Astanassa kannatti käydä – yhteenvetoa reissusta

Astana on pilvenpiirtäjien ja suurten monumenttien kaupunki ja vaikutti modernilta ja länsimaalaisuuteen pyrkivältä kaupungilta. Tähän juttuun olen nyt koonnut lisää kokemuksia ja kuvia helteisestä Astanasta, ks. myös aikaisempia juttujani: ”Ensimmäiset vaikutelmat Astanasta”, ”Iltakävelyllä Astanassa 5.7” ja ”Presidentin puistossa…”
00_2017-07-10 01400_2017-07-10 016
Näimme suuresta, lähes miljoonan asukkaan kaupungista, vain pienen osan, vaikka kuljimmekin eri päivinä busseilla muihinkin kaupunginosiin kuin missä asuntomme oli. Kerran näimme viitan ”vanha keskus”. Meidän majapaikastamme vanha kaupunki taisi olla noin 5-10 kilometrin päässä ja lähellä rautatieasemaa. Matkasimme kyllä sinnekin kerran linja-autolla. Olisi ollut mukavaa liikkua sielläkin vähän enemmän.

Liikenteestä ja liikkumisesta


Kuten ensivaikutelmina jo matkan alussa kirjoitin, näyttää siltä että kaupunkia on rakennettu pitkälti autoilijoiden ehdoin. Kaupungissa tai ainakin ns. uudessa keskustassa on paljon leveitä, monikaistaisia teitä. Jalkakäytävät ovat paikoin huonokuntoisia ja viimeistelemättömän tuntuisia. Yhden korttelin matkaltakaan jalkakäytävä ei ole mitenkään yhtenäinen, vaan se saattaa rakennuksen kohdalla loppua kokonaan ja jatkua toisen rakennuksen edestä eri kohdasta. Välillä saattaa olla parkkeerattuna autoja sikin sokin.
02_2017-07-11 001b
02_MVI_6669.00_26_25_09.Still001
Moniin jalkakäytäviin on kyllä rakennettu kapea luiska keskelle, joka voisi helpottaa ehkä pyörätuolikulkijoita tai pyöräilijöitä. Suojateitä on kyllä kiitettävästi ja niissä on usein liikennevalot. Nämä toimivat niin, että jalankulkija näkee heti, että miten kauan vihreä valo palaa (useimmiten varsin vähän aikaa). Toisaalta niissä paikoissa, joissa ei ole valoja, autoilijat kyllä hyvin usein pysähtyvät suojatien eteen antaakseen jalankulkijan ensin kävellä kadun yli – he saattoivat pysähtyä ja viittoilla jopa silloin, kun ihan vielä ei ollut tarkoituskaan lähteä ylittämään katua. Pysähtyminen saattaa tapahtua myös leveähkön kadun toisella puolella. Autoilijoiden liikennevaloissa herätti huomiota se, että risteyksessä kääntyjän asema oli usein heikko. Risteykseen saattoi syntyä hetkellisiä sumppuja, kun esim. linja-auto yritti kääntyä vasemmalle. Vasemmalle kääntyvä autoilija joutui usein aika pitkään odottamaan myös tien yli vihreillä käveleviä jalankulkijoita.
Kaupungissa oli myös vuokrattavia citypyöriä. Ohjeet pyörien käyttämiseksi olivat vain kyrillisillä kirjaimilla, joten niiden käyttäminen kieltä osaamattomalle turistille on hankalaa. Toisaalta kaupungilla ei kovin usein pyöräilijöitä näkynyt. Varsinaisia pyöräteitä ei ollut muualla kuin aivan joen rannoilla. Olivatko nekin vain puistojen kohdalla, jäi epäselväksi.
02_MVI_6948.00_04_30_10.Still004
Kaupungin julkinen liikenne tuntui erittäin toimivalta. Tosin nettioppaissa turisteja kehoitetaan käyttämään enimmäkseen taksia liikkumiseen. Bussilinjoja on runsaasti, bussiin astuessaan pitää kyllä tietää, minne on matkalla. Haastetta tähän tuo se, bussipysäkkien opasteet ja autojen määränpäät on ilmoitettu vain paikallisin kirjaimin. Netistä löytyy kyllä hyvin kätevä sovellus, josta näkee kaikkien bussien reitit sekä voi katsoa myös sen, mitkä bussit ko. pysäkiltä ajavat minnekin. Pysäkeillä oli usein myös valotauluja, joista näki milloin bussi oli saapumassa pysäkille. Kaikissa bussissa oli rahastaja, joka kulki edestakaisin bussissa ja jonka käteen useimmat matkustajat löivät kolikot. Tasarahaa toivottiin, mutta kyllä setelistäkin sai vaihtorahat takaisin. Rahastajilla oli kasa matkalippupötköjä, joista hän sitten repi matkustajalle lipun. Tosin ihan aina sitä lippua ei tuntunut saavan. Ruuhkabusseissa rahastajien, niin kuin matkustajienkin, oli vaikea liikkua. Varmastikin maksu jäi joiltakin antamatta, jos oli kyydissä vain lyhyen matkan. Rahastajat olivat yleensä hyvin avuliaita; vaikka matkan hinta tuntui olevan kiinteä (90 tengeä eli alle 25 senttiä), niin rahastaja usein tiedusteli, minne olimme matkalla. Expo oli määränpäänä helppo sanoa. Muilla matkoilla näytin usein määränpäätä iPadilta, johon olin ladannut reittikuvia. Jos olimme vähänkin epätietoisen näköisiä siitä, että missä jäämme bussista pois, niin rahastaja kyllä ilmoitti meille oikean pysäkin tai viittoili meille, jos olimme jäämässä pois vähän liian aikaisin.

Bussit olivat aivan piukkaan ahdettuja illalla aina Exposta poistuessamme. Muina aikoina varsin tiheävuoroisesti liikkuvissa busseissa oli mukava kulkea. Useimmiten saimme myös istumapaikat, nuoret antoivat niitä meille usein auliisti. Jos joku ei nopeasti noussut antamaan paikkaansa, niin rahastaja saattoi kehottaa nuorta sen antamaan. Useimmiten erotuimme muista matkustajista selvästi, koska usein olimme ainoita länsimaalaisen näköisiä matkustajia.
Koska bussimatkustaminen oli kätevää ja varsin halpaa, niin matkasimme hieman ydinkeskustan ulkopuolellakin oleville nähtävyyksille bussilla. Taksia käytimme vain yhden kerran eli silloin kun meidän piti yöllä siirtyä lentokentälle. Taksin saimme tilattua apartement-asuntomme viereisestä korttelista eli Ritz Carlton –hotellin hyvin avuliaan henkilökunnan avulla. Halvin huonen tässä hotellissa taisi maksaa kaksi kertaa enemmän yhdeltä yöltä kuin meidän majoituksemme koko viikko. Kaupunkitaksin tilaaminen oli halvinta; noin 12 kilometrin matka kentälle maksoi 2000 tengeä (runsaat 5 euroa) (hotellin autolla hinta olisi ollut jopa 10-15-kertainen). Matka sujui nopeasti, koska kello kolmen jälkeen aamulla liikenne oli suhteellisen vähäistä.

Puistoja
Kaupungissa on useita suuria ja hienosti rakennettuja puistoja. Paikoin ruoho oli aika keltaista ja kasvusto muutenkin heikkoa (kuivuus oli ehkä vaivannut). Toisaalta paikoin puistoja kasteltiin ja hoidettiin hienosti, suuri Presidentin puisto oli ehkä huonokuntoisin (ks. aikaisempaa artikkelia). Koko kaupungissa oli runsaasti, erityisesti katujen risteyksissä, hienoja kukkaistutusalueita sekä pensastaideteoksia.

04_MVI_6883.00_02_06_15.Still001

Rakastavaisten puistossa

04_2017-07-11 045

Neljä vuodenaikaa -puistossa

04_MVI_6883.00_05_17_05.Still006

(klikkaa tarvittaessa kuvia suuremmaksi)

 

Ihmisistä
Vaikka maassa on yli 40 % muslimeja ja lähes yhtä paljon ortodokseja, niin tämä ei näkynyt astanalaisten pukeutumisessa . Varsinkin nuoret pukeutuivat erittäin muodikkaasti ja aika usein melko niukastikin; hyvin lyhyitä minihameita ja piukkoja pieniä shortseja näkyi paljon. Nuorilla näkyi käsissään älykännykät melkeinpä useammin kuin nykyään suomalaisnuorilla. Nuorten kanssa emme kovin paljoa puhuneet; ehkä he olisivat osanneet paremmin englantia kuin useimmat vanhemmat ihmiset. Ravintoloissa kyllä yleensä pärjättiin englanniksi ja tietenkin Expo-messualueella. Ihmiset olivat joka puolella hyvin ystävällisiä ja olivat myös kiinnostuneita meistä; usein kysyttiin, mistä olette tai mitä kieltä te oikein puhutte. Oikeastaan ainoa paikka, missä ei oltu kovin ystävällisiä, oli jono, jossa jonotettiin Bayterek-torniin. Melko surutta ihmiset tungeksivat jonon sivusta toisten eteen.

Kaupungin ja maan ongelmallisesta ihmisoikeustilanteesta emme nähneet muita merkkejä kuin sen, että presidentti oli jollain lailla läsnä joka puolella. Henkilöpalvonta näytti melkein samalta kuin eräissä tunnetuissa diktatuurimaissa. Aikaisemmissa jutuissa on tästä puolesta tullut esille jo monta asiaa, seuraavassa vielä pari esimerkkiä.

05_MVI_6948.00_01_24_09.Still003

Vasemmalla alhaalla presidentin kämmenen jälki, jonka koskettamiseen jonotettiin tunteja

05_MVI_6756.00_02_35_16.Still004

Presidentin mukaan nimetty yliopisto

Kauppakeskuksista
Kaupungissa on useita suuria kauppakeskuksia. Vaikka tulimme kaupunkiin päivinä, jolloin vietettiin Astana Capital Day’tä (Astana pääkaupunkipäivää) ja sen jälkeen oli toinenkin ylimääräinen kansallinen vapaapäivä, niin nämä kauppakeskukset näyttivät olevan normaalisti auki myös tällöin ja myös viikonloppuna. Asuntomme viereisessä Moskva-keskuksessa on hyvä ruokakauppa , useita kerroksia muita liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita sekä mm. kuntokeskus. Toimisto- ja kongressitiloja on ilmeisen paljon. Yläkerroksiin, aina 25 kerrokseen asti pääsee maisemahissillä; näköalat kaupungille ovat sieltä komeat.

08_Inked2017-07-11 005_LI

Apartement-asuntomme merkitty punaisella ympyrällä

Expo-näyttelyalueen vieressä on valtava Mega Silk Way –kauppa- ja huvittelukeskus. Pituutta rakennuksella on puoli kilometriä ja leveyttä 160 m.
06_2017-07-06 001


Erikoisin kauppa- ja huvittelukeskus kaupungissa taitaa olla telttamainen rakennus Khan Shatyr.
06_2017-07-10 001

Muutaman ostoskerroksen jälkeen ylempänä on melkoinen huvipuisto (osittain myös rakennuksen keskellä) ja sen yläpuolella on vielä hiekkaranta. Sinne olisi ollut pääsymaksu, joten jätimme hiekkarannat tällä(kin) kertaa väliin.

Ruokailuista, ravintoloista ja pubeista
Koska meillä oli hyvin edullinen huoneisto-asunto, niin aamiaistarvikkeet hankittiin itse kadun toiselta puolelta. Viimeisenä aamuna halusimme syödä kunnollisen ravintola-aamiaisen, kun omat aamiaistarvikkeet olivat jo aika vähissä, emmekä enää halunneet mennä kauppaan ostamaan lisää. Menimme viereisen Moskva-keskuksen melko hienoon Tarantinoravintolaan n. klo 11.45 (aamiaisaika oli merkitty klo 12 asti). Ensin aamiaista emme meinanneet saada lainkaan, mutta tarjoilija sitten soitti keittiölle ja saimme amerikkalaisen aamiaisen. Kahvia ei kuitenkaan ollut saatavilla. Aamiainen maksoi noin 3,7 euroa/henkilö. Vielä aamiaista syödessämme ravintolaan alkoi tulla lounaalle paljon muodikkaasti pukeutuneita nuoria naisia sekä joitakin pukumiehiä. Moskova-rakennuksen yläkerrassa 25. kerroksen tasolla oli vielä hienompi ravintola. Alakerroksissa oli kahviloita tavallisemmalle(?) väelle.

07_2017-07-05 006

Söimme Tarantinossa ensimmäisenä päivänä myös lounaan

Tripadvisorin arviointilistan mukaan kaupungissa on lähes tuhat ravintolaa, baaria tai kahvilaa. Me tarkastimme näistä vain noin viisitoista (Expon ulkopuolella olevista). Monia uusia kokemuksia ravintoloista tuli. Esimerkiksi uutta oli se, että Merjalle tuotiin useimmissa paikoissa oluen kanssa pilli. Yhdessä paikassa olut tuotiin jäisessä/huurteisessa lasissa. Monessa ravintolassa jouduimme tilanteeseen, että listalta valitsemaamme ruokaa tai juomaa ei ollutkaan saatavissa. Halusin ainakin kerran syödä paikallisen pippuripihvin. Vaikka se oli monen ravintolan listalla, niin vasta neljännestä paikasta se oli tilattavissa. Tosin se ei ihan täyttänyt kunnollisen pippuripihvin vaatimuksia (muuten ihan hyvää lihaa).

07_Cabernet2017-07-10 027

Cabernet Clubin pippuripihvi

Mega Silkin päädyssä ja Expo-alueen pääportin vieressä olevassa Marrone Rosso-ravintolassa tulivat jotenkin entisen Neuvostoliiton käytännöt mieleen(?): Merja meni tilaamaan sisällä tiskillä olleelta tytöltä kaksi olutta. Hän ohjasi Merjan menemään kassalle maksamaan. Kassalla toinen tyttö otti maksun ja kysyi nimeä. Merja pyysi paperia ja kynän, jolle hän kirjoitti ”Rintanen”. Kassaneiti kertoi, että nimi kuulutetaan kovaäänisistä, kun tilaus on valmis. Merja tuli takaisin terassille. Jonkun ajan päästä todella kuulutettiin Rintanen. Merja meni tiskille, jossa oli tarjottimella oluet. Oluet saadakseen piti näyttää maksukuittia ja kertoa nimi. Tyttö tarkisti kuulutettujen lappujen pinosta, että nimi oli siellä. Sitten Merja sai itse kantaa oluet terassille. Minä tutkin odottaessamme iPadia.
07_2017-07-06 015
Terasseja kaupungissa oli vähän, baareja ja ravintoloita ei myöskään ulospäin yleensä mitenkään mainostettu eikä esimerkiksi sisäänheittäjiä ollut. Katettu terassi oli Cabernet Club -ravintolassa Laulavan suihkulähteen vieressä. Kävimme siellä vain oluella ensimmäisenä iltana. Kun pari päivää myöhemmin kävelimme ohi, niin tarjoilija vilkutteli meille kaukaa. Myöhemmin kävimme siellä sitten myös syömässä ja ruoka oli ihan kohtuullista, tämä oli ainoa paikka, jossa se pippuripihvi myös löytyi keittiöstä (ks.yllä).
07_Cabernet2017-07-10 001b
Yhtenä päivänä, kun olimme palaamassa Exposta, kävelimme ohi paikan, josta ikkunasta näkyi sisälle sen verran, että ajattelin siellä olevan ihan hyvän olutpaikan.
07_Sheff2017-07-10 043
Sellainen Sheff bar & kitchen olikin ja kun sitten tulimme oluelle seuraavana päivänä, niin tarjoilijat tervehtivät heti iloisesti. Vähän ajan päästä nuori pomo tuli kyselemään meiltä, että mistä olemme, miten löysimme heidän paikkansa jne. Sitten hän teki galluppia vähän enemmänkin ja oli kovin tyytyväinen, kun kehuimme paikkaa. Pöytään tuotiin sen jälkeen ylimääräiset suolapähkinät. Myöhemmin tulimme myös syömään sinne. Ruoka oli hyvää, tosin se oli melko kallista paikalliseen hintatasoon verrattuna, mutta hintaan kuului myös viinilasillinen.

07_Sheff2017-07-11 061
Kun poistuimme toiseksi viimeisenä päivänä Khan Shatyr-kauppakeskuksesta kävelimme parin pitkän korttelin verran etsiessämme varta vasta netistä aikaisemmin löytämääni irlantilaista pubia (Guinness Pub). Siellä söimme pienen makkaravälipalan.
07_GuinnessMVI_6883.00_02_40_18.Still00207_Guinness2017-07-10 023
Viimeisenä päivänä Bayterek-tornin jonotusten jälkeen lähdimme vielä kerran ”bussiseikkailulle” kaupunginosaan, jossa emme olleet vielä käyneet. Puistojen ja komean sillan katsastamisen jälkeen löysimme Chelle (Guevaralle) omistetun pubin Chechil Pub. Pubi oli hieno, tarjoilu ystävällistä ja juomat erittäin halpoja. Tästä olisi helposti tullut uusi kantapubimme, ellei tämä olisi ollut viimeinen iltamme; baarimikko jopa intoutui tarjoamaan Merjalle ylimääräiset kaljat.

Olimme kuitenkin päättäneet palata syömään ”kantakapakkaamme” Sheff -baariin (ks. yllä).
Vielä pari esimerkkiä käymistämme paikoista:

07_MedCafe2017-07-07 058

Med Cafe and Terracen ruokaaa (ravintola sijaitsi Highvill-korttelissa Presidentin puiston vieressä)

07_Pivovaroff2017-07-08 009

Mega Silk wayssä oli mukava pubi Pivowaroff


Kustannuksista

Juomien ja ruoan hintataso vaihteli eri ravintoloissa melko paljon. Baari- tai ravintolaolueiden hinta vaihteli noin 500 tengestä 1800 tengeen eli 1,3 eurosta noin 4.7 euroon (puoli litraa, jossain taisi 0,33:n Heinekenpullo maksaa suhteessa enemmänkin). Kaupasta oluttölkin sai alle 50 sentin. Kallein ruoka oli minun T-bonepihvini viinilasin kera (noin 17 euroa). Useimmiten ruoan sain noin puolella tästä hinnasta tai selvästi allekin. Cabernetissa Jägermeister maksoi alle kolme euroa. Viikon kauppaostoksemme maksoivat noin 30 euroa (aamiaiset ja juomat asuntoon).
Yhteensä koko matkan hinnaksi tuli kahdelta hengeltä noin 1900 euroa. Mukana ovat kotimaan juna- ja taksimatkatkin. Tähän summaan sisältyvät lennot maksoivat yhteensä alle 700 euroa ja majoitus noin 270 euroa. Mukana ei ole lentokenttien duty free-ostoksiamme.

Vielä nähtävyyksistäkin
Kahdessa aikaisemmassa jutussa ja tämän jutun yllä olevissa osissa olen jo esitellyt Astanan nähtävyyksiä, tähän loppuun niistä vielä joitakin.
Pari tuntia viimeisestä päivästämme meni siinä, että jonotimme Astanan symboliin eli Bayterek-torniin. Kaikilta osin se ei ollut aivan miellyttävä kokemus: Ensin jonotimme lippuluukulle, sitten siirryimme jonoon, josta pikku hiljaa väkeä päästettiin tornin sisäpuolelle, sen jälkeen jonotimme hisseille. Viimeisen jonotuksen jätimme väliin; emme halunneet laittaa käsiämme presidentin kädenjälkeen tornin huipulla.

Näköalat tornista olivat kyllä komeat.

08_2017-07-10 008

Torni Khan Shatyrista kuvattuna

Rautatieaseman edessä:
08_MVI_6883.00_08_17_20.Still01108_MVI_6883.00_08_05_10.Still010

08_2017-07-11 050

Kaupungissa on komeita siltoja….

08_MVI_6756.00_01_42_02.Still001

…ja kuuluja urheiluhalleja ym….

08_MVI_6948.00_06_12_13.Still00708_MVI_6756.00_02_23_24.Still003

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s