Matkailu avartaa – niin myös elokuva

Tämän vuoden kevätmatkailumme korvaavat erilaiset kulttuuritapahtumat. Mm. pari viikkoa sitten kulutimme tiiviisti aikaa Tampereen elokuvafestareilla (entinen lyhytelokuvafestivaali). Neljän päivän aikana näimme 105 elokuvaa 15 eri näytöksessä, elokuvien pituudet vaihtelivat kahdesta minuutista puoleentoista tuntiin. Noiden päivien aikana tulin miettineeksi, että miksi olen ollut aina kiinnostunut sekä elokuvista (sekä katsomisesta että tekemisestä) sekä matkustamisesta – onko näillä kiinnostuksilla jotain yhteistä?

WP_20170311_002WP_20170310_008

Vaikka elokuvafestivaaleilla ei varsinaisia matkailuaiheisia elokuvia nähdäkään, niin tällaisilla festareilla maita, kansoja, ihmisiä, luontoa ym. ym. kuvataan hyvin monin eri tavoin. Peter von Bagh’ia mukaillen on olemassa elämää suurempia elokuvia; elokuvalla voi kuvata maailmaa mm. dokumentin, fiktion, animaation keinoin joko perinteisen realistisesti tai erittäin taiteellisen kokeilun muodossa. Joka tapauksessa kaikki nämä tavat voivat tuoda mukanaan  maailmankuvaamme avartavia kokemuksia ja näkemyksiä. Mutta elokuvallisin keinoin ei pysty synnyttämään koko aistimaailmaamme koskettavia tapahtumia. Henkilökohtaisesti parhaimmat aistikokemukset sekä elokuvasta että matkustamisesta syntyvät näköaistin kautta. Visuaalisuus on tärkeintä minun maailmassani, vaikka tietenkin kuuloaistimuksilla on myös sekä elokuvissa että matkustamisessa suuri merkityksensä. Matkustamisen kokonaisvaltainen kokemus syntyy myös haju- ja tuntoaistin välityksellä, matkustaminen on tietenkin myös huomattavasti fyysisempää kuin elokuvissa tai television äärellä istuminen. Kaikki matkustamisen erityisominaisuudet vielä korostuvat, kun liikkuu vierailla mailla polkupyörillä luonnon keskellä, jokien varsilla ja maaseutujen kylissä erilaisissa säätiloissa. Vaikka elokuvajuhlilla pääsisi kyselemään ja keskustelemaan elokuvien tekijöiden kanssa, niin aivan toista kuitenkin on keskustelu matkoilla paikallisten ihmisten kanssa. Joskus se jopa onnistuu, vaikka välillä olisi täydellinen kielimuuri. Matkustamista siis aina tarvitaan.

Meille matkustamisessa on tärkeää nähdä aina uusia kohteita. Tampereen filkkarit ovat erityisen kiinnostavat siksi, koska siellä näkee runsaasti sellaisia uusia elokuvia, joita ei esim. näe TV:stä (paitsi jonkun verran Ylen Teemalta). Me olimme mm. sellaisissa erityissessioissa, joissa katseltiin mm. kolumbialaisia, kanadalaisia, ranskalaisia, englantilaisia ym. lyhytfilmejä, mukana oli myös mm. aasialaisia ja afrikkalaisia elokuvia. Monissa sessioissa oli erityisteemoina vähemmistökansalaisuuksien asiat (mm. inuiitit, saamelaiset) tai siirtolaisten/pakolaisten asiat.

Elokuvien suhteen olen varsin kaikkiruokainen, niin myös matkustamisen kohteiden suhteen. On erittäin vaikea asettaa erilaisia paikkoja kiinnostavuusjärjestykseen, koska aina uuden kohteen näkeminen ja kokeminen on mielenkiintoista ja sillä hetkellä kaikkein parasta ja kiinnostavinta. Siksi varsin harvoin palaamme matkoillamme sellaiseen paikkaan, missä jo oltaisiin oltu.

Tutuissakin paikoissa on kyllä ihan mukava käydä, varsinkin silloin kun sieltä löytyy jotain uutta. Tallinnassa olen elämäni aikana käynyt arviolta lähes kolmekymmentä kertaa. Seuraava blogijuttuni kuitenkin tullee lähiaikoina Tallinnasta ja jälleen kulttuurin merkeissä.