Joulunviettoa Pattayalla

Saavuimme Pattayalle joulun aatonaattona Bangkokista, jossa olimme aamuyön ja aamun yöpyneet lähellä lentokenttää alueella, jonne pikavuorobussimme oli porukan jättänyt. Majoituimme suomalaisomisteisessa JP House Golfissa. Asiakkaat vaikuttivat kaikki olevan suomalaisia.

10_Pattaya00001

Edullinen asuntomme oli arviolta 60-70 neliön kokoinen huoneisto erillisine makuu- ja olohuoneineen.

10_Pattaya200008

Meri ja Jomtien Beach ei ollut kaukana, tosin emme käyttäneet mahdollisuutta rantaloikoiluun tai uimiseen.

15_2018-12-26 016Pattayalla tärkein tavoite oli viettää jouluaattoa vähän suomalaiseen tapaan jouluruokien osalta. Kahden kuukauden bussimatka ruokailun suhteen eksoottisissa maissa oli vaikuttanut siihen, että nyt kaipasi toisenlaista ruokaa.

IMG_20181224_204144

Merjan illan taisi kruunata joulupukin halaus

2018-12-24 010

JP Housen löysimme pikavuoroystävien vihjeestä. He kävivät meillä myös hetken kylässä

Joulu näkyi voimakkaasti myös muuallakin kaupungilla:

32_Pattaya20000732_IMG_20181225_133948

Vähän ehdittiin katsella kaupunkia muutenkin:

40_Pattaya200005

Tässä ollaan Pattaya Beachin varrella

41_Pattaya00003Lentokoneitakin kuvattiin yhden tavaratalon edustalla. Lentoja ei kuitenkaan vielä olla erityisemmin kaivattu – tällä reissulla ei lentokonetta ole lainkaan tarvittukaan.45_Pattaya200001

45_IMG_20181225_131630

Tavaratalo, jonka edessä nämä koneet ja valtava joulukuusi olivat, olisi ollut sisältäkin melko mielenkiintoinen Eiffel-torneineen ym.

45_IMG_20181225_132100Joulupäivänä eksyttiin suomalaiseen bingoon. Täällä tulee näköjään tehtyä kaikenlaista sellaista, mitä Suomessa ei ole tehnyt vuosikymmeniin.

Bingossa meillä oli niin hyvä tuuri, että minä ja Merja voitimme kolme ilmaista thaiateriaa ravintolassa (lisäksi Sirpa kaksi). Voitetut ruoat piti käydä syömässä, ennen kuin otimme taksin Bangkokiin.IMG_20181226_133057

55_Pattaya200009

56_IMG_20181226_185349

Hotellimme Bangkokissa

Viimeiset Bangkok-pikavuoropäivät

Tarkoituksenani oli tehdä jonkinlainen ”kunnollinen” yhteenvetojuttu koko kahden kuukauden pikavuororeissusta kuvien ja myös ”tilastotietojen” kera. Jotain yritän nyt tehdä tähänkin, mutta tällainen yhteenvetojuttu syntyisi paremmin vasta sitten, kun jossain vaiheessa ehtisi lukemaan omat blogijuttunsa ja katsomaan (ja mahdollisesti jopa editoimaan) monet videokuvauksensa. Vieläkään kaikkia kokemuksia ja ajatuksia ei oikein pysty muuten tiivistämään muilla sanoilla kuin, että ”olipa mahtava juttu”. Silloin kun on aikaa, halua viihtyä ja viettää aikaa erilaisten, mielenkiintoisten ihmisten seurassa ja on kyky sietää myös monenlaisia epämukavuuksia matkan aikana, niin tällainen matkustaminen on parasta reissaamista, mitä voi kuvitella. Meikäläistä, joka viihtyy pääasiassa omatoimimatkailijana ja joka tekee suhteellisen tarkat suunnitelmat etukäteen (tosin erilaiset vaihtoehdot etukäteen selvittäen ja yllätyksetkin huomioiden), tällainen jatkuva suunnitelmien muuttuminen välillä tietenkin vähän häiritsee. Yksinään ja kahdestaan matkaten tullimuodollisuudet ja mm. erilaisten nähtävyyksien läpikäyminen onnistuvat joustavammin ja nopeammin kuin suuressa porukassa – aina joutuu jonottomaan pitempään lippujonoissa yms. ja joskus eteenpäin lähteminen vähän viivästyy, koska jotakuta pitää odottaa. Meidän porukassa tällaisia ”kroonisia myöhästyjiä” ei kuitenkaan ollut. Mutta kyllä tällä reissulla minulle ja Merjalle lopullisesti valkeni se asia, että ”pikavuorolaiset” ovat aivan omalaatuisensa ja kiehtova reissaajalajinsa. Toisaalta olemme aika mukavuudenhaluisia sen suhteen, että joku kuljettaa meitä paikasta toiseen ja toisaalta saamme seikkailla jonkun verran oman päämme mukaan. Mekin oltiin tällaista reissaamista menestyksellisesti testattu jo 1970-luvun puolivälissä kuukauden bussimatkalla Turusta läpi itäisen Euroopan ja viime syksynä ns. Ex-Jugoslavia-reissulla. Tällekin reissulle ihmettelijöitä ja ihastelijoita löytyi kyllä runsaasti matkan varrella – usein kuultiin todettavan sen kaltaisia kommentteja, että onko tällainen yleensä mahdollista ja hulluiksihan meitä välillä luultiin. Mutta tällainen hulluus on mielestäni erittäin positiivinen asia. Tärkeintä on nähdä ja kokea uusia asioita eri puolilta maailmaa.

Nyt oltiin siis kaksi kuukautta tiiviisti yhdessä pitkät bussimatkat. Vaikka bussissa istuttiin monesti aamusta iltaan (taukoja tietenkin pidettiin, mutta joskus ne olivat niin kiireiset, ettei kunnolla edes syömään ehtinyt), niin aika ei käynyt pitkäksi. Monesti mietittiin, ehditäänkö tätä korttipeliä pelaamaan loppuun, kun jo kohta ollaan perillä. Enemmän matkan aikana olisi voinut tutkailla mukana olevia matkaoppaita, katsella kuvattuja videoita ja lajitella kuvia matkablogiin jne. Useimmiten aika ei kuitenkaan riittänyt näihin hommiin. Välillä tietenkin oli hieman väsymystäkin, jos edellinen ilta mielenkiintoisessa kaupungissa oli venähtänyt vähän pitkään (mm. blogia kirjoitellen). Useimmiten kuitenkin aamulähtö oli ihan inhimilliseen aikaan. Terveydentila porukalla vaihteli aika paljon, useimmat kärsivät jonkinlaisen ohimenevän flunssan tai mahataudin, valitettavasti yksi hankalampikin tauti osui loppumatkalle. Sää oli alkumatkalla viileä, niin kuin oli odotettavissakin, korkealla Tiibetissä kuitenkin oli jopa yllättävän lämmintä. Kiinan keskiosan ja osin eteläisenkin osan lämpötilat taisivat olla keskimääräistä tasoa alhaisempia. Mutta Laosista lähtien ollaan sitten kuljettu helteessä (täällä Thaimassa on jo liian kuumaa – mutta tähän kuulemma tottuu).

Vielä pari ”tilastopläjäystä” tähän väliin pääosin poimittuna facebookista ja Hennan blogista:

Suomen jälkeen ajettiin kaikkiaan kahdeksassa eri maassa. Pikavuorokilometrejä Bangkokiin asti kertyi 16 440 kilometriä. Näistä kilometreistä puuttuu vielä junapyrähdys Tiibetiin, joka teki 2 200 km suuntaansa. Paluumatka Tiibetistä (onneksi) tehtiin lentäen, mutta nämä muutokset huomioon ottaen päästään jotakuinkin suunniteltuun 20 000 kilometriin koko reissun osalta. Matkalla oli 47 poliisipysäytystä (eniten ja perusteellisemmin Kiinan uiguurialueella). Kaikkiaan yövyttiin 41 eri paikassa. Minun karkean arvioni mukaan vierailimme (tai ainakin sivusimme) noin kahdessakymmenessä Unicefin maailmanperintökohteessa.

Ks. myös https://pikavuorobangkokiin.wordpress.com/2018/12/25/loppukiri-aikaa-vastaan/?fbclid=IwAR2EYztvVSjfv9Upegh7KQG_i7cwitllWWBb-2UT5KayNQ6TT0dcgyeX9UM  ja https://www.facebook.com/pg/pikavuoro/posts/

Noita yhteenvetokommentteja saattaa tosiaan minulta tulla vielä myöhemminkin (ainakin jossain vaiheessa videon muodossa). Mutta nyt laitan vielä tähän lähinnä kuvallisen yhteenvedon pikavuoron viimeisistä päivistä (so. ”viimeisistä päivistä” vain tämän reissun osalta). Toivottavasti Jani jaksaa edelleen organisoida vastaavia, uusia haasteita eteen tuovia reissuja. Suuret kiitokset vielä Janille ja koko porukalle.

Viimeinen ajovuorokausi Vientianesta Bangkokiin (22.-23.12 aamuyölle) oli pitkä (ilmeisesti noin 650 km.). Koska suuri osa porukasta oli Laosin puolella hajaantunut eri suuntiin, meillä 17 jälkeenjäänellä (tarkoittanee jäljellejääneille) ei ollut mitään erityisiä kiireitä mihinkään. Bangkokin lentokentän lähelle saavuttiin noin kolmen aikaan aamuyöstä. Seuraavassa vielä muutama ”tunnelmakuva” matkan varrelta:Thaimaaseen00001

Thaimaaseen00002

Thaimaan kuninkaallisilta saimme ihan lämpimät terveentulotoivotukset (lämpötila siis 34,3 astetta).

2018-12-22 0302018-12-22 028

IMG_20181222_192756

Merja haluaa aina kuvata kissoja (vaikka me ei niistä oikeastaan pidetäkkään)

2018-12-22 022

Vessoissa alkoi entistä enemmän näkemään myös muuta elämää kuin meikäläiset tarpeillaan, tässä pieni esimerkki

2018-12-22 018

Naisille löytyi matkan varrelta ihan oma parkkipaikka, tähän laitoin Merjan parkkiin (silti Merja ehti käymään yhdessä ”rättikaupassa”.

2018-12-23 003

Bussimme parkkeerasi lähelle Gold Airport Suites-hotellia. Meidän hotellimme (Floral Shire Suvarnabhumi Airport) oli viereisellä poikkikadulla. Linnuntietä matkaa sinne oli ehkä vain parisataa metriä, mutta kävellen teitä pitkin lähes kilometri. Helle oli päällä näin aamuyöstäkin, mutta hyvin jaksettiin kävelläkin.

Thaimaaseen00005Thaimaaseen00004

Thaimaaseen00006

Hotellimme oli hintatasoon nähden erittäin hyvä, edes yläpuolella lentelevät lentokoneet eivät häirinneet.

Vaikka pikavuoro-reissu päättyi, niin onneksi vieroitusoireet eivät äityneet liian pahaksi; vielä Pattayalla tapasimme osaa porukkaa:2018-12-24 010IMG_20181226_133057

Laosin pääkaupungissa Vientianessa

Van Viengista oli matkaa Laosin pääkaupunkiin vain noin 160 km. Matkaa hidasti jälleen huonot tiet.

10_Vientiane00001

Tässä ollaan lähtötunnelmissa Van Viengin hotellin pihalla

Olli jäi pariksi päiväksi Van Viengiin jatkaen sieltä sitten jonnekin. Kiinan rajan ylittänyt porukka oli pienentynyt jo Luang Prabangissa, kun kaksi matkalaista oli joutunut lentämään Bangkokiin.12_Vientiane00002Van Viengin ja Vientianen välillä maisemat eivät olleet mitenkään erityisiä, liikuttiin tasaisessa ja alavassa maastossa.

15_Vientiane00006

Jokimaisemien sijasta nyt nähtiin kauniita järvimaisemiakin

Bussimme ajoi aivan Vientianen keskustan läpi ennenkuin löytyi sopiva parkkeerauspaikka. Erilaisia, erikokoisia ja -näköisiä temppeleitä oli matkan varrella näkynyt runsaasti, Vientianessa niitä on myös tiheästi. Ydinkaupungissa on asukkaita vajaat 300 000.

17_Vientiane00009

18_Vientiane00011

Patuxai -monumentti

Linja-auto pysäköi mukavan retrobaarin eteen. Pysähtyessämme ei oikein ollut tietoa, mitä tästä eteenpäin. Jani lähti nopeasti lepäämään. Neljä päätti lähteä heti omin päin rajalle ja yöpyä Thaimaan puoleisessa rajakaupungissa. Muut alkoivat etsiä lähistöltä majoitusta. Majoittuvistakin osa oli lähdössä seuraavana päivänä lennolle, yksi ainakin Malesiaan, yksi Bangkokiin lentokentälle, koska lento kotimaahan lähti jo seuraavana iltana eikä meillä ollut takuita ehtiä Ajokilla siihen mennessä Bangkokiin. Kaksi jäi Vientianeen kahdeksi yöksi, minkä jälkeen he vasta lentäisivät Bangkokiin. Lento maksaisi noin 50 euroa. Jani oli päättänyt lähteä ajamaan bussia rajalle klo 8 aamulla, tässä vaiheessa meitä oli mukana 13 henkeä.20_Vientiane0001321_Vientiane0001522_2018-12-22 00622_Vientiane00014Minä ja Merja löysimme hyvän hotellin runsaan 200 metrin päästä (Mandala Boutique).25_Vientiane00016

30_2018-12-21 004

Aivan hotellimme vieressä oli buddhalaistemppel (Hor Luk Mueang).

30_2018-12-21 006

35_Vientiane00017

Kävelemään lähdettyämme näimme pian seuraavan temppelin/museon (Sisaket).

Kävelimme jonkinlaisen hallintokortteleiden alueiden läpi, matkalla oli useita ministeriöitä ja presidentin palatsi.35_Vientiane00018Mekongin rannalla oli Chao Anouvong-puisto ja patsas.

Melko vähävetisen Mekongin rannalla saattoi ihailla auringonlaskua vastarannan (Thaimaan) puolelta.

40_IMG_20181221_17245040_IMG_20181221_173221Vientiane0000143_Vientiane00021Ranta- ja puistoalueelta suunnistimme kaupungin liike-elämän alueelle, tavoitteena oli löytää hyvä ruokapaikka. Osuimme Tyson Kitcheniin, jossa saimme hyvää pizzaa.45_IMG_20181221_180643Muu porukka oli liikkeellä hieman myöhemmin ja he suunnistivat meidän ruokapaikkaamme lähellä olevaan Pomodoro Pizzeriaan. Se oli arvioitu Tripadvisorin kaupungin parhaimmaksi ravintolaksi. Meidän ravintolamme oli listalla samoilla pisteillä toisena. Kaupungilla bongasimme myöhemmin myös Anun ja Jarmon. He olivat jo kolme varttia ajelleet Tuk tukilla yrittäen päästä Pomodoraan. Me yritimme kuskilla näyttää, miten hän pääsisi ajamaan sinne – kuskin lukutaito ja kartan tulkitsemiskyky taisi olla aika vajavainen, koska he eivät koskaan kuulemma löytäneet ko. paikkaa.45_Vientiane00022

50_IMG_20181221_192843

Näimme myös iloista tanssiesitystä

52_IMG_20181221_193011

Tällaisia vientialaiset eivät varmaankaan oikeista aineista pääse lainkaan tekemään. Nytkin illan myöhäistunneilla lämpötila oli edelleen helteen puolella.

51_IMG_20181221_192940

90_2018-12-22 009

Seuraavana aamuna ylitimme rajajoki Mekongin kohdasta, jossa näytti olevan myös kunnolla vettä.

 

Laosin pohjoisosan kaupunkeja

Laosin ensimmäiselle yöpymispaikkakunnalle Luang Prabangiin saavuttiin vasta aikaisin aamulla moninaisten vaiheitten jälkeen, hotellin poika herätettiin sohvalta noin kello kuusi (ks. edellinen juttu). Onneksi olimme etukäteen päättäneet, että tässä kaupungissa vietetään kaksi yötä.

Iltapäivällä kiertelimme tässä mielenkiintoisessa kaupungissa (koko kaupunki on Unescon maailmanperintökohde). Asukkaita itse kaupungissa on vain noin 50 000, koko provinssissa kait noin puoli miljoonaa. Kaupunki on ollut kuninkaallisen hovin asuinpaikka vuoteen 1975 saakka eli kommunistien valtaantuloon asti.10_LuangPrabang0000110_LuangPrabang00002

11_IMG_5690

Ensimmäisiä tavoitteita oli hankkia paikallinen sim-kortti puhelimeen ja iPadiin; tässä ensimmäisessä kohteessa myyjä ei onnistunut asentamaan sitä Merjan kakkospuhelimeen.

Ensin halusimme katsella hieman Mekongin rantoja. Mekong on yksi maailman suurimmista joista (pituus 4 350 km) saaden alkuunsa Tiibetistä.15_LuangPrabang0000630_IMG_20181219_135023Tuttuja (ylemmässä kuvassa tuo punapaitainen henkilö) tavattiin monta kertaa, vaikka asuimme kaikki eri paikoissa:20_IMG_566820_LuangPrabang00004Varsinaiset nähtävyyskohteet kaupungin alueella ovat temppelit; näitä myös riitti – esim. alle kilometrin matkalla niitä oli lukuisia.30_IMG_20181219_153550

Ensimmäinen tauko pidettiin Viewpoint Cafesa ja mietittiin, voiko tuolla kävelysillalla todella kävellä.

46_LuangPrabang00007Ruokailutauko pidettiin kaupungin pääkadun varrella vähän myöhemmin, italialaisen ravintolan pizza maistui todella hyvältä.47_IMG_20181219_160424

48_IMG_5685

Pääkadulle oltin pystyttämässä pitkää yömarkkina-aluetta

illalla vietettiin pikkujoulua sekä Pöken hieman myöhästyneitä synttäreitä Soum Noun -ravintolassa.

Luang Prabangista lähdettiin taas aamuvarhaisella. Linja-auto oli parkissa parin kilometrin päässä bussiasemalla, joten tavaroiden kanssa kuljettaessa oli tultava paikalle tuk tuk -taksilla.

Seuraava tavoite oli alle 200 kilometrin päässä Vang Viengin kaupungissa. Edessä oli melko huikeita maisemia. Jälleen kiivettiin vuoristoon (yli kahden kilometrin korkeuteen) ja jyrkissä alastulomäissä Ajokin jarrut joutuivat koville, taukoja piti pitää useampia, kun jarrut alkoivat uhkaavasti oireilla. Lämpöä oli jarrujen lisäksi kyllä myös ilmassa – reilusti yli 30 astetta.

Mutka-liikennemerkkejä ja muita merkkejä, mm. varoituksia siitä, että on edessä 10 tai 12 prosentin nousu tai lasku:

63_Van Viengiin00014

Auton ”esiajajaa” eli edelläkävelijää tarvittiin aina välillä.

63_Van Viengiin00018

Vaikka vuoristo-osuuden tiet olivat pääosin varsin hyväkuntoiset päällysteiltään, niin tällaiset kohdat hieman arveluttivat

Matkalla hyytyneitä ja jopa ojassa makaavia autoja nähtiin jälleen matkan varrella:

Erityisiä nähtävyyspaikkkoja oli karttoihimme merkitty muutama, tämä oli varmastikin niistä paras eli monipuolisin palvelutarjonta. Pilvet tosin haittasivat jonkun verran näkyvyyttä.

65_IMG_5734

Moottoripyöräporukkaakin oli liikkeellä. Edessä yksin vuokramopolla kulkeva ranskalainen. Hänellä oli ilmeisesti myös jkv. vaikeuksia jarrujen, yhden mäen hän meni alas ”jalkajarrujen” avulla eli kengänpohjat vain maahan kiinni, ks. alla.

65_Van Viengiin00016

66_Van Viengiin00005

Pari hurjaa polkupyöräilijääkin bongattiin, hän on hollantilainen.

Eläimiäkin oli matkan varrella, erityisesti taukopaikoilla. roskapönttöjen antimet taisivat kiinnostaa vuohia enemmän kuin porukkamme heittämät (vanhentuneet) leipäviipaleet.

75_IMG_5801

Nämä tiput olivat myytävänä

Paikallisten asukkaidenkin elämään sentään vähän nähtiin pitkän päivän aikana:76_Van Viengiin00028

80_Van Viengiin00024

Tässä oli menossa jonkinlaiset juhlat

82_Van Viengiin00007

Tämä myyntikoju ei ollut hyvällä paikalla taukopaikalla

81_Van Viengiin00026

Olikohan tässä juuri koulu päättynyt, kun pyöräileviä lapsia ja nuoria tuli vastaan suurin joukoin

Vang Vieng oli toinen yöpymistauko ennen Vientiannea, sinne saavuttiin jälleen illan jo pimeydyttyä, vaikka matkaa oli alle 200 km. Viimein sata kilometriä oli jälleen hyvin kuoppaista tietä. Hotellia ei oltu varattu etukäteen, mutta silti saimme varsin hyvän huoneen (n. 30 euroa/yö kahdelta hengeltä) alle kilometrin päästä kaupungin ydinkeskustasta, jonka on kehuttu olevan/olleen jonkinlainen biletyskeskus – turisteja oli tosiaan paljon liikkeellä sekä kävelykataualueella että baarikatujen alueella. Kävimmekin syömässä saksalaishenkisessä ravintolassa possunleikkeet ja juomassa oluet irlantilaispubissa. Kaupungissa on asukkaita vain 25 000, mutta silti tunnelma ja meno on täysin toisenlainen, mitä esim. minun ja Merjan kotikaupungissa Nokialla.IMG_20181220_2219552018-12-20 001

2018-12-20 019

Kaupungissa on kävelykatukeskusta ja siellä melkoiset yömarkkinat….

2018-12-20 003

2018-12-20 007

…sieltä löytyi hyvä saksalainen paikka, jossa söimme Wieninleikkeet

2018-12-20 013

Turisteja ihmettelemässä kaupungin menoa (tosin tällä kadulla kovin hiljaista)

IMG_20181220_220702

Syömisen jälkeen etsimme varta vasten irkkupubin

2018-12-20 017

 

Kiina-/Laos -rajan seikkailut 18.12

Tiistai 18.12 ei mennyt lainkaan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli ehtiä Luang Prabandaan hyvissä ajoissa, niin että illalla olisi voitu juhlia Pöken synttäreitä yhdessä. Hän oli mukana matkalla ensimmäisen kuukauden, poikkesi välillä Kiinassa muutaman päivän (sen mitä ilman viisumia oli mahdollista). Nyt hän oli meitä vastassa Laosissa.

Menglasta lähettiin jo kello 8.30, yritettiin olla ajoissa liikkeellä, koska rajan ylityksen arveltiin mahdollisesti vievän aikaa.

10_KiinaLaos00001

Menglan hotellista lähtiessämme meitä jälleen hyvästeltiin todella iloisesti (tosin koko henkilökunnan toimesta ei niin kuin kerran aikaisemmin Kiinassa)

12_IMG_5626

Tietullipiste juuri ennen rajaa

15_KiinaLaos00002

Kiinan puolella, ennen rajatarkastuksia, ihmettelijöitä (myös rahanvaihtoa tarjoavia) riitti bussimme ympärillä. Rahanvaihtoa harkitsimme, mutta ainakin se nainen, joka meille Laosin rahaa oli myymässä, yritti vetää välistä itselle ylimääräistä – rahanvaihto oli pakko keskeyttää aika tuimasti. Rahat vaihdettiin vasta virallisessa pisteessä Laosin rajavyöhykkeellä.

Kiinan puolen rajalla oltiin jo ennen kello kymmentä, mutta Laosin puolella liikkeelle bussillamme päästiin vasta arviolta 6-7 tunnin kuluttua. Kiinan puolen laukkujen läpivalaisut, lähtöpapereiden täyttäminen ja passitarkastukset sujuivat kohtuullisen hyvin (ehkä jopa runsaassa tunnissa – saattoi mennä kaksikin tuntia). Mutta heti Kiinan tullin jälkeen juutuimmekin paikalleen useaksi tunniksi.20_IMG_5638

Mukanamme meillä oli kaikki mahdolliset matkatavarat, koska auto piti saada näyttämään sellaiselta, että siinä ei enää matkustajia Laosin puolella ole (Pikavuoromatka siis oikeastaan päättyi tähän rajalle). Tällä tavalla linja-auto saatiin nopeammin ja edullisemmin Laosin puolelle. Kun auto oli saatu läpi, voimme mekin lähteä kävelemään ”ei kenenkään maalla” kaikkine tavaroinemme Laosin passin tarkastukseen, matkaa oli ehkä vain puoli kilometriä. Passitarkastuksessa jonotimme taas aikamme. Koska puhelin- ja nettiyhteydet olivat kaikilta menneet poikki, ei kukaan kunnolla tiennyt miten tästä jatketaan (ilman bussia) eteenpäin. Bussi oli jo runsaan viiden kilometrin päässä ohitettuaan siellä varsinaisen tullin. Meidän oli tarkoitus päästä tähän tulliin omin avuin, mahdollisesti jotain shuttle-kuljetusta oli luvattu/suunniteltu. Tässä vaiheessa porukkamme hajaantuneina lähti taas kävelemään sellaiseen paikkaan, josta mahdollisesti saisimme kuljetuksen. Kävelimme puoli tuntia – tunnin rekkaliikenteen seassa pölyisellä ja välillä vähän mutaisellakin tiellä. Alueella oli käynnissä vilkas rakennustoiminta; ainakin hotelleja ja ilmeisesti uutta tietäkin tehtiin. Meidän oli kait tarkoitus tavata rajakylän jo valmiin hotellin luona. Tässä vaiheessa Kiinan puoleiselle rajalle tulosta oli kulunut jo viitisen tuntia.24_KiinaLaos0000425_KiinaLaos00005

Takseja yritettiin kysellä ensin yhdestä hotellista; mutta takseja eikä mitään muutakaan kuljetusta kuulemma ole saatavissa. Kolme henkilöä porukastamme oli kuitenkin edennyt tätä pistettä pitemmällekin, ehkä kuitenkin jollain taksilla. Tero ja Olli saivat vihdoin kyydin ja kuljetuksen hankkimisapua toisen hotellin virkailijalta. Kuljetus sitten lopulta löytyi noin kilometrin päästä, sieltä josta olimme kävelleet jo ohi. Eli lopulta 21 henkilöä kaikkine tavaroineen ahdettiin kahteen pieneen pikkubussiin. Näillä pikkubusseilla melkein huomaamattamme ohitimme auton kyydissä varsinaisen tullin. Kuskimme kyllä jotain joutui sanomaan yhden kopin virkailijalle. Tämän jälkeen kohtasimme nämä kolme ”karkulaistakin” jonkun baarin vierestä. Jonkinlaisten neuvottelujen jälkeen jatkoimme matkaa. Vielä jonkun matkaa ajettuamme löysimme sitten bussimme. Viimeistään tässä vaiheessa meille selvisi, että Laosin puolella kukaan ei meidän matkatavaroitamme edes vilkaissut.28_2018-12-18 003 Kun nuo kolme ihmistä oli vielä haettu bussillemme, pääsimme liikkeelle pölyistä ja kuoppaista laosilaista tietä, kello oli noin 16 (Kiinan aikaa).27_KiinaLaos00006 Aikavyöhykkeen muuttumisella olimme saaneet yhden tunnin päivään lisää aikaa eli olimme edelleen toiveikkaita, että tässä ehditään Luang Prabandiin melkein valoisaan aikaan. Toiveet alkoivat pikkuhiljaa karista, kun näimme millaista tietä Jani joutuu ajamaan. Monessa kohtaa piti pysähdellä kuoppien takia, välillä tarvitaan ulkona olevien ”apukuskien” apua, jotta bussi saatiin niiden ohi. Kerran jopa ajettiin yhden risteyksen ohi väärälle tielle. Myöhemmin matkan varrella nähtiin yksi tieltä suistunut rekka ja välillä nähtiin, että osa tien reunasta oli sortunut.

Yhden sillan ylitys vei hyvin hitaasti edeten melkoisesti aikaa, huolestuneita ilmeitä nähtiin paljon ja yleisöä myös riitti:IMG_5654

KiinaLaos00012Aika pian Laosin puolella tapasimme sitten synttärisankari Pöken. Hän oli vuokrannut mopon ja lähtenyt bussiamme vastaan. 28_IMG_20181218_16262129_KiinaLaos00013

Pieniä vessataukoja oli pidetty pimeyden jo vallattua hienot maisemat. Varsinainen ruokatauko pidettiin n. klo 19-20 (?) (Kiinan aikaa) Oudomxayssa. Täällä sitten osa meistä koki yhden suuren ja tällä kertaa miellyttävän yllätyksen: Olimme olleet havaitseninamme yhden hienon ravintolan läheltä bussin pysähtymispaikkaa. Näin siksi, koska näimme yhdessä pöydässä ruokailevan seurueen. Kun minä ja Merja saavuimme paikalle, oli kolme porukastamme jo istumassa pöydässä. Kun tulimme heidän luokseen, kuulimme että kyseessä ei ollutkaan ravintola vaan komea yksityisasunto, jossa vietettiin tupaantuliaisia. Isäntä oli kutsunut illan yllätysvieraat istumaan, samoin meidät. Pian pöytään alettiin kantaa runsaasti erilaisia ruokia. Nuori, englantia puhuva isäntä tuli itse istumaan kanssamme (myöhemmin myös ilmeisesti hänen veljensä) pöytään viinapullo mukanaan. Siinä sitten kippasimme pohjanmaan kautta ainakin neljä hyvin väkevää viinaa (ilmeisesti laosilaista pontikkaa, joka oli parempaa kuin vastaava kiinalainen).

29_IMG_20181218_201102Talo oli rakennettu miehen äidille. Itse hän asui Vientianessa, jossa oli opiskellut talousalaa. Miehen veli oli ollut kuusi vuotta Tsekkoslovakiassa. Hänen kanssaan keskustelu oli hankalampaa, kun emme osanneet Venäjää ja hän melko huonosti englantia.

Syötyämme hyvin rupesimme tekemään lähtöä, koska muu porukkamme varmaan meitä jo odotti. Siinä vaiheessa aloitettiin vielä kuvaussessiot; meidät pyydettiin sisälle taloon, jossa monet sukulaiset kuvasivat meitä isäntien kanssa. Merjankin kameralla sentään pari kuvaa otettiin. Lopuksi Merja ja isäntä ryhtyivät facebook-kavereiksi.

29_IMG_20181218_203818

Varsinainen isäntä kuvassa laitimmaisena oikealla (nimi ei jäänyt mieleen, mutta löytynee nyt Merjan facebook-kavereista), pitkän Teron vieressä isännän veli ja veljen vaimo. Kuvaaja taisi olla isännän äiti.

Meitä ei oltukaan vielä pahemmin ehditty odottamaan, koska bussiimme ahdettiin vielä Pöken mopoa. Yhdessä vaiheessa mopo piti ottaa pois autosta, koska sisälle alkoi tulla bensan hajua. Pöke lähti ajamaan sillä bussin edellä, mutta aika pian mopo piti ottaa uudestaan kyytiin, koska siitä kait loppui bensa.35_2018-12-18 011 Olimme liikkeellä hyvin mutkaisella kapealla ja mäkisellä tiellä, matka sujui hitaasti. Viimeiset satakunta kilometriä näytti kartasta arvioiden paremmalta ajaa, mutta siinäkin taas petyttiin. Tie oli erittäin huonossa kunnossa, osittain kait tietöiden takia eli uutta tietä oltiin rakentamassa. Viimeistä sataa kilometriäkin etenimme siis noin 20 km:n tuntivauhtia. Kokonaismatka rajalta Luang Prabangiin oli 290 km.

Varaamamme hotellin peruutusmahdollisuus oli jo vuorokausi aikaisemmin mennyt. Mutta oli hyvä asia, ettei sitä oltu saatu peruttua, koska aamukuuden jälkeen uni hyvässä hotellihuoneessa kyllä todella maistui hyvältä. Vastaanoton hotellipoika herätettiin sohvalta ja pääsimme huoneeseen nopeasti. Tosin hyvälle aamiaiselle noustiin jo alle kahden tunnin päästä.KiinaLaos00001

 

Viikonloppu Jianshuissa

Jianshui-nimisessä Kiinan Yunnanin maakunnan kaupungissa majoituttiin 15.-17.12. Asukkaita kaupungissa on noin puoli miljoonaa. Kaupungissa on oma vanha kaupunginosa monine koristeellisine portteineen. Vanhan kaupungin keskellä on Konfutselle omistettu 700 vuotta vanha puisto tekojärvineen ja useine temppelirakennelmineen. Jianshui oli Konfutsen kotikaupunki. Konfutse perusti filosofisen aatteen, uskonto se ei ole vaikka Jianshuissa häntä taidetaan palvoa uskonperustajan tavoin.

IMG_5545

30_IMG_548831_Jianshui0001033_IMG_549036_Jianshui0001536_Jianshui0001641_IMG_5511

Temppelialueella osuimme seuraamaan pitkää seremoniaa, joka näytti siltä, että kyseessä olisi ollut jonkinlainen rippikoulumainen päätöstapahtuma. Paikalle tultiin kulkueessa, jossa etupäässä oli joku pappi (?) avustajineen, sen jälkeen ilmeisesti vanhemmat/muut sukulaiset. Orkesteri soitti rytmikästä musiikkia.  Sen jälkeen kuultiin puhetta, lapset löivät kerran rumpua ja menivät paikoilleen. Siellä heidät yhdessä vaiheessa ”merkittiin” otsaan laitettavalla punaisella täplällä. Siellä he myös ohjeen mukaisesti piirsivät lapulle kiinalaisen kirjoitusmerkin (ehkä sanan ihminen) ja näyttivät sen seremonian vetäjälle. Sen jälkeen käytiin kumartamassa temppelin sisällä, kohde ilmeisesti Konfutse. Lopulta oli edessä kumarrukset ja todistusten jako.

99_Jianshui00002

Jianshui00036

Kaupungilla ja temppelipuistossa näki useita ryhmiä pelihommissa; naiset löivät korttia ja miehet liikuttivat mahjong-nappuloita.IMG_5504IMG_5549

Zhun perheen puisto oli toinen merkittävä nähtävyyskohde kaupungissa.2018-12-16 0242018-12-16 0272018-12-16 0092018-12-16 005

IMG_5556

Kaupungin iltavalaistukset olivat myös hienoa nähtävää. Tässä aivan Pekingissä Taivaallisen Rauhan Aukiolla olevan rakennuksen näköinen rakennus – se ei ole kopio, koska on rakennettu aikaisemmin kuin Pekingin rakennus.

2018-12-16 031

Täällä päin maailmaan kadut ovat osa olohuonetta, kauppaa, korjausopajoja ym.

Jianshuin jälkeen 17.12 Jani ajoi yli 550 km Mengla-nimiseen pikkukaupunkiin. Sen verran ajoissa kuitenkin saavuttiin, että paikallista ruokaakin ehdittiin juuri saamaan hotellin vierestä. Seuraavana aamuna lähtö oli jo klo 7.30, jotta ehtisimme mahdollisimman nopeasti rajalle, koska rajamuodollisuuksien kestoa oli vaikea arvioida. Yllätyksenä rajatapahtumat sitten tulivatkin, tosin jopa kovasti huonompaan suuntaan siitä, mitä oli osattu odottaa. Siitä lisää seuraavassa jutussa.

(Tämä juttu jäi hieman aiottua suppeammaksi, ehkä täydennän sitä vielä myöhemmin)

 

Shilin ja kivimetsä

Perjantaina 14.12 matkasimme Miyistä Shilin-nimiseen pikkukaupunkiin, ajomatkaa kertyi noin 430 kilometriä. Samalla siirryimme Sichuanin maakunnasta Kiinan eteläisimpään maakuntaan Yunnaniin. Matka sujui edelleen melko mäkisissä/vuoristoisissa maisemissa.

2018-12-15 007

Pitkä matka vaatii omat taukonsa sekä kuskin että matkustajien osalta. Ilma oli jo niin paljon lämmennyt, että osa porukastamme nautti välipalan ulkosalla.

Komeita siltarakennelmia nähtiin jälleen paljon, uuttakin kuitenkin koko ajan rakennetaan (alin kuva):

Matkalla ohitettiin lähes seitsemän miljoonan asukkaan Kunmingin kaupunki (Yunnanin suurin kaupunki ja maakunnan pääkaupunki).

Kaupunkiin keskustaan ei ajettu, varsinainen ruokatauko siellä kuitenkin pidettiin. Osa porukastamme ”eksyi” Pizza Hutiin; siellä oli yksi matkan pisimpiä ruoan odotuksia – pizzat syötiin sitten pitkän odottelun jälkeen bussissa. KFC:ssä käyneet ja bussiin jääneet odottelivat jo kärsimättömänä. Kuvaakaan pizza-paikasta ei ehditty ottamaan.

Illan jo hämärtyessä saavuttiin Shiliniin. Siellä teimme vain pienen iltakävelyn ja otetiin vain pari kuvaa:

25_IMG_20181214_193557

Miksi täydellisessä sisämaakaupungissa keskeisellä paikalla on purjevenepatsas?

25_IMG_20181214_195248

Shiliniin pysähtymisen päätarkoitus oli varmastikin se, että pääsisimme aamulla nopeasti jälleen yhteen Unescon maailmanperintökohteeseen eli ns. kiviseen metsään.30_IMG_5389 Kivinen metsä on muodostunut noin 250 miljoonaa vuotta sitten kalkkikivikallioiden eroosion seurauksena. Alue on noin 500 neliökilometrin kokoinen, joten välillä siellä sai kulkea eräänlaisella pikkubussilla (eri maksusta). Mutta kyllä siellä aika paljon käveltiinkiin sekä kiivettiin portaissa.

31_IMG_5392

Sen verran etelässä jo ollaan, että kukkaistutuksetkin voivat hyvin.

Puistossa meillä oli opas, joka innokkaasti kertoi kivimuodostelmista. Usein hän pysähtyi kertoen, että juuri tässä kohtaa on hyvä kuvauspaikka.

32_IMG_20181215_114401

Opas otti mielellään kuvia meistä muista….

32_IMG_20181215_114418

…mutta oli hän itsekin mielellään kuvattavana.

34_IMG_5397

Ilmeisesti jonkin toisen ryhmän opas lepotauolla

34_IMG_5400

Markkinameininkiäkin alueelle on tuotu runsaasti. Taustalla näkyy kivinen koira. Tämän kohteen kyllä pystyi hyvin erottamaankin, kaikkia kertomia asioita ei onnistunut kuvittelemaan yhtä hyvin.

34_IMG_20181215_120458

Tässä yhteiskuvassa meidän kanssamme Lehtoset

Kierrokseen kuului käynti taustalla näkyvässä huvimajassa.39_KivimetsaShilin00006Käynti sinne ei ollut aivan helppo:

Mutta maisemat olivat tietenkin kiipeämisen arvoiset:45_IMG_20181215_120902

45_IMG_20181215_121709

47_KivimetsaShilin00011

Alastullessa porukkaamme yritettiin välillä saada kasaan. Me emme olleet ainoat kiipeilijät, vaan mukana oli ”miljoona” kiinalaista. Vapaan kuvatilan löytäminen oli välillä haasteellista.

48_KivimetsaShilin00012

Tässä taisi olla jänis

Alhaalla vastassa oli kansantanssi- ja musiikkiryhmä. Ryhmämme jäsenet osallistuivat tietenkin innokkaasti mukaa tanssiin (ainakin Anu ja Sirpa).50_KivimetsaShilin0001450_KivimetsaShilin00013

54_KivimetsaShilin00016

Matkalla tavattiin myös yksinäinen soittaja

55_IMG_20181215_124119

55_IMG_20181215_130028

Tässä tai olla elefantti ja kilpikonna?

56_IMG_20181215_125720

60_IMG_20181215_130711

Legendan mukaan metsä on paikallisen jumalan synnyinpaikka, kauniin tytön nimeltä Ashima. Taustalla hänen profiilinsa. (Tällä kertaa otimme selfien)

Kierros kesti kolmisen tuntia. Sen jälkeen ajettiin vajaat 250 kilometria Jianshuin kuntaan:80_IMG_5467Meidät vastaanotti melkoisen jouluasusteinen kaupunki. Tästä mukavasta kaupungista lisää seuraavassa jutusssa (ehkä huomenna).81_IMG_20181215_184753