
Sääkin oli muuttunut oikeastaan liian hyväksi eli ajoittain auringon paahteessa jopa kuumaksi. Rajat ylitettyämme Merja totesi, että tietä ei tulla takaisin eli että ei enää toista kertaa Venäjälle saman päivän aikana. Tämän todetessa hän ei tiennyt mitä oli myöhemmin päivällä tulossa.
WP_20140628_004
Kuva: Lepotauolla menomatkalla aivan rajan tuntumassa

Saatsen kylä oli ihan miellyttävä kokemus.
WP_20140628_012

Yllättäen, heti kylään tultuamme löysimme sieltä myös auki olevan pienen kaupan.
WP_20140628_14_09_09_Pro
Kylän raittia…
WP_20140628_14_08_23_Pro__highres
…ja kauppa

Kylän keskustasta poljettiin vielä vähän matkaa aivan Venäjän rajan viereen, sieltä löytyi mielenkiintoinen setukaismuseo. Museossa on ilmeisesti kaikkein runsain setukaiskokoelma koskien sekä setukaisten historiaa että nykypäivää sekä maaseudun monipuolista kulttuuria ja elinkeinoelämää. Kahdessa museorakennuksessa meillä kuluikin ennakoitua enemmän aikaa.
WP_20140628_14_49_21_Pro
Merja tutkimassa paikallista mehiläiskennoa
WP_20140628_019
Tämän laiteen nimi ei selvinnyt
WP_20140628_038
Vielä paluumatkalla poikkesimme kylän keskustassa olevan vuonna 1801 valmistuneen Saatsen kivikirkon pihalla.

Paluumatkalla päätimmekin sitten polkea osaa Laskeväljan rattaradaa eli pyörätieksi mainittua luontoreittiä. Reitti löytyi helposti. Se oli hyvin merkitty (maasto)pyöräkuvilla.
WP_20140628_15_45_05_Pro
Alussa ajoimme vähän matkaa sorateitä, sitten reitti kääntyi metsätielle, joka alussa vaikutti aika hvyältä, vaikka olikin enimmäkseen ylös-alas –kulkemista. Pian alkoi tulla kohtia, jossa pyörät alkoivat upota hiekkaan.
WP_20140628_16_13_07_Pro
WP_20140628_16_40_50_Pro
Näissä kuvissa ollaan vielä aika hyvillä pohjilla
Taluttamista vaativat osat vain lisääntyivät ja lopulta jouduimme kävelemään pyörien kanssa jopa kilometrien matkan; mahdollisesti kohtuullisen polkupohjan olivat pitkältä matkalta myllänneet aivan rikki suuret metsätyökoneet. Aivan lopussa jouduimme kulkemaan pienen pätkän virtaavan veden yli asetettuja lankkuja pitkin.

Noin kuusi tuntia kestäneen reissun jälkeen pääsimme vihdoin jälleen asutuksen piiriin. Paikoin meinasi vähän jo epätoivokin iskeä, mutta kännyköillä pystyimme sentään tarkistamaan, että suunta virolaismetsissä oli säilynyt oikeana.
Olimme alun perin suunnitelleet, että Saatse-vierailun jälkeen ajamme hotellille vaihtamaan vähän vaatteita, mutta koska Setu-Folk jatkui päälavalla klo 18, päätimme jäädä suoraan sinne. Sitä ennen poikkesimme vielä lyhyesti Värskan Seto Talumuuseumissa. Hyvää setukaista ruokaa olisi tarjonnut Tsäimaja, mutta päädyimme ruokailemaan festivaalialueella (ks. edellistä blogiartikkelia).

IMG_3984
Yllä v. 2002 ja alla 28.6.2014
WP_20140628_047
WP_20140628_043

IMG_3973
Värskan kirkolla vuonna 2002 (yllä) ja 2014 (alla)
WP_20140629_009

Reissu oli vähän raskas, mutta tekemisen arvoinen.

Vielä tietoisku: Värskassa on asukkaita noin 1500, kunnan keskustassa vain 635 (lähde Wikipedia). Saatsen kylä kuuluu Värskaan, siellä asukkaita on alle 100. Alueella on ollut asutusta jo 7000 – 8000 vuotta. Setukaismaalla on käyty monia taisteluita ja alueen kautta kuljenneista sotaväkistä huolimatta setukaiset pystyivät säilyttämään kylänsä. Vuonna 1920 solmittu Tarton rauhasopimus liitti setukaismaan Viroon. Vuonna 1944 jaettiin setukaismaa kahtia Venäjän ja Viron välisellä rajalla. Vuonna 1993 kahtiajaon ongelmat pahenivat; seurakunnat jakautuivat, sukulaiset ja varallisuudet jäivät eri puolille rajaa. Rajan toiselle puolelle meneminen vaatii viisumin muualla paitsi mainitussa Saatsen saappaassa.
Setukaisten kulttuurissa ja tavoissa on hyvin monenlaisia erityispiirteitä esim. laulun, tanssin ja pukujen suhteen. Setukaismaan nähtävyyksiä ovat perinteiset kylät. Ne on rakennettu niin, että naapurin pihallekaan ei voi katsoa. Tyypillisen setukaisen maatilan tunnuksena on rakennuksilla, korkealla portilla ja väliaitauksilla suljettu piha, mikä muodostaa ns. linnoituksen.
Aikaisemmin minulle on jäänyt käsitys, että setukaiset eivät ole Vironkaan puolella oikein tunteneet asemaansa täysin hyväksi. Nyt sellaista tunnelmaa ei syntynyt, virolaiset tuntuvat arvostavan setukaisten omaleimaista kulttuuria ym. Mm. tänään maanantai-iltana tuli virolaisten ohjelma setukaisten laulukulttuurista.
Katso: http://www.setomaa.ee (tiedot kyllä osin vanhentuneet)

Seto-Folk 27.-28.6

Pieni kylä ja setukaisyhteisö oli saanut aikaan mahtavan ja erilaisen festivaalikokonaisuuden. Tilasin jo keväällä kahden päivän passin netin kautta 25 eurolla. Hinta on naurettava, varsinkin kun suomalaiset festivaalit eivät kovin helposti pääse monipuolisuudessaan ja erilaisuudessaan tälle tasolle. Monipuolista musiikkia, tapahtumia erilaisissa ympäristöissä, retkiä ym. oli tarjolla kahdeksi vuorokaudeksi runsaasti. Ruokaa oli tarjolla hyvin monenlaista paikalliseen tapaan. Juomina oli tarjolla mm. paikallisia kotikaljoja, viinejä ja jopa paikallisten tekemiä viinoja. Kahvien kanssa myytiin vasta paistettuja herkullisia pullia. Makkaroiden, lihavartaiden yms. lisäksi oli myytävänä monenlaista kalaa, ilmeisesti vieressä olevasta Peipsijärvestä pyydettyä.

Ohjelmat alkoivat jo perjantaina puolen päivän aikaan. Me pääsimme aamulla vasta turhan myöhään liikkeelle – edellisen päivän rasitusten, illan saunomisen ja jalkapallon katsomisen jälkeen. Vähän setukaista laulantaa sentään ehdimme kuuntelemaan käsityömuseon alueella. Illalla sitten palasimme seuraamaan monipuolista ohjelmaa, jota päälavan lisäksi esitettiin ainakin kolmessa paikassa.

Nykyaikaista setomuotia?:
IMG_2338

WP_20140627_006
WP_20140627_21_53_55_Pro

WP_20140627_20_22_49_Pro

Minulla oli välillä vähän kiire ehtiä paikasta toiseen kuvaamaan esityksiä. Päälavan alueelta ”valloitimme” itsellemme kantapöydän, jossa ainakin toinen istui koko ajan. Samaan pöytään palasimme myös lauantaina suoraan Venäjä- ja metsäpyöräilyreissumme jälkeen. Paikalta näki ja varsinkin kuuli hyvin päälavan esitykset. Yhtye vaihtui puolentoista tunnin välein, lauantaina hieman harvemmin. Päälavan esittäjät eivät olleet paikallisia, vaan eri puolilta Viroa. Esiintyjiä oli myös Venäjältä, Latviasta sekä Suomesta. Suomen Pastacas esiintyi vasta klo 01 – häntä emme jaksaneet odottaa. Lauantaina olimme lähdössä pois jo ennen klo kymmentä, mutta yksi pölvalainen nainen sanoi, että meidän oli pakko odottaa myös hänen mielestään illan pääesintyjää eli Zetod-yhtyettä. Tämä porukka saikin pääasiassa nuoren porukan todella villiin vauhtiin ja hyppimään lavan edessä.
WP_20140628_077

WP_20140628_063WP_20140628_060

”Kantapöytämme” vieressä myytiin hyviä ruokia, mutta myös juomia. Kun emme halunneet perjantaina ostaa paikallisen yrittäjän brandyä, hän toi meille ruokailun painikkeeksi ilmaiset annokset pöytään. Seuraavana päivänä istuuduttuamme samaan pöytään, olimme jo hyviä tuttuja. Tällöin ostin sitten koko puolen litran pullon yhdeksällä eurolla. Pöytämme oli myös hyvä paikka tutustua virolaisiin. Lauantaeina keskustelimme mm. yhden eläinlääkärin ja hänen kaverinsa kanssa ja sitten paikalle tuli pölvalainen seurue. Nainen puhui hyvää suomea ja paljastui, että hän oli ollut Suomessa töissä Nokian Salon tehtailla. Paikalla bongasimme kumpanankin iltana kuuluisuuksia (ainakin suomalaisittain katsoen); Anu Saagim kuljeskeli alueella naisystävänsä kanssa. Ristomatti Ratian olimme jo nähneet muutama päivä aikaisemmin Tartossa.
WP_20140628_049

WP_20140628_051

WP_20140627_047

WP_20140627_020Klo 22 aloittaneen Zetod-yhtyeen jälkeen muut esitykset jäivät siis kuulematta. Päivällä osuimme festivaalialueelle silloin, kun paikalla raikui kunnon kovaa hard rockia. Illalla oli siis varmastikin vielä luvassa vielä erityisemmin nuorison mieleen sopivaa musiikkia. Muuten päivän aikana kuulimme jo monenlaista, lähinnä erilaiseksi etnomusiikiksi (mm. säkkipillin soittoa) luokiteltavaa musiikkia.

WP_20140629_010
Kuva: Tässäkin paikassa pidettiin esityksiä järviristeilyjen ohellaWP_20140627_21_55_57_Pro

Ks. lisää osoitteesta http://setofolk.verska.ee/

26.6 Pölva – Värska; 2014 kuten 2002

Torstaipäivän matka Mammasten/Pölvan Tammekännusta – Setumaan Värskaan sujui aivan samaa reittiä, jonka teimme porukassa vuonna 2002. Värskassa majoituimme 2002 Hirve Puhkemajassa, nyt minä ja Merja majoitumme kolme yötä Värskan Sanatoriumin sviitissä (jälleen meillä on huoneistossa oma sauna). Seuraavassa on muutama kuva maisemista ennen ja nyt.

Niin kuin aikaisemmin totesin, pienen Pölvan keskusta on varsin virkeän tuntuinen ja aivan ydinkeskustan järven rantamaisemat ovat muuttuneet ja kehittyneet melkoisesti. Seuraavat kuvat ovat tosin vähän eri suunnista.
WP_20140626_11_03_40_Pro

IMG_3948

Nyt kuten 12 vuotta sitten pysähdyimme runsaan 20 kilometrin päässä Leevakun kaupan ja museovesivoimalan kohdalla.
Slide2

Slide3

Slide1

Räpinassa ruokailimme – tällä kertaa paikallisessa hotellissa. Emme Partei – pubissa, niin kuin aikaisemmin. Pubin kait piti jonkun tiedon mukaan olla edelleen paikallaan hieman Räpinan ulkopuolella, mutta nyt meillä ei ollut aikaa etsiä sitä. Epäilisin, että tuo pubi on lopettanut.
IMG_2336

IMG_3968

24.-25.6 eteläisessä Virossa

(2014, myös v. 2002)
Kaksi ensimmäistä päiväämme Virossa ovat sujuneet varsin rauhaisissa merkeissä, ainakin jos ottaa huomioon sen, miten muita turisteja tai paikallista väkeä on liikkeellä. Juhannuspäivänä Tartto oli hiljaisempi kuin koskaan aikaisemmin olemme sen nähneet. 6500 asukkaan Pölva näytti seuraavana päivänä melkeinpä vilkkaammalta kaupungilta. Tosin kaupungin hienoin ja kallein majoituspaikka hotelli Pesa näytti olevan aivan tyhjä.
Vierasmaja Vikerkaare Tartossa oli muuttunut jonkun verran siitä, mitä se oli mm. kymmenkunta vuotta sitten. Talon toiseen päähän oli tullut ilmeisesti päiväkoti ja takapihan terassin viereinen piha oli aidattu lasten leikkialueeksi. Rakennus sinällään oli entisen näköinen ja mutta tietenkin tunnelmaltaan aika paljon vanhentunut. Juhannuspäivä teki sen hiljaiseksi ja tämän takia aamiainenkin oli suppeampi kuin aikaisemmin. Tosin tarjolla ei ollut seisovaa pöytää, vaan valmiiksi katettu pöytä kahdelle suomalaiselle pariskunnalle. Tämä pariskunta joutui jo toisen kerran kuuntelemaan tarinoita mahtavista polkupyöräilyreissuistamme eri puolilla maailmaa. Vierastalon hinta-laatu –suhde oli edelleenkin kuitenkin aivan hyvä (43 euroa/yö + aam.).
Vikerkaare

Vaikka Pölvan keskustassa olisi ollut tarjolla parikin ihan hyvää majoitusta (mm. Pesa-hotelli), niin valitsimme keväällä rautatieasemalta noin neljän kilometrin päässä olevan Tammekännun. Paikan nimi oli 12 vuotta sitten Tamme Trahter. Tämä nimi näkyi edelleen majoitustalojen vieressä olevan eräänlaisen seikkailu- tai perinnepuiston portin yläpuolella.
TammeTrahter2

Me majoituimme nyt kaksistaan 60 neliön saunallisessa mökissä. Aikaisemmin majoitumme kuuden henkilön seurueella suuremmassa 90 neliön talossa. Tämä talo näytti nyt olevan ilman vieraita. Juuri ennen juhannusta saimme sähköpostin, jossa tarjottiin 20 euron lisämaksulla majoitusta suuremmassa talossa. Meille riitti kyllä 60 neliötä yhden illan ja yön lököttelyyn ja nukkumiseen hyvin (sekä jalkapallon katseluuun). Hinta oli 60 euroa, aamiainen maksoi lisäksi 5 euroa/henkilö.
IMG_2333

Vaikka yhteistä kieltä oli vähän, niin emännän kanssa keskustelu kyllä sujui aika hyvin. Hän innostui nähdessään kuvamme vuodelta 2002.

Aamiainen tarjoiltiin vieressä olevassa Life-yöklubissa. Tämä rakennus oli 12 vuotta sitten rakennusvaiheessa. Nettitietojen mukaan talo on otettu käyttöön vuonna 2005, mutta edelleenkin siellä osa paikoista näyttää melkein keskeneräisiltä, osittain kuitenkin hyvin modernin näköiseltä.
TammeTrahter
Netin ja ovessa olevien aukioloaikojen mukaan ravintolan piti olla kesäaikana auki ainakin klo 12-18. Kiinni se pysyi kuitenkin koko päivän.

Päivän kohokohta oli jokilaiva-ajelu Ahja-joen laaksoon tehdyllä tekojärvellä jyrkkien rinteiden ja hiekkakiviseinämien välissä. Järven toisessa päässä oli aikoinaan voimalaitostarpeisiin rakennettu pato.
WP_20140625_011

WP_20140625_15_40_11_Panorama
WP_20140625_015

Tämä systeemi on kait tarkoitus poistaa lähivuosina ja palauttaa joki luonnolliseen tilaansa. Tällöin jokirantamaisemat taitavat tulla vielä komeammiksi. Tämän järven ympärillä ja muualla alueella on runsaast erilaisia luontopolkuja ja vaellusreittejä.
WP_20140625_15_53_47_Pro__highres

Keskiviikko 25.6 Pölvamaalla (lyhyt pikapäivitys)

Saunomisen jälkeinen leppoisa ilta on menossa Mammasten Tammekännussa; tässä on vain lyhyt päivitys koko päivästä. Majoitustalossamme ei netti toimi ja blogitietokoneemme toimii jkv epävarmasti, joten perusteellisemmat tekstit ja toivottavasti myös kuvat laitetaan seuraavassa majoituksessa Värskan kylpylässä.
Vikerkaaren aamiaisen jälkeen matkustimme 50 km junalla Pölvaan (hinta kahdelta pyörineen 4,60), missä olimme majoittuneet 60 neliön saunalliseen talomme jo ennen klo 12. Kävimme syömässä parin sadan metrin päässä huoltamon baarissa/kaupassa (ruoat yhteensä noin 8 euroa). Sen jälkeen pyöräilimme noin kymmenen kilometriä Taevaskojaan ja sieltä lähdimme klo 15 noin tunnin jokilaivaristeilylle Ahjajoen laaksoon. Ympärillä oli komeita metsäisiä rinteitä sekä hiekkakiviseinämiä. N. klo 18 olimme Pölvan keskustassa, jossa tiesin olevan Pesa-hotellin yhteydessä irlantilais-englantilaisen urheilupubin. Löysimme helposti hotellin tyhjän ravintolan ja sieltä ravintolan tarjoilija tuli kysyttäessä avaamaan myös pubin. Seuraavan parituntisen ajan olimme pubissa ainoat asiakkaat. Ravintolassakaan tai yleensä koko hotellissa emme nähneet muita asiakkaita. Syötyämme hyvin ja juotuamme pienet synttärijuomat sekä katsottuamme alkupuoliskon Argentiina-Nigeria –MM-jalkapallo-ottelusta palasimme majoituspaikkaamme. Emäntä tuli lämmittämään yksityisen saunamme ja saunoimme hyvin. Nyt olemme valmiit menemään nukkumaan (vaikka seuraava jalkapallo-ottelu juuri alkoi TV:stä). Huomenna on edessä vasta ensimmäinen kunnon pyöräily, tänään kilometrejä kertyi vain kolmisenkymmentä.

Juhannuspäivä Tartossa (24.6.2014)

N. klo 15.15 iltapäivällä saavuimme junalla Tarttoon keskelle (onneksi ohimenevää) sadekuuroa. Pyöräreissuillamme olemme majoittuneet Tartossa viidellä eri reissulla, lisäksi olemme muutenkin käyneet yhdessä Tartossa ainakin kerran ja minä (Hannu) ”miesten retkillä” kerran. Virossa vietettiin tänään juhannuspäivää, päivä on virolaisten yleinen vapaapäivä. Tämä ei ollut tiedossa majoitusta varatessamme, booking.com’in kautta varaus onnistui kuitenkin normaalisti. Pari päivää sitten Vikerkaaresta tuli viesti, että koska hotellimme on suljettu, niin he haluavat tietää suhteellisen tarkasti sen, milloin saavumme. Vikerkaaressa olemme pyöräreissuilla majoittuneet muistaakseni kolme kertaa. Hotelli on 1-2 kilometrin päässä keskustasta ja on varsin edullinen. Aikaisemmat pyöräkaverimme käyttävät Tartossa käydessään nykyään useimmiten Tarton Tampere-majan majoitusta.
Juhannuspäivänä pienemmät kaupat on ilmoitettu olevan kiinni, suuremmat marketit ja ravintolat ilmoitettiin olevan sentään auki. Mahdollisesta junan ruuhkaisuudesta varoitettiin. Liput klo 13.16 lähteneeseen pikajunaan saatiin kuitenkin helposti eikä liian ahdasta ollut. Ilman lippuakin junaan olisi saanut tulla. Junamatkailu on Virossa muuttunut tämän vuoden alusta melkoisesti. Vielä pari vuotta sitten miesporukassa ajelimme yhdellä reissulla pari päivää Tallinnan lähijunilla ja toisella reissulla lähes kaikki pitkän matkan linjat (mm. Tallinnasta Tarton kautta etelään Valgaan, Viljandista mutkan kautta Pärnuun ym.) Nämä tunnelmalliset, keinuvissa ja kolisevissa junissa tehtävät reissut ovat nyt lopullisesti mennyttä aikaa. Aikaisemminkin juniin saatiin polkupyörät, nyt pyörät voitiin suoraan taluttaa tavaroiden kanssa junan hyvään polkupyöräosastoon. Parin tunnin matka Tallinnasta Tarttoon maksoi alle kymmenen euroa, pyöristä ei veloitettu mitään.
Tarton keskustaan lähdimme pyöräilemään klo 17 maissa. Kaupunki oli erittäin hiljainen, täälläkin paikalliset viettävät juhannusta luonnon helmassa kaupunkien ulkopuolella. Useimmat hyviksi etukäteen netistä bongaamista ravintoloista yms. olivat kiinni. Tämän takia päädyimme ruokailemaan tuttuun paikkaan eli Ruutikellariin (Pyssirohu Kelder). Siellä oli sentään muutama turisti ruokailemassa. Raekoja Platsin ympärillä oli sentään jonkun verran elämää. Ruokailun jälkeen päädyimme katsomaan jalkapalloa Feel Good Music Cafe’seen Ruutli-kävelykadulle. Vaikka paikka on vielä Tarton ydinkeskustaa, niin yksi puolen litran olut maksoi vain kaksi euroa.
Ruokailun jälkeen päädyimme vielä yhteen Tarttomme ”kantakapakkaan”. Vaikka paikka oli jo 2000-luvun alussa sisustukseltaan hyvin erikoinen, niin se oli sitä myös ”hengeltään”. Se oli muuttunut ”tavallisesta” rock-kapakasta hard rock-kapakaksi. Suuressa näytössä pyöri kova video, mutta pian paikalle saavuttuamme musiikki muuttuikin paikalliseksi ”hyppyhumpaksi”. Paikalla olleen parin asiakkaan lisäksi paikalle tuli muitakin musta-asuisia nuoria sekä pari vartiomiestä pyssyineen. Heidän aikaansaamansa performanssi oli jotain sanoinkuvaamatonta ja ennen kokematonta. Hyppelyn ja tanssin jälkeen alkoi soida musiikki, jossa toistettiin melkein pelkästään yhtä suomalaista v-alkuista sanaa. Tämä oli melkein selvästi tarkoitettu paikalle tulleille suomalaisille (tai vain opettaja-Merjalle). Tunnelma oli kuitenkin erittäin myönteinen ja iloinen, mutta eläkeikäisinä (meillä tosin oli päällä Hard Rock Cafeen T-paidat Dubaista) katsoimme kuitenkin parhaaksi lähteä polkemaan takaisin majapaikkaamme. Joka tapauksessa kokemus ja paikka oli tämän päivän paras.

Tietoisku Tartosta: Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki, asukkaita vähän yli 100 000, väkiluku on viime vuosikymmeninä pienentynyt hieman. Tartto on Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunki, jossa on paljon merkittäviä nähtävyyksiä. Tartossa on suuri ja vanha yliopisto (vanhempi kuin Helsingissä). Ikää Tartolla on noin tuhat vuotta, aikoinaan se oli merkittävä Hansa-kaupunki. Tartto on sekä Tampereen että Turun ystävyyskaupunki. Neuvostoaikana Tartto oli turisteilta kielletty kaupunki, mutta tällä hetkellä se on todella vierailemisen arvoinen paikka.

(Tähän blogikirjoitukseen pyrin jatkossa liittämään muutaman kuvan ja ehkä pienen videopätkänkin tuosta hard rock –kokemuksesta. Ilta venyi jälleen yllättävän pitkäksi varsinkin kun juttelimme aika pitkään samassa kylälistemajassa asuvan parin muun suomalaisen kanssa).

Noin 20 vuotta polkupyöräilyä maailmalla

(Yhteenveto keväällä 2014)

Ulkomaiden pyöräilyt aloitimme Virosta vuonna 1996, jossa kymmenen vuoden aikana kiersimme kaikki maan 15 maakuntaa. Sen jälkeen laajensimme pyöräilyt Latviaan ja Viroon sekä lopulta niin, että Baltiaan saavuimme pari kertaa Saksan, Puolan ja Kaliningradin kautta. Saksassa tai Saksan kautta olemme pyöräilleet kaikkiaan kuusi kertaa; koko rannikko pohjoisessa ja lännessä on koluttu aika hyvin, lisäksi mm. kokonaan Rheinin ja Moselin rannat. Puolan lisäksi Saksasta olemme polkeneet Ranskaan, Luxembourgiin, Belgiaan, Hollantiin ja Tanskaan. Kesäpyöräilymme lisäksi olemme pyöräilleet myös usealla talven kaukomatkalla, viimeksi muutama kuukausi sitten Dubaissa hiekkaerämaassa sekä kiertäneet pyörillä Abu Dhabin formularadan. Ks. http://hannujamerjakaukomailla.wordpress.com/.  Pyöräilymme ovat ulottuneet lähes kaikkiin maanosiin: Vietnamissa usealla paikkakunnalla (2 päivää mm. Mekong-joen suistossa 40 asteen helteessä), Intiassa Delhissä ja Mumbaissa (ent. Bombay), Uudessa Seelannissa Hastingsin viinialueella, Etelä-Afrikassa Soweton slummissa, Etelä-Amerikassa Perun pääkaupungissa (Limassa 3 päivää) sekä Equadorin Galapagos-saarilla, Karibian Cayman-saarilla ja New Yorkin Manhattanilla ja Brooklynissä.

Viron pyöräilyä 10 vuotta

Viron pyöräilymme aloitimme vuonna 1996 Saarenmaan eteläosan kiertelyllä. Seuraavana vuonna pääkohteena oli Saarenmaan pohjoisosa ja Muhun saari (klikkaa kuvaa alla).

Viroaikaisemmatpyorailymme

Saarenmaan reissut tehtiin porukassa, jossa mukana oli myös lapsia. Tämän jälkeen Viron reissut tehtiin 4-6 hengen porukoissa.

01647_08

01647_09

01647_04

1998 Hiidenmaan ympäriajo
12A

1999 Ensin polkupyörällä Tallinnasta Haapsaluun ja Hiidenmaalle ja sieltä lautalla Saarenmaalle
2000 Tallinna-Tapa-Rakvere-Peipsi-Tartto
2001 Tallinna, Rapla, Pärnu, Soomaa, Viljandi, Tartto
2002 Tartto, Värska (Setumaa), Törva, Otepää, Tartto
2003 Tartto, Vöru, Otepää, Viljandi, Häädemeeste, Pärnu, Paldiski, Tallinna
2004 Narvan seutu, Sillamäe, Peipsi, Kohtla, Rakvere, Tallinna
2005 Tallinna, Jögeva, Tartto, Valga, Cesis (Latvia), Riga, Pärnu

2006 Latvia (Riga, Jurmala, Kolka, Kuldiga, Ventspils, Liepaja ym.) ja Liettua (mm. Palanga, Klaipeda, Nida ym.)
2007 Itä-Baltia (mm. Vilna, Ingalina, Daugavpils, Rokiskis, Trakai, Kaunas)
2008 Saksa (Rostock)-Puola (rannikko, mm. Gdansk))-Kaliningrad-Liettua-Latvia-Ruotsi
2009 Saksa (mm. Berliini)-Puola (mm. Varsova)-Liettua (mm. Kaunas)
2010 Reinin laakso (Karlsruhesta Kölniin), Hollanti
2011 Munsterin alue Saksassa, Rein, Hollanti (mm. Rotterdam, Haag, Amsterdam), Saksan Pohjanmeren rannikko
Reissut olivat pidentyneet 3-4 viikon pituisiksi ja lähinnä sen takia olemmekin joutuneet tekemään useimmat matkat kahdestaan.

Seuraavasta kahdesta löytyvät blogit omasta kategoriastaan:
2012 Saksan Karlsruhesta Ranskaan (Strasbourg, Nancy), Moselin rantoja pitkin Saksaan ja Reinin varrelle (välillä pariksi päiväksi Luxembourgiin ja käynti mm. Schengenissä), Rheiniltä Hollannin Maastrichtiin, Belgiaan Brusseliin,Gentiin ym. ja Hollannin kautta (mm. Antwerpen) takaisin Saksaan ja laivalle Travemundeen

2013 Travemundesta Kieliin ja Pohjanmeren rannikolle, Tanskan Jyllannin länsiosiin, Jyllannin kiertäminen ja paluu Saksan kautta laivalle

Suomessa olemme pyöräilleet runsaasti Pirkanmaalla sekä lisäksi olemme tehneet mm. pyörämatkan Nokialta Vammalan kirjamarkkinoille sekä Pori Jazziin, pyöräilyn Nokialta Vantaalle sekä Helsingissä Euroopan pyöräilyjen paluumatkoilla. Kahtena kesänä pyöräilty Äkäslompolon ja Ylläksen maastoissa Lapissa.