Matkamessuilta 2017 (ja vähän aikaisemmiltakin)

Olen käynyt Messukeskuksen matkamessuilla toistakymmentä kertaa. Ensimmäiset kerrat poikkesin siellä työmatkalla muistaakseni vuosina 2004 ja 2005. Käyntini tapahtuivat perjantai-iltapäivällä ja aikaa käynteihin oli muutama tunti. Silloin ehdin kuitenkin varaamaan risteilymatkan Karibialle sen jälkeen, kun olin soittanut vaimolle Nokialle, että ”sopiiko, että tehdään seuraava Karibian risteily?” (Ensimmäisen risteilyn teimme jo alkuvuodesta 2004 työpaikan sähköpostiin tulleen matkatoimiston tarjouksen kautta).  Tämän jälkeen matkamessukäynneistä on tullut jokavuotinen traditio. Näistä Karibia-risteilyistämme alkoivat jokatalviset kaukomatkailumme uudestaan. Edellinen kaukomatkailukautemme oli 1980-luvun loppupuolella ja vuosikymmenen vaihteessa. Tällöin kävimme Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja muutaman kerran USA:ssa.

Matkamessut elivät minun arvioni mukaan kultakautta 2000-vuosikymmenen puolivälissä. Silloin näytteilleasettaja-alueet olivat huomattavasti laajemmat kuin tänä vuonna/viime vuosina. Silloin ulkomaan alueet ja kotimaan alueet olivat eri halleissa. Nyt aikaisemmassa kotimaan hallialueella olivat karavaanareiden näyttelyalueet. Näytteilleasettajien ja esillä olevien alueiden määrä on tainnut silti pysyä suhteellisen vakiona viimeisen vuosikymmenen ajan. Väkeä ainakin messuilla edelleen riittää, varsinkin lauantai oli ruuhkainen päivä.

img_1186

Ensimmäisten vuosien perjantai-iltapäivien messukäyntimme vaihtuivat nopeasti koko päivän käynteihin lauantaisin. Sen jälkeen kun vaimo vapautui työvelvoitteista pari vuotta sitten, ovat käyntimme olleet kaksipäiväisiä.

Ehkä tärkeimmäksi asiaksi meille ovat viime vuosina tulleet messuilla olevat monet luennot/esitelmät ja haastattelu-/keskustelutilaisuudet. Niitä on useimmiten monta samanaikaisesti eri lavoilla. Tosin edelleen on paljon erilaisia musiikki- ja tanssiesityksiä, aikaisemmin näitä oli ehkä enemmän tai sitten katselimme niitä useammin. Mielenkiintoisin keskustelutilaisuus tänä vuonna koski polkupyöräilyä. Keskustelemassa oli neljä polkupyöräilyasiantuntijaa, keskustelun aiheina olivat erityisesti Viro- ja Saksa-pyöräilyt sekä jonkun verran myös Islanti. Keskustelu oli mielenkiintoinen vaikka siinä ei kovin paljon uutta asiaa meille tullut. Olimmehan pyöräilleet Virossa ja Saksassa paljon enemmän kuin nämä ”suuret asiantuntijat”.

img_1189

Osmo Soininvaaralla oli vähän erikoisia näkemyksiä Saksan pyöräilystä, mutta Soininvaara onkin vähän toisenlainen pyöräilijä kuin Lauri Hokkinen. Hänen ajatuksensa sopivat erittäin hyvin meidän näkemyksiimme pyöräilyistä matkusteluvälineenä, Soininvaara on enemmän suoria maanteitä pitkin pisteestä A pisteeseen B kulkeva matkapyöräilijä. Soininvaaran mielenkiintoisen kirjan olemme lukeneet aikaisemmin ja nyt messutapaamisen takia piti ostaa myös Hokkisen Saksa–kirja, vaikka siinä on aika vähän vinkkejä ensi kevään Elbe-pyöräilylle. Kummallista näillä messuilla oli se, että Saksa ei ollut oikeastaan enää mitenkään edustettuna messuilla. Arja Heinonen (kirjoittaa Haavematkoja-blogia) kehui vuolaasti Islanti-pyöräilyä, mutta se ei taida oikein olla meille sopiva, vaikka Islannin ympäripyöräily kokemuksena saattaisikin olla melko mahtava. Keskustelun vetäjä Matti Rämö oli kait jonkun kerran pyöräillyt läpi Saksan, mutta hänhän on tehnyt pitkiä pyöräilymatkoja kaukomailla ja kirjoittanut niistä kirjoja.

Pyöräilykirjan lisäksi ostimme messuilta myös Karibian risteilyn Risteilykeskukselta. Kun viime vuosina olemme tehneet pari ”retropyöräilyreissua” Viroon, niin päätimme nyt tehdä eräänlaisen retroreissun tuttuihin Karibian kohteisiin. Pääsyynä risteilylle on kuitenkin nyt se, että pääsemme näkemään ja kokemaan risteilyjen uuden luksuslaivan eli maailman suurimman risteilijän Harmony of the Seas’in.

wp_20170121_17_02_55_pro__highres

Uutta mielenkiintoista messuilta myös nyt löytyi. Kiinnostuimme Pikavuoro maailman ympäri –porukan tekemistä pitkistä linja-automatkoista. Tosin tällaisellakin matkalla olemme olleet jo paljon aikaisemmin kuin tämä porukka on Salon Matkatoimiston siipien alla alkanut tehdä.  Vuonna 1975 olimme mukana Turusta läpi Venäjän, Ukrainan, Moldovian, Unkarin ym. läpi tehdyllä linja-automatkalla. Pikavuoro-matkat ovat nyt 2000-luvulla tehneet vähän samantyyppisiä matkoja ja heidän tämän kevään ja alkusyksyn aikana tehtävät itäblokin matkansa noudattelevat osittain samaa reittiä, mitä me teimme Turun Yliopiston Varsinais-suomalaisen osakunnan organisoimassa matkassa. Tälle matkalle emme kuitenkaan aio pyrkiä, mutta syksyn Pikavuoro Ex-Jugoslavian maihin -matka alkoi aika lailla kiinnostamaan.

Kilpailuja messuilla on edelleen hyvin runsaasti; aika moneen mekin vastattiin (tai Merja vastasi moneen kahdesti täyttäen lomakkeen myös minun puolestani). Firmojen kannalta tärkein kohta lomakkeissa on varmastikin se, että niihin kirjoitetaan sähköpostiosoite. Tämän jälkeen meidän kummankin sähköpostiin alkaa tulla entistä enemmän erilaista tarjous- ja muuta mainospostia. Sinällään tämä ei ole mikään kauhean huono asia; jos niitä viestejä jaksaa ja ehtii selailla, niin niistä joskus löytää ihan hyviä tarjouksia ja joskus muutakin hyödyllistä – ainakin pääsee usein osallistumaan uusiin kilpailuihin. Nämä kilpailut sitten edellyttävät kyllä taas lisää firmojen nettisivujen selaamista.

wp_20170121_16_11_42_pro__highres

Messujen käyntitarve on kyllä jonkun verran vähentynyt sen takia, että lähes kaikki messutarjoukset julkaistaan jo etukäteen netissä. Jotkut tarjoukset jopa jo loppuvat ennen messuja; Finnairin tarjousmatkankin varasimme jo ennen messua, koska Finnair Plus –jäsenille osoitettu messutarjous sulkeutui vajaa viikko ennen messuja. Eli turhan vähän oli varsinaisia messutarjouksia tai sitten tarjoukset olivat kovin vaatimattomia. Risteilykeskuksella oli tällainen vain messuaikaisille varauksille tehty lisätarjous; tilauksella sai valita kolmesta lehdestä kuuden lehden ajan ilmaiset kappaleet. Valitettavasti kaikki lehdet olivat sellaisia, jotka eivät oikeastaan kiinnostaneet lainkaan. Parempi olisi ollut esimerkiksi se, että lehdet olisivat jotenkin liittyneet enemmän matkustamiseen.

Pari vuotta sitten messuilla oli matkahuutokauppa, sieltä huusin edullisen ja mukavan Mallorcan reissun. Menivätkö matkat liian halvalla vai miksei huutokauppoja ei ole enää?

Messuilla voi tietenkin tavata erilaisten matkojen ja tapahtumien järjestäjiä henkilökohtaisesti, mutta kun heiltä kysyy jotakin, niin he menevät tietokoneillaan samoille nettisivuille, kuin missä me olemme jo käyneet. Näiden sivujen ulkopuolelta olevaa tietoa heiltä löytyy harvoin.

Uutta messuilla olivat ns. virtuaalitodellisuus-demot. Messukeskuksessa oli ensimmäisenä maailmassa kävijän täysin ympäröivä AR-maailma (Augmented Reality eli Lisätty todellisuus). Mainoskirjoituksen mukaan ”AR liittää tietokonegrafiikalla tuotetut virtuaalikuvat ja -esineet osaksi tapahtumaympäristöä, jolloin digitaalisuus yhdistyy tapahtumaan saumattomasti”. Samanlaista lisätty todellisuutta on Pokemon-pelissä. Ohjelmistoyritys Immersalin ohjelmalla pystyi iPadilla katselemaan messukeskuksen ilmatilassa kelluvia ja liikkuvia kuvia erilaisista eläimistä yms. Näytteilleasettajien yläpuolella kelluivat heidän nimensä, joita klikkaamalla sai näyttöön tietoja niistä ja pääsi suunnistamaan niiden mukaan. Kovin kätevä tämä sovellus ei kuitenkaan vielä käytännössä ollut, helpompi oli suunnistaa perinteisen paperisen messuoppaan kanssa. Kätevä on kyllä Messukeskuksen oma applikaatio, johon pystyi runsaasta tapahtumatarjonnasta valitsemaan omat suosikkiohjelmansa hyvään aikajärjestykseen.

img_1180u

(Kotona ohjelma ei tietenkään enää toiminut, kun ei ollut tuollaisia katosta riippuvia kuvioita)