Ganzun maakuntaan Dunhuangiin 26.11

Maanantaiaamuna 26.11 lähdimme viimeisestä uiguurikaupungistamme Hamista kohti Gansun maakuntaa ja Dunhuangin kaupunkia. Täällä majoituimme kaksi yötä hyvässä, erittäin palvelualttiissa hotellissa (ks. lopusta millaisen läksiäisen me sieltä koimme).54_Dunhuang00003 Dunhuangissa on noin 300 000 asukasta. Siistissä ja modernissa kaupungissa koimme, että tunnelma oli voimakkaasti muuttunut edellisiin kaupunkeihin verrattuna – yksi voimakas ero oli siinä, että poliiseja näkyi enää hyvin harvakseltaan. Uiguurimaakunnan ja Gansun rajalla ja senkin jälkeen muistaakseni vielä kerran passimme kyllä tarkastettiin. Rajamuodollisuudet ja tarkastukset sujuivat kuitenkin varsin nopeasti.

Lähellä rajaa ja rajan jälkeenkin maisemat olivat vielä melko samankaltaiset kuin edellisinä päivinä. Tosin Gansun puolella näimme taas vähän luntakin.05_Dunhuangiin0000216_IMG_4271

15_Dunhuangiin00006

Muuten maisemat olivat pitkälti sellaisia, joita kuvittelisin kuussa näkeväni

05_Dunhuangiin00001

Tuulivoimapuistoja nähtiin usein uiguurien puolella

10_Dunhuangiin00003

Heti rajan ylitettyämme pysähdyimme ruokailemaan

11_Dunhuangiin00004

Tällaiset ruokalistat ovat suureksi avuksi ruokia tilatessamme

11_Dunhuangiin00008

Keittiö valmistamassa nuudeleitamme

Yksi meikäläisiltä tuntuva erikoisuus etappien varrelta on jäänyt mainitsematta; huoltoasemien säiliöiden ääreen bussimatkustajilta pääsy on usein kielletty jopa piikkilankojen voimalla: 12_IMG_427012_Dunhuangiin00005

Runsaan 400 kilometrin matka oli taittunut sen verran joutuisasti, että kuvittelimme olevamme Dunhuangissa hyvissä ajoin valoisaan aikaan. Hieno moottoritie ei ollutkaan kuitenkaan vielä valmistunut ihan sinne asti, näitä teitä matelimme pölypilvessä pitkään ja hitaasti rekkojen perässä:17_IMG_4276

Mutta ehdimme kuitenkin heti majoittumisen jälkeen kävelemään aika pitkän matkan kaupungissa ruokaa ja sopivaa juomaa etsien (siitä myöhemmin lisää). Kaupunki oli varsin valaistu mm. erilaisin valoteoksin:20_2018-11-26 002

 

Seuraavana aamuna ajelimme omalla bussilla kaupungin merkittävimmälle nähtävyydelle eli Mogao-luolille eli Tuhannen Buddhan luolille. Alue on Unescon maailmanperintökohde. Alueella on temppeleitä ja luolia, jotka ovat täynnään buddha-patsaita ja seinämaalauksia 300-1300-luvuilta. Ennen luoliin menoa näimme vierailukeskuksessa pari komeata multimediaesitystä. Sen jälkeen kaikki turistit ahdattiin bussiin, joka vei meidät kymmenkunta kilometriä luolille.35_IMG_20181127_13573930_IMG_20181127_12085631_IMG_20181127_141236 (2)32_Dunhuang0000234_Dunhuang0000435_IMG_20181127_130408

40_IMG_20181127_125846 (2)

Luolissa kuvaaminen oli kiellettyä, mutta jostain kamerasta löytyi tällainen kuva.

37_Dunhuang00003

Vasta 1900-luvun puolella löydettiin kirjasto, jossa oli erityisesti maalauksia ja arvokkaita hamppupaperikääröjä.

37_IMG_20181127_125012

42_IMG_4313

Pieniä pagodeja alueen ulkopuolella

Seuraavassa vielä muutamia näkymiä oman bussimme ikkunasta luola-vierailumatkalta:23_Dunhuang0000621_Dunhuang00001

22_Dunhuang00009

Paikallinen uber-taksi – huomaa mukava istuin? Taksit ovat tosiasiassa kaikissa Kiinan kaupungeissa olleet tosi hyvät ja valtavan edullisia.

Luolavierailun ja hyvin pienen levon jälkeen lähdimme jälleen kaupungille mm. pankkeja, ostosalueita ja ruokaa etsimään. Me johdatimme pari pikavuorolaista samaan tavaratalon yläkerran viihtyisään ravintolaan, jossa olimme jo olleet edellisenä iltana. Jälleen kohtasimme ylitsevuotavan ystävällistä henkilökuntaa, jonka kielitaito tosin oli aika heikkoa.50_IMG_20181126_21202250_IMG_20181126_20511450_2018-11-27 001

50_IMG_20181126_204208

Kaljalasit olivat ensimmäisellä vierailullamme pienehköt, toisena iltana vaadimme suuremmat lasit.

Iltatorillakin kävimme jälleen ja Sirpa tinkkasi itselleen hienon ja melko kookkaan pehmokamelin; ensimmäisessä kuvassa kamelit ovat tosin vähän kookkaampia kuin Sirpan ostama:45_2018-11-27 00545_2018-11-27 009

Kaksi mukavaa päivää Dunhuangissa kului nopeasti. Koko hotellin henkilökunta kokoontui vilkuttamaan meille läksiäisiksi hotellin eteen tiistaiaamuna.

55_Dunhuang00001

Kuva hotellin sisäpihalta, me majoitumme hotellin sivurakennuksessa, emme tuossa korkeimmassa osassa:

55_Dunhuang0000256_IMG_4331

 

 

 

Aksu – Korla – Turpan – Hami; nopea läpiajo läpi uiguurien kaupunkien

Kashgarin jälkeen yövyimme vielä neljä yötä (22.-26.11.) uiguurialueen neljässä eri kaupungissa. Kashgarista Hamiin matkaa kertyi melkein 2 000 kilometriä. Tämän blogin alussa esittelen matkan tapahtumia, lopussa on vähän tietoa kaupungeista, hotelleista ja ruokailuista.

09_Aksuun00003koos

”Älä unohda sydäntä”

Maisemat olivat enimmäkseen melko yksitoikkoisen näköisiä autiomaamaisemia, toisaalta ne olivat myös ihan mielenkiintoisia, tällaisia ei kovin usein näe. Kaikkien näiden kaupunkien eteläpuolella on noin Suomen kokoinen Taklamakan autiomaa. Toisaalta lähes koko ajan ajosuuntamme vasemmalla puolella näkyi myös vuoria. Vuoristo on nimeltään Tian Shan -vuoristo.  Nämä alueet ovat hyvin kuivia ja suurelta osin täysin asumattomia. Silkkitien reittiä noudattavat tiet näiden kaupunkien välillä ovat ilmeisesti varsin uusia moottoriteitä, tasaisia ja viivasuoria. Pääosin tiet näyttävät olevan yksisuuntaisia, koska vastakkaiseen suuntaa vievä tie voi olla melko kaukanakin, osittain jopa täysin näkymättömissä, tai ainakin kaiteilla erotettuna.

Kuvia Kashgar – Aksu -väliltä:

10_Aksuun00006

Vettä näillä kuivilla seuduilla näki vähän, tässä nähtiin suuri tekojärvi, joka toimi ilmeisesti alueen vesivarastona.

Tietulleihin on tällä matkalla totuttu, ne sujuvat useimmiten aivan sujuvasti ja hyvin, mutta erityisesti täällä Kiinan puolella niiden yhteydessä on myös hyvin usein poliisiasemat, joissa voi joutua odottelemaan pitkäänkin (erityisesti Kashgariin tultaessa). Kashgarin ja Aksun välissä passit tarkastettiin kahdesti.

Aavikollakin tuli vastaan tai ajoi ohitse välillä junia:10_Aksuun00018

20Hamiin00012 (2)

Matkalla Hamiin nähtiin pari kertaa luotijunankin viuhahtavan ohitse.

13_Aksuun00012

Matkalla Aksuun poikettiin päämoottoritieltä hieman sivuun (san cha kou zhen) syömään

13_Aksuun00016

Aksu-Korla -välillä merkittävimmät katsottavat kohteet taisivat olla Kuga-paikkakunnan ohitustien varrella olevat voimalaitokset ja tehtaat:

Korlaan saavuttiin illalla, taas melko myöhään pimeään aikaan. Syy tästä voidaan pistää jälleen poliisitarkastuksille. Kaksi kertaa istuttiin jälleen autossa pitempään passitarkastusten takia, toisen kerran passien/viisumien sekä meidän kuvauksemme suoritettiin sentään autossa. Saman päivän aikana vielä kolmannen kerran kuvaukset suoritettiin hotellin vastaanotossa.

Matkalla Korlasta Turpaniin alkoivat maisemat väliaikaisesti muuttua, varsinkin sitten kun autiomaan puolelle ulottui pieni vuoristovyöhykekin eli tuli eteen solia ja vuoria molemmin puolin tietä.17_IMG_20181124_150129

17_Turpaan00012

17_Turpaan00013

Vaikka kaksikaistainen tie oli yksisuuntainen, niin pieniä ruuhkia ohitustilanteissa pääsi syntymään

17_Turpaan00005

Tällä välillä ylitettiin yksi jokikin; joitakin muitakin olisi kait pitänyt olla, mutta näkyi vain kuivuneita joenuomia.

11_Korlaan00009

Tien varrella näkyi paljon meille tuntemattomia liikennemerkkejä ja muita opasteita. Tässä ilmeisesti varoitetaan nukkumasta rattiin. Kuvassa on myös linja-auto, jonka epäilimme sammahtaneen kesken matkan.

Tasaisella ja varsinkin alamäessä meidän vanha bussimme kulki varsin vilkkaasti, alla olevassa kuvassa ei ole kuvattu aivan huippunopeutta. Jarrut ovat näillä teillä usein kovilla, jarrujen pettämisen varalta tien varrella oli usein tällaisia ”hidastus-/pysähtymisluiskia”:

 

Muillakin tavoin liikenteen vaaroista varoitettiin; alla olevassa kuvassa on palanut rekka, mutta myös romuttuneita henkilöautoja oli pari kertaa esillä.17_Turpaan00020

Jotain muutakin nähtävää välillä oli:17_Turpaan00007

17_Turpaan00006

Ilma oli välillä, ainakin aamuisin ja keskipäivällä, kovin utuisen ja sumuisen näköinen; ajateltiin, että tällaisillakin ilmiöillä voisi olla jotain osuutta asiaan.

Turpan-Hami -välillä maisemat olivat taas tasaisemmat, vaikka matkalla nytkin nähtiin mielenkiintoisen näköisiä vuoria, öljynporausta ja viinirypäleiden viljelyalustoja ja rypäleiden kuivausrakennuksia ym.

Tämän päivän alkumatka sujui hyvin mukavassa säätilassa ja hyviä moottoriteitä pitkin. Oletimme (tai toivoimme), että olemme nyt hyvissä ajoin perillä ja päästään ehkä katsomaan jotain nähtävyyksiäkin, matkaa oli vain vähän yli 400 km. Se ollaan tällä reissulla erittäin hyvin huomattu, että oletukset ja toiveet käyvät täällä hyvin harvoin toteen. Noin 200 kilometrin ajelun ja parin pienen poliisipysähdyksen jälkeen n. klo 13.30 tuli eteen täydellinen tiesulku. Ensin kerrrottiin, että edessä on lumimyrsky ja kaikki autot ovat seisseet tässä valtavassa parkkipaikassa aamusta lähtien. Tätä lumimyrskyä oli vaikea uskoa, kun olimme pysähtyneet miellyttävässä aurinkopaisteessa lähes merenpinnan tasolla olevassa laaksossa. Myöhemmin tilanne tarkentui niin, että tiesulun syynä olikin ilmeisesti hiekkamyrsky. Viranomaiset olivat ehkä varautuneet vähän kauempana olevaan hiekkamyrskyyn ja autoja ei päästetty tielle. Myöhemmin näimme oikein Iltasanomien uutisen tästä hiekkamyrskystä: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005911884.html . 20Hamiin00012 (2)

20Hamiin00012 (1)

Pienessä kaupassa näimme tällaisen mukavan ilmestyksen

Matkaa pääsimme jatkamaan pitkässä rekkakulkueessa noin kolmen ja puolen tunnin odottelun jälkeen.20Hamiin00012 (3)

Pitkät automatkat ja tuntien odottelut haittavat yllättävän vähän pikavuorolaisia, ”linja-autossa on tunnelmaa”. Hyvän seuran nautiskelun lomassa on pelattu yazzia ja korttia.15_Aksuun00017

19_2018-11-25 00519_2018-11-25 007

Seuraavassa vielä joitakin tietoiskumaisia tietoja näistä neljästä uiguurikaupungista; mukana muutama nähtävyys, ruokailutapahtumia ja hotellit.

Aksu on runsaan puolen miljoonan asukkaan kaupunki, Aksun prefektuurissa asukkaita on 2,4 miljoonaa (Wikipedia v. 2010). Korla on hieman pienempi kaupunki, mutta sen väkiluku on nopeassa kasvussa, ilmeisesti lähinnä öljyteollisuuden ansiosta.

55_Aksuun00019

Aksuun sentään päästiin valoisaan aikaan ja nähtiin vähän kaupungin iltaliikennettä sisääntuloväylillä…

55_Aksuun00020

Tässä jonotusta bensa-asemalle

55_Korlaan00002

Siivouspartioita näissä kaupungeissa on liikkeellä runsaasti

Aksu ja Korla ovat kumpikin noin kilometrin korkeudella meren pinnasta. Turpan (tai Turfan) sen sijaan on jopa ihan merenpinnan tasolla (sijainti Turfanin hautavajoaman pohjoisreunalla). Muutaman kymmenen kilometrin päässä Turpasta oli Ayding järvi, jonka pinta on 154 m merenpinnan alapuolella. Tämä on Kiinan matalin ja maailman kolmanneksi matalin paikka. Tätä järveä emme kuitenkaan ehtineet katsastaa, ei ollut takeita myöskään siitä, että olisiko tie ollut linja-autollemme sovelias. Turpan on yli 600 000 asukkaan kaupunki. Sielllä päästiin näkemään myös oikea nähtävyys. Oppaan johdolla tutuistuimme museoon, joka oli rakennettu Turpanin alueella vuosituhansia sitten luodun vesijärjestelmän esittelyn ympärille; vuorten rinteisiin kaivetuilla tunneleilla on luotu nerokas vesihuoltojärjestelmä. (Tässäkin yhteydessä voisit myös katsoa Pikavuoroblogia: http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/ Turpanista Hamiin). 57_Turpaan0002657_IMG_20181124_182315

57_Turpaan00025

Järjestelmä näyttää toimivan nykypäivänäkin

Vähän muutakin nähtiin Turpanissa:

56_Turpaan00024

Sisääntuloteiden vierellä oli kilometrien pituisesti hyvin samankaltaisia taloja.

56_Turpaan0002357_Turpa00003

Hami (tai Kumul) on vajaan 600 000 asukkaan prefektuuritason kaupunki uiguurien alueen itäosassa.

Näiden päivien aikana olemme syöneet hyvin monenlaisissa paikoissa, enimmäkseen kuitenkin varsin kiinalaiseen tapaan. Aksussa kävelimme illalla kaupungin keskustassa ja päädyimme tavaratalon ylimpään kerrokseen pieneen viihtyisän näköiseen ravintolaan. Päätuotteena näyttivät olevan kanansiipituotteet, joita sitten tilasimme. Siipien lisäksi annoksessa oli runsaasti kananvarpaita. Vaikka yhteistä kieltä henkilökunnan kanssa ei ollut lainkaan, meitä palveltiin erittäin hyvin ja asiat saatiin selvitettyä (niinkuin muissakin tämän etapin kaupungeissa). Kun menemme tällaisiin paikkoihin (myös matkan varren välietapeissa), niin herätämme melkoista huomiota. Useassa paikassa henkilökunta kaivaa esille kännykkänsä haluten ottaa meistä valokuvia. Aksun tavaratalosta poistuessamme ovella seisoi melkeinpä kunniakuja (5-6 henkilökunnan edustajaa ja poliisi); lähtiessämme saimme syvät kumarrukset.

70_2018-11-22 001

Tässä Aksun tavaratalon ravintolassa.

Aterioita matkan varrelta: 70_IMG_20181122_19441171_IMG_20181123_140624

Korlassa ”eksyimme” muun porukan kanssa paikkakunnan Pizza Hutiin:72_IMG_20181123_222001

72_IMG_20181123_222022

Oluessamme jouduimme lopulta tyytymään belgialaiseen vadelmaolutjuomaan, muut oluet oli juotu. Yllättävän monessa paikassa olemme joutuneet siihen tilanteeseeen, että kunnolliset oluet tai oluet kokonaan ovat meidän vierailumme yhteydessä loppuneet ko. paikasta.

Turpanissa menimme illalliselle hotellin ravintolaan, jossa osalle porukastamme osoitettiin oma kabinetti: 73_2018-11-24 00973_2018-11-24 01173_Turpaan00022

73_IMG_20181124_214751

Kun olimme jo maksaneet, niin meitä ei päästettykään ulos, vaan jälkiruoaksi tuotiin tällainen kapistus

Hamissa olimme hotellissa jälleen varsin myöhään. Pääsimme kuitenkin erittäin hyvälle illalliselle hotellin ravintolaan; saimme erityiskohtelun, vaikka ravintola oli puolen tunnin päästä menossa kiinni. Noin kympillä söimme monipuoliset ruoat pihveineen, viineineen ja oluineen. Eli päivä päättyi taas oikein mukavasti.74_2018-11-25 011

Kaikki uiguurialueen hotellit olivat hyviä neljän tähden luokkaa. Vaikka hotellit olivat kansainvälistä tasoa, niin aamiaiset eivät aina ihan täyttäneet tätä kriteeriä.

80_Aksu00001

Ming Hua -hotelli Aksussa

80_2018-11-22 003

Näkymä hotellin ikkunasta

81Korla_2018-11-24 006

Korla; Loulan -hotelli

81Korla_2018-11-24 003

82_Turpa00002

Turpan; Ji-hotelli

82_Turpan00001

83_Hamiin00017

Hami -hotelli

83_Hamiin00018

Kashgar, uiguurien kaupunki

Kashgar (kutsutaan myös nimellä Kashi) on piirikuntatason keidaskaupunki Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella Kiinan kansantasavallassa, ja se on Kasgarin prefektuurin hallintokaupunki. Asukkaita kaupungissa on yli puoli miljoonaa (valtaosa sunnimuslimiuiguureja) ja se sijaitsee noin 1,3 kilometrin korkeudella (lähde Wikipedia).  Tämä kaupunki on ollut ilmeisesti historiallisen silkkitien yksi tärkeimmistä välietapeista. Kaupunkia on vuosisatojen aikana hallinneet hyvin monet valloittajat ja kansat. Kiina on vakinaistanut nykyisen valtansa vuonna 1943, mutta jännitteet paikallisten muslimien ja Kiinan välillä jatkuvat edelleen – ja se näkyy joka puolella.

Kashgarissa vietimme kolme yötä, koska auton saaminen tullin läpi sekä katsastuksen ja kuskin Kiinan ajokorttihakemisen takia kaikki päivät olivat tarpeen. Kuskimme ei ehtinyt lepäilemään niin paljon kuin me muut, nähtävyyksien katselukin taisi jäädä aika vähälle.

Kashgarissa ovat merkittävät Vanha kaupunki-alueet; kartoissa toista kutsutaan nimellä ”vanha” vanha kaupunki (”Old” old town) sekä toista vain Vanha kaupunki-nimellä. Jälkimmäinen on kait hyvin pitkälle uudelleen rakennettu turistikaupunki. Tämän alueen kävelimme kahden päivän aikana melko perusteellisesti läpi, toista kuvasimme vain etäältä.

30_IMG_20181120_171154

Vanhan kaupungin aukiolla

31_IMG_20181120_170921

Id Kah -moskeija

30_Kashgar00002Maon patsaita oli Kiinassa aikoinaan noin 2000, nykyään niitä sanotaan olevan noin 200. Yksi niistä, ehkä jopa yksi merkittävimmistä ja suurimmista (korkeus 18 m) on Kashgarissa Peoples Parkissa (Kansojen puistossa).35_IMG_20181120_190020

35_IMG_20181121_152138

Maota näytetään myös uudempien hallitsijoiden kanssa

Tällainen kannu on ilmeisesti vanhan kaupungin jonkinlainen symboli, koska sitä näkyy joka puolella:44_IMG_20181120_17293544_IMG_20181121_152211Uiguurit ovat olleet perinteikäs turkkilainen paimentolaiskansa ja he ovat olleet ilmeisesti monien käsityöammattien taitavia harjoittajia. Tästä muistuttavia patsaita ja eläviä käsityönäytöksiä on esillä paljon.

41_2018-11-21 00141_IMG_20181120_17264240_Kashgar0000640_Kashgar00008

41_Kashgar200009

Vanhan kaupungin kaduilla myydään joka puolella kaikenlaista, mutta kaupungissa on myös suuria basaarialueita.

36_2018-11-21 003

Tässä kohtaa olisi osa yömarkkinoita

43_2018-11-20 001

Tässä ollaan banaaniostoksilla

Kadut olivat päivisin melko tyhjiä, turistisesonki on jo ohi:

Lapsia yhtenäisissä kouluasuissaan näimme paljon:45_2018-11-20 00745_IMG_20181121_150600

45_IMG_20181121_163120

Alla kuvattu lapsi näytti, miten tällaisia puuhyrriä käytetään…

45_Kashgar200007

46_IMG_20181121_150924

Nämä ihmiset kuvasivat minua ja Merjaa kahteen otteeseen, toisella kerralla Lehtosten kanssa.

47_IMG_395649_IMG_20181121_162247

Kaupungin maailmanpyörän viereltä oli hienot näkymät ”vanhaan” Vanhaan kaupunkiin:50_IMG_397050_2018-11-21 007

51_Kashgar200004

52_IMG_20181121_161119

Kiinassa on ilmeisesti siirrytty polkupyörillä ajamisesta sähkökäyttöisiin mopedeihin, niitä sai koko ajan varoa kaupungin jalkakäytävillä.

Ensimmäisenä päivänä ruokailimme Eversun Coffeessa, miljöö oli aika mielenkiintoinen, täällä söimme eurooppalaisvaikutteisia ruokia. Toisessa paikassa ravintola Edenissä söimme paikallisempia ruokia ja paikalliseen tapaan:

55_IMG_20181120_175241

Eversunissa tarjoilijan sai paikalle tällaisella napilla

56_IMG_20181121_18585755_Kashgar200010

60_IMG_20181121_164237

Hotellimme vanhan kaupungin aukion vierestä kuvattuna

60_Kashgar200002

Kashgarissa hyvästelimme Aipingin ja hänen miehensä. Varsinkin tällä Kiinan osuudella heistä on ollut suuri apu tulkkaamisessa ja asioiden järjestelyissä

60_Kashgar200001

Lumituiskuista Kiinan tulliin

Sary-Tashin sunnuntai-ilta oli sään puolesta vielä ihan kohtuullinen, lämpötila tosin laski alle -10 asteeseen. Yöllä oli alkanut lumisade ja maanantaiaamuna lähdettyämme ajettiin ensin melkoinen matka seuraavanlaisissa maisemissa, ajateltiin että näkeekö Jani edes, että missä tie menee. Huolestumista lisäsivät jonkin verran tien sivussa ojassa olevat tai jopa kaatuneet rekat.IMG_20181119_084430Kiinaan_raja00001Kiinaan_raja00004

Kiinaan_raja00005Kiinaan_raja00007Suhteellisen pian taivas alkoi kuitenkin seljetä ja aurinko tuli esille. Voimme taas katsella komeita maisemia.

 

Kiinaan_raja00017Kiinaan_raja00018Kiinaan_raja00019

Kiinaan_raja00021

Nuran kylä on viisi kilometriä rajasta

Kiinaan_raja00020Kiinaan_raja00022

Rajakaupunki Kirgisian puolella on Irkeshtam. Kiinan rajalle tultaessa matkaa oli tehty linja-autollamme kaikkiaan noin 8000 kilometriä. Tähän paikkaan päivän kuvaukset sitten loppuivatkin. Varsinaisen rajan jälkeen Kiinan puolella ajettiin vielä yli 140 kilometriä jonkinlaisella ei-kenenkään-maalla, jolla oli ankara kuvauskielto.

Päivän aikana pysähdyimme niin monessa pisteessä erilaisiin tarkastuksiin, että seuraavana päivänä ei oikein enää muista, missä mitäkin tapahtui. Laukut nostettiin pois autosta muistaakseni kolme kertaa, kahdesti ne laitettiin läpivalaisulaitteiden läpi. Kirgisian puolella jonomme hoidettiin läpi suhteellisen nopeasti ja ulosmenoleimat saatiin sujuvasti. Raja-alueella oli myös pieni verovapaa kauppa.

Kirgisian raja-asemilla taisimme olla jo kello 11 aikoihin, matkaa yöpymispaikastamme tänne oli ollut noin 75 km. Edellä kuvaamillani teillä ajaminen oli kuitenkin hidasta. Kiinan puolella tullilla oli tauko klo 14-16 välillä. Kun aikavyöhykkeen muuttumisessa menetimme kaksi tuntia, emme ehtineet tulliin ennen kello 14. Tyhjän ja hiljaisen aseman edessä istuskelimme sitten autossa pari tuntia.

Kiinan puolella katseltiin useaan kertaan passejamme ja viisumejamme. Varsinainen Kiinan tulli oli se hankalin paikka. Siellä kaikki matkatavarat avattiin ja ne pengottiin. Suurimmat huomiot herättivät läppärit ja puhelimet sekä joillakin kirjat. Minun iPadiani tullimies selasi erityisesti kuvapuolelta. Kun koneelleni oli jäänyt joitakin kuvia ennen matkaa tehdyistä pihahommista, niin sanoin että kuvissa on meidän talomme. Tällöin tullimies hymähti positiiviseen sävyyn. Läppäriäni hän ei viitsinyt alkaa tutkia, kun olin pitänyt ohjelmavalikot suomenkielisinä. Minulta tentattiin vain, että onko koneella vahingollista materiaalia. Minun vakuuttava vastaukseni riitti hänelle, eikä ohjelma tarvinnut avata. Kaikkien meidän kännykät otettiin talteen erityistutkimuksia varten ja niiden palauttamista jouduimmekin sitten aika pitkään odottelemaan.

Kun tuo varsinainen Kiinan tulli oli käyty läpi ja olimme astuneet bussiin ja bussi lähti liikkeelle, niin olimme jo toiveikkaita sen suhteen, että tämän saman vuorokauden aikana päästäisiin hotelliin. Kun olimme kulkeneet yhden portin kautta noin 50 metriä, pysäytettiin meidät taas ja käskettiin passien kanssa käymään tarkastuskopissa. Siellä poliisit (eivät siis tullivirkailijat) kuvasivat passimme kännyköillään. Samalla saimme tietää, että tällaisia tarkastuspisteitä matkalla Kashgariin on jäljellä vielä kaikkiaan viisi. Kun olimme tästä pisteestä ajaneet kymmenen kilometriä, kävelimme taas jonossa tarkastusrakennukseen ja taas passejamme ja meitä kuvattiin. Tämä toistui taas muutaman kymmenen kilometrin päästä, kunnes pääsimme rajalta noin 140 km:n päässä olevaan China Immigration -asemalle. Kello oli jo lähellä puolta yötä, rajavirkailijat oli ilmeisesti varta vasten meitä varten hälytetty paikalle. Tämä tarkastus oli taas aikaisempia perusteellisempi, nyt meiltä otettiin jopa kummankin käden sormenjäljet. Touhussa oli alussa pieniä hankaluuksia, koska virkailijoiden laitteet olivat ilmeisesti aivan uudet. Osa porukasta käskettiin ennen käsien laittamista laitteeseen menemään pesemään kädet. Tosin pesumahdollisuudet olivat kuulemma heikohkot ilman saippuaa ja pyyhkeitä. Koskaan meitä ei ole näin paljon kuvattu ja tarkastettu. Loppuillasta ja yöllä kuvat eivät varmaan olleet enää miten kovin edustavia; oltiin väsyneitä ja nälkäisiä.

Aikaisemmin oli ilmoitettu, että linja-automme jää Kiinan puolelle jo ensimmäisiin tarkastuspisteisiin ja olisimme täten jo siellä siirtyneet paikalliseen meitä varten tilattuun bussiin. Tällä sitten ajaisimme noin 250 kilometrin päässä olevaan Kashgariin. Omasta bussistamme jouduimme kuitenkin luopumaan vasta noin 140 kilometrin Kiinan puolen ajamisen jälkeen. Vielä oli edessä muutama tarkastuspiste ja hotelliimme Kashgarissa saavuimme vasta noin kello kaksi. Jani haki oppaan kanssa auton seuraavana päivänä. 2018-11-20 009

Millään muulla Kiinan rajalla ei ole tai ainakaan aikaisemmin ei ole ollut tällaista tarkastus- ja kontrolliprosessia. Tämän ymmärtänee sitä kautta, kun on kuullut Kiinan tämän alueen ongelmista. Kashgarissa tai ainakin kaupungin vanhassa osassa näkyi joka korttelissa runsaasti poliiseja. Poliiseja oli melkein joka kaupassa, ravintoloissa poliisit näyttivät toimivan käytännössä portsareina. Laukkujen läpivalaisulaitteita oli tiheästi, hotellissamme joillekin ihmisille tehtiin ruumiintarkastuksia jne. Kaupungissa oli tarkastuspisteitä, joissa ilmeisesti paikalliset joutuivat vilauttamaan korttiaan johonkin laitteeseen. Meitä ei kaupungilla tai hotellissa tarkastettu sen enempää, vaikka läpivalaisulaitteissa koneet yleensä voimakkaasti piippasivat. Tietenkin täällä tunsi olonsa aika turvalliseksi kaupungillakin kävellessä. Kashgarista kuvia seuraavassa jutussa.

Kirgisian itäisillä mailla

Kirgisian Oshiin saavuttiin 16.11 myöhään illalla. Hotellissa oli hyvä ravintola, jonka työntekijöitä työllistimme kahtena iltana melkoisesti eli meitä palveltiin lähes niin kauan kuin halusimme.00_Osh20000901_IMG_20181117_005935

Hotellimme Sun Rise Osh sijaitsi kaupungin keskustassa, joten suunniteltu sightseeing oppaan kanssa tehtiin kävellen. Osh on kaupunki Ferganan laaksossa, asukkaita on vajaat 300 000. Ilmeisesti päänähtävyydeksi valittu jurtan muotoinen museo oli kiinni, pari jurttaa sentään nähtiin ulkopuolelta. Tässä vaiheessa porukka alkoi nopeasti hajaantua omille teilleen ja oppaamme taisi jäädä toimettomaksi

15_IMG_20181117_112904

Rikke ehti tehdä tuttavuutta paikallistenkin kanssa

10_Osh200003

Osa porukasta kiipesi taustalla olevalle vuorelle, kuvien mukaan näköalat olivat komeat

Minä ja Merja suoritimme kilometrien pituisen (?, siltä se tuntui) basaari-läpikävelyn ja tällä kertaa jopa ostimme jotain. Matkalla tietenkin törmättiin muihin suomalaisiin, muuten turistinnäköisiä ei kaupungissa näkynyt. Minulle ja parille muullekkin ostettiin hyväntuntuinen reppu kuudella eurolla.21_Osh20000620_IMG_3693

22_Osh200007

Basaarialueella tai sen vieressä oli monenlaisia teema-alueita, mm. huonekaluihin keskittyvä katu – ottaisitko tämän asuntoosi? Monenlaista mielenkiintoista kalustoa löytyi, mutta valitettavasti bussiimme ne eivät mahdu mukaan.

Syömässä käytiin tämän jälkeen Turkistan -ravintolassa.30_IMG_20181117_15363530_IMG_20181117_143025

Lauantai-iltana Oshissa vietettiin osan porukasta läksiäisiä, yli 30 hengen porukka supistui 26 matkalaiseen.

50_Osh200010

Ravintolan sisustimme uudestaan, pitkän pöydän kuvassa noin puolet porukasta.

Kaksi henkilöä nuorisoporukasta sekä minä ja Merja lähdimme tämän jälkeen vielä yökerho-kierrokselle; taksilla ajeltiin ja kolme vielä puoliyön paikkeilla aukiolevaa paikkaa bongattiin. Valitettavasti yhdessäkään anniskelupuolen toteutumiseen asti emme päässeet; yhdessä oli yksityistilaisuus, toisen miljöö oli sellainen, että meitä resupekkoja ei sisälle ilmeisestikään haluttu ja kolmannessa oli niin suuri ”takuumaksu” juomille, vesipiipulle ym. oli niin suuri, ettemme katsoneet siinä vaiheessa yötä enää suoriutumamme urakasta.2018-11-17 027

Isum

Oshista lähdettiin sunnuntaiaamuna viimeiselle Kirgisia- ja myöskin viimeiselle ”stani-etapille”. Tässä jutussa seuraavana näytän muutamien kommenttien kera jonkunlaisen valikoiman siitä valtavasta still- ja videokuvakaappausmateriaalista, joka sinä päivänä tuli taltioitua. Kuvat eivät kaikki ole ihan aikajärjestyksessä, ei niillä todellisuudessa pysty tuomaan esille sitä, minkälaisia näkymiä koimme. Katso jutun lopusta juttua myös majoituskokemuksistamme. Sunnuntaipäivän ajo suoritettiin aurinkoisessa, kevättä mieleen tuovassa säässä. Maanantai alussa tilanne oli toinen, siitä kuvia vasta seuraavassa jutussa.

Kun matkaa oli tehty vasta puolisen tuntia, maisemat alkoivat taas muuttua lumisiksi, olihan sitä jo välillä koettukin ihan mukavan lämpöisiä säitä.

Vähitellen kaikki tien tasollakin muuttui lumiseksi ja ensimmäisellä näköalapaikalla jouduimme jo melkein kahlaamaan lumessa.  Tässä olemme jo noin 2,5 km:n korkeudella:56_IMG_373256_IMG_20181118_11042956_IMG_3722

56_IMG_20181118_110811

Jani-kuskimme ryhtyi tässä vaiheessa jopa vuoristokiipeilijäksi (katso myös alla oleva video – latautuminen voi vähän kestää). Kuvassa myös tämän Kirgisia-osuuden oppaamme.

Tämän jälkeen laskeuduttiin taas jkv alemmaksi laaksoihin ja soliin.58_IMG_3865Osh_00020

Tämän jälkeen pysähdyksiä tuli vielä muutama ja maisemat vaan muuttuivat entistä mahtavammiksi. Ajokki nousi vähitellen ainakin 3,6 kilometrin korkeuteen. Janilta kysyttiin, sijoittuvatko nämä maisemat kymmenen parhaimman joukkoon Ajokin (eli vanhan bussimme) listalla. Jani vastasi, että taitavat mennä ykköseksi.

Pysähdyspaikkoja tällä osuudella taisi olla neljä, ennen saapumistamme Sary-Tashiin.

IMG_3771

Kauppa Gul’chassa

61_Osh_00031

61_IMG_3796

Ihmisiä tällä etapilla ei paljoa nähty, ne jotka osuivat kohdalle olivat kyllä kovin kiinnostuneita meistä (oikeanpuoleinen on meidän porukkaamme eli Tero)

61_Osh_00014

Auton ikkunoitakin piti välillä pestä, parhaat kuvausmahdollisuudet yritettiin meille taata ja komeita maisemia haluttiin muutenkin ihailla puhtaiden ikkunoiden läpi.

60_IMG_3787

Vaikka maisema oli tämän näköinen, niin paikalliset asukkaat tarvitsivat myös oman kaatopaikkansa jyrkänteen reunalle….

61_Osh_00013Vaikka matkan varrella ihmisiä nähtiin aika vähän, niin sentään jonkun verran eläimiä sekä patsaina että livenä:71_Osh_0000971_Osh_00004

65_Osh_00010

Hän ratsasti hevosensa ja hevoslauman kanssa ohi iloisesti vilkuttaen…

65_IMG_20181118_115018

…hän taas yritti mitata nopeuttaan bussimme kanssa.

72_Osh_0003672_Osh_00039

72_Osh_00035

Tämä kotka (?) pääsi samaan kuvaan bussienkelimme kanssa.

Aurinkoisesta keväisen tuntuisen säästä huolimatta tiet olivat paikoin myös liukkaan/jäisen näköiset. Meillä oli suuri onni siinä, että aurinko paistoi ja sulautti tiellä ollutta lunta ja jäätä. Tiet olivat kuitenkin pääosin varsin hyvässä kunnossa varsinkin, kun verrataan siihen tiehen, jota tultiin Oshiin.74_Osh_0002174_Osh_0003075_Osh_00023Moni rekka näytti hyytyneen tien varteen; korjaustoimenpiteitä suoritettiin monessa rekassa, joissakin asennettiin renkaisiin ketjuja, yhdestä rekasta oli ilmeisesti perävaunu irronnut jne.75_Osh_0002675_Osh_0002575_Osh_00024

76_Osh_00027

Varoitusliikennemerkit kertoivat myös muista tien vaaroista eli mm. putoavista kivistä.

Yöpymispaikkakunnallemme Sary_Tashiin saavuimme noin kello 16. Kylä on pieni, asukkaita noin 1500. Matkaa tänne oli vain parisataa kilometriä, mutta aikaa matkaan kului silti aika paljon.89_Osh_0004090_Osh_00043

90_2018-11-18 007

Paimen tuo laumaansa alas vuorelta

94_Osh_00041

Porukkamme lähtee toivekkaana kohti hotellia?

Meille kerrottiin, että opas oli hankkinut meille kelvollisen majoituksen, jotkut joutuisivat nukkumaan kait suuremmassa huoneessa. Majatalo/perhemajoitus oli kuitenkin useimmille suuri pettymys.

94_Osh_00042

Pienellä matkalla piti väistellä lehmiä ja heidän jätöksiään.

Talossa oli neljä huonetta, kahteen voi majoittua 3-4, sänkypaikkoja niissä oli vain kaksi. Muiden pitäisi nukkua kahdessa suuressa huoneessa lattialla patjoilla. Suurin pettymys oli kuitenkin se, että nämä suuret huoneet olivat erittäin kylmiä ja lämmitys oli hyvin tehottoman tuntuista. Sen takia moni lähti kylälle hakemaan muuta majoitusta ja joitakin lämpimämpiä paikkoja taisi löytyikin. Oppaamme varaamaan taloon jäi vain parikymmentä ihmistä. Puutteina koettiin myös se, että perinteinen aasialainen kyykkyvessa oli ulkona, wifi toimi heikosti (vaikka sitä mainostettiin) ym. Illallinen oli kuitenkin tyydyttävä/hyvä ja aamiainenkin menetteli.

95_Osh_00045

Tässä kuvassa on varsinainen majoittumisrakennus, pari ihmistä nukkui perheen ja talon lasten kanssa viereisessä talossa, joka myös oli meidän illallistamis- ja aamiaispaikkamme.

95_Osh_0004495_IMG_20181118_19365195_IMG_20181118_182849

Majoituimme yli kolmen kilometrin korkeudessa ja kaikenlainen fyysinen ponnistelu pisti herkästi puuskuttamaan. Useampi matkalaisistamme sai myös jonkinlaisia vuoristotaudin oireita, yksi vähän pahempiakin. Ehkä muustakin syystä aiheutuvia oireita oli muutamalla.

Aamuyöstä säätyyppi oli muuttunut, lunta sateli kevyesti, edessä olevalla ajoetapilla ehkä vähän enemmänkin. 96_IMG_20181119_080505

96_Osh_00046

Vasemmalla näkyvä kauppa avasi ovensa juuri lähtöhetkellämme (klo 8), matkaevästä saatiin hieman mukaan.

 

Tadzikistanin Khujandissa

Uzbekistanin Samarkandista lähdimme varhain aamulla kohti Tadzikistania ja Khujandin kaupunkia, jälleen oli edessä jännittävät uuden maan tullimuodollisuudet.

00_IMG_20181114_154500

Rajalla meidän piti hyvästellä miellyttävä ja kaunis Uzbekistanin matkaoppaamme. Vielä ennen rajaa jakeli autossa perinteistä leipää.

(Samarkandista en tehnyt lainkaan blogijuttua, sen sijaan 7.2.19 julkaisin videon: https://www.youtube.com/watch?v=HH7R7j1GsR8). Tadzikistan-/Khujand-video on osoittteessa https://www.youtube.com/watch?v=4eE9F18CGgA.

Uzbekistanin ja Tadzikistanin rajamuodolliset olivat matkamme helpoimmat. Tavarat piti kyllä kerran ottaa autosta pois. Uzbekistanin passitarkastuksen jälkeen ne laitettiin läpivalaisuun. Sen jälkeen ne saatiin varsin nopeasti takaisin autoon, kantomatkat jäivät lyhyeksi, paljosta saataneen kiittää Tadzikistanin puolen opastamme. Sen jälkeen käytiin läpi vielä muutamat passi- ja viisumitarkastukset, yksi niistä autossa istuen. Aikaa meni kuitenkin sen verran, että jälleen oli tullut pimeä. Siihen kuskin tavoitteeseen ei päästy, että loppumatkan olisi myös voinut ajaa päivänvalon aikaan. Aurinko laski täällä jo klo 17 maissa.

Khujandin hotellimajoittumiset oli melkoinen prosessi. Mitään huoneita ei ollut varattu ennen Khujandiin saapumista. Sinä aikana kun opas järjesteli majoituksia, meidän piti saada paikallista valuuttaa. Sekään ei ollut aivan yksinkertaista. Pysähdyimme pankin eteen, jossa rahojen vaihto ja nostamisen piti tapahtua. Pankin automaatti ei toiminut ja ensin rahaa ei meinannut saada luukultakaan (ei ollut tarpeeksi vaihdettavaa?). Tässä välissä piti myös illallistaa, ravintoloita oli aivan vieressä. Koska me olimme syöneet hyvän lounaan Uzbekistanin puolella, niin tyydyimme juomaan vain nopeat oluet.

Porukkamme majoittuminen järjestettiin useaan eri hotelliin. Minulla ja Merjalla kävi ilmeisesti tuuri, kun pääsimme aivan keskusaukion vieressä olevaan Grand Hotelliin. Huoneemme oli suuri, sänky oli hyvä, suihkun toimivuudessa oli vähän ongelmia.01_2018-11-15 033

01_Khujand00013

Linja-automme jäi myös aukion reunalle

Ensimmäisenä aamuna aamiainen oli hotellissa hyvä, toisena aamuna syötävän saaminen oli hankalempaa. Tarjoilu oli erittäin hidasta. Monella muulla oli hotellin tason kanssa jonkun verran ongelmia, yksi kahden hengen huone oli niin homeinen ja vessa käytävällä, että he hakeutuivat heti toiseen hotelliin. Nettiin pääseminen oli ongelma ja kun siihen pääsi, niin se toimi erittäin hitaasti. Kuvallisten blogipäivitysten tekeminen ei onnistunut lainkaan. Sen verran eri majoituspaikkojen netit toimivat, että Whatsapp -viestintä toimi kohtuullisesti. Netin toimivuusongelmiin paljastui syyksi se, että koko maassa netin toimintaa oli hidastettu ja rajoitettu.

”Hudžand (tadžikiksi Хуҷанд), vuosina 1936–1991 Leninobod, on Sugdin alueen (aiemman Leninobodin alueen) pääkaupunki Tadžikistanin luoteisosassa Ferganan laaksossa Keski-Aasiassa Syrdarjan varrella. Kaupungissa on 161 500 asukasta, ja se on maan pääkaupungin Dušanben jälkeen Tadžikistanin toiseksi suurin kaupunki.” (Wikipedia).

Torstaiaamuna lähdimme puolen päivän kiertoajelulle.10_Khujand00001

Pääkohteena oli Arbob-palatsi puutarhoineen. Ilmeisen komeat suihkulähteet eivät tähän aikaan vuodesta ole toiminnassa, mutta kukkaistutuksia sentään oli jonkun verran.

Kukkaistutuksia hoidettiin nytkin ja kohtasimme pari puutarhatyöntekijää, jotka kuljettivat karsittuja ruusupuskia jonnekin. Kun he kohtasivat Katariinan, alkoivat he21_Khujand0000521_Khujand00006leikata kukkia porukallemme.

Seuraavassa palatsin julkisivua ja otteita sisältä. Palatsi on toiminut monen tärkeän kokouksen pitopaikkana ja kulttuuripalatsina. Koristeita on runsaasti ja jokainen osa on täysin yksilöllisesti tehty:

Museo-osa esittelee ensisijaisesti neuvostovallan aikaista historiaa:35_IMG_20181115_104150

37_IMG_20181115_104355

Putin ei valitettavasti nyt ehtinyt vastata kuuman linjan puheluun

Palatsikierroksen jälkeen suuntasimme matkamme kaupungin valtavaan basaariin. Samalla ehdittiin tarkastella basaarin edessä olevan keskusaukion elämää ja ympärillä olevia moskeijoita ym. (Panshambe basaariaukio ja  sheikki Muslekheddin mausoleumi)49_IMG_20181115_11585340_IMG_20181115_11260041_Khujand00011

43_Khujand00007

Välillä tunnelma oli kuin Hitchcockin Linnut-elokuvasta

42_IMG_20181115_112756

Me katselimme ihmisiä ja ihmiset meitä

Osa porukasta lähti puolen päivän vuoristoretkelle toista sataa kilometriä etelään päin. Toinen puoli lepäili ja nautti leppoisasta iltapäivästä. Jotkut kävivät kauneussalongissa yms. Minä ja Merja katselimme elämää hotellin ulkopuolella olevalla aukiolla. Menossa olivat suuret harjoitukset suurta juhlatapahtumaa varten (Presidentin päivä ja suuren padon vihkiäispäivä).55_Khujand0001255_Khujand00015

56_Khujand200001

Toisen päivämme aamuna harjoitukset jatkuivat ja paikalle oli pystytetty suuri screeni.

Tadzikistan oli oikein hyvä kokemus. Maa on erittäin halpa, hyvä syöminen ruokajuomineen ja useine juomineen maksoi vain muutaman euron. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja kiinnostuneita meistä, usean nuoren selfie-kuvaan päästiin. Toisena aamuna tavattiin mm. lääketieteen opiskelijoita (alemmassa kuvassa) ja illan juhliin valmistautuvia tyttöjä:57_IMG_20181115_14365558_IMG_20181116_091545

Hotellimme ja aukion vierellä oli linnoitus museoita (arkeologinen museo ja alueen historian museo). Kävimme niisä sisällä toisen yön jälkeisenä aamuna:60__IMG_20181115_20192762_IMG_20181116_091834

Me kävelimme illalla myös joen rantamilla (minä kävin siellä yksin jo valoisaan aikaankin). Kaupunki oli paikoin erittäin komeasti valaistu:71_2018-11-15 046

85_IMG_20181115_202317

Hotellimme alakerrassa oli myös kauppa, josta emme tosin ostaneet näitä tunnettuja tuotteita.

Lähdettyämme Khujandista noin kello 11, saimme mukaamme poliisisaattuen; tämä oli meitä kohtaan ilmeisesti ystävällisyysele, turisteja yritetään nyt suojella erityisen hyvin. Viime kesänä oli tapahtunut maassa aika ikäviäkin tapahtumia.

90_2018-11-15 031

Pikavisiitti Tashkentiin

Maanantaiaamuna ennen Samarkandiin lähtöä teimme sightseeingkierroksen Tashkentin keskustassa, hotellimme sijaitsi hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Nähtävydet katsastettiin kävelemällä, välillä ajeltiin yksi pysäkinväli metrollakin. Moskeijat ohitettiin nyt, koska niitä on enemmän ja vielä komeampia nähtävissä Samarkandissa.10_Tashkent0000215_Tashkent00003

40_IMG_20181112_092325

Stadion

Tashkent on Uzbekistanin pääkaupunki, asukkaita on noin 2,4 miljoonaa. Kaupunki on ollut silkkitien tärkeitä pysähdyspaikkoja.

Näissä maissa siivotaan hyvin ahkerasti syksyn lehtiä ja muutakin, yleensä täällä on varsin siistiä.

55_IMG_20181112_100013

Prinssi Romanovin palatsi

60_IMG_20181112_101959

II maailmansodan muistoksi

50_Tashkent00004

Itsenäisyyden aukio: 62_Tashkent00006

63_IMG_3334

Jonkinlainen maan äitiä symboloiva patsas

65_Tashkent00008

Vuonna 1977 avattua metroa esitellään myös mielellään

65_IMG_20181112_104650

Amir Timurin aukio, Amir ratsastelee näissä maissa ja kaupungeissa monin paikoin. Timur loi valloituksillaan suuren dynastian 1300 – 1400 -luvuilla:70_IMG_20181112_11000575_IMG_20181112_114442

Kiertoajelun/-kävelyn jälkeen uokailimme tavallisen kansan parissa suuressa pilavia laittavassa ruokalassa, söimme siis uzbekilaisten kansallisruokaa.80_IMG_20181112_12262380_IMG_20181112_121427Ruoan valmistusta ulkosalla:81_Tashkent0001381_IMG_336585_IMG_3368

(Samarkandista en tehnyt omaa juttua, sen sijaan myöhemmin Youtubessa julkaistussa videossa näkyy kaikki oleellinen: https://www.youtube.com/watch?v=HH7R7j1GsR8)