Kesän 2015 Viropyöräilyn viimeiset etapit

Puuna Öömajasta lähdettiin taas liikkeelle vasta lähempänä puolta päivää, kun aamulla oli ensin nautittu erittäin hyvä, monipuolinen aamiainan (a’ 4 euroa/hk).

WP_20150712_11_37_35_Pro

Vajaan 20 km:n päässä pysähdyttiin välipalalle (mm. pannukakuille) komeaan Padisen kartanoon. Paikka tuntui olevan pyöräilijöiden suosiossa, vaikka kartanon sisustus viittasi enemmän siihen, että kävijät olisivat enemmän hienosti pukeutunutta autoilijakansaa.

WP_20150712_14_05_54_Pro WP_20150712_14_10_53_Pro

Kartanon vieressä oli vanhan luostarin rauniot.

WP_20150712_14_06_35_Pro WP_20150712_024

Jatkoreitiksi ei valittu suorinta reittiä, vaan teimme runsaan 10 km:n mutkan Paldiskiin. Paldiski näyttää olevan tyydyttävässä kehitysvauhdissa verrattuna siihen, mitä se oli toistakymmentä vuotta sitten. Nyt jopa joitakin hylättyjä rakennuksia ollaan ottamassa/on otettu jälleen käyttöön. Vuonna 2003 poikkesimme Valge Trahterissa välipalalla, mutta paikka ei silloin pystynyt tarjoamaan neljän hengen seurueellemme edes ”päivän virallista” snapsiamme. Paikka oli edelleen olemassa, mutta vanha nimi oli kadonnut.

Ennen…

Img_5720

…ja nyt:

WP_20150712_16_49_16_Pro

Nyt löysimme kaupungista varsin mukavan ruokapaikan Peetri Toll Trahterin.

WP_20150712_030

Viimeinen yöpymisemme oli Laulasmaan Spassa. Kylpylä tuntui ihan kelvolliselta, vaikka varsinaisia kylpylätiloja emme testanneetkaan.

WP_20150712_22_10_29_Pro WP_20150712_22_12_59_Pro WP_20150713_001

Kylpylän ravintola Wicca on listattu viime vuosina Viron 50 parhaan ravintolan joukkoon. Sen se taitaa kyllä ansaitakin, ruoka oli todella hyvää. Huonekin oli hyvin varustettu ja aivan tarpeeksi tilava, hinta-laatu -suhde oli jälleen erittäin hyvä.

WP_20150712_036

Viimeisenä pyöräilypäivänäkään emme valinneet aivan lyhyintä reittiä; hylkäsin rantatien vaihtoehdon sekä lyhimmän reitin valtatie 8:n kautta. Sen sijaan poljimme taas suhteellisen rauhallisia, hyvin päällystettyjä maalaisteitä pitkin, Väänan kunnan kohdalla käännyimme kohti Viron pohjoisrannikkoa Rannakylään. Vaikka seutu oli mukavan rauhallista, niin asutustiheys oli jo aivan toista mitä etelämpänä rannikolla. Tallinnan satamaan saavuttuamme minun matkamittarini näytti muutama sata metriä vaille 800 km.

Nämä viimeiset kaksi päivää sujuivat pyöräilyn suhteen erittäin hyvin. Paldiskin aikana tuli yksi sadekuuro, mutta silloin olimme sopivasti sisällä. Tuulen suunta oli välillä vastainen, mutta varsin heikko. Lämpöä oli riittävästi; Tallinnan sataman vieressä istuimme terassilla, jossa tuulen suojassa tuli kuuma. Samalla vilvoittavan oluen hinta (5 euroa) oli aivan eri mihin matkalla olimme tottuneet (tavallisesti 2 – 2,50 euroa).

Haapsalu 9. – 11.7.2015

WP_20150709_15_49_33_Pro

Pikapäivitys 9.7. klo 15 Heltermaa-Rohukula -lautalta: Hiidenmaa on nyt taas käyty (kaksi edellistä kertaa 1990-luvulla). Nyt olemme lautalla kohti mannerta (yllä lautta/laiva Heltermaan satamassa), seuraava yöpymispaikka on Haapsalun Laine-hotellissa. Kassarista lähdimme vasta puolen päivän jälkeen pienen sadekuuron jälkeen. Sadekuuroja liikkui alueella, mutta vältimme ne hyvin, pyöräily piti suorittaa lyhythihaisessa paidassa, jotta ei tulisi liian kova hiki, aurinkokin paistoi pitkän aikaa.

Heltermaalta Haapsalun keskustaan meni vanhaan ratapohjaan tehty hyvä pyörätie, matkaa tuli selvästi alle 10 km, pari kilometriä vähemmän kuin tietä pitkin. Haapsalu on kyllä rakentanut kaupungin sisääntuloväylille myös hyviä päällystettyjä pyöräteitä.

WP_20150710_15_08_52_Pro__highres

Vanha Laine Spa -hotelli on kauniin merenlahden rannalla, alla kaksi kuvaa lahden toiselta puolelta:

WP_20150710_13_15_58_Pro WP_20150710_13_13_53_Panorama

Tässä näkymä huoneen ikkunasta:

WP_20150710_13_25_23_Pro

Torstai-iltana kävelimme jo kaupungin keskustassa ja rantapromenaadilla. Sen verran kylmää on tainnut Haapsalussakin olla, että jääkarhut ovat jo pyrkimässä maihin:

WP_20150709_023

Perjantai-päivän aikana pyöräilimme Haapsalun niemillä sekä ympäristössä. Haapsalun kautta olimme 1990-luvulla pyöräilleet kaksi kertaa, mutta itse kaupunkiin tutustuminen on jäänyt vajavaiseksi. Vanha rautatieasema oli kyllä bongattu; rakennukset ja veturiratapihat olivat pysyneet ennallaan.

WP_20150710_14_22_22_Pro WP_20150710_015

Tällä kertaa tyydyin vain kävelemään veturien vieressä, en jaksanut kiivetä veturin päälle, alla myös kuva runsaan 15 vuoden takaa:

03 WP_20150710_019

Tähän lintutorniin sentään kiipesin, Merja tosin ei saanut minua kuvassa oikein näkymään:

WP_20150710_028

Haapsalun läheltä löytyy myös tuhoutunut kartano:

WP_20150710_022

Tampereen seutulaisille tuttu Laternakin löytyy Haapsalusta:

WP_20150710_013

Perjantaina piti käydä myös Vörmsin saarella, mutta päätimme kuitenkin jättää sen tällä kertaa väliin; perjantai-päivän lauttavuorot sopivat aikatauluihimme vähän huonosti. Sen sijaan päätimme illalla osallistua American Beauty Car Show’n tapahtumiin. Tapahtuma näkyi jatkuvasti kaupungin kaduilla; suuret, erikoisen näköiset ja komeatkin vanhat autot kruisailivat koko ajan kadulla.Myös mustapukuista rock- ja moottoripyöräporukkaa näkyi runsaasti – enemmistö tuntui olevan suomalaisia. Perjantaina ja lauantaina aivan kaupungin keskustassa saivat ajaa vain vanhat autot.

Illalla oli Piispanlinnan alueella suuri autonäyttely ja konsertti.

WP_20150710_20_30_59_Pro WP_20150710_20_26_49_Pro

Kaikilla lavoilla ei kuitenkaan ollut esityksiä, tässä katsomossa oli rauhallista:

WP_20150710_22_01_18_Pro

Kuvassa kaksi 65-vuotiasta vanhusta (tosin pyöräilyblogissa ei pitäisi näin paljon autojen kuvia näyttää):

WP_20150710_041

Illan konsertissa kuunneltiin suomalaista (Texas Oil) ja  amerikkalaista (Dee Snider / Twisted Sister) kovaa rokkia.

WP_20150710_053

Texas Oil korvasi brittibändi Sweetin, joka joutui viime vaiheessa perumaan esiintymisensä. Bändin kovimmat hitit ovat vuodelta 1972 (Poppa Joe, Wig Wam Bam – purkkapoppia siis). Kaksi alkuperäistä miestä olisi kait ollut mukana, mutta kaikki vanhat eivät näköjään kestä kiertämistä, yhtyeen solisti oli joutunut sairaalaan.

Dee Sniderin show’ta oli kyllä ihan mukava katsella ja kuunnella, esitys oli enemmän tavallista rockia kuin todellista metallista heavy rockia, f..k-puheet olivat kyllä tallella.

WP_20150710_058 WP_20150710_072

WP_20150710_22_54_20_Pro__highres

Puolen yön maissa katseltiin vielä vanhojen autojen kruisailukulkuetta keskikaupungilla, tässä ”esiparaatissa” autoja ohjailivat näiset, miehet istuivat vieressä, autojen lavoilla tai jopa perän tavaratilassa, erilaisia virvoitusjuomia tuntui kuluvan runsaasti.

WP_20150710_076

Meluisasta Haapsalusta poistuimme jälleen maaseudun rauhaan puolen päivän jälkeen. Lähes 70 km:n matka oli melko autiota maaseutua. Haapsalun kaupungin jälkeen ensimmäinen ruokailupaikka tien läheltä löytyi vasta 55 km:n polkemisen jälkeen Növusta. Omin eväin piti matkaa enimmäkseen tehdä:

WP_20150711_14_22_04_Pro

Tämä rannikkoseutu on erityisesti ns. rantaruotsalaisten entistä asuinaluetta. Kylien nimet ovat osaksi jopa pelkästään ruotsinkielisiä, osa nimistä on väännetty tai käännetty myös Viron kielelle.

WP_20150711_002

Viron maaseudusta sekä saarista

Paljon on puhuttu siitä, että Viroja on kahdenlaisia; on se Viro mikä on Tallinnassa ja myös Tartossa sekä Pärnussa ja niiden ympäristössä ja sitten on se muu Viro eli Viron maaseutu. Vaikka olemme tänä kesänä pyöräilleet vain läntisessä Virossa, niin olen mielestäni huomannut, että on myös vähintään kahdenlaista Viron maaseutua ja kahdenlaisia virolaisia maaseutukyliä. Yhdenlaista Viroa näkyi sillä matkalla, kun poljimme Viljandista Kilingi-Nömmeen ja toisenlaista, kun olemme viime päivinä pyöräilleet Viron kahdella suurimmalla saarella eli Muhussa ja Saarenmaalla.

Erityisesti nyt Viljandista etelään matkatessa näkyi melko huononnäköisessä tilanteessa olevia kyliä; kauppoja/kahviloita ei ollut, koska useimmat tuntuivat olevan suljettuja. Tyhjiä teollisuuskiinteistöjä tai muita ilmeisessä yritystoiminnassa olleita rakennuksia sekä huonokuntoisia ja hylättyjä asuintaloja näkyi runsaasti. Näitä näkyi runsaasti myös läntisen Viron ranta-alueilla varsinkin, kun oltiin päästy ulkopuolelle Pärnun kaupungin vaikutusalueen. Joidenkin kyläkauppojen tilalle oli sentään tullut jonkun kauppaketjun liike.

1990-luvun loppupuolella ihmettelimme kuinka Saarenmaalla ja Hiidenmaalla saattoi olla ”keskellä ei mitään” vaatimattoman näköisen talon sisällä hyvännäköinen ja -tuntuinen kahvila tai baari. Nämä tosin alkoivat vuosien mittaan vähentyä, mutta nyt näillä saarilla on näkynyt paljon todella elinvoimaisen näköistä toimintaa (tosin ilmeisesti aika paljon EU-rahojen avulla).

Ennen kuin pääsimme näille Viron suurimmille saarille, saimme useammilla etapeilla tarkkaan miettiä ja selvitellä, minkälaisen pyöräilymatkan päästä löytyy jokin poodi tai baari. Edellisenä päivänä runsaan 40 kilometrin matkalla Kuresssaaresta Leisiin, näitä jo löytyi sopivin välein. Ensin poikkesimme välipalalle Saksa Talupoodiin.

WP_20150707_007

Seuraavaksi pienen poikkeaman kautta olisi päässyt Kaalin kraaterin vierellä olevaan Kaali Trahteriin, mutta poikkesimme seuraavalle välipalalle Karja Pagari Äriin.

WP_20150707_013

Lähellä olisi ollut Anglan tuulimyllykukkula ja perinnekeskus. Siellä Merja kävi vain WC:ssä, joka sekin maksoi. Tuulimyllyjen viereen oli rakennettu hulppea ravintola ym. Sinne pääsemiseksi ja tuulimyllyjen katselemiseksi piti maksaa, turisteja tuntui kyllä silti riittävän (yllättävän paljon oli liikkeellä myös pyöräilijöitä). Mitään tällaista ei ollut 1990-luvulla, mutta tietenkin kehitys maksaa.

WP_20150707_15_34_52_Pro

WP_20150707_15_32_09_Pro WP_20150707_015

Leisin keskusta Saaremaan pohjoisrannalla oli myös melkoisesti muuttunut, ainakin yksi kauppa taisi olla muuttunut ravintolaksi, kauppoja oli silti edelleen useita sekä myös muita anniskeluliikkeitä.

WP_20150707_023

Leisi

90-luvulla pyöräillessämme kylän läpi oli siellä ainakin kaksi kauppaa, mutta niistä ei löytynyt makkaroita tarpeeksi koko porukallemme. Se laululava, jonka vieressä sitten lopuksi aterioimme niillä ruokatarvikkeilla, jotka oli saatu haalittua kasaan, oli aivan entisenlaisen näköinen.

WP_20150707_16_47_29_Pro__highres

Mutta kyllä tälläkin matkalla (Kuressaare-Leisi) näkyi myös hylättyä toimintaa, tässä oli ilmeisesti ollut joskus kauppa:

Heiska

Taantuvan kylän yksi tunnusmerkkejä tuntui kovin usein olevan se, että kaupan edustalla tai muualla lähistöllä kylän (vanhemmat) miehet joivat kaljaa.

Alueelle tuntuu tulleen paljon lisää majoituspalveluja tarjoavia yrittäjiä.

KuressaareLeisi

Saaremaan pohjoisosassa tällainen oli myös Väljan turismitalu, jossa majoituimme. Isäntä osasi suomea (ilmeisesti osan vuodesta töissä ainakin Kajaanissa) ja palvelu oli tosiaan hienoa. Talon puolikkaan toinen kerros oli hallussamme, tilaa oli riittävästi. Runsas illallinen tarjoiltiin talon alakerran edessä olevalle terassille. Paikkaa voi todella suositella.

WP_20150708_11_29_13_Pro WP_20150708_004 WP_20150708_002

Väljan turismitalosta oli kuusi kilometriä Trigin satamaan, josta pääsimme runsaan tunnin lauttamatkalla Hiidenmaalle. Pyöräily sen jälkeen sujui mukavasti, kun pian koko lauttamatkan ajan kestänyt sadekin vihdoin taukosi. Tämän keskiviikon päivämatkan kohteemme oli Kassarin lomakeskus. Palveluita löytyi jälleen sopivien välimatkojen päästä, alla esimerkki Emmastesta.

KatiSöögitupa

Muutaman kilometrin päässä Kassarin keskusta pysähdyimme Orjakun kylän satamaan ja siellä olevaan pubiin. Talon seinästä selvisi, että paikka oli avattu vuonna 2011 (EU-rahoitusta oli taas mukana).

WP_20150708_015

Kassarin keskusta oli myös melkoisesti muuttunut siitä, mitä muistimme sen olevan. Vuonna 2010 tänne on avattu hulppea lomakeskus hotelleineen, ravintoloineen, erilaisinen harrastusmahdollisuuksineen jne. Vaikka majoituksen hinta olikin korkeampi, mitä keskimäärin Viron maaseudulla on, niin täytyy todeta että hyvästä laadusta ja palvelusta kannattaa jotain maksaakin. Huoneessamme on hyvä kattoterassi ja aivan huoneemme vieressä poreallas (jonne illan mittaan myös nopeasti poikkesimme).

Kassari WP_20150708_030

Hotellin yhteydessä oli myös paikallisen Hiidenmaan panimon mielenkiintoinen myymälä (Hiiu Ölle Koda); paikallista sahtia piti tietenkin maistaa.

WP_20150708_025 WP_20150708_21_11_21_Pro

Loppukaneettina tähän täytyy vielä esittää omakohtainen näkemys siitä, miksi Saarenmaalla ja Hiidenmaalla (sekä aikaisemmin näkemällämme Kihnulla) näyttäisi menevän hyvin. Moni virolainen maaseutualue lienee alkanut kuihtumisensa jo neuvostovallan aikana, mutta varsinkin sen jälkeen, kun sieltä on poistunut paljon (venäläistä) väestöä. Nämä saaret ovat olleet ja ovat pysyneet pääosin virolaisen kantaväestön asuttamina ja ne ovat toipuneet nopeammin itsenäistymisen jälkeen, kun väestön ei ole (enää) tarvinnut lähteä muualle. Toisaalta näille saarille on tullut paljon ulkomaalaista yritystoimintaa.

Muhulta Saarenmaalle 5.7, josta Hiidenmaalle 8.7

Muhussa satoi sunnuntaiaamuna 5.7, mutta pyöräilyiltapäivä Orissaareen ja Pöideen (Otin kartano) sujui lämpimässä ja aurinkoisessa säässä.

WP_20150705_033

Orissaare on tuttu paikka 1990-luvun parilta käynniltä. Näkymät olivat pysyneet varsin entisenkaltaisina. Muutoksia oli tullut ainakin seuraavasti:

  • sataman erittäin maukkaita ahvenfileitä tarjoava rakennus oli saanut eteensä komean terassin, nyt emme nauttineet fileitä toisessa kerroksessa vaan oheisen kuvan terassilla. Väljän terassin keskellä oli riippumatto väsyneitä veneilijöitä varten.

WP_20150705_15_25_33_Pro WP_20150705_025

  • satamalaituri oli saanut kiviensä päälle portaat mereen, 90-luvulla piti taiteilla kivien päältä mereen uimaan (nyt en tosin käynyt uimassa)

WP_20150705_16_32_38_Pro

  • urheilukenttä, jonka keskellä kasvaa kuuluisa tammi, oli mielestäni laajentunut toisesta päästään, nyt jalkapalloa pystyy pelaamaan ilman, että tammi olisi joukkueen 12. pelaaja

WP_20150705_029

  • yhtä pikku terassia en löytänyt, sen sijaan pääkadulla oli pari suurempaa (ja uudempaa) terassia

WP_20150703_004
Tällä matkalla olemme kokeneet monenlaisia majoituksia, kaikki ovat kuitenkin hintalaatusuhteeltaan olleet hyviä tai erinomaisia. Kärkipäähän sijoittuu nyt kuitenkin Otin kartanon hieno sviitti. Täysin ja taidokkaasti restauroidussa kartanossa asuimme itämaisessa sviitissä, jossa oli kaksi huonetta sekä WC-/kylpyhuone, joka oli suurempi kuin useimpien hotellimajoitusten huoneet.

WP_20150705_052 WP_20150705_037

Kartano oli täynnä arvokkaan tuntuisia koriste-esineitä, tauluja ja kirjoja. Hintakaan ei ollut reissun kallein. Puutteena (jota ei suuresti kaivannut) oli se, että huoneessa netti ei toiminut. Kirjastossa se kyllä toimi, siellä oli myös televisio (jota ei myöskään ehtinyt kaivata).

Sunnuntaina 5.7 kilometrejä kertyi vain 38 km, 400 kilometrin kokonaismatka ylittyi selvästi. Maanantaina 6.7 poljimme Kuressaareen yli 52 km, suunniteltu matka lyheni hieman, kun emme koko matkaa mennetkään saaren eteläpuolen rantareittiä, vaan osan matkaa poljimme Kuivastu – Kuressaare -päätietä. Tämä siksi, että ennusteet ja myös havaittavat pilvimuodostelmat ennustivat iltapäiväksi sadetta. Se alkoikin silloin, kun meillä oli vain 6 km matkaa majoitukseen.

Poiminta eilisen pikapäivityksestä (kuvilla päivitettynä): ”Istumme majoituspaikan ravintolassa, kun huoneesta normaali nettiyhteys ei toimi. Majoitus (Kuressaare Kuursaal) on jälleen yllättävän hyvä, kun ottaa hinnan huomioon; tilasta ei ole puutetta ja nyt on huoneessa TV:kin, pystyin katsomaan Ranskan ympäriajon päivän oleellisimmat osat suorana TV:stä.. Olemme aivan Kuressaaren piispanlinnan vieressä (huoneesta on suora näköala linnaan). Teimme illalla parin tunnin kävelymatkan Kuressaaren keskustaan hyvin sateisessa säässä.”

WP_20150707_11_14_25_Panorama

Asuntomme ikkunat näkyvät yllä olevassa kuvassa lähimpänä.

WP_20150707_002

Tiistaina 7.7 poljettavaa matkaa kertyi myös lähes 52 km kun poljimme Saarenmaan poikki lähes toiselle rannalle, kokonaismatkan 500 kilometriä on nyt ylitetty selvästi. Maljat sen kunniaksi nostettiin huoneessa:

WP_20150707_033

Päivä oli erittäin tuulinen, ajoittain jopa myrskyinen, onneksi selvä vastatuuliosuus oli vain noin kilometrin mittainen. Ajoittain kyllä voimakas sivutuuli oli työntämässä pyörää pois tieltä. Tänään on kuulemma ollut joitakin ongelmia lauttayhteyksissä Saarenmaan ja Hiidenmaan välillä. Jos keskiviikkona ei lautat kulje, niin meille luvattiin yösijaa tästä Väljän turistifarmilta.

WP_20150707_026

Kuressaari ja koko Saarenmaa on meille varsin tuttu 1990-luvun pyöräilyistä. Mukana olevan kannetavan tietokoneen kanssa en onnistu lukemaan 90-luvun kuvatiedostoja (niitä on aika vähän tiedoistoksi tallennettuja, nekin jollain vanhalla formaatilla). Niitä ”retrokuvia” en nyt taida pystyä liittämään blogiin mukaan, mutta ehkä joskus erikseen vielä myöhemmin. Muutenkin kuvien lataaminen välillä wordpress-ohjelmaan on ajoittain epävarmaa (samoin niiden siirtäminen kännyköistä ja välillä videokamerastakin tietokoneelle vie aikaa). Tämänkin takia näiden blogien julkaiseminen välillä viivästyy ja kuvien valikointi ei ole aina kaikkein parasta laatua, mutta uskon että, näistäkin välittyy vähän reissumme tunnelmia.

Muhussa 3.-5.7.2015

Ensin uusintana eilinen pikapäivitys, sen jälkeen enemmän tietoa Muhun viinitalosta ja Juu Jääb -festarista.

”Pikapäivitys 4.7 klo 17.45, ollaan keskellä Muhua Liivan kylän ravintolassa. Tänään on käyty kuuntelemassa yhtä Juu Jääb -tulevaisuusfestivaalin ilmaiskonserttia Mihklin maatilalla sekä yhtä kirkkokonserttia. Jälkimmäinen oli ilmeisesti todellista tulevaisuusmusiikkia, koska emme ymmärtäneet siitä oikein mitään (välillä soittivat hiljaa ja välillä koko kirkko raikui mm. todella voimakkaasta rumpujen ”hakkaamisesta”).

Perjantai-iltana (3.7.) Muhun viinitilan hienossa piharavintolassa kuuntelimme tiskijukan laidasta laitaan soittamaa musiikkia, suomalaisedustuskin oli varsin monipuolinen. Söimme yhdessä suuren siian ja joimme ranskalaista viiniä. Talon parvekkeelta ihalimme loppuillan ravintolan menoa ja jälleen komeaa auringonlaskua. Klo 12 yöllä tarjoilija toi lisäksi huoneseemme pullollisen shamppanjaa (aitoa ranskalaista!), jolla me sitten skoolattiin Merjan syntymäpäivän kunniaksi. Keskellä suurta huonetta olevan suuren parisängyn energiakehän alla uni sitten maistuikin hyvältä.”

synttarimalja

Virtsun satamassa astuimme laivaan 3.7 n. klo 14 ja runsaan puolen tunnin kuluttua olimme Muhussa. Muhussa olemme pyöräilleet muutaman kerran jo 1990-luvulla. Saari on Viron kolmanneksi suurin, asukkaita n. 2000, ilmeisesti on vähentynyt jo alle sen.Saari on normaalisti lähinnä turistien läpiajopaikka, nyt juu jääbin aikana autoja tuntui olevan runsaasti liikkeellä, muutamia polkupyöriäkin. Takseja ei näkynyt, niiden virkaa taitaa hoitaa alla näkyvän kaltaiset pari moottoripyörää.

WP_20150704_16_38_15_Pro

Olimme jo soittaneet Kuivastusta tulostamme, saavuttuamme suomalainen isäntämme tuli meitä vastaan. Totesimme, että olimme jo tavanneet viime vuonna Tallinnan juomakulttuurimuseossa.

Luscher & Matiesen Muhu Veinitalu (ks. http://www.veinitalu.ee/viinitila/) on muutama vuosi sitten istuttanut alueelle viinirypäletaimia; viini, jota talolla enimmäkseen nyt tarjoiltiin, oli ranskalaista. Tilalla on majoitustilaa 20-30 hengelle. Isäntä ja viininviljelijä Peke Eloranta on Luscher & Matiessen – tavaramerkin perustaja ja toimitusjohtaja, ks. tavaramerkin historiaa oheiselta nettisivustolta.

Ennen tavaroiden huoneeseen vientiä saimme juotavaksemme Pöide-olutta. Pöide on pieni panimo Saarenmaalla. Suodattamaton rukinen olut maistuu melkein leivältä, oli todella hyvää.

Olimme varanneet ilmeisesti tilan parhaan huoneen, muutama kuukausi sitten ei ollut enää paljoa valinnanvaraa.

WP_20150703_16_34_31_Pro WP_20150703_16_31_31_Pro

Paikka on jonkun verran sivussa hiekkatien päässä, Juu Jääb -festivaalipaikalle matkaa on noin 16 km. Ensimmäisenä iltana emme viitsineet lähteä enää pyöräilemään, liputkin meillä oli etukäteen varattu vain lauantai-illalle. Vietimme sen sijaan hienon illan majapaikassamme, siitä muutamat oheiset kuvat.

WP_20150703_020 WP_20150703_014 WP_20150703_031

WP_20150703_22_16_37_Pro__highres

Auringonlasku oli täälläkin komea.

WP_20150703_22_29_02_Pro

Lauantai-iltapäivästä olikin jo maininnat yllä. Kirkossa kuuntelimme Oleg Pisarenkoa ja hänen yhtyettään, yhden määritelmän mukaan heidän musiikkinsa on filosofista post-rockia.

WP_20150704_15_31_25_Pro__highres WP_20150704_16_24_15_Pro WP_20150704_16_20_53_Pro

Illan Juu Jääb-festivaalin pääpaikalle pyöräilimme hyvissä ajoin eli jo kaksi tuntia ennen pääkonsertin alkamista. Ohjelmassa oli sekä virolaista että puolalaista musiikkia. Musiikki oli ihan kelvollista, ei varsinaisesti säväyttävää. Muutenkaan festivaali ei ihan täyttänyt mainosten ja juttujen lupaamia odotuksia; järjestelyt olivat kuten yleensä (huonoissa) festivaaleissa – aikataulu ei pitänyt ilmoitetusta, vessoja oli vähän ja ne olivat huonoja yms. Juoma- ja ruokapuoli tuntui olevan kunnossa. Festivaalilla on runsaasti tukijoita, yksi on Suomen Tallinnan suurlähetystö!

WP_20150704_13_44_46_Pro WP_20150704_23_16_09_Pro WP_20150704_23_16_52_Pro

Viimeisiä esityksiä emme jaksaneet odottaa, lähdimme hitaasti polkemaan kohti majapaikkaa puolenyön jälkeen; onneksi pimeyteen toi hiukan valoa kuutamo ja kirkas taivas.

Viron länsirannikkoa ylöspäin 1.7-2.7

Kihnu katsottiin ja pari yötä majoituttiin Maria Talussa Töstamaan kunnassa, näistä molemmista osioista on alempana omat blogitekstit.

Keskiviikkona (1.7) lähdimme polkemaan puolen päivän maissa kohti Varblaa. Matkalla poikettiin Töstamaan kartanossa ja syötiin kirkonkylässä Seljankat.

WP_20150701_011

Myös tämän kylän läpi kuljettiin ja pidettiin pienet tauot:

WP_20150701_022 WP_20150701_15_39_40_Pro

Kahden päivän aikana nähtiin useampia kirkkoja, joista ainakin kahta kunnostettiin/rakennettiin uudelleen EU-rahojen turvin, alempana kuva muistaakseni Kastnan kirkon sisältä:

WP_20150701_14_48_02_Pro

Virossa luetellaan usein nähtävyyksiksi erilaisia kiviä ja puita; yhtä lähellä tietä olevaa kävimme kuvaamassa (alla Törvanömmen mänty):

WP_20150701_008

Varblan Ranna-motelliin saavuttiin n. klo 17, matkan tekoa hidasti jonkin verran ajoittain melko voimakas vastaan puhaltanut pohjoistuuli, kilometrejä kertyi 46.

WP_20150701_19_58_42_Pro

 

 

 

WP_20150701_19_57_14_Pro

Pyörät saatiin mukavasti talteen pieneen saunakamariin.

Heti saavuttuamme motelliin, saapuivat paikalle Aki ja Tiina, jotka autoillen tutustuvat Pärnun ympäristöön, he osasivat majapaikkaamme omin avuin, olimme vain ilmoittaneet mihin kuntaan olemme menossa. Saimme tavaroiden kantoapua, kun pakaasimme kuljetettiin kapeitden kiereportaiden kautta toiseen kerrokseen. Illallisen ja parin kaljan jälkeen uni taas maittoi, vaikka talosta kuului aika pitkää iloisia lasten ääniä, paikalla oli jonkinlainen virolais-amerikkalainen lastenleiri.

WP_20150701_19_48_17_Pro

Huoneesta oli hieno näköala merelle ja sieltä oli jälleen hieno näköala auringonnlaskun suuntaan:

WP_20150701_22_36_10_Pro

WP_20150702_003

Torstai 2.7, klo 11-16: Ranna Motell, Varbla – Vatla, Nurmsi – Kömsi – Rannakula, Algallika vierastalo, kilometrjä jälleen 46 km (300 kilometrin kokonaismatka ylittyi). Matkan varrella havaitsimme kaksi kauppaa; Nurmsin ja Kömsin A/O:t, jälkimmäisestä matkaa majoitukseen oli n. 13 km. Viimeiset pari kilometriä olivat melkeinpä pyöräilykelvotonta tietä.

WP_20150702_22_09_19_Pro

Matkasta selvittiin nauttimalla mm. makkaroita ja jäätelöä kauppojen edustalla, kun minkäänlaista anniskelupaikkaa reitin varrella ei ollut. Vastaanpuhaltavan tuulen (tänään tosin varsin heikkona) lisäksi uudeksi vitsaukseksi oli tullut pilvettömältä taivaalta kuumasti porottava aurinko – mutta kyllä tämän kanssa pärjätttiin.

WP_20150702_14_42_37_Pro

Paikka on jonkunlaisen elämäntapasuuntauksen edistämispaikka – savuton, alkoholiton kasvisruokapaikka. Onneksi paikalla oli seurue, joka haluasi grilliruokia ja me pääsimme siinä siivellä.

WP_20150702_024

Oman leimansa paikalle antavat eri puolilla olevat buddhapatsaat. Tältä ja edelliseltä Varblan seudulta oli todella vaikeaa löytää majoitusta, kummatkin paikat varasimme ottamalla suoraan yhteyttä näihin paikkoihin, yleensä käyttämästämme Booking.comista ei nyt ollut apua.

WP_20150702_22_08_39_Pro

WP_20150702_22_36_14_Pro

WP_20150702_021 WP_20150702_020

Algallikan lomakeskus sijaitsee myös meren rannalla kauniin luonnon keskellä. Teimmekin alueella kaksi pientä luontokävelyä; toisen pian saavuttuamme (eväitä nautittiin jälleen kivellä istuen) ja toisen auringonlaskua ihaillen. Illalla n. klo 22.30 porukkaa oli menossa lainelautailemaan.

WP_20150702_17_05_38_Pro WP_20150702_17_32_00_Pro WP_20150702_22_12_45_Pro

Auringonlaskun lisäksi kuvasimme samaan aikaan täysikuuta:

WP_20150702_22_33_44_Pro WP_20150702_22_37_44_Pro

Täältä lähdimme seuraavana aamuna kohti alla olevaassa kuvassa vasemmalla siintävää Muhua, oikealla puolella näkynee Hiidenmaa, jonne myös Saarenmaan kautta aiomme matkata:

WP_20150702_22_18_27_Panorama

Maria Talu

Maria Talun mainokset pitävät varsin hyvin paikkansa (http://www.maria.ee/index.php/fi/); paikka on erinomainen maatilalomailupaikka.

WP_20150630_19_08_00_Pro

WP_20150630_19_11_29_Pro__highres WP_20150630_19_58_44_Pro

WP_20150628_016 WP_20150701_11_52_50_Pro

Marian tila on viime vuosisadalla rakennettu länsivirolaistyyppinen maatila, jolla pidetään tärkeänä perinteiden kunnioitusta ja jatkuvaa kehitystä. Tilalla on läpi aikain pidetty hevosia. Tila on voittanut erilaisia palkintoja.

WP_20150701_10_44_21_Pro

Alueella on kahdeksan lomataloa, jotka eivät kaikki näytä olevan lopullisesti valmiita, ainakin osasta taloista puuttuvat verhot.

WP_20150701_10_44_28_Pro

Olimme paikassa kaksi erillistä yötä, välillä olimme yhden yön Kihnussa (ks. edellinen blogijulkaisu). Ensimmäisen yön asuimme etumaisen talon alakerrassa, alakerroksessa on kaksi asuntoa, huone oli ihan viihtyisä ja sen verran suuri, että pyörätkin voi hyvin nostaa sisään. Blogia kirjoitettiin sängyn päällä.

WP_20150628_025 WP_20150628_026

Toisen yön olimme kolmannen talon toisessa kerroksessa; huone on koko kerroksen kokoinen ollen todella tilava sisältäen keittiön ja suuren kylpyhuoneen.

WP_20150630_039

Varusteina on kahden sängyn lisäksi kahden istuttava sohva, nojatuoli kaksi tuolia ja pöytä. Verkkopistokkeita on useita. Televisiota ei ole, netti toimii ihan tyydyttävästi, vaikka välillä yhteys vähän heikkeneekin. Kylpyhuoneen lattian kallistukset ovat kyllä pielessä, suihkussa ollessa lähes koko suuri WC kastuu.

Söimme kumpanakin iltana pian taloon saavuttuamme erittäin maittavan ja runsaan illallisen.

WP_20150630_047

Ruokailu suositellaan tilattavaksi etukäteen, muuten keittiö mennee kiinni klo 18. Asukkaita tunnutaan kuitenkin palveltavan niin kauan kuin tarvetta on. Toisena iltana siihen oli tarvetta, koska majoittuneena oli suurehko porukka, mukana ainakin kolme pyörätuolilla liikkuvaa nuorta. Tämän takia me nautimme illallisen vasta kahdeksan aikaan.

Paikasta on mahdollista vuokrata polkupyöriä erilaisia retkiä varten. Tilalla on mahdollisuus järjestää monenlaisia muitakin aktiviteettejä ym. Tilalla on pari saunaa, savusauna näyttää tosin palaneen hiljattain. Maatilan vieressä on joulupukin Korstnan tila, jossa joulupukki asuu muorin, tonttujen ym. kanssa (korvatunturin kilpailija?).

WP_20150630_19_04_09_Pro WP_20150630_19_09_35_Pro

Kahden hengen huoneen hinta on 50 euroa, hintaan sisältyy monipuolinen ja runsas maalaisaamiainen.

WP_20150629_001

Tilalla oleva henkilökunta puhuu vain viroa, mutta soittamalla netissä olevaan numeroon, voi saada palvelua suomeksi tai englanniksi riippuen vastaajasta. He sitten soittavat tilalle ja ”tulkkaavat” asiakkaan toiveen. Maria talulla kaikki laskutetaan käteisellä, johon on syytä varautua, sillä lähimmät pankkiautomaatit ovat Pärnussa. Tarvittaessa voi kuitenkin saada pyynnöstä maksaa verkkopankin kautta.

WP_20150630_22_53_57_Pro

Yllä kuva huoneen parvelta toisena iltana.