Eteläisen Tyynenmeren risteilyllä 2

(Toinen osa juttuun https://hannujamerja.wordpress.com/2019/03/21/etelaisen-tyynen-meren-risteilylla-1/ )

Monet kuvittelevat, että lähes kaksi viikkoa matkustelua merellä käy pitkästyttäväksi kun ei ole mitään tekemistä, kun puolet matkapäivistä ovat sellaisia että maissa ei käydä lainkaan. Meidän kokemuksemme ovat kuitenkin päinvastaisia; aika ei tunnu riittävän oikein mihinkään. Tosin meille ei tässä laivassa ollut paljoakaan uutta, koska olemme varsin samanrakenteisella laivalla risteilleet aikaisemminkin. Viime vuonna Karibialla tilanne oli toinen, koska silloin olimme laivalla, joka vielä risteilyaikanamme oli maailman suurin. Explorer of the Seas oli siihen verrattava jo jonkin verran vanhahtava sisustukseltaan ja tekniikaltaan mm. käytettävissä olevien tietokonesovellusten osalta. Tämän risteilyn valintamme tärkeimpänä syynä olikin erilaiset risteilykohteet Eteläisellä Tyynellämerellä. Valitettavasti joidenkin sairaustapausten takia yksi bongattavamme oleva maa eli Vanuatu jäi käymättä. Tosin jonkun matkustajan mielestä Mystery Island olisi ollut tylsä kohde. Katso Fidzin ja Uuden Kalenonian kohteista aikaisemmin kirjoittamani jutut.

05_Risteily200001

Tässä kuvassa laiva ei ole karkaamassa meiltä, vaan lähestymme sitä tenderillä Uuden Kaledonian Pins-saarelta

Risteilylaivan yksi päätoiminnoista ja ehkä myös väsyttävin, oli syöminen; esim. kun alla kuvassa näkyvä aamiaisaika ei ollut vielä päättynyt, niin henkilökunta oli jo osaan ravintolaa kattamassa runsaat lounasruoat. Me söimme myös illalliset kahta kertaa lukuunottamatta tässä Windjammer-ravintolassa. Ravintolassa oli niin monipuoliset tarjoilut (jotka tosin piti itse noutaa monilta eri linjoilta), että mitään hienoa ravintolaa ei kaivannut.10_2019-03-28 001 Eli aamiaisesta voi siirtyä lähes suoraan lounaalle, siitä suoraan välipalalle ja lopulta illalliselle. Tosin välissä oli pakko käydä vähän lepäämässä. Tosin lounaallakin oli mahdollista käydä vaikka useamman kerran. Yleinen huomio laivalla taisi olla, että meri-ilma kummasti kutistaa vaatteita.

Laivalla oli kolmena iltana ns. formal-ilta, jolloin toivottiin normaalia parempaa pukeutumista (miehillä pukuun, kravattiin jne.), tässä kuvassa olemme vasta valmistautumassa illalliseen.10_IMG_20190327_192801

Tällä laivalla nämä ”pukeutujat” taisivat olla vähemmistönä, ainakin sen jälkeen, kun oli jo yhden kerran pukeuduttu. ”Virallisiin pukukuviinkin” tällä risteilyllä jonotettiin paljon vähemmän (tai ei jonotettu oikeastaan lainkaan) kuin aikaisemmilla risteilyillä. Risteilyt ovat tainneet alkaa muuttua luksustapahtumista ihan ”tavallisen kansan huvittelureissuiksi” (sellaisiksi kuin Ruotsin laivoilla).

10_IMG_20190327_200603

Tämä ruokani on herättänyt Merjan facebook-sivulla keskustelua siitä, että mitähän tuossa oikein on – itse en muista kuin että tilasin jotain pippuri- ja maissipohjaista keittoa, oikein hyvältä maistui. Samoin tuo tummanpunainen keitto

10_IMG_20190327_201901Joillakin risteilyillämme oli joka ilta hyttiin ilmestynyt uusi pyyhe-eläin, tällä risteilyllä sitä tapahtui muutaman kerran. Hyttipalvelijamme oli hyvin kohtelias ja aktiivinen, välillä hän joutui koputtelemaan oveemme, kun emme tainneet poistua sieltä tarpeeksi aikaisin tai useammin (Hytti siivottiin ja järjestettiin kaksi kertaa päivässä).

Laivan kannella vietimme aikaa melko vähän, tässä olemme kylpylän puolella ja sieltä käytiin uimassakin:30_IMG_20190328_133718

Turvallisuus- sekä hygienia-asiat olivat aikaisempiin risteilyihimme verrattuna korostetusti esillä; kaikkien altaiden reunalla on koko ajan hengenpelastaja valmiusasemissa, lattioilla on paljon kylttejä joissa varoitetaan mahdollisesta kosteudesta ja liukkaudesta, kaikkien ravintoloiden ovella ja satamassa ym. on useita käsihygienialaitteita jne.31_Risteily200007Syömisen ohella myös juomapuolesta piti huolehtia, alla kuvissa pari monesta ”kantapaikastamme”.

Erilaista showohjelmaa risteilylaivoilla on perinteisesti runsaasti, seuraavissa kuvissa vain joitakin esimerkkejä:

50_Risteily200013

Laivan promenaadi eli kävely-/ostos-/showkatu

Jääshow oli mielestäni laivan tasokkain ja mielenkiintoisin show.2019-03-24 0062019-03-24 007 Muut showt ja esiintyjät olivat turhan australiaispainotteisia. Oli nopeaa australianenglantia puhuvia stand up-koomikoita, laulajatkin vitsailivat välillä australiaispainotteisesti ja Australian erinomaisuutta korostaen.  Yksi irlantilaisperäinen esiintyjä oli kyllä hyvä ja oli mukana sentään muutama tanssipainotteinenkin esitys jääshown lisäksi. Laiva on tulossa toukokuussa Itämerelle ja käy myös Helsingissä, olisi mielenkiintoista tietää, keitä esiintyjä laivalla on silloin.

IMG_20190324_193331

Tässä vauhdissa The Aussie Boys

IMG_20190328_195530Niin kuin edellisessä risteilykirjoituksessani kerroin ruokailupuolella oli eri maiden teemailtoja. Showesityksissä oli myös teemailtoja; mielenkiintoisin oli brittimusiikin teemailta.

Laivalla oli myös perinteinen laivaväen esittämä paraati:IMG_20190328_173855IMG_20190328_174132Baareissa oli omat esiintyjänsä. Kannella oli säännölliset konserttitapahtumansa:Risteily200008Erilaisia hupi- ja todellisia tietokilpailuja laivalla oli runsaasti. Muutamaan tietokilpailuun mekin osallistuimme, monet urheilutapahtumat jäivät myös katsomisen osalta kokonaan väliin.Risteily200005

Risteily200006

Nuorison ”peliluolan” lisäksi yhden kerroksen puolisko oli kasinona

Yli 3000 ihmisen lähtöprosessi laivasta on melkoinen tapahtuma, kun pitää mennä ensin laivan sisäisen tarkastuksen läpi, sitten hakea matkalaukut suuresta hallista ja lopuksi vielä Australian tullin kautta. Monet ihmiset näyttivät joutuneen perusteelliseen matkatavaroiden ym. tarkastukseen. Tullin kyselylaput oli tietenkin täytetty etukäteen ja meidän kohdaltamme riitti se, että annoimme lapun rajavalvojalle ja kävelimme sen jälkeen sataman puolelle ilman mitään matkatavaroiden tarkasteluja.

95_2019-03-29 001

Tässä pientä ryysistä terminaalirakennuksen ulkopuolella taksi- ym. jonoissa. Me emme taksia tarvinneet, kävelimme runsaat kaksi kilometriä hotellillemme.

Kaksi lisäpäivää Uudessa Kaledoniassa

Eteläisen Tyynenmeren risteilysuunnitelmissa tapahtui reissun keskivaiheen jälkeen melkoinen muutos. Ilmeisesti jonkun/joidenkin sairastumisten vuoksi Vanuatussa (Mystery Island) poikkeaminen jäi matkasuunnitelmasta pois, sen sijaan Fidziltä tultiin suoraan Uuden Kaledonian pääkaupunkiin Noumeaan, jossa onkin sitten vietetty päivää myös maissa. Sieltä olimme varanneet polkupyöräkiertoajelun, mutta se joudutiin perumaan matkapäivämuutoksen takia. Noumea on Ranskan hallintoon kuuluvan Uuden Kaledonian pääkaupunki, asukkaita on vajaat 100 000. Uuteen Kaledoniaan kuuluu myös Lifou, jossa kävimme risteilyn alussa (ks. aikaisempi juttu).

Noumeaan saavuttiin vasta noin klo 10 aamulla ja poislähtö tapahtui kahdeksan aikaan illalla, ensimmäistä kertaa jostain kohteesta jatkettiin matkaa vasta pimeän tultua. Koska tulimme Noumeaan alkuperäistä reittisuunnitelmaa päivää aikaisemmin, jouduimme rantautumaan sataman konttiterminaalin viereen, toisen firman aluksella oli huomattavasti parempi paikka. Bussikuljetukset tuohon varsinaiseen matkustajaterminaaliin kyllä toimivat.14_2019-03-25 007

Noumeaan emme varanneet mitään varsinaista retkeä, vaan ostimme lipun Hop on and Hop off -bussiin, jolla ajelimme eri kohteisiin saaren eteläpuolelle, tosin vain noin viiden kilometrin päähän Anse Vataan.

15_Noumea00002

Nähtävyysreittiä pitkin ranta-alueita olisi päässyt ajelemaan myös taustalla näkyvällä junalla

24_Noumea00006

20_IMG_20190325_125522

Laiturin päässä Le Roof-ravintola

21_Noumea00005

23_Noumea00004

Lähistön pikkusaarilla rannat olisivat kuulemma olleet erityisen hienot

25_IMG_20190325_132247

Tämä oli lounaamme (leivät tulivat pyytämättä kylkiäisinä); mitenkään vahvasti maissa ollessa ei kannattanut syödä, koska laivalla kaikki kuului hintaan – ruokaa on saatu siellä enemmän kuin riittävästi (tosin kyllä noita juomiakin)

Bussilla palasimme kaupungin keskustaan, jossa tärkein käyntikohde oli puisto Place des Cocotiers.

35_IMG_6643

Kiosque à musique

36_Noumea00011

 

45_Noumea00012

Satamaterminaalissa oli myös musiikillista viihdettä matkamuistokauppojen välissä

Seuraavana päivänä rantauduimme Pines/Pins-saarelle, edelleen oltiin Uuden Kaledonian alueella. Pientä saarta (noin 152 neliökilometriä)  kehutaan erityisesti kauneudesta ja hienoista uimarannoista. Saaren havupuihin viittaava nimi (ransk. pin = mänty) tulee siellä kasvavista Araukaria-suvun puista. Ranska perusti saarelle aikoinaan rangaistussiirtolan karkoittaen sinne 3000 Pariisin kommuunin vallankumouksellista (Wikipedia). Täällä mekin sitten ehdimme ja vaivauduimme pulahtamaan mereen; Tyynimeri oli onneksi ihan tyyni.50_IMG_20190326_13090350_Pines00005

 

52_IMG_6686

Pukukoppimme oli sivussa uteliaiden turistien katseilta (vieressä paikalliset vuokrasivat snorklausvälineitä)

Turistisaarella on (osittain onneksi) erilaisia turisteille suunnattuja palveluita, alla oleva terassi kuuluu kait ensisijaisesti lähellä olevan hotellin palveluihin (meidän hotellimme eli laivamme näkyy taustalla):54_IMG_20190326_13203054_IMG_20190326_132254

 

56_Pines00010

Tälle saarelle olimme ostaneet myös kahden tunnin kiertoajelun, jossa mm. vierailtiin keskellä viidakkoa olevassa luolassa sekä saaren ainoassa kylässä.

57_Pines00016

Kiertoajelubussimme

Luolassa, jossa kävimme, oli saaren kuningatar Hortense piileskellyt pitkään poliittisia vastustajiaan.59_Pines00012Luolaan kuljettiin kapeaa polkua pitkin läpi tiheän ja värikkään viidakon:58_Pines00019

 

 

Vaon kylässä nähtiin mm. paikallisia kalastusveneitä, kirkko ym….70_Pines0002071_Pines0001572_IMG_20190326_15473272_IMG_20190326_155005

75_IMG_20190326_155933

Pyhän Mauricen muistopatsaalle tultaessa oli juuri alkanut kova sadekuuro

94_Pines00017

Alle kymmenen kilometrin päässä olevaan Kuton satamaan päästyämme sade oli voimakkaimmillaan. Päivä oli ehtinyt jo niin pitkälle, että Merja ja minä olimme viimeisiä viimeiseen kuljetusveneeseen (tenderiin) astuessamme.

95_Pines00021

Mukavan päivän kruunasi kuitenkin hieno auringonlasku:96_IMG_6755

Kaksi päivää Fidžillä

Eteläisen Tyynenmeren risteilyllä rantauduimme viidentenä päivänä ensimmäiseen Fidzi-kohteeseen. Fidži satojen saarten ja noin 900 000 asukkaan tasavalta, pääkaupunki Suva on Fidžin vajaan sadantuhannen asukkaan pääkaupunki.09_2019-03-23 00710_IMG_20190322_134620

Vaikka kaupungissa on suhteellisen vähän nähtävää, niin päätimme että katselemme kävellen tätä eteläisen Tyynen meren suurinta kaupunkia (Australiaa ja Uutta Seelantia ei tässä huomioida). Kaupungin satama on tärkeä tavaraliikenteen keskus.

15_Fiji00006

Näkymä laivalta kaupungin keskustaan

Kävellen kaupunkiin lähteminen olisi sen takia kätevää, koska laiva rantautui laituriin aivan kaupungin keskustan viereen. Tosin laiturilla meidät houkuteltiin ilmaiseen shuttle-bussiin, joka kuljetti porukka kaupungin ostoskeskusten viereen. Käveltyämme sen jälkeen kaupungin toiselle laidalle palasimme myös laivalle kävellen. Noin 30 asteen kostea lämpötila laittoi reilusti hikoilemaan.

Kaupungissa on paljon puistoja sekä urheilualueita. Aukiolevia baareja oli niukasti, mutta hyvän baarin löysimme kasvitieteellisen puutarhan toiselta puolelta keilailuklubilta. Törmäsimme myös olympiauima-altaaseen. Edes netin kautta ei selvinnyt, mitä olympialaisiin liittyvää Suvassa oli ollut vuonna 1925, kun uima-allas avattiin.

25_IMG_20190322_121757

Albert Park, jossa pelataan mm. merkittäviä rugby-otteluita

26_Fiji00003

Kasvitieteellisessä puutarhassa

26_IMG_6537

37_2019-03-22 005

Auringonlaskua Suvalta poistuessamme

Seuraavan yön aikana siirryimme Fidzin pääsaaren (Viti Levu) toiselle puolelle eli Lautokaan. Lautoka on saarivaltion toiseksi suurin kaupunki (yli 70 000 asukasta) ja sitä kutsutaan myös ”sokerikaupungiksi” eteläisen pallonpuoliskon suurimpiin kuuluvana sokerituottajana.38_Fiji200018Lautokaan olimme varanneet neljän tunnin retken, jossa esiteltiin fidziläisiä traditioita ja saaren kauneutta (Fijian traditions and beauty). Satama ei ole aivan keskustassa. Retkelle lähdettiin linja-autolla aivan laivan vierestä.39_Fiji20000139_Fiji200003 Matkasimme pitkähkön matkan läpi vehreän maaseudun yhteen kylään.39_Fiji200004 Kylä oli varmastikin jonkinlainen mallikylä hyvin hoidettuine taloineen ja nurmikoineen. Kirkonkin ovet olivat meille auki.

40_IMG_20190323_09282040_Fiji200008Vielä vähän matkaa ajettuamme saavuimme ilmeisesti jonkinlaiselle kylätalolle, jossa meille oli järjestetty ohjelmaa.

45_IMG_20190323_095304

Kuva aivan heti linja-autosta ulosastuessamme eli laulu raikasi

Aluksi osallistuimme kava-rituaaliin. Kavaa eli kavapippuria käytetään sekä lääketieteellisiin että päihdyttäviin/rauhoittaviin yms. tarkoituksiin.

47_IMG_6574

Kavan valmistusta

Saimme myös maistaa juomaa heimopäällikön tarjoilemana:

Tämän jälkeen saimme nähdä erilaisia laulu- ja tanssiesityksiä:

IMG_20190323_102521

Fidzillä jouduimme vihamielisten alkuasukkaiden ahdistelemaksi – eikun näimme hyvin ystävällismielisten paikallisten asukkaiden mielenkiintoisia esityksiä.

57_IMG_20190323_10231560_IMG_20190323_102629

Kylävierailujen jälkeen ajoimme orkideapuutarhaan:

Jatkoimme matkaa vielä kauemmaksi Lautokasta ja bussi vei meidät Nadin kaupunkiin, matkalla bongattiin mm. hindutemppeli, jonka sanottiin olevan eteläisen pallonpuoliskon suurin.80_Fiji200015 Nadi on jonkunlainen shoppailijoiden paratiisi.84_Fiji200016 Minä ja Merja emme kuitenkaan 25 minuutin pysähdystä tuhlanneet kaupoissa kävelemiseen, kun muutakin kaupungista löytyi:

87_IMG_20190323_121337

95_Fiji200017

Paluumatka komeiden maisemien läpi laivalle kesti puolisen tuntia

 

Lifou, Uusi Kaledonia

Eteläisen Tyynen meren 12 vuorokauden risteilymme on tätä kirjoitettaessa yli puolessavälissä. Kolme kertaa olemme rantautuneet maihin. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Lifoussa. Lifou on Ranskaan kuuluvan Uuden Kaledonian Loyalty-saariston saari. Saari on 81 km pitkä ja 24 km leveä. Saarelle järjestettiin laivayhtiön toimesta erilaisia retkiä, me osallistuimme kahden tunnin metsä- ja luolaretkelle.

Lifou00001

Explorer of the Seas -laivamme ei päässyt aivan rantaan, joten meidät kuljetettiin sinne tällaisilla tender-veneillä

Lifou00005Ennen retkelle lähtöä meillä oli pari tuntia aikaa katsella pienen kylän elämää sekä turisteille järjestettyjä palveluita ja esityksiä. Lifou00003Lifou00010Rannassa oli joitakin perinteisiä rakennuksia, mutta tietenkin myös turisteille pystytettyjä erilaisia myyntipisteitä:Lifou00002Lifou00004

Lifou00006

Hieman kävelimme myös kylän ulkopuolella.

Lifou00008Retkelle lähdimme pikkubussilla, ensin matka kulki kirkon ohi:

Lifou00022

Kuskimme

Metsässä opas kertoi paljon puista ja muista kasveista:Lifou00013

Lifou00014

Kuvassa vaniljapuu

Lifou00016

Tällaisia pieniä luolia saarella on useita

Lifou00017Retkellä esiteltiin myös saarelaisten perinteisiä metsästystapoja. Näytille tuotiin myös aito kookosrapu (coconut grab, maailman suurin maalla elävä niveljalkainen).IMG_6494Lifou00007Lifou00019Metsäkävelyn päätteeksi saimme virkistävät juomat, alla kuvatut vilkkaasti liikkuvat ötökät virkistäytyivät omalla tavallaan:Lifou00020

 

 

Eteläisen Tyynenmeren risteilyllä 1

Alkuvuoden perinteinen kaukomatkamme on taas hyvässä vauhdissa; hiihtoloma-aikoihin tällaiset matkamme alkoivat 2000-luvun alkupuolella. Nyt on kyseessä meidän seitsemäs ”suuren meren” risteilymme. Yli vuosi sitten varasimme matkamessuilta Eteläisen Tyynen meren risteilyn siksi, koska täälläpäin maailmaa ei olla vielä vastaavalla reissulla oltu. Kun tänne toiselle puolen maailmaa tullaan, niin melkeinpä pakko on matkustaa lentäen. Yleensä käytämme mieluummin muita matkustusvälineitä. Mm. sen takia valitsimme viime syksyn reissuksi kahden kuukauden linja-automatkan (katso Pikavuoro Bangkokiin -blogeja). Kun lähdemme kauas, esim. risteilylle, niin siihen yhteyteen pitää liittää muutakin lähialueisiin tutustumista, Australiaan tulimme nyt Filippiinien kautta. Toinen vuosikausien perinteemme on polkupyöräreissu Euroopassa, tämän vuoden loppukesästä ehkä jopa Välimerelle asti. Näilläkin reissuilla on aluksi mukava käyttää laivaa ja myös junaa.

Risteilymme alkoi 17.3 Australian Sydneystä. Risteilyä edeltävän yön majoituimme lähellä Sydneyn lentokenttää ja sieltä oli tarkoitus ajella junalla laivasataman viereen. Aamulla kuitenkin satoi kaatamalla vettä ja joten oli pakko ajella kymmenkunta kilometriä taksilla. Tuhansien matkustajien laivoille on lähtöselvityksissä yleensä melkoinen jono, niin nytkin. Mutta Royal Caribbeanin Platinum -korteilla meidät useamman kerran ohjattiin ohi pitempien jonojen eli satamaan tulostamme olimme jo noin tunnin kuluttua ensimmäisessä laivan baarissa ja hytissä olimme kaikkine tavaroinemme 2-3 tunnin kuluttua.

Sydneystä lähdön jälkeen edessä oli kaksi meripäivää. Kolmantena varsinaisena matkapäivänä rantauduimme laivasta Uuden Kaledonian Lifou-saarelle.10_IMG_6461 Seuraavana edessä on jälleen meripäivä ja seuraavina kahtena päivänä laiva rantautuu kahdelle Fidzillä olevaan risteilysatamaan. Fidzin ja meripäivien jälkeen käymme vielä Vanuatulla ja Noumeassa (Uuden Kaledonian pääkaupunki). Sydneyhin saavumme takaisin 12 yön risteilyn jälkeen.

Laivamme on nimeltään Explorer of the Seas. Tämä ei ole Royal Caribbeanin ihan suurimpia laivoja, mutta matkustajia täällä on silti yli 3000. Laiva on rakennettu Turussa vuonna 2000 (uusittu tällä vuosikymmenellä).15_Risteily10000417_Risteily100006 En ala luettelemaan kaikkea sitä, mitä tässä laivassa tapahtuu ja mitä täällä on mahdollista tehdä, sen sijaa alla esimerkkinä ote yhden päivän ohjelmasta:18_2019-03-19 014

Seuraavissa kuvissa on myös joitakin esimerkkejä laivan tapahtumista. Aikaisemmista blogeistani löytyy myös näitä asioita: https://hannujamerja.wordpress.com/category/florida-karibia-ja-guatemala-2017/,   https://hannujamerja.wordpress.com/2016/10/19/risteilysta-rhapsody-of-the-seasilla-7-17-10-2016/ 

Lähtöpäivänä laivassa vietettiin Pyhän Patrickin päivää, irlantilaisia ja irlantilaisperäisiä matkustajia laivalla tuntuu olevan paljon. Laivan kävelykadulla pudotettiin katosta paljon vihreitä ilmapalloja:VID_20190317_135937_00_114_2019-03-21_14-44-59_screenshot

VID_20190317_135937_00_114_2019-03-21_15-01-40_screenshot

20_IMG_20190318_194349

Kahdentoista päivän aikana laivalla on useampia hienomman pukeutumisen päivinä, ensimmäinen tällainen oli toisena iltana

30_IMG_20190319_214956

Suuressa teatterissa on päivittäin ainakin yksi show-esitys

Esimerkkinä aurinkokannen monista tapahtumista mainittakoon Maailman seksikkäin mies -kilpailu.26_Risteily10000326_2019-03-19 002Laivalla syödään jatkuvasti lukuisissa eri paikoissa ja myös eri teemojen mukaisesti. Windjammer-ravintolassa on tähän mennessä teemoina ollut mm. meksikolainen, intialainen ja englantilainen ruokailu (tosin kaikkea muuta näidenkin ulkopuolelta löytyy koko ajan):35_2019-03-19 01035_2019-03-19 012Vastapainoksi löytyisi kyllä monenlaista liikuntaa, kuntosalia ym., mutta useimmiten ruokailujen jälkeen sänky (tai baari) vetää enemmän puoleensa. Risteilyllä näkee helpolla ja mukavalla tavalla paljon erilaisia maita ja kohteita. Tyypillistä risteilylle on myös se, että koko laiva on yhtä suurta anniskelualuetta; missä muualla voi kävellä suoraan baarista lasi kädessä hienoon showesitykseen tai majoittumishuoneeseen.45_Risteily100005

50_2019-03-18 004

Iltaisin sänkyä voi joutua välillä jakamaan ”vierailijoitten” kanssa

40_IMG_652840_IMG_6529

Lisää Manila-kokemuksia

Toisena varsinaisena Manila-päivänämme päätimme ensin kävellä lähimmälle juna-/metroasemalle, koska emme halunneet käyttää turisteille erityisesti suositeltua taksikyytiä. Reitinvalinnassa oli eri mahdollisuuksia, mutta valitsimme sen reitin joka vei ensin Pasig-joen rannalle ja sieltä Guadalupe-asemalle.10_IMG_20190314_114823 Kun varsinaisia jalkakäytäviä oli vähän (toisin kuin yllä olevassa kuvassa), niin matkaan meni taas kohtalaisesti aikaa. Yleisesti täytyy todeta, että kaupunki ei tosiaankaan ole kovin kävely-ystävällinen (jalkakäytäviä on vähän tai epäyhtenäisesti – usein joutuu kävelemään kadulla autojen joukossa ja/tai sitten jalkakäytävät ovat täynnä parkkeerattuja autoja ja mopoja. Lisäksi usein jalkakäytävällä on erilaista ryjää tai kuoppia, usein ne ovat rakennustöitten sulkemia). Mielellään yli 30 asteen helteessä valitsisi myös kadun varjoisamman puolen, mutta jostain kumman syystä siellä aurinkoisemmalla puolella jalkakäytävät ovat parempia (?).

Varsinkin junamatkalla totesimme, että filippiiniläiset ovat kiinnostuneita meistä ja ovat hyvin ystävällisiä – menomatkan aikana kävimme keskustelua kahden ihmisen kanssa, toisessa keskustelussa pääaiheena oli Armi ja Gil Hilario. Aikaahan näihin ”tapaamisiin” kyllä meillä oli, koska matkamme päivän ensimmäiseen kohteeseemme eli Hard Rock Cafeen kesti yli kolme tuntia (kävelyä 2+2 km ja junamatka noin viisi kilometriä). Aikaan sisältyy mm. harhailu junan pääteaseman ympäristössä, jotta löytäisimme oikean kävelysuunnan (hyväkin suuntavaisto pakkaa katoamaan, kun maan alta tulee keskelle pilvenpiirtäjiä).

Hard Rock Cafe sijaitsee Pasayn kaupungissa/kaupunginosassa. Ravintola ja kauppa ovat kait osa valtavaa SM Mall Asia – ostos-/viihdekeskusta. Päivän aikana vaeltelimme yli 600 kauppaa sisältävissä nykyaikaisissa rakennuskomplekseissa, ihailimme meren rannalla auringonlaskua, katseltiin luistelua ja yhtä pop-/rockkonserttia ym.

21_Manila200001

25_IMG_20190314_171721

Nokiaakaan täällä ei ole unohdettu

Luistelua ja ”hiihtämistäkin” täällä harrastettiin lukuisten lasten leikkipuistojen lisäksi:

Kauppakeskuksen vieressä on huvipuisto, alla näkymiä myös muun kaupungin suuntaan:

37_IMG_20190314_173416

Pyöräilykaupunki Manila ei ole, mutta on polkupyöräilijöille sentään oma kahvila

40_IMG_20190314_17584040_Manila20000341_Manila200007Paluumatkalla ajeltiin valtavissa ruuhkissa mm. paikallisella, värikkäällä Jeepney-bussilla.

Juna-aseman ruuhkassa meitä kohdeltiin taas hienosti – meidät ohjattiin jonoon, jossa olivat naiset, vammaiset ja eläkeläiset. Eli pääsimme vaunuun, jossa oli hieman väljempää kuin muissa vaunuissa. Tosin se juna, jolla olimme lähdössä paluumatkalle, meni rikki ja junaa piti vaihtaa heti lähtöasemalla. Kaikki sujui kuitenkin ihan mukavasti. Mutta terveet miehet taisivat joutua odottamaan junaan pääsyä tuntikausia. Kaikkiaan kahden päivän ”konkareina” taisimme selviytyä kaikesta ihan mukavasti.

Viimeisenä Manila-päivänämme jätimme ensin matkalaukut hotellin säilytykseen. Nyt oli tarkoitus vain kävellä Makatin alueella eli hotellimme lähiympäristössä. Kuljimme kaupungin liikekeskusalueella hienojen hotellien ja valtavien kauppakeskusten välillä. Nyt jalkakäytäviäkin oli kiitettävästi tai sitten kuljettiin välillä yläilmoissa talojen välille rakennetuilla käytävillä. Pieniä puistojakin oli ja niissä erilaisia patsaita ym.

Greenbeltin kauppakeskus, niin kuin eilinen SM Asian Mall-keskuskin, koostui useasta suuresta rakennuksesta. Merkittävät merkkiliikkeet olivat hyvin edustettuina. Pikaruokapaikoista ei ollut puutetta.

Kahdessa hotellissakin poikettiin varta vasten; Peninsula-hotellissa huokui vanha siirtomaa-ajan ylimistökulttuuri. Pienen oluen sielläkin rohkesimme juoda (henkilökuntaa eri tarkoituksiin oli runsaasti ja palvelu oli hyvää, laukut läpivalaistiin sisään mentäessä).61_IMG_20190315_12513660_IMG_20190315_133039

63_IMG_20190315_133159

Lähellä tätä hotellia oli  Primea-apartement-hotelli. Tässä hotellissa Armi Kuusela ja Gil Hilario pitivät aikoinaan majapaikkaa. Gilarmi Loungessakin nautittiin pienet virkistykset.64_IMG_20190315_133711

Meidän huomattavasti vaatimattomammassa hotellissakaan ei ollut paljoa valittamista (suihku olisi voinut olla vähän parempi – hintalaatu-suhde oli erittäin hyvä).87_2019-03-15 013

88_2019-03-15 010

Näkymä hotellihuoneestamme

89_IMG_20190315_182510

Polkupyörä täälläkin oli esillä

Taksin hankkiminen ei ollut sujuvaa. Hotellipoika soitti meille ensin Grab-firman (vastaa Suomessa Uberia) taksin ja sen luvattiin tulevan 16 minuutin päästä.90_2019-03-15 023 Runsaan puolen tunnin päästä ei ollut kuulunut autosta mitään ja silloin alettiinkin porukalla hankkimaan taksia kadulta. Tämä näytti aika toivottomalta, koska autojono seisoi välillä pitkät ajat paikallaan tai liikkui hyvin hitaasti. Lopulta auto sitten saatiin napattua hotellineteen. Hintapyyntö kuskilla oli moninkertainen siihen, mitä taksin yleensä piti kustantaa alle kymmenen kilometrin matkalta. Mittaria kuski ei suostunut käyttämään. Tähän 500 peson hintaan (kymmenkunta euroa) oli tyydyttävä ja tunnin päästä olimme kentällä. Kentällä jouduttiin sellaiseen tavaroiden ja passien tarkastusmyllyyn, että emme mielestäni aikaisemmin ole sellaista kokeneet. Laskin, että eriasteisia tarkastuksia oli kaikkiaan kymmenkunta, aikaa meni puolisentoista tuntia. Pieni vastoinkäyminenkin lähes viimeisessä tarkastuksessa kävi, kun minulta otettii pois jatkojohto – sen vieminen koneeseen käsimatkatavaroissa oli laitonta (muualla se oli ennen onnistunut).

Manilasta poislähteminen ei siis sujunut aivan sillä mallilla kuin olin suunnitellut, mutta onneksi olimme varanneet lähtötouhuihin tarpeeksi aikaa. Sydneyn suuri kone oli aivan täynnä. Ajattelimme, että minkälaisella aikataululla mahdamme päästä läpi Australian tiukkaaksi tunnetusta tullista. Mutta Sydneyn päässä kaikki sujuikin todella hienosti. Ilmeisesti Manilassa tehtyjen haastattelujen sekä erilaisten huume- ym. tarkastusten tiedot olivat välittyneet australiaisviranomaisille ja sähköisten passiskannausten jälkeen meidät ohjattiin ilman mitään lisätarkastuksia Australian puolelle. Tätä kirjoitettaessa olemmekin sitten jo risteilylaivalla, siitä myöhemmin lisää muutaman päivän kuluttua.

Syksyn seikkailureissu on menossa

Nostot

Pikapäivitys 21.9 illalla (n. klo 21.20). Aamulla ajettiin ensin Atasgahin tulitemppeliin ja sen jälkeen yli 300 km Shakin kaupunkiin. Hotelleja ei oltu etukäteen varattu lainkaan, mutta kaikille löytyi vähitellen hyvä majoitus. Noin puolet porukasta yöpyy Yaffle Inn Shaki Boutique Hotellissa. Kaupungilta löytyi hyvä ruokapaikka. Aamulla lähtö on jo klo 6.30, koska edessä on pitkä matka. Ensin yli 110 km Azerbaijanin-Georgian rajalle, sitten taas läpi Georgian ja ohi Tbilisin Georgia-Armenia -rajaylitykseen ja sitten Jerevaniin. Matkaa Jerevaniin kertyy Azerbaijanin rajalta vielä ehkä noin 400 km. Tarkkaa ajoreittiä en tiedä, mutta päivästä on tulossa pitkä kaksine rajaylityksineen.

Pikapäivitys 20.9. illalla Bakun Hard Rock  Cafessa. Pieni illallinen tulossa, päivällä syötiin vanhan kaupungin laidalla. Valtavaa kaupunkia on jonkin verran kierretty. Sen keskeytti hankala tilanne hotellissamme, Alba-hotelliin oli tehty päällekkäisvaraus. Sen johdosta porukkamme oltiin häätämästä hotellista, vaikka olimme maksaneet kahdesta yöstä. Kiivaan kahden tunnin neuvottelun jälkeen huonetta odotelleet intialaiset joutuivat hakeutumaan muualle.

Pikapäivitys 19.9 Azerbajanissa: Viime yö oltiin Rustavi-nimisellä paikkakunnalla. Koska edessä on pitkä ajopäivä, niin lähtö tapahtui jo kello 8. Georgian-Azerbaijanin rajalla oltiin jo yhdeksältä. Passeihin lyötiin jälleen leimoja, Azerbaijan-tullin läpi kannettiin ja läpivalaistiin kaikki tavarat. Aikaa meni tähän vaiheeseen noin tunti. Kolme varttia odotettiin vielä ajoneuvon papereiden ja tiemaksujen selvittämistä. Ensimmäinen pysähdyspaikka, jossa saatiin vaihdettua rahaa ja hankittua aikaavievän prosessin kautta sim-kortit puhelimiin, oli Gujanissa n. klo 14-15. Syömään ei oikein ehditty, mutta nyt netti toimii jotenkuten. Vielä on ajettavana Bakuun noin 300 km. Lämpöä ulkona päivällä yli 30 astetta.

Pikapäivitys 18.9. Gorista jonkun Stalin-nimisen ukon synnyinkaupungista. Jos naama ei ole aikaisemmin tullut tutuksi, niin nyt viimeistään, hänen museossakin käytiin. Viime ilta ja yö vietettiin Kutaisissa. Ensi yöksi majoitutaan mahdollisimman lähellä Azerbaijanin rajaa, katsotaan mihin asti kuski viitsii ajaa. Päivä on jälleen mukavan lämmin ja aurinkoinen. Eilinen olikin pääasiassa sadepäivä.

Pikapäivitys 17.9 klo 00.20: On vietetty yllättävän mielenkiintoinen päivä Georgian Mestiassa. Käynti parin kilomertin korkeudella vuorilla, tutustmiset kylän hyviin ruokailu- ym. anniskelupaikkoihin sekä vietot hienojen  ystävien seurassa ”pilasivat” taas sen, että blogijutun tekeminen jäi täysin tekemättä. Aamulla jatketaan matkaa alas mutkaisia vuoristoteitä, osittain sitä samaa reittiä pitkin mitä tänne tultiin. Matkan määränpäänä parin päivän takaisen suunnitelman mukaan olisi Gorin kaupunki. Monen meidän arvioidemme mukaan tämä määränpää on ehkä liian pitkän ajomatkan päässä, syynä tähän arvioon ovat mm. mutkaiset, kapeat, osittain kuoppaiset ja kapeat vuoristotiet. Matkan varrella on hyvin mielenkiintoinen Kutasin kaupunki, ehkä yövytään seuraava yö siellä?? Mutta siitä lisää ainakin seuraavassa pikapäiviyksessä.

Pikapäivitys 16.9. n. klo 01.15 (Georgian aikaa): Tapahtunut viime päivityksen jälkeen: Batumissa julkaisin illalla jutun laivamatkasta. Sen jälkeen yöllä tutkailtiin yöllistä Batumia, tuli mukava lauantaiyö. Aamuyöstä ilmanala jonkunverran muuttui ukkosineen, tänään 15.9 on ollut hieman viileämpi päivä kuin edelliset. Batumista suunnattiin kohti koillista vuoristoon. Noin puolentoista kilometrin korkeuteen Mestian pieneen, vanhaan georgialaiseen kaupunkiin. Iltakävely on suoritettu. Maisemat olivat mahtavat, valitettavasti loppumatka jyrkimpine nousuineen jouduttiin kulkemaan pimeässä. Ylihuomenna palataan osittain samaa reittiä takaisin. Seuraavan blogijutun pyrin tekemään maanantain aikana. Katsotaan kuinka paljon Mestian nähtävyydet ja viihdykkeet sekä muiden matkalaisten hieno seura vetää puoleensa.

Pikapäivitys Suomeen 14.9.2019 klo 21.30 paikallista aikaa: Kahden vuorokauden vähän erikoinen laivamatka on ohi ja olemme juuri majoittuneet Georgian Batumiin. Kohta lähdettäneen vähän katsastelemaan hotellin lähiympäristöä. Lähinnä laivamatkaa kuvaava blogijuttu on lähes valmis, mutta sen julkaiseminen jää tuon iltakävelyn jälkeiseen aikaan.

Pikapäivitys 12.9 klo 8.45: Kohta astutaan taas bussiin ja ajetaan laivasatamaan. Laivan pitäisi lähteä puolelta päivin Georgian Batumiin. Laivalla olemme 50 tuntia ja siellä ei ole nettiä. Äsken julkaisin jutun Odessa-osuudesta.

Pikapäivitys 10.9 klo 00.30. Odessaan on majoituttu parin mielenkiintoisen vaiheen jälkeen (näistä kerrotaan blogeissa varmaan myöhemmin lisää). Ruokailussa ja kaupassa on käyty, osa jatkanee vielä kaupungin yötarjontaan tutustumisessa. Äsken täydensin aamulla julkaistun blogijutun. Moldova-juttua olen jo pitkälle koostanut, mutta jutun varsinaisen tekeminen jää huomiselle (ei kun tälle päivälle, vuorokausikin ehti vaihtua – onko nyt tiistai?). Kello 10: Moldova-juttu on nyt julkaistu.

Pikapäivitys 9.9 n. klo 15.45. Hetki sitten saavuimme Moldovasta Ukrainan puolelle. Rajasta päästiin läpi noin tunnissa! Odessaan on ajomatkaa enää noin 50 km.

Pikapäivitys 9.9 aamulla. Kaksi päivää on nyt vietetty Moldovassa ja matka jatkuu nyt kohti Ukrainan Odessaa. Eilen ja tänään olen julkaissut kaksi juttua Ukrainasta.

Pikapäivitys 8.9. klo 03.10 sunnuntaiaamuyöstä. Moldovan Kisineviin (tai Chisinauhun) saavuimme noin klo 22 illalla. Tällä kertaa porukka jakautui ensimmäisen kerran useaan eri hotelliin.

Pikapäivitys 6.9 klo 23.45: Ukrainan Chernivtsissä olemme vihdoin päässeet ”rauhoittumaan” hotellihuoneeseen. Hotellin tienoille tultiin vähän ennen klo 19, auto etsi sen jälkeen vähän aikaa parkkipaikkaa.

 

Pikapäivitys 6.9 klo 00.02: On vietetty aurinkoinen ja lämmin (osittain melko kuumakin) päivä (5.9) Ukrainan Lvivissä.

Pikapäivitys 5.9 klo 0.30 Ukrainan (ja Suomen) aikaa. On majoituttu Ukrainan Lviviin. Rajan ylitys oli jonkinlainen kokemus, ei tosin kovin mukava lajissaan. Salon seudun lehdetkin ovat kiinnostuneet Pikavuororeissusta, yksi juttu löytyy tästä osoitteesta: http://www.salonjokilaakso.net/seikkailumatka-pikavuorolla-kaukasiaan/. Jutussa on tosin mm. nimivirheitä, korjasin ne jutun kommenttiosaan.

Pikapäivitys 4.9 puoleltapäivin. Keskellä yötä julkaisin  Baltia 2:sen keskeneräisen version, nyt aamupäivällä täydensin jutun, mm. paljon kuvia tuli lisää.

Pikapäivitys 3.9. aamulla klo 8.20 Liettuan Kaunasissa eli tänne asti ehdittiin tavoitteen mukaisesti. Ibis-hotelliin kirjauduimme illalla klo 23.50. Aamu otetaan rauhallisesti, ehkä kävelemme hiukan kaupungilla. Kaunas on meille tuttu kolmelta aikaisemmalta käynniltämme. Kohti Puolaa lähdetään klo 12.

Pikapäivitys maanantaina 2.9. klo 17.15. Daugavpilsiin matkaa n. 40 km. Pari tuntia sitten julkaisin ensimmäisen varsinaisen blogijutun, löytyy alempaa, näiden pikapäivitysten ja pysyvän nostotekstin jälkeen.

Pikapäivitys 1.9.19 klo 12: Pikavuoro lähti juuri Tallinnasta kohti Mustaamereä. Eilen kotona iltapäivällä hälytykset ja valvontakamerat ensin päälle, sitten omalla autolla Saloon (Vaskiolle Merjan äidin kotiin), lyhyet yöunet ja herätys klo 4.30. Linja-autoon astuttiin ennen klo kuutta. Laiva lähti Helsingistä klo 9.

Pikapäivitys 28.8.19: Ennen pian alkavaa seuraavaa Pikavuoro-matkaamme ehdin  vielä julkaisemaan kaksi videota edellisestä pitkästä linja-autoreissustamme eli videoita Bangkok-reissun Kiina-osuudesta: Kiina 2: Ganzun maakunta 26.11-1.12 ja Kiina3: Tiibet 1.12-6.12. Ganzun osuus on mielestäni aika mielenkiintoinen ja ehdin sen tekemään paremmin. Videoiden Youtube-osoitteet: https://www.youtube.com/watch?v=n7J-WFLXdC8 ja https://www.youtube.com/watch?v=9-_uOJJJMgQ. Aikaisempi videoluettelo löytyy myös tästä blogipäivityksestä: https://wordpress.com/post/hannujamerja.wordpress.com/11737.

 

2.7.2019. Vuodenvaihteen ja kevään pitkät Aasian, Australian ja Tyynenmeren reissut ovat nyt ohitse ja ne on pitkälti myös raportoitu täällä blogissa. Nyt on taas aika uusia tämä pysyvä etusivun nostoteksti.

Noista Aasian/Oseanian seikkailuista löytyy useita juttua ja linkkejä myös videoihin. Lukemisen ja kuvien katselut voi aloittaa esim. seuraavista linkeistä tai klikkaamalla oheisia kategorioita.

https://hannujamerja.wordpress.com/category/2019-kevat-etelaisen-tyynen-meren-rantamilla/

https://hannujamerja.wordpress.com/category/2018-pikavuoro-bangkokiin/

https://hannujamerja.wordpress.com/category/2018-pikavuoro-bangkokiin/page/5/