Tallinna 12.-15.7.2014

Kaikki Viron aikaisemmat kymmenen pyöräretkeämme ovat alkaneet ja päättyneet Tallinnaan, lisäksi Latvian ja Liettuan pyöräretkillä olemme ainakin toiseen suuntaan kulkeneet Tallinnan kautta. Vaikka yöpymisiäkin Tallinnassa on ollut paljon, niin nähtävyyksien katselu on jäänyt vähiin. Nähtävyydet ovat unohtuneet myös meidän miesten neljällä ns. ”teemamatkalla” (teemat: Tallinnan raitiovaunut, Tallinnan trollikat ja bussit, Tallinnan lähijunat sekä Viron pitkän matkan junat). Nähtävyyksiä on tullut jonkun verran bongattua useilla työporukan tai muuten työhön liittyvillä matkoilla ja parilla muulla reissulla. Merjalla näitä on ollut vähemmän, joten nyt päätettiin käyttää useampi päivä Tallinnan nähtävyyksiin, varsinkin kun niitä on viime vuosina tullut paljon lisääkin. Tämä mahdollistui Kalev Span majoituspaketilla, johon sisältyi mm. yhden vuorokauden TallinnCard-kortti. Tällä pääsi ilmaiseksi lukuisiin kohteisiin ja mm. julkisiin kulkuneuvoihin vuorokauden ajan. Seuraavaksi pieni otos kuvien muodossa olostamme todellisina turisteina.

Ensimmäisinä päivinä kiertelimme kaupunkia vielä polkupyörilläkin, kuvassa vanhan kaupungin keskusaukiolla (Raekoja plats):

WP_20140712_011

Seuraavat neljä kuvaa Kiek in de Kök -tornista ja museosta:

WP_20140713_012 WP_20140713_011 WP_20140713_014 WP_20140713_018

Kadriorgin palatsi ja taidemuseo:

WP_20140713_029 WP_20140713_033

Taidemuseo Kumu (mm. jatkuvasti äänessä olevat päät):

WP_20140713_048 WP_20140713_061 WP_20140713_065

Kaupungin muurilla:

WP_20140714_002 WP_20140714_003

Virolaisen juomakulttuurin museossa:

WP_20140714_005 WP_20140714_012

Toompealla:

WP_20140714_016

Viron ulkomuseossa Merjakin pääsi taas koulun penkille:

WP_20140714_029 WP_20140714_031 WP_20140714_033

Vanhan kaupungin alla olevissa Bastionien tunneleissa:

WP_20140715_006 WP_20140715_008

Iltanäkymä hotellimme parvekkeelta:

WP_20140714_058

Viimeinen varsinainen pyöräilypäivä ennen Tallinnaa 11.7

Viimeiseen pyöräilypäivään Valkla Randista Tallinnaan sisältyi vielä pari nähtävyyttä, vaikka tavoitteemme olikin mahdollisimman suoraviivaisesti edetä Tallinnaan. Tuulta oli jälleen melkoisesti ja tuulessa sää tuntui ensin viileältä meren rannalla. Parin kilometrin päässä kyllä piti jo ottaa jo takki pois. Pyöräily sujui jälleen oikein hyvin, liian kuumaa ei kuitenkaan ollut.

Ensin poikkesimme Joelähtmessä Jägalan joen mutkassa ihailemassa Viron leveintä ja runsasvetisintä putousta. Alla kuva siitä, millaisena sen näimme vuonna 2004.

IMG_7129

Nyt se ei kuitenkaan näyttänyt entisenlaiselta.

WP_20140711_007 WP_20140711_009

Yhden selityksen kuulimme tunnin päästä Rebalan museon pitäjältä. Joen vettä ohjataan yhtä sivuhaaraa pitkin voimalaitokselle, mutta niin ei pitäisi tapahtua heinäkuussa. Hyvin kuivalta putous tällä hetkeltä näytti, nyt putousta pääsi kuvaamaan alhaaltakin, pari kaveria kävi putouksen alla uimassakin.

Seuraava kohde oli Rebalan kivihaudat ja Rebalan muinaismuistojen suojelualueen museo. Meidät saadaan houkuteltua sisälle yhden euron maksulla. Saamme hyvän katsauksen alueen historiaan hyvin suomea puhuvalta mieheltä. Kylän menneisyys ulottuu 2000 vuoden taakse.

WP_20140711_018

Alla vuoden 2000 kuvia
 

010_NR 009_NR

Tämän jälkeen olikin hiukan haastetta löytää suora ja hyvä pyöräreitti Tallinnaan. Idästä päin tultaessa suorimman tien este on suuri teollisuusalue (silloin kun ei halua ajaa Tallinna-Narva –moottoritietä).

Pienen etsimisen jälkeen löysimmekin aivan uuden, hienosti päällystetyn pyörätien, joka kahteen otteeseen kulki moottoritien alitsekin. Viitat osoittivat Tallinnaan oikein kilometrilukemien kera. Tällaisia ei ollut  yli kymmenen vuotta sitten. Silloin ajettiin välillä moottoritielläkin. Muutaman kilometrin ajamisen jälkeen pyörätie loppui yht’äkkiä melkeinpä monttuun. Soraisella polulla jouduttiin jatkamaan. Sitten pitikin vähän aikaa seikkailla kaupungin itäisissä osissa, jotta löytyisi se tie, jota olimme tavoitelleet.

Tiet löytyivätkin kuitenkin mm. kännykän kartan avulla. Saavuimme suoraan Tallinnan laululavan viereen. Tänne olimme palaamassa illalla Öllesummer –festivaalille. Ensin suunnistimme kuitenkin Tallinnan satamaan City Hotel Portusiin.

10.7 ulos Lahemaan kansallispuistosta

10.7 aamu Viinistussa valkeni aurinkoisena, mutta kovin tuulisena. Tuuli puhalsi idän suunnasta sopien hyvin Viinistun hotellin rantaan. Tuuli ei tuntunut enää hankalalta, kun päästiin pois aivan meren rannasta. Tuulen suunta oli meille myös lähes koko ajan hyvin edullinen eli sivumyötäinen tai suoraan myötäinen.

Reittivaihtoehtoja seuraavaan majapaikkaan Valkla Randiin oli useita. Valitsimme sen, joka kulki kauempana rannikosta eli ajelimme ensin Kolgan kautta Kuusaluun. Reitti oli osittain sellainen, jota emme olleet koskaan ajaneet. Kolgan lähellä meinasin törmätä isoon uroshirveen, joka ilmeistyi alamäessä aivan eteeni; jarrua täytyi vähän painaa ja hirvi hyppäsi nopeasti takaisin metsään.

Kuusalussa kävimme keittoluonaalla (1,60 euroa/henkilö). Kuusalun vieressä on Kiiu ja Kiiun kartanon torni, jossa vierailimme 10 vuotta sitten.

IMG_7114 WP_20140710_013

Oikealla tämänpäiväinen kuva

Tästä Valklan rantaan oli matkaa enää alle 10 km. Päivän kokonaismatkaksi tuli jälleen noin 50 km. 600 kilometriä tuli reilusti ylitettyä kokonaismatkassa.

Huoneemme Valklassa oli reissun pienin ja vaatimattomin. Muuten Lomakeskus Valkla Randin palvelut ravintoloineen ym. ovat varsin hyvät.

WP_20140710_030 WP_20140710_023

9.7. Palmsesta Viinistuun

Palmsestakin lähdettiin liikkeelle jälleen lähellä puolta päivää. Aurinko kuumotti silloin jo pahimmillaan. Kuvissa lähtötunnelmissa:
WP_20140709_002 WP_20140709_006

Lyhin reitti seuraavaan majoitukseemme Viinistun konferenssi- ja kulttuurikeskuksen hotelliin oli vain noin 25 km. Päätimme kuitenkin tehdä pienen mutkan tämän reitin varrella olevan suurimman paikkakunnan eli Loksan kautta. Loksa on meille tuttu kylä ainakin vuosilta 2000 ja 2004. Vuonna 2000 oppaanamme kylässä ja lähiseudulla oli tuttu kolleegapariskunta, jolla oli vuokrahuvila Jumindan niemellä. Vuonna 2004 Loksa jo tuntui jotenkin taantuvalta paikalta, ruokapaikkaa ei enää silloin löytynyt ja nytkin ainoa mahdollinen baarintapainen oli suljettuna (vapaapäivä keskiviikkona). Kylässä oli suljettunna melko suurikokoinen kaubamaja, rakennus näytti täysin hylätyltä.
IMG_2355
Kuva: Loksan bussiasemalla lounaalla

Viinistuun saavuimme hyvissä ajoin ja klo 16 maissa lähdimme ”lenkille” ilman matkatavaroita, tavoitteena ensin poikkeaminen lähikaupassa ja Viinistun kapakassa, kumpikin oli suljettu. Viinistu Körts näyttää lopettaneen kokonaan. Tavoitteena oli käydä katsomassa Viron mantereen pohjoisinta kohtaa Purekkarin niemellä. Vaikka meillä oli matkassa ihan kunnolliset kartat, niin oikeaa tien alkua ei ollutkaan ihan helppo löytää. Lopulta yhden metsätien päästä niemi löydettiin, mutta kuitenkin hiukan sivusta (kuva…). Siinä yhteydessä aloimme keskustella yhden paikallisen kanssa, joka ihmetteli, että haimme tällaista paikkaa, jota virolaisetkaan eivät tiedä olevan olemassa. Polkupyöräilymme yleensä herätti jälleen ihmetystä.
WP_20140709_032
Kuvat: Taustalla näkyvät nyt ne puut, joiden juurella lounastimme vuonna 2000 (alla)
010_8A

Näin tähän lounaspaikkaan piti vuonna 2000 kulkea:
012_10A

Niemen alueella oli paljon jälkiä sota-ajasta (alempi kuva vuodelta 2000):
WP_20140709_033

005_3A

Kilometrejä kertyi tänään viitisenkymmentä, kokonaismatka alkaa lähennellä jo kuutta sataa.

Noin kello 18 palasimme Viinistuun ja pakko oli ottaa vielä kuvat Viinistu Körtsin terassilla. Itse kapakka näytti sisältä aivan tyhjältä.
WP_20140709_034

013_11A

Kuva: Vuonna 2000 Körtsissä Peten ja Kirstin (kuvan ottaja) kanssa

Viinistun hotelli on varsin vilkas ja hyvä paikka. Ravintolassa ja kokonaan monipuolistuvassa ja uudistuvassa venesatamassa näytti olevan varsin vilkasta. Ennen kahdeksaa paikalle saapui myös bussilastillinen porvoolaisia eläkeläisiä mukanaan hanurinsoittaja. Ruokailumme loppuvaihe sujui ihan mukavissa tunnelmissa.

Huoneemme on tilava ns. perhehuone eli vastaa aika lailla Palmsen sviittiä tilavuudeltaan (hintamme vain 50 euroa). Kaikki on varsin uutuudensiistiä. Merkittävä puute on tässäkin paikassa; televisiota huoneessa ei ole. Jo iltapäivällä luvattiin, että ravintolan baari on auki ottelun aikana ja sitä seurataan isolta screeniltä. Ja ottelua todella nyt katsotaan screeniltä lukuisien muiden suomalaisten kanssa.

WP_20140709_058

WP_20140709_066

WP_20140709_071
Näkymiä Viinistun satamasta ja hotellista. Ikkunastamme olivat hienot meri- ja venesatamanäkymät.

Palmsessa 7.-8.7.

7.7 ilta sujui lopulta hyvin, vaikka alkutyytymättömyys huoneistomme palveluihin oli melko suuri. Epätietoisuutta oli aluksi siitä, missä täällä illalla voi kunnolla syödä. Kyselimme asiaa majapaikkaamme lähinnä olevasta entisestä uimahuoneesta eli nykyisestä Peter Ludwig- ravintolasta. Sieltä sai vain pientä syötävää (aamiainen siellä oli erittäin hyvä).

IMG_7092
Ravintolan edessä oleva lampi on kymmenen vuoden aikana lähes umpeenkasvanut levistä (ylempi kuva v. 2004)
WP_20140708_037

Yritimme kysellä ruokailuista muista paikoista, mutta paikan pitäjä mainitsi ainoastaan parin sadan metrin päässä olevan Palmse Körtsin. Tiesimme, että alueella piti olla myös Park Palmse -hotelli ja siinä yhteydessä ravintola. Tästä asiasta ei maininnut myöskään portilla alueella lippuja myyvä, jonkinlaiseen palvelijaan asuun pukeutunut neitokainen.

Illastimme siis Palmse körtsissä, ainoa kunnollinen perinteinen virolainen ruoka oli kanafilee, ihan hyvä maultaan sentään. Aamiainen Ludwigin paikassa oli oikein hyvä. Ennen iltapäivän pyöräilylle lähtöä etsimme Park-hotellin. Olimme jo epäilleet paikan olemassaoloa, koska kukaan tapaamistamme henkilöistä ei tästä hotellista tai ravintolasta maininnut mitään. Hotelli, ravintola ja baarikin, jossa aikaisemmin muistelimme käyneemme olivat paikallaan. Auki ne eivät olleet, mutta hotellin vastaanotossa oli henkilö, joka auliisti kertoi, että ravintola on auki (tarvittaessa ainakin) puoleen yöhön asti (keittiö tosin vain kello 9:ään) ja baarikin ehkä tarvittaessa. Illalla ravintolassa oli bussilastillinen väkeä ja se näytti kovin täydeltä. Hotellin vastaanotossa ei ollut ketään ja kun ravintolasta alkoi väki vähän vähentyä, uskalsimme asettautua tyhjään pöytään. Sen jälkeen kaikki sujuikin erinomaisesti, ravintolan palvelu oli erittäin hyvää ja syömämme schnitselitkin erinomaisia.

Johtopäätöksemme näistä kokemuksista on se, että perinteinen Palmsen kartano palveluineen ja Park Palmse -hotelli ovat aivan erillisiä ja keskenään kilpailevia organisaatioita. Kartanopuiston alueella kumpikin kuitenkin sijaitsevat. Park Palmse -hotelli ei ole mukana esim. booking.comin kautta varattavissa olevissa hotelleissa. Hotelli ja ravintola näyttävät suuntautuneen erityisesti ryhmien palvelemiseen ja ovat melko edullisia. Hotellista löytyy netistä hyvin vähän tietoa ja muutamat löydetyt käyttäjien arviotkaan eivät kaikki mitenkään mairittelevilta näyttäneet. Eli emme oikein päässeet selville, olimmeko valinneet oikein valitessamme vierastalon hotellin sijasta majoitukseksemme Palmsessa. Sen kyllä on tässä viimeisen vuorokauden aikana havainnut, että kaikki mainitut palvelut toimivat todellisella minimimiehityksellä. Palmse Körtsissä henkilökuntaa oli vähän ja Parkhotellissa ravintola hoiti (jos ehti) myös hotellin vastaanoton palvelut. Ravintola ja kellarikerroksessa sijaitseva baari eivåt käytännössä voi olla auki samaan aikaan.uo

Puolen päivän jälkeen lähdimme pyöräilemään helteisessä Lahemaan kansallispuistossa. Pyöräilimme ensin noin kymmenen kilometrin päässä olevaan Vösuun.
WP_20140708_010
Kun saavuimme keskustassa olevaan Grill baariin, törmäsimme nokialaisiin tuttuihin. Söimme paikassa keiton ja sen jälkeen pyöräilimme viitisen kilometriä Käsmun merikapteenikylään. Paikassa olimme 10 – 14 sitten vuotta sitten viettäneet kaksi tunnelmallista iltaa. Kävimme Käsmu-niemen kärjessä. Niemellä on useita merkittäviksi luokiteltuja kiviä. Kuvassa Merja ja Vana Jyri Kived.
WP_20140708_017

Paluumatkalla poikkesimme vielä O Körtsissä kahvilla ja jäätelöllä. Vielä ennen sviittimme palaamista poikkesimme kartanon alueen portin vieressä olevassa hyvässä kyläkaupassa. Piti hieman varustautua illan jalkapallovälierää varten…
WP_20140708_028

WP_20140708_031
WP_20140708_004

IMG_7093
Vielä 2004 alueella liikkuminen oli aivan vapaata, nyt portilla oli pääsymaksun perijä ja monet portit olivat kiinni.

6.-7.7 Rakverestä Lahemaalle

Rakverestä Vihulan kartanoon; jälleen siirryimme lyhintä tietä majoituksesta toiseen. Sää oli hyvin lämmin, koko päivän saatoimme liikkua täysin pyöräilyn perusvaatteissa. Ainoa merkittävä kylä matkalla oli Haljala, joka on ainakin joskus ollut tunnettu oluestaan, panimo siellä on nytkin (Viru-Ölu, kuvassa oikealla).
WP_20140706_013

Vihula möis löytyi helposti, samoin vastaanotto, vaikka viitoitus olikin sekava eri suuntiin osoittavin nuolin. Laajalle kartanoalueelle johtaa kaksi tietä ja me saavuimme jonkinlaista takareittiä, emme päätietä pitkin. Meidät majoitettiin entisestä navetasta tehtyyn uimalarakennukseen (kuva sivuovelta).
WP_20140707_005

Ennen tavaroiden purkamista poikettiin Kaval Antsin tavernaan virvokkeille. Kyseessä on alueen toinen ravintola; siitä kerrottiin esitteissä perinteisen virolaisen ruoan paikkana. Tänne palasimmekin sitten syömään, koska se vaikutti rennommalta paikalta kuin päätalon hieno La Boheme. Ruoka osoittautui melko oudoksi; alkuruoaksi otimme suolapekonia (niin sen käänsimme) leivän kera, mutta se osoittautui pelkäksi läskiksi. Pääruokakin oli aika läskistä possua. Sopivia vaihtoehtoja pääruoaksi ei oikein ollut.
Iltarientoja ei nyt harrastettu, vaan aloimme nyt aika varhain nukkua. Huone oli ihan hyvä perushuone, tosin kallein tähän asti matkallamme olleista. Kartanon koko alue oli siisti ja hyvän näköinen (kuvat myllystä).
WP_20140706_027

WP_20140706_035

Aamu oli taas aurinkoinen. Aamubuffet oli monipuolinen ja hyvä. Lähdimme ajelemaan vasta puolen päivän maissa. Koska matka Palmsen kartanoon olisi vain noin 20 km, teimme pari pientä mutkaa. Ensin vilkaisimme päätien varressa olevaa patoa, alla kuvat nyt ja kymmenen vuoden takaa. Tällöin ajoimme vain kartanon ohi; itse kartanon alueella emme olleet aikaisemmin käyneet.
IMG_7065

WP_20140707_010

Toinen poikkeama tehtiin meren rannalla olevaan Altjan kylään ja Altjan körtsiin. Mutkasta tuli vain noin viiden kilometrin pituinen, Altjaan meno oli yhtä alamäkeä, sieltä Sagadin kartanoon taas jouduttin aika paljon kiipeämään.
Altjan kapakka oli nyt pettymys. Paikalla on bussillinen italian kuuloista kieltä puhuvia turisteja, jotka olivat päättelemässä ruokailuansa. Mekin aioimme vähän syödä, mutta meille kerrottiin keittiön olevan nyt kiinni. Edes jäätelöä ei suostuttu myymään. Noin vartin päästä seuraavilta autolla tulleilta turisteilta kyllä jo tilausta taas otettiin vastan. Altjan Körts joutuu nyt meiltä boikottilistalle.
IMG_7074

WP_20140707_025

WP_20140707_028

IMG_7076

WP_20140707_023

Kävimme myös aivan rannalla suuren kiven ääressä:
IMG_7081

WP_20140707_031

Menimme sitten lounaalle Sagadin ennestään tuttuun kartanoon, kymmenen vuotta sitten yövyimmekin siellä. Kaikkiaan kartanot ja ympäristöt sekä maalaismaisemat ovat pysyneet aika lailla entisen näköisinä. Haikaratkin ovat tien varrella aivan samassa paikassa kuin 10 vuotta sitten.
Sagadin edessä ei ollut enää puuveistoksia (eikä myöskään Peteä, niinkuin 14 vuotta sitten):
023_22

Palmsen myös parilta aikaisemmalta käynniltä tuttuun kartanoon oli tämän jälkeen matkaa alle 10 km. Ensivaikutelma ei ollut nyt ihan hyvä ainakaan majoituksen suhteen. Palmsen vierastalosta olimme varanneet sviitin kahdeksi yöksi. Huoneisto on erittäin tilava, sänky on hyvä jne. TV:kin huoneessa on, mutta siitä näkyy vain yksi saksalainen kanava. Netti toimii vain ajoittain jne. Pesulaa vierastalossa ei ole, mutta pyöräilyvaaatteiden pesuun annettiin muovinen pesuvati. Pyykinpesuaine onkin pakaasissa mukana… Suihkun lattialla oli ihan helppo lutrata vedellä ja vaatteet tuli pestyä. Kuivumista vielä odotellaan. Muista asioista lisää myöhemmin.
WP_20140707_041

 

Kuvassa makuuhuone, lisäksi tilava eteinen, josta erikseen ovet WC:hen ja suihkuhuoneeseen.

 

 

4.-5.7 Rakvereä ja Baltoscandalia

Tähän kahden päivän yhteenvetoon sisältyy kuvia Rakverestä, vähän kuvausta majoituksestamme sekä tekstiä Baltoscandalista.

Perjantai-iltapäivällä meillä oli hyvää aikaa tutustua Rakvereen pyöräillen vähän perusteellisemmin kuin aikaisemmalla kahdella käynnillä vuosina 2000 ja 2004. Kaupungin keskusta (erityisesti keskusaukion osalta) oli melkoisesti muuttunut, mutta jotain oli säilynyt ennallaankin; ”kantakapakkamme” Inglise pubi oli edelleen ennallaan. Epäilyä oli syntynyt, koska paikkan nettisivu ei toiminut.

Seuraavassa joitakin kuvia perjantai-iltapäivän kiertoajelulta.
WP_20140704_013

WP_20140704_024 WP_20140704_019 WP_20140704_030kor

Perjantai- ja lauantain välinen yö sujui yli puoli kolmeen Baltoscandaliin kuuluvalla metsäperfomanssilla.

DCIM101GOPRO

Seuraavana päivänä pääsimme liikkeelle sentään jo ennen puolta päivää. Kävelimme muutaman sadan metrin päähän kirkolle ja ensiksi nousimme (yhden euron maksettuamme) kirkon korkeaan torniin. Juuri siellä ollessamme kirkon kellot alkoivat soittaa perinteiset kilkatukset ja sen jälkeen tietyn  musiikkikappaleen.  Tämän jälkeen kirkkosalissa alkoi urkukonsertti. Siitä noin tunnin päästä olimme Rakveren linnoituksessa, jossa oli vilkas meno päällä keskiaikaisine rituaaleineen.  Näihin kaikkiin mentiin kävellen, koska olivat melkein hotellimme vieressä Seuraavassa muutama kuva puolen päivän parituntisesta.

WP_20140705_040

WP_20140705_001

WP_20140705_043

WP_20140705_054

WP_20140705_065

WP_20140705_066

 

Rakveren majoituksesta

Vaikka olimme varaamassa Rakveren majoituksia jo varsin aikaisin alkuvuodesta, niin ihan haluttuja majoituksia emme saaneet. Uusi Aqua-hotelli- ja kylpyläkeskus oli jo loppuunmyyty. Kaupungin ehkä toiseksi parhaaksi luokitellusta hotellista (Katarina kylalistemaja) saimme ensimmäiseksi yöksi tavallisen kahden hengen (ihan hyvän) huoneen.

WP_20140705_049

Kuva: Hotellimme oikeassa laidassa

WP_20140705_014 WP_20140705_017

Toisen yön sitten vietimmekin hotellin komeassa sviitissä; siinä oli suuri olohuone komeilla sohvilla, makuuhuone porealtaan kera sekä sauna. Seuraavassa kuva makuuhuoneen sängystä.

WP_20140706_002

Baltoscandal – kansainvälinen esittävän taiteen festivaali

Matkamme suunnitteluvaiheessa jollakin Viron kesätapahtumista kertovalla sivustolla netissä tuli vastaan Rakveren Baltoscandal-tapahtumat ihan sattumalta? Kuulemma Bltoscandalin päämotiivi on aina ollut esitellä teatterin erilaisia muotoja, mukaelmia ja mahdollisuuksia. Järjestäjien mukaan teatteri on myös juhla. Nykyajan esittävän taiteen juhla, johon kaikki kiinnostuneet saaavat tulla.

Hankimme lippuja etukäteen neljään esitykseen, joiden sisällöstä tiesimme aika vähän. Netissä oli joitakin videoita tarjolla, jotta vähän vihiä oli. Tiesimme, että kansainvälisten esiintyjien tuotoksien seuraamiseen ei ehkä kielitaidolla ole merkitystä.

Ensimmäinen seuraamamme esitys oli norjalainen Night tripper-niminen sanaton tanssiesitys metsässä. Esitys muodostuu vaelluspolusta metsässä, konserttiperformanssista; kyseessä on rituaali ja sosiaalinen tapahtuma. Meidät vietiin busseilla kauas Rakveresta, lähelle kansallispuiston metsän pimeyteen (lähtö klo 23). Metsätietä kuljettiin tovi, sitten siirryttiin merkitylle polulle ja lopulta saavuttiin rinkiin aseteltujen tyynyjen muodostaman ”esiintymislavan” luokse. Kaikille tarjottiin ensin vodkapaukku lämmikkeeksi, kääriydyimme viltteihin ja esitys alkoi: kaksi tanssijaa liikkui äänettä, orkesteri ”soitti äänettä”. Vähitellen orkesteri lisäsi hieman ääntä. Lopussa metsästä alkoi kuulua hiljaista laulua. Kuoro oli piilossa jossain kauempana – mustiin pukeutuneina. Esityksessä oli mukana kuusi esiintyjää, outoja instrumentteja, lukuisia installaatioita polun varrella ja paikallinen kuoro.

Esityksen päätyttyä kaikki katsojat kutssuttiin baariin viettämään iltaa esiintyjien kanssa: kahteen näyttämön installaatioon oli piilotettu hedelmiä, suolapalaa, viinipulloja, olutta ja vodkaa. Kysellessämme järjestäjiltä, milloin meidät opastetaan takaisin busseille, meille sanottiin, että sinne voi polkua pitkin lähteä omin nokkineenkin, mutta esitys loppuu, kun baari menee kiinni. Baari menee kiinni, kun juotava loppuu. Ja bussit lähtevät vasta sitten … Esityksen kestoksi oli ilmoitettu  23 – 01. Olimme takaisin Rakveren teatterilla noin puoli kolmelta!

Lauantaiksi olimme hankkineet liput kolmeen esitykseen: Japanilais-saksalainen Die Schainwerferin, marokkolainen Madame Plaza ja ruotsalais-begialainen Idioter. Halusimme nähdä myös paikallisen teatterin eri näyttämöjä.

Die Schainwerferin oli yhden taiteilijan esitys. Apuvälineenä oli esiintyjän näköisnukke ja taskulamppu. Esitys perustui pelkästään valon ja varjon sekä taustaäänen käyttöön. Takana olleelle varjostimelle muodostui varjokuvia nuken alla olleen pöydän ympärilla olleesta ”lavastuksesta”, joka muodosstui oksista, filminauhooistra, pahvipurkeista jne. Esityksessä syntyi varjoina valtava mielikuvitusmaailma valon ja varjojen avulla, älyttömän mielenkiintoinen esitys!

Madame Plaza esityksessä koreografi ja hänen kolme Aïtalaulaja kumppaniaan esittivät tanssien ja laulaen ja huumorillakin höystäen kuvauksen ruumiin vapaudesta – erityisesti naisruumiin tietysti, olivathan kaikki esiintyjät naisia. He olivat myös aika pulskassa kunnossa olevia naisia.

Idioter oli ruotsalaisen naistaiteilijan ja belgialaisen miestaiteilijan mielenkiintoinen duo. Laulajatar käytti vain äänteitä tai lyhyitä tavuja esityksessään liikkuen samalla hypnoottisesti. Samalla toinen artisti muokkasi elektronisia apuvälineitä käyttäen kumppaninsa laulua erilaisiksi vinkunoiksi ja yhdisteli sitten elektronisilla vempaimilla siitä vauhdikkaan epäsointuisenkin kappaleen, ja laulajatar lauloi vielä päälle uutta tavukokoelmaa. Duon miespuolinen jäsen maalasi sitten geometrisen kuvan erilaisilla väreillä tarkan mikrofonin vieressä ja nyt ryhmän toinen jäsen muokkasi kynän äänistä mielenkiintoisen äänimaailman.

Tässä esityksessä kuulijoille tarjottiin tullessa korvatulppia, kun norjalaisten esityksen alussa tarjottiin votkaa. Duon esityksessä pääosa katsojista/kuulijoista istui suuren lukion juhlasalin lattialla. Esityksissä kuvaaminen oli kielletty mm. siksi, että salamavalojen räiskähtelyt olisivat pahasti häirinneet tunnelmaa.

WP_20140705_068 WP_20140706_004

Kuva yllä: Rakveren teatteri, alla piirros, jolla tuotettiin uusia ääniä

 

WP_20140705_073kor

2.-3.7; ei kahta ilman kolmatta, Mäetagusesta Jöhviin ja Toilaan

Tätä perjantaipäivää (4.7) edeltävänä päivänä testasimme jälleen kahta kylpylää. Toisessa kävimme tosin vain lyhyellä visiitillä. Tapahtumia on jälleen riittänyt ja kaikki eivät olleet aivan positiivisia.

Mäetagusen kartanokylpylässä kaikki toimi hyvin. Hyvän huoneen saimme aivan vastaanoton vierestä ja polkupyörätkin pääsivät sisätilaan. Henkilökunta ja hotellivieraat tuntuivat olevan enemmän venäjänkielisiä, mutta hotelli teki heti hyvän ja nykyaikaisen vaikutuksen.

Ennen illallista kävimme hyvissä saunoissa ja monipuolisella allasosastolla, hierovia vesisuihkuja oli kaikille ruumiinosille. Paikalla oli muutama muukin vieras. Miesten pukuhuoneessa joku mies oli asettanut sandaalinsa samaan paikkaan kuin minä. Siinä sitten tapahtui jalkineiden sekaantuminen, tämän huomasin vasta seuraavana aamuna: Sandaalini olivat eri paria, erot eivät olleet suuret. Minulle ei tappiota tullut, koska nyt toinen sandaalini on hieman parempi kuin edellinen vanha. Vaihdokasta ei löytynyt aamulla, vaikka henkilökunta katseli myös illan valvontavideoita.

WP_20140703_003 WP_20140703_004

Kurjempi tapahtuma sattui sitten lähtöpäivänä puolen päivän aikaan. Kun pyörät pakattuina kiersimme kartanon aluetta pyöriä talutellen, niin yhden kuvaustilanteen yhteydessä pyörän horjahtaessa minulta tipahti kännykkä kädestä kivetykselle. Kännykän näyttö meni osittain särölle ja toimimattomaksi, niin ettei puhelinta enää voi käyttää.

Mäetagusesta Jöhviin oli matkaa vain parikymmentä kilometriä. Siellä pääsimme majapaikkaamme, hotelli Wironiaan, majoittumaan nopeasti.Sen jälkeen kiersimme kolme Jöhvin keskustan suurta ostoskeskusta. Niiden määrä olikin edellisestä käynnistämme kolminkertaistunut. Löysimme parikin paikkaa, jossa kännykkä olisi tarjouduttu korjaamaan, mutta siihen olisi mennyt viikko aikaa.

Noin kello 17 lähdimme pyöräilemään vajaan 15 km:n päässä olevaan Toilan kylpylään. Toilassa olemme yöpynyt 10 vuotta sitten, tosin vain lähes kylpylän vieressä.

ToilaSanat
Toilan sanatorio 10 v. sitten ja 3.7.2014
WP_20140703_029

Sää oli varsin hyvä, kiersimme pyörillä kylpylän vieressä olevan Oru Parkin. Nyt Merjakin näki tämän varsin hienon puiston, viime reissulla kierroksen tein vain minä Myllymäkien kanssa. Merja ja Honkoset sen sijaan kävivät kaupassa ja tekivät majapaikassa ruokaa. Tämä oli kait jäänyt vähän kaivelemaan Merjaa.

Koko kylpylän ja puiston seutu oli melkoisesti muuttunut. Oli rakennettu lisää teitä ja pyöräteitä. Puiston polutkin oli päällystetty asfaltilla, satama oli laajentunut jne.

Orupark1
Satamasuistoa 2004 ja 2014 (alla)
WP_20140703_017

Orupark2
Portaitakin on vähän restauroitu
WP_20140703_020

WP_20140703_022

Puiston kiertelyn jälkeen virkistäydyimme kylpylän sisällä mm. Metsäkukkia ja Säkkijärven polkkaa kuunnellen (baarissa oli venäjänkielinen hanurinsoittaja, joka veti hyvin suomalaisturisteille tarkoitettua musiikkia). Varsin mustan pilven ohikulkua odotellen aika kului ihan mukavasti. Pyörät olivat hyvässä tallessa kylpylän etuportaiden alla. Lähtiessämme pyörän lukkoa avatessa nostin sekaisesta vyölaukustani tavaroita ulos. Paluumatka Jöhviin sujui jälleen joutuisasti. Siirryimme illalliselle Wironian pubiin. Siinä vaiheessa huomasin, että silmälasejani ei löytynyt mistään. Onneksi tuli muistettua paikka, missä tavaroitani purin. Soitto Toilan kylpylään tuotti tuloksen ja lasit löytyivät. Kylpylän virkailija lupasi tuoda lasit Wironiaan, kun hänen työvuoronsa oli loppumassa 10 minuutin päästä. Eli puolen tunnin kuluttua lasit olivat taas vyölaukussani. Toilan kylpylä oli 10 vuoden aikana edelleen kehittynyt ja palvelu tuntui kaikilta osin olevan huippuluokkaa.

WP_20140704_003
4.7 perjantaiaamuna sää oli taas sateinen ja tuulinen. Olimme jo edellisenä iltapäivänä päättäneet, että yritämme suorittaa noin 60-70 kilometrin matkan Jöhvistä Rakvereen junalla. Nyt ei ollutkaan enää käytettävissä Viron uusia junia, jossa pyörät työnnetään mukavasti tavaroiden kanssa suoraan sisälle. Onneksi junan henkilökunta veturinkuljettajan ohella auttoivat nostamaan pyörämme ja tavaramme sisälle vanhaan venäläistyyliseen junaan. Juna hoiti merkittävää pikajunayhteyttä Pietarin ja Tallinnan välillä, operoiva yhtiö on venäläinen. Matka sujui keikkuvassa ja rämisevässä junassa kuitenkin hyvin.

Rakverestä ja Baltoscandal-teatterifestivaalista myöhemmin tekstiä.

2.7.2014: Kolmen maakunnan (Tartto>Jögeva>itä-Virumaa) 98 kilometrin pyöräily

Kahden edellisen päivän lähes jatkuva sade oli lakannut. Alatskiven linnasta pyörän päälle pääsimme n. klo 10. Edessä oli noin sadan kilometrin päiväpyöräily, joten aikaisemminkin olisi ollut hyvä päästä liikkeelle. Perillä Mäetagusen kartanokylpylässä olimme kuitenkin jo klo 19 aikaan. Mustveessä käytiin soppalounaalla ja muuten tauot pyrittiin pitämään aika lyhyinä. Tämä onnistui mm. siksi, että vaihteeksi suosi matkantekoamme. Pari kertaa tuli vähän pisaroita, mutta välillä paistoi aurinkokin. Tuulikaan ei nyt haitannut, suunta oli lännestä kuin meidän matkamme suuntautui pääosin pohjoiseen, osaksi koilliseen Peipsi-järven pohjoisosan rannoilla. Lopuksi päädyimme kuitenkin majoittumaan lähemmäs Suomen lahden rannikkoa kuin Peipsijärveä. Peipsijärven reunamilla ja Viron itärajan tuntumassa on edelleen majoitustarjonta huomattavasti heikompaa kuin läntisillä alueilla.
Osa valitsemastani reitistä oli sellaista, jolla emme olleet aikaisemmin polkeneet (ehkä noin 40 km matkan verran). Muuten matkalla oli tuttuja paikkoja, mm. Kallaste ja Mustvee Peipsin rannalla (vuodelta 2000) sekä IIsaku pohjoisempana (vuodelta 2004)(ks karttaa aikaisemimsta Viron pyöräilyistämme). Nämä Peipsin varren kunnat ovat asukasluvultaan vain noin 1000-1500 asukkaan kuntia. Kun vertaa vanhoja tiedostoja, niin väkiluvut näyttävät olevan pienenemässä. Asujaimisto on varsin venäläisperäistä, uskonnoiltaan alue on hyvin moninainen, mutta perinteisintä ja leimallisinta alueella ovat ns. vanhauskovaiset. Eri uskontokuntien kirkkoja on lähes vieri vieressä.
WP_20140702_019
Vanhauskovaisten kirkko Rajanssa (yllä 2014, alla v. 2000)
013_11A

011_9A
Mustveen ev.lut. kirkko ennen ja nyt
WP_20140702_034

Yleiskuvana voinee sanoa, että tällä aikaisemmin Viron syrjäalueiksi katsotuilla alueilla on tapahtunut vaurastumista ja muuta kehitystä. Toisaalta paljon oli edelleen todella huonokuntoisia taloja, hyviäkin taloja oli myytävänä ja mm. hostelli Jussin Maja Kasepäässä. Raja-nimisen kylän kylänraitti on ollut jonkinlainen nähtävyys. Tämäkin kyläraitti tuntuisi olevan muuttumassa, vanhojen talojen väliin on tullut uusia taloja tai vanhoja on restauroitu (osittain niin, että osa talosta on maalattu, osa on entisellään). Tien varrella näkyi myös muutama palanut talo.

Kuvat 2000 ja 2014: Kaatuneiden muistomerkki Mustveessä
012_10A

WP_20140702_025

Peipsin pohjoispuolella oleva Iisaku on enenmmistöltään virolaisperäinen kunta, vaikka sijaitseekin Itä-Vironmaalla. Kymmenen vuotta sitten keskustaksi olettamamme paikka näyttää menettäneen asemansa, ympäristö näyttää kehittyneen melkoisesti kuviemme osoittamaa aluetta etelämpänä, on tehty mm. pyöräteitä.
Iisaku1

WP_20140702_17_34_09_Pro

Kuva alla:Kuruunkin täältä olisi päässyt mukavasti.
WP_20140702_038

Kylpylöistä linnaan (26.6 – 1.7)

Värskan spasta
Värskaan saavuimme torstai-iltana runsaan 60 km:n polkemisen jälkeen ja osuimme paikalle juuri ajoissa; ilmoitettu check-in aika oli vain välillä 16-17. Siihen aikaan ei ollut kuitenkaan enää ruokaa saatavissa, joten jouduimme polkemaan vajaan neljän kilometrin päässä olevaan Hirvemäe Puhkemajaan, kilometrejä päivälle tuli siis lähes 70. Kauppa kylpylässä oli sentään auki klo 18 asti, joten jotain iltavirvokkeita sentään löytyi.
IMG_3975
Kuvat: Värska vuonna 2002 (yllä) ja vuonna 2014 (alla)

WP_20140628_12_13_23_Pro - Copy

Ajattelimme, että poikkeaisimme vielä Värska Span baariin, jonka esitteiden mukaan piti olla auki perjantaina ja lauantaina jopa kello viiteen asti aamulla. Yhdentoista jälkeen ovet olivat kuitenkin tiukasti kiinni.
Sviittimme oli erittäin tilava ja hyvin varustettu, mutta sauna ja kylpyhuone oli väärin rakennettu. Pienen saunan kapeat lauteet ovat aivan liian korkealla ja aivan suojaamattoman kiukaan vieressä. Voisi kai sanoa, että tyypilliseen virolaisen tapaan! Täällä lauteille eivät kai nouse raihnaiset ihmiset tai pikkulapset? Suihkusta vesi virtasi heti WC:n ja jopa saunan puolelle. Mutta parasta tietenkin tässä majoituksessa oli se, että oli oma sauna, jonka lämmitimmekin kolmesti. Muita paikan kylpyläpalveluja tai 300 metrin päässä olevan vesipuiston palveluja emme käyttäneetkään (ei ehtinyt/jaksanut).
Huonetta ei kolmen päivän aikana varsinaisesti siivottu tai sänkyä petattu. Aamiaista joutui kahtena aamuna vähän jonottamaan. Perjantaista lauantaihin syöjien ikärakenne jonkun verran muuttui, venäläisistä eläkeläisistä tunnelma muuttui vähän nuorekkaammaksi. Syynä varmaan Seto Folk.

Kubija-spasta
Sunnuntaina sitten siirryimme vajaan 60 kilometrin matkan Värskasta Vörun Kubija-spahan. Jo sisäänkirjautumisessa paikasta tuli Värskaa paljon myönteisempi ilmapiiri. Henkilökunta hymyili ja oli erittäin auttavaista. Tuloinformaatio oli erittäin hyvää (ensikertalaiselle). Voi sanoa, että olimme siirtyneet venäläisilmapiiristä nykyaikaiseen eurooppalaiseen ilmapiiriin.

Kuvat: Kubijassa kävimme jo 2002 (alla), tuoreempi kuva alla. Saunaosasto perällä näyttää laajentuneen:

IMG_4058

WP_20140630_16_33_01_Pro__highres

Värskasta poiketen pesulapalvelutkin löytyivät Kubijasta ja hinta oli ”päätä huimaavat” viisi euroa isolle muovikassilliselle vaatteita. Huoneena meillä oli yksi paikan neljästä unihuoneesta. Sauna puuttui, mutta sen sijaan kävimme neljässä eri lämpöisessä ja erityylisessä saunassa (lämpötilat noin 50:stä 90:een asteeseen) ja kolmessa uima-altaassa (lämpötilat 26, 32 ja 42 astetta) sekä porealtaassa.
Hotellipalveluista nautimmekin enemmän kuin Värskassa, jossa oli muuten menoa ja meininkiä koko ajan. Vörustakin meidän piti käydä muistelureissulla joko Räpon turismitalossa tai Röugen vierastalossa. Lopulta sateen takia ajattelimme poiketa vain Kosessa Johnnyn pubissa. Kaikki paikat oli tuttuja ennestään; majoitukseltaan tosin hyvin mielenkiintoisia, mutta eivät kylpylöiden palvelujen tasoisia.

Kun Johnnyn mukavan tuntuinen (kuva vuodelta 2002 ohessa tämän päivän lisäyksellä)JohnnyPubi pubikin oli lopettanut toimintansa, kävimme vain Vörun keskustassa.

WP_20140630_005 IMG_4057

Vörun kirkolla nyt ja ennen

Kubijan majoituksen olimme varanneet vain puhelimella soittamalla. Meillä oli matkamessuilta hankittu kuponkitarjous, jossa 50 euron yöhintaan sisältyi juusto- ja hedelmälautanen sekä virvokkeita huoneessa, vapaa saunojen ja uima-altaiden käyttö, aamiainen sekä muista ruokailuista 10 prosentin alennus (eli 100 euroa kahdelta yöltä, Värskassa 260 euroa kolmelta yöltä).
Kubijan vastaanotto oli auki ympäri vuorokauden ja huoneeseen ostamiset onnistuivat. Kun maanantain sateiden jälkeen ennusteet pysyivät edelleen erittäin huonoina, meille järjestettiin tiistaiaamuna taksikuljetus seuraavaan majapaikkaan Alatskivin linnaan. Hintakin sovittiin 100 euroksi; matkaa oli autolla 120 km ja pyörät saatiin mukavasti sisään tilavaan autoon.

Alatskivin linna

Alatskiveen saavuimme jo klo 13.30. Taksilla ei päässyt aivan oven eteen. Tavarat jouduimme kuljettamaan ulkosalla noin 100 metriä, mutta silläkin matkalla ehdimme jo kastumaan. Vörussakin satoin lähtiessämme, mutta ei niin kaataen kuin Alatskivessä.
Alatskiven linna onkin sitten taas mahtava kokemus kaikilta puoliltaan. Käytännössä asumme museossa, jossa jo samassa kerroksessa on museonäyttely. Näitä on kaikkiaan kolmessa kerroksessa, alimmasta kerroksesta ostimme posliinipajasta pienen muistoesineenkin. Alatskiven linnan katsotaan olevan kaunein uusgoottilaiseen tyyliin rakennettu rakennus koko Baltiassa. Se sijaitsee parin kilometrin päässä Peipsijärven rannasta.

022_20A WP_20140701_034

WP_20140701_012 WP_20140701_024
Saavuimme siis aivan litimärkinä tähän arvokkaan ja varsin loisteliaan näköiseen rakennukseen. Meidät ohjasi kuitenkin lähes välittömästi Kamarineidon sviittiimme erittäin palvelualtis nuori mies. Sade jatkui koko iltapäivän ja illan, pienen retken teimme kuitenkin kilometrin päässä olevaan pubiin.

WP_20140701_031

Kun retken jälkeen palasimme ruokailemaan linnaan ja jätimme pyörät ulkopuolelle, niin pian meille tultiin tarjoamaan mahdollisuutta siirtää pyörät sisävarastoon linnan sisääntuloaulan vierelle. Kun totesimme, että tehdään tämä myöhemmin, kun pyörän avain jäi huoneeseen. Jonkun ajan päästä nuorukainen tuli ilmoittamaan, että voisitko seurata häntä. Hän näytti, mihin hän oli siirtänyt pyörät meidän syödessämme. Siirto ei ollut helppo, koska ne oli lukittu kiinni toisiinsa. Kubijassakin saimme pyörät hyvään säilöön sisälle, mutta Värskassa ne saivat olla koko ajan ulkona, tosin katoksen alla.

Ruokailut majapaikoissa
Värskan kylpylässä olisi voinut ostaa täysihoidon ja käydä ”linjalla” ruokailemassa. Iltaruokailu olisi pitänyt hoitaa tiettyyn aikaan klo 17 mennessä. Värskan ainoa myöhempään auki oleva ruokala oli Hirvemäen puhkekeskuksen ravintola. Tarjolla oli schnitselityyppistä ruokaa. Perusmättöä, ei gourmet-kokemus.
Kubijassa oli mahdollisuus valita seisovan pöydän ruokailu tai a´la carte ruokailu. Me halusimme valita ruoan itse, ja kokeilla eri ruokia kumpanakin päivänä. Mielestämme valintamme osui kohdalleen. Pihvit, kyljys ja broilerifilee olivat varsin maukkaita. Likööri ja kahvi saivat korvata jälkiruoan, koska mikään listalla ei ollut kyllin kiehtovaa.
Alatskiven ravintola on näistä kolmesta ehdottomasti ollut paras kokemus! Sekä pippuripihvi että filee mignon olivat sopivan kypsyisiä ja lisukkeet sekä soossit maaukkaita. Erityisessti jälkiruoat olivat makoisa kokemus… Alatskiven ravintola on aloittanut toimintansa viisi vuotta sitten ja on tänä vuonna arvostettu Viron parhaimpien joukkoon.

WP_20140701_045