Pikavuoro Kaukasiaan. Armenia 2

Armeniaan saavuimme 22.9 illalla ja maasta poistuimme 25.9. Yövyimme Armeniassa siis kolme yötä, näistä kaksi Jerevanissa. Jerevanin osuudesta julkaisin jo oman jutun.

22.9 alkuperäisenä tavoitteenamme oli Armenian pääkaupunki Jerevan, tämä tavoite jäi vielä noin 150 kilometrin päähän. Rajojen ylitykseen meni muutama tunti aikaa. Pidimme yöllistä ajelua Georgian-Armenian rajaylityksen jälkeen aikamoisena seikkailuna, kun Jani ajeli Azerbaijanin ja Armenian rajan tuntumassa vuoristoisia, kapeita, osittain hyvin huonoja teitä pimeässä. Samalla yritettiin etsiä majapaikkaa melko harvaanasutulta alueelta, koska Janin ajoaika oli loppumassa. Ajelimme tiellä, jossa yhdessä kohtaa oli Azerbaijanin raja lähellä kumpaakin puolta tietä. Tiedossa oli, että Ijevan-niminen kaupunki voisi olla mukava kohde. Lopulta sinne sitten päästiinkin.

Seikkailu olikin ollut vielä suurempi kuin kuvittelimme: Vasta Jerevanissa tuli katsottua ulkoministeriön matkustustiedotetta Armeniaan. Se oli päivitetty alle kuukausi sitten ja siinä erityisesti varoitettiin levottomuusriskien takia liikkumasta sillä alueella, jossa me nyt kuljimme ja majoituimme. Armenian sisällä on pari kiistanalaista Azerbaijanin aluetta ja Vuoristo-Karabach ei ollut myöskään kovin kaukana. Onneksemme emme kohdanneet mitään asemiehiä.

Majapaikkaa etsittäessä vuoristoisella alueella piti aika tarkkaan pyrkiä ennakoimaan millainen tie majoitukseen johtaa. Useampikin henkilö kävi tutkimassa tietä Ijevanin B&B Kamar’iin. Ajamista sinne epäiltiin kovasti, mutta kun isäntä tuli paikalle, hän vakuutti ajomahdollisuudesta ja näytti kuvankin, että pihassa on käynyt linja-auto. Pikkuhiljaa Jani sitten kuljetti Mörön ylös rinteitä. Aamulla hän tosin mietti, että miten ihmeessä hän on auton tänne saanut. Janin ajotaidoilla ei tunnu olevan mitään rajaa.10_Armenia1_1900004u

11_Armenia1_1900003

Näkymä aamulla majoituksestamme.

Majoituksen pihalta poistuminen olikin sitten melkoinen operaatio, siinä tarvittiin aika lailla suunnittelua, apuvälineitä ja apumiehiä:12_Armenia1_190000712_Armenia1_190000812_IMG_20190923_10020714_IMG_0701

13_IMG_0710

Alaspäin lähdettiin peruuttamalla, mutta puolimatkassa auti oli käännettävä. Käännöspaikalla piti nostella naapurin pyykkejä sivuun.

16_Armenia1_1900011

Ajamista piti ohjailla vielä siinä vaiheessa, kun oltiin jo melkein kylän päätiellä.

17_IMG_0724

Ijevanin yössä oli jouduttu käyttämään myös kylän lääkintäpalveluja, kun yksi matkaajistamme oli murtanut nilkkansa Georgian puolella.

19_IMG_0743

Noin 70 kilometrin ajon jälkeen ehdimme poikkeamaan yhdelle nähtävyydellekin. Lähellä rajaa on suuri Sevan järvi ja luonnonpuisto. Sevanakin niemellä on mäellä myös kappeli, jonne vain osa porukasta kiipesi, kun kiire kuitenkin oli.

23_20190923_125655

Pääsin mukaan Eijan ottamaan selfiehen

Kun Jerevanissa oli oltu kaksi yötä, jouduimme palaamaan matkalla Georgiaan osittain samaa tietä. Nyt ehdimme poikkeamaan Dilijanin kansallispuistossa olevaan Haghartsin vanhaan luostariin. Luostarikompleksi on rakennettu 900-1200 -luvuilla, alueella on kolme kirkkoa.

Maisemat olivat jälleen koko päivän komeita.84_Armenia3_1900009

84_IMG_0885

Taukopaikalla pestiin välillä autoakin. Olikohan Eija käsittänyt tämän pesuvälineen käytön aivan oikein?

 

Tämän päivän osuudella Armenian tiet olivat aluksi yllättävänä hyvät, mutta kyllä ne sitten taas pian muuttuivat, kun ajettiin läpi Debed-kanjonien läpi. Tosin tien rakennus- ja parannustöitä oli aika monessa kohtaa meneillään.

88_Armenia3_1900014

89_Armenia3_1900019

Kun auringon alkaessa olemaan jo melko alhaalla, päätettiin vielä mennä katsomaan yhtä luostaria ja museota ylös vuorille. Sanahinin kylää näkyy taustalla mäellä. Sinne pääsemiseksi oli jälleen ajettava melkoista serpentiinitietä

89_Armenia3_190001789_Armenia3_190003091_Armenia3_190002191_Armenia3_190002290_Armenia3_1900029

92_Armenia3_1900028

Migin keksijän Artyom Mikojanin museo oli kiinni. Muutama porukastamme kiipesi vielä korkeammalle 900-luvulta peräisin olevaa luostaria katsomaan.

94_Armenia3_1900032

Alueella oli paljon jo rapistunutta neuvostoaikaista rakennuskantaa

95_Armenia3_1900033

Tie oli jälleen paikoin tällaista.

99_Armenia3_1900035

Georgian Tbilisiin saavuttiin myöhään illalla. Tbilisistä ja muusta Georgiasta juttuja joskus myöhemmin.

Pikavuoro Kaukasiaan. Armenia 1: Jerevan

Armenian Jerevaniin bussimme saapui Georgiasta melkein pitkin Azerbaijanin ja Armenian rajaa maanantaina 23.9. Ennen Jerevania oltiin yövytty Ijevanissa, siitä ja Armenia-osuuden lopusta kerron lisää seuraavassa jutussa.

Jerevanissa osa porukasta majoittui hotelliin nimeltä Konyak (Konjakki). Hotelli ja huone oli aivan tyydyttävä (ainakin halpa hinta huomioiden).

27_Armenia6_190000_1

Hotellimme Konyak on kolmesta taustalla olevasta tornitalossa tuo oikeanpuoleisin. Hotellilta oli matkaa keskustan Tasavallan aukiolle vajaa kaksi kilometriä eli olimme hieman syrjässä – se myös näkyi ympäristöstä.

Saavuimme Jerevanin hotelliin jo noin kello 14, osa porukasta oli uima-altaan reunalla tai uima-altaassa jo 10-20 minuutin kuluttua sisäänkirjautumisesta.30_Armenia1_1900017Hotellin aamiaishuone ja ravintola oli katolla. Ravintolalla oli mielenkiintoinen, osittain hyvin pelottava ulkotasanne. Alla kuvassa mm. uima-allas kuvattuna suoraan alaspäin.

Näkymiä kaupungille ja Turkin puolella olevalle Ararat-vuorelle:31_Armenia4_190000331_Armenia4_1900004

Koska kävelymatkaa ydinkeskustaan oli pari kilometriä ja majoituksemme oli melko lähellä (puoli kilometriä) metroasemaa, käytimme keskustaan liikkumisessa metroa (paitsi lähtöaamuna piti ottaa ainoan kerran taksikyyti päästäksemme bussille). Toisena Jerevan-iltanamme saavuimme lähiasemallemme vihoviimeisellä metrovuorolla klo 23 jälkeen.

39_2019-09-24 014

Ensimmäisen kerran metroasemalle saapuessamme meni hetkeksi sormi suuhun; kumpaan suuntaan meidän pitikään lähteä!

40_Armenia1_1900018

Ensimmäisenä iltana ruokailimme Olutakatemiassa (Beer Academy, tämä on kait Armenian ainoa pikkupanimo). Oluen lisäksi ruokakin oli yllättävän hyvää.

Seuraavana päivänä minä ja Merja lähdimme kahdestaan nähtävyyspäiväkävelylle, ensin suuntasimme matkamme metrolla Tasavallan aukiolle (Republic Square). Bussimme oli löytänyt hyvän parkkipaikan sieltä. Osa porukastammekin yöpyi lähellä aukiota.45_Armenia2_1900002

Keskusaukion läheltä alkoi kaupungin kävelykatu, jossa oli maanantai-iltanakin varsin vilkasta.77_IMG_20190923_200226Kävelykatu johti Ooppera-aukiolle, jossa on Khatchaturianille omistettu konsertti-/oopperatalo.48_Armenia2_190000648_Armenia2_1900007Ooppera-aukiota lähellä oleva puisto on ns. Cascades-patsaspuisto (suomen kielellä löytyvä nimi, englantilaisittain alueella on Cafesjian Center for the Arts). Puistossa on runsaasti erilaisia patsaita, veistoksia, taideteoksia yms., mutta vielä enemmän niitä on sisätiloissa. Puiston jälkeen on portaat, joissa sanotaan olevan askelmia lähes 600. Sisätiloissa on liukuportaat, joilla pääse eri tasanteille helpommin. Jerevanin 30 asteen helteessä me suosimme tätä vaihtoehtoa.50_IMG_20190924_15070251_IMG_0823

52_IMG_0860

Taidekeskuksen jälkeen pääsi jatkamaan kiipeilyä vielä lisää lähes kolmensadan askeleen verran – enää ei ollut liukuportaita. Sieltä olivat parhaimmat näköalat kaupungille ja Ararat-vuorelle.54_Armenia2_1900013IMG_20190924_153654Huipulla oli joku neuvostoaikainen monumentti, tärkeämpää kuitenkin oli se, että sieltä näki armenialaisen symbolipatsaan eli Äiti Armenian:54_Armenia2_19000154_255_IMG_084455_IMG_20190924_155357Tässä pari muuta bongattua nähtävyyttä:

Illaksi Ilkka ja Leena olivat kutsuneet meidät pieniin ”kotibileisiin” ennenkuin menemme heidän ”takapihallaan” olevalle Tasavallan aukiolle ja siellä esitettävään Tanssivat suihkulähteet -performanssiin.62_Armenia4_1900006

62_2019-09-24 028

Tässä osa suihkulähdekatsomoamme

Kuvat eivät anna oikein minkäänlaista käsitystä tällaisesta musikaalisesta ja visuaalisesti monipuolisesta esityksestä, mutta tässä nyt on kuitenkin muutama kuva. Yhdeksältä alkavan esityksen piti ennakkotietojen mukaan kestää parikymmentä minuuttia, mutta se keski yli kello kymmenen ja oli kuulemma alkanutkin paljon aikaisemmin siitä kun me saavuimme. Meidän kunniaksemme oli kait päätetty esittää performanssin koko repertuaari kerrallaan?!

Ensimmäisenä Jerevan-iltana porukkamme kokoontui kukin omilta tahoiltaan melkein yhteisestä sopimuksesta Loft Room-terassille:77_IMG_20190923_212641Merja ja minä olimme aikaisemmin päivällä käyneet syömässä perinteisessä jerevalainessa ravintolassa. Rakennuksessa oli jonkinlainen ruokakulttuurin akatemia. Sisääntulon vieressä valmistettiin paikallista leipää.

76_Armenia2_1900017

Täällä on autoille kehitetty (?) uusia käyttötarkoituksia:

78_IMG_20190923_200713

Tässä ei ole kyse peräkonttikirppiksestä vaan ”koko auton kirppiksestä”?

78_IMG_20190924_124528

Jerevanin keskusta on hyvin siisti ja roskiksia löytyy runsaasti. Vähän syrjemmällä täytyy kait sitten käyttää autoakin roskiksena?

70_IMG_0880

Tässä auto toimii parhaimmassa käyttötarkoituksessa; suomalaiset pikavuorolaiset pakkautumassa Jerevanin keskustan Tasavallan aukiolla autoon jatkamaan seikkaillullista matkaansa.

Pikavuoro Kaukasiaan -pikapäivitykset – kooste

Tähän blogijuttuun olen koonnut Pikavuoro Kaukasiaan -matkalla tehdyt pikapäivitysjutut. Lisään tähän loppuun vähitellen niitä postauksia (uusimmat jutun lopussa), jotka olen poistanut tällä hetkellä olevasta pysyvästä etusivun nostosta. Ne, jotka ovat seuranneet matkamme kulkua, ovat varmaan lukeneet nämä. Niiden, jotka eivät ole seuranneet seikkailuamme, ei tarvitse näitä lukeakaan, vaan he voivat katsella varsinaisia juttuja. Tietenkin näistä voi saada yleissilmäyksen koko reissustamme. Enemmän tämä postaus on kuitenkin oma muistinvirkistäjä myöhemmiksi ajoiksi esim., kun teen videokoosteita.Varsinaisten juttujen osoitteet liitän tämän jutun pikapäivitysten yhteyteen.

Pikapäivitys 28.8.19: Ennen pian alkavaa seuraavaa Pikavuoro-matkaamme ehdin  vielä julkaisemaan kaksi videota edellisestä pitkästä linja-autoreissustamme eli videoita Bangkok-reissun Kiina-osuudesta: Kiina 2: Ganzun maakunta 26.11-1.12 ja Kiina3: Tiibet 1.12-6.12. Ganzun osuus on mielestäni aika mielenkiintoinen ja ehdin sen tekemään paremmin. Videoiden Youtube-osoitteet: https://www.youtube.com/watch?v=n7J-WFLXdC8 ja https://www.youtube.com/watch?v=9-_uOJJJMgQ. Aikaisempi videoluettelo löytyy myös tästä blogipäivityksestä: https://wordpress.com/post/hannujamerja.wordpress.com/11737.

2.7.2019. Vuodenvaihteen ja kevään pitkät Aasian, Australian ja Tyynenmeren reissut ovat nyt ohitse ja ne on pitkälti myös raportoitu täällä blogissa. Nyt on taas aika uusia tämä pysyvä etusivun nostoteksti. Noista Aasian/Oseanian seikkailuista löytyy useita juttua ja linkkejä myös videoihin.

Pikapäivitys 1.9.19 klo 12: Pikavuoro lähti juuri Tallinnasta kohti Mustaamereä. Eilen kotona iltapäivällä hälytykset ja valvontakamerat ensin päälle, sitten omalla autolla Saloon (Vaskiolle Merjan äidin kotiin), lyhyet yöunet ja herätys klo 4.30. Linja-autoon astuttiin ennen klo kuutta. Laiva lehti Helsingistä klo 9.

https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/02/kaukasus-matka-alkaa-baltian-lapiajolla/

Pikapäivitys maanantaina 2.9. klo 17.15. Daugavpilsiin matkaa n. 40 km. Aamulla oli tavoitteena, että ensi yö yövytään Kaunasissa, mutta voi olla että sinne asti ei päästä?? Pari tuntia sitten julkaisin ensimmäisen varsinaisen blogijutun, löytyy alempaa, näiden pikapäivitysten ja pysyvän nostotekstin jälkeen. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/04/linja-automatkalla-kaukasiaan-baltian-lapi-puolaan-baltia-osa-2/

Pikapäivitys 5.9 klo 0.30 Ukrainan (ja Suomen) aikaa. On majoituttu Ukrainan Lviviin ja vähän on tehty jo muutakin eräässä toisessa kämpässä. Rajan ylitys oli jonkinlainen kokemus, ei tosin kovin mukava lajissaan. Tästä lisää ehkä huomenna. Salon seudun lehdetkin ovat kiinnostuneet Pikavuororeissusta, yksi juttu löytyy tästä osoitteesta: http://www.salonjokilaakso.net/seikkailumatka-pikavuorolla-kaukasiaan/. Jutussa on tosin mm. nimivirheitä, korjasin ne jutun kommenttiosaan. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/06/puolasta-ukrainaan-vahan-hankalemman-raja-aseman-kautta/

Pikapäivitys 6.9 klo 00.02: On vietetty aurinkoinen ja lämmin (osittain melko kuumakin) päivä Ukrainan Lvivissä. Minä ja Merja teimme kaksikin reissua kaupungin keskustaan, pääosin julkisia kulkuneuvoja käyttäen. Argo-hotellimme sijaitsee useamman kilometrin (n. 4 km?) päässä vanhasta kaupunginosasta. Merkittävä osa nähtävyyksistä ollaan bongattu, sim-kortit tuleville nettiyhteyksille on hankittu jne. Ilta sen jälkeen meni erittäin viihtyisästi yhden matkalaisemme yli seitsemänkymppisiä juhlia viettäen (ja antimia nautiskellen). Viimeisistä Puolan kokemuksista ja rajan ylityksistä minulla oli tekstit jo melkein valmiina, mutta kuvat oli valitsematta ja nettiin lataamatta. Ilta kului rattoisasti hienojen matkaseuralaisten kanssa ulkona terassilla. Aamulla pitää jatkaa matkaa melko aikaisin. Yritän saada julkaistua juttuja, ehkä jopa kaksikin päivitystä tämän perjantaipäivän aikana. Bussissa on kuitenkin koko ajan erityistä huomion vangitsevaa tunnelmaa, joten saa nähdä, että miten tässä asiassa onnistun. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/08/kaksi-paivaa-lviv-unescokohteessa/

Pikapäivitys 6.9 klo 23.45: Ukrainan Chernivtsissä olemme vihdoin päässeet ”rauhoittumaan” hotellihuoneeseen. Hotellin tienoille tultiin vähän ennen klo 19, auto etsi sen jälkeen vähän aikaa parkkipaikkaa. Hotelli Tourist Chernivtsi ei ole niitä maailman (eikä varmaan kaupunginkaan) hienoimpia (n. 20 euroa/huone), mutta nukkumaan täällä pystyy hienosti. Näin varsinkin sen jälkeen, kun runsaan illallisen jälkeen läheisestä tasokkaasta ravintolasta vielä ”eksyimme väärään” kämppään ”jälkiruoille”. Lukija ymmärtänee, että tässä vaiheessa blogin kirjoittaminen olisi vähän turhan työlästä (näppäilyvirheitä tulisi tavallista enempää). Kuvien lataaminenkin blogiin on ollut hidasta.

Päivä on ollut hieno. Vajaan 300 kilometin matkalla on pysähdytty pari kertaa, on ruokailtu Ivano-Frankivskissä ym. Ennen ensimmäistä taukoa ehdin julkaista jutun siitä, miten Puolasta tultiin Ukrainaan (löytyy alempaa). Lviv-juttu ja tämän päivän reissun raportointi jää ainakin huomiseen. Huomennakin on mielenkiintoinen päivä, kun siirrymme Ukrainasta Moldoviaan, jossa ollaan kaksi yötä taas ennen paluuta Ukrainaan (Odessaan). Tullimuodollisuuksien kestosta ei ole tietoa. Ehkä siinä vaiheessa, kun maisematkaan ei paljoa vaihdu voin taas tehdä uuden blogijutun. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/09/kolmas-paiva-ukrainassa/

Pikapäivitys 8.9. klo 03.10 sunnuntaiaamuyöstä. Moldovan Kisineviin (tai Chisinauhun) saavuimme noin klo 22 illalla. Tällä kertaa porukka jakautui ensimmäisen kerran useaan eri hotelliin. Melkein välittömästi saavuttuamme hotelliin, saimme vieraita kahdesta uudesta (ennestään hyvin tutusta) matkalaisesta, jotka olivat saapuneet kaupunkiin jo edellisenä päivänä. Meidän kanssa samassa hotellissa (Hotel Florence) asui kolme muuta ja lähistöllä myös muita. Nämä uudet matkalaiset halusivat heti lähteä oppaiksi Kisinevin lauantai-illan rientoihin. Lopulta meitä oli koossa toistakymmentä pikavuorolaista. Vaikka edelliset illat ja yöt jonkun verran rasittivat, niin takaisin hotelliin saavuimme vasta hetki sitten eli nyt välittömästi nukkumaan… https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/10/pikavuoro-lapi-moldovan/

Pikapäivitys 9.9 n. klo 15.45. Hetki sitten saavuimme Moldovasta Ukrainan puolelle. Rajasta päästiin läpi noin tunnissa! Odessaan on ajomatkaa enää noin 50 km.

Pikapäivitys 10.9 klo 00.30. Odessaan on majoituttu parin mielenkiintoisen vaiheen jälkeen (näistä kerrotaan blogeissa varmaan myöhemmin lisää). Ruokailussa ja kaupassa on käyty, osa jatkanee vielä kaupungin yötarjontaan tutustumisessa. Äsken täydensin aamulla julkaistun blogijutun. Moldova-juttua olen jo pitkälle koostanut, mutta jutun varsinaisen tekeminen jää huomiselle (ei kun tälle päivälle, vuorokausikin ehti vaihtua – onko nyt tiistai?). Kello 10: Moldova-juttu on nyt julkaistu. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/12/oi-odessa-sa-helmi-mustanmeren/

Pikapäivitys 12.9 klo 8.45: Kohta astutaan taas bussiin ja ajetaan laivasatamaan. Laivan pitäisi lähteä puolelta päivin Georgian Batumiin. Laivalla olemme 50 tuntia ja siellä ei ole nettiä. Äsken julkaisin jutun Odessa-osuudesta.

Pikapäivitys Suomeen 14.9.2019 klo 21.30 paikallista aikaa: Kahden vuorokauden vähän erikoinen laivamatka on ohi ja olemme juuri majoittuneet Georgian Batumiin. Kohta lähdettäneen vähän katsastelemaan hotellin lähiympäristöä. Lähinnä laivamatkaa kuvaava blogijuttu on lähes valmis, mutta sen julkaiseminen jää tuon iltakävelyn jälkeiseen aikaan. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/14/mustan-meren-ylitse-kaukaasiaan/

Pikapäivitys 16.9. n. klo 01.15 (Georgian aikaa): Tapahtunut viime päivityksen jälkeen: Batumissa julkaisin illalla jutun laivamatkasta. Sen jälkeen yöllä tutkailtiin yöllistä Batumia, tuli mukava lauantaiyö. Aamuyöstä ilmanala jonkunverran muuttui ukkosineen, tänään 15.9 on ollut hieman viileämpi päivä kuin edelliset. Batumista suunnattiin kohti koillista vuoristoon. Noin puolentoista kilometrin korkeuteen Mestian pieneen, vanhaan georgialaiseen kaupunkiin. Iltakävely on suoritettu. Maisemat olivat mahtavat, valitettavasti loppumatka jyrkimpine nousuineen jouduttiin kulkemaan pimeässä. Ylihuomenna palataan osittain samaa reittiä takaisin. Seuraavan blogijutun pyrin tekemään maanantain aikana. Katsotaan kuinka paljon Mestian nähtävyydet ja viihdykkeet sekä muiden matkalaisten hieno seura vetää puoleensa. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/17/georgian-batumissa/

Pikapäivitys 17.9 klo 00.20: On vietetty yllättävän mielenkiintoinen päivä Georgian Mestiassa. Käynti parin kilomertin korkeudella vuorilla, tutustmiset kylän hyviin ruokailu- ym. anniskelupaikkoihin sekä vietot hienojen  ystävien seurassa ”pilasivat” taas sen, että blogijutun tekeminen jäi täysin tekemättä. Aamulla jatketaan matkaa alas mutkaisia vuoristoteitä, osittain sitä samaa reittiä pitkin mitä tänne tultiin. Matkan määränpäänä parin päivän takaisen suunnitelman mukaan olisi Goran kaupunki. Monen meidän arvioidemme mukaan tämä määränpää on ehkä liian pitkän ajomatkan päässä, syynä tähän arvioon ovat mm. mutkaiset, kapeat, osittain kuoppaiset ja kapeat vuoristotiet. Matkan varrella on hyvin mielenkiintoinen Kutasin kaupunki, ehkä yövytään seuraava yö siellä?? Mutta siitä lisää ainakin seuraavassa pikapäiviyksessä. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/24/georgian-vuoristoteilla/ ja

https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/19/mestiassa-georgian-kaukasuksella/

Pikapäivitys 18.9. Gorista jonkun Stalin-nimisen ukon synnyinkaupungista. Jos naama ei ole aikaisemmin tullut tutuksi, niin nyt viimeistään, hänen museossakin käytiin. Viime ilta ja yö vietettiin Kutaisissa. Ensi yöksi majoitutaan mahdollisimman lähellä Azerbaizanin rajaa, katsotaan mihin asti kuski viitsii ajaa. Päivä on jälleen mukavan lämmin ja aurinkoinen. Eilinen olikin pääasiassa sadepäivä.

Pikapäivitys 19.9 Azerbajanissa: Viime yö oltiin Rustavi-nimisellä paikkakunnalla. Koska edessä on pitkä ajopäivä, niin lähtö tapahtui jo kello 8. Georgian-Azerbaijanin rajalla oltiin jo yhdeksältä. Passeihin lyötiin jälleen leimoja, Azerbaijan-tullin läpi kannettiin ja läpivalaistiin kaikki tavarat. Aikaa meni tähän vaiheeseen noin tunti. Kolme varttia odotettiin vielä ajoneuvon papereiden ja tiemaksujen selvittämistä. Ensimmäinen pysähdyspaikka, jossa saatiin vaihdettua rahaa ja hankittua aikaavievän prosessin kautta sim-kortit puhelimiin, oli Gujanissa n. klo 14-15. Syömään ei oikein ehditty, mutta nyt netti toimii jotenkuten. Vielä on ajettavana Bakuun noin 300 km. Lämpöä ulkona päivällä yli 30 astetta.

Pikapäivitys 20.9. illalla Bakun Hard Rock  Cafessa. Pieni illallinen tulossa, päivällä syötiin vanhan kaupungin laidalla. Valtavaa kaupunkia on jonkin verran kierretty. Sen keskeytti hankala tilanne hotellissamme, Alba-hotelliin oli tehty päällekkäisvaraus. Sen johdosta porukkamme oltiin häätämästä hotellista, vaikka olimme maksaneet kahdesta yöstä. Kiivaan kahden tunnin neuvottelun jälkeen huonetta odotelleet intialaiset joutuivat hakeutumaan muualle. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/26/baku-ja-muuta-azerbajania/

Pikapäivitys 21.9 illalla (n. klo 21.20). Aamulla ajettiin ensin Atasgahin tulitemppeliin ja sen jälkeen yli 300 km Shakin kaupunkiin. Hotelleja ei oltu etukäteen varattu lainkaan, mutta kaikille löytyi vähitellen hyvä majoitus. Noin puolet porukasta yöpyy Yaffle Inn Shaki Boutique Hotellissa. Kaupungilta löytyi hyvä ruokapaikka. Aamulla lähtö on jo klo 6.30, koska edessä on pitkä matka. Ensin yli 110 km Azerbaijanin-Georgian rajalle, sitten taas läpi Georgian ja ohi Tbilisin Georgia-Armenia -rajaylitykseen ja sitten Jerevaniin. Matkaa Jerevaniin kertyy Azerbaijanin rajalta vielä ehkä noin 400 km. Tarkkaa ajoreittiä en tiedä, mutta päivästä on tulossa pitkä kaksine rajaylityksineen.

Pikapäivitys 23.9 klo 00.40. Erilaisten, ei välttämättä aivan mukavien, vaiheitten jälkeen ollaan majoituttu Armenian itäosassa Ijevan-nimisessä pikkukaupungissa. Päivän kohokohta oli viinitilalla vierailu Georgiassa. Viinien ja muidenkin juomien maistelutarjoilu oli runsaskätistä. Päälle syötiin makoisa lounas/päivällinen. Päivän päätavoite Jerevan jäi vielä aika pitkän matkan päähän. Rajojen ylitykseen meni muutama tunti aikaa ja Armenian puolella meillä ei ollut nettiäkään käytössä kuin vasta täällä Kamar-hotellissa. Ja nyt pitää alkaa nukkua….

Pikapäivitys 23.9 klo 23 Armenian Jerevanissa: On tutustuttu Jerevanin iltapäivä-/iltaravintolaelämään sekä vähän muuhunkin, on mm. ajeltu metrolla. Maanantai-ilta näyttää Jerevanissa olevan tosi vilkas ja tunnelma on mukava. Hotellissa toimii netti, mutta paikallista sim-korttia ei olla vielä hankittu, joten pitkään on oltu nettipimennossakin. Jerevanissa ollaan kaksi yötä. Huomenna tutustutaan enemmän nähtävyyksiin. Toivottavasti joku muukin kuin pikapäivitysjuttu vielä tulee esim. huomenna julkaistua.  https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/29/pikavuoro-kaukasiaan-armenia-1-jerevan/

Pikapäivitys 24.9-25.9 keskiyöllä: Tehdäänpä nyt vähän kuvallisempi pikapäivitysjuttu (kuvat eivät mukana tässä koosteessa), koska nuo varsinaiset blogijutut tulevat minulta kovin viiveellä (yksi tänä aamuna). Vaikka minä ja Merja päästiin liikkeelle vasta puolenpäivän aikaan, niin ehdittiin sitä tämänkin päivän aikana kokea monenlaista. Kävelimme ensin keskikaupungilla kuvia ottamassa, sitten kiipesimme Cascades-patsaspuiston (Cafesjian Center for the Arts) kautta jollekin neuvostoaikaiselle monumentille. Vaikka käytimme ensin liukuportaita, niin kiipesimme vielä sen jälkeen lähes 300 portaan verran rinteen ylimmällä kohdalla olevalle monumentille. Sieltä oli komeat näköalat Jerevaniin ja Äiti Armenia-monumentille sekä yli 5 km korkeille Ararat-vuorille Turkin puolelle. Illalla oltiin ”kotibileissä” Leenan ja Ilkan luona ja lopuksi katselimme tunnin ajan tanssivia suihkulähteitä Tasavallan aukiolla. Hotellille tulimme viimeisellä metrovuorolla, tosin viimeiset muutama sata metriä piti kävellä aut ioilla syrjäisillä kaduilla. 25.9 keskiviikkona bussi lähtee kohti Tbilisiä.

Vielä pieni lisäys ei viime- vaan edellisyön ja illan matkaosuuteemme: Pidimme yöllistä ajelua Georgian-Armenian rajaylityksen jälkeen aikamoisena seikkailuna, kun Jani ajeli Azerbaijanin ja Armenian rajan tuntumassa vuoristoisia, kapeita teitä pimeässä ja yritettiin etsiä majapaikkaa. Seikkailu olikin vielä suurempi kuin kuvittelimme: Tänään (siis 24.9 Jerevanissa) tuli katsottua ulkoministeriön matkustustiedotetta Armeniaan. Se oli päivitetty alle kuukausi sitten ja siinä erityisesti varoitettiin liikkumasta sillä alueella, jossa kuljimme ja majoituimme. Onneksemme emme kohdanneet mitään asemiehiä.

Pikapäivitys 25.9 klo 20.55 paikallista aikaa. Juuri äsken ohitettiin varsin sujuvasti kaksi tullitarkastusta eli Armenian ja Georgian tullit. Jerevanista lähdettiin puolen päivän aikaan, pari nähtävyyttä on bongattu ja taas on nähty mahtavia vuoristomaisemia. Muutaman sadan kilometrin matkaan on taas kulunut aikaa, koska tiet ovat ajoittain olleet erittäin huonoja. Parin tunnin päästä oltaneen Tbilisissä, majoituksesta ei ole vielä mitään tietoa. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/30/pikavuoro-kaukasiaan-armenia-2/.

Pikapäivitys 26.9 n. klo 18. Viime yönä n. klo 00-01 käyty illallisella kaupungilla, majoituttu pienessä The One -hotellissa, puoli päivää kierrelty Tbilisissä (ajeltu kiertoajelubussilla ja köysiradalla) ym. Kohta bussi lähtee kohti Georgian-Venäjän rajaa, Georgian puolella on vielä tarkoitus yöpyä ensi yö. Sitten otetaan suunta kohti Sotsia, saa nähdä mihin asti perjantaina ehditään.  https://hannujamerja.wordpress.com/2019/10/02/tbilisi-georgian-paakaupunki/

 Pikapäivitys  27.9. n. klo 01 paikallista aikaa Stepantsmindassa. Tänään on kierrelty Tbilisissä ja lähdetty illalla matkaamaan kohti Venäjän rajaa. Yöpymispaikaksi valikoitui hotelli (tai hostelli tai kuulemma tyypillinen ”pikavuorolainen majoitus”). Huomenna ylitetään sitten lähellä oleva Venäjän raja.

Äsken julkaisin varsinaisen jutun Azerbaijanin osuudesta. Huomenna tarkoituksenani on uudistaa tämä pysyvä alkunosto ja ehkä tehdä seuraavaa varsinainen juttukin Armeniasta. Edessä on pitkä matka Venäjän puolella, majoituspaikkakunnasta ei ole mitään tietoa. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/10/04/viela-georgiasta/

Pikapäivitys 28.9. puolen yön maissa Kropotkinissa. Venäjälle saapumisen jälkeen ei ole ollut nettiyhteyttä. Ainoastaan Merjan kännykällä pääsee nettiin tässä hotellissa. Huomenna yritetään saada paikallinen simkortti.  Täydennys 29.9:Perjantaiaamuna (27.9) lähdimme Georgian puolen majapaikastamme jo kello kahdeksan aikaan. Joidenkin ensisijainen päämääränä oli Sotsin formulakisojen aika-ajot ja edessä taisi olla tuhatkunta kilometriä ajamista. Georgian puolen tulli meni sujuvasti; ajelimme rekkajonojen ohi ja nopeasti kävelimme tullin/passintarkastuksen läpi. Sen jälkeen alkoivatkin vaikeudet. Raja on kapeassa laaksossa; tiekin on kapea ja siinä on tunneleita. Ensimmäisessä tunnelissa alkoi jo hidastelu rekkojen keskellä. Rekkajonojen ohi paineli henkiöautoja ja meidän bussimme niiden perässä. Pian jono rekkojen vieressäkin stoppasi ja näytti siltä, että seuraavassa tunneli oli täydellinen tukos. Vähitellen edessä olevia henkilöautoja alettiin peruutella ja sovitella yhdelle pienelle sivutielle tai rekkojen väliin. Parin tunnin operaation jälkeen alkoi tunnelista purkautua ulos rekkoja ja henkilöautoja. Venäjän puolella kohtasimme sitten tien toisella puolella valtavan, noin 15 kilometrin rekkajonon. Pienempiä ”rekkakokoontumia” näimme matkan varrella lisää.

Tullista olimme saapuneet Pohjois-Ossetian puolelle. Lähellä oli myös Ingusian ja Tsetsenian alueet. Pohjois-Ossetia on Venäjän autonominen tasavalta. Etelä-Ossetian alueesta on taisteltu. Ossetian alueella tulivat koko reissun ensimmäiset poliisipysäytykset. Kun saavuimme Ossetian rajalle, kerättiin kaikki passit pois. Kun pääsimme jälleen jatkamaan matkaa, oli kello n. 16.30 Georgian aikaa (Venäjän aikaa 15.30). Matkaa oli tehty vain runsaat sata kilometriä.

Ossetiassa kävimme Beslan koulun edessä.15 vuotta sitten tsetseenikapinalliset valtasivat siellä koulun. Kolmen päivän aikana surmattiin satoja lapsia.

Pikapäivitys 29.9 sunnuntaiaamuna hotellilla Sotshissa. Sotsiin saavuimme hyviä teitä pitkin iltapävällä. Tavoitteena ollut formula 1:n aika-ajo jäi näkemättä; sitä katselimme tietokoneelta linja-autossa rata-alueen vieressä, kun Jani oli hakemassa meille lippuja. Heti aika-ajojen päätyttyä pääsimmekin sitten sisälle ja näimme formula 2:n lähdön. Vasta tämän jälkeen bussimme ajoi hotellille, joka on rata-alueesta noin 30 kilometrin päässä. Varsinaista kisaa olemme kohta lähdössä katsomaan, matkaamme alueelle varmaankin junalla.

Sotshissa olemme kaksi yötä. Seuraavien päivien matkasuunnitelma on vielä vähän auki. Nyt meillä on jälleen laitteissamme paikallinen sim-kortti ja hotellillakin toimii netti. Sain äsken julkaistua reissumme Armenia-osuudesta Jerevan-jutun. Muun Armenian tapahtumat julkaisen seuraavassa jutussa, ehkä jo tänään. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/10/07/georgiasta-sotsiin/

Pikapäivitys 29.9 myöhään illalla: Sotsin formulakisa on seurattu ja on vietetty aikaa, syöty ym. Sotsin Autodrom- ja Olympiapuistoalueella. Päivä oli odotettua lämpimämpi ja mukavatunnelmainen.

IMG_4192

Kuvassa keskellä (tosin vaikeasti erotettavissa) kilpailun kakkonen eli Bottas autossaan. Muut kuvassa olevat osa innokkaasta formulakisaa seuraavasta suomalaisyleisöstä.

Kuvassa keskellä (tosin vaikeasti erotettavissa) kilpailun kakkonen eli Bottas autossaan. Muut kuvassa olevat osa innokkaasta (?) formulakisaa seuraavasta suomalaisseurueesta eli meistä. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/10/07/georgiasta-sotsiin/

Pikapäivitys maanantaina 30.9 n. klo 13. Bussimme kulkee pitkin Mustan meren rantoja. Sotsista on tultu vajaat 50 km. Mahdolliseen seuraavaan majapaikkaan Anapaan on matkaa vajaa 300 km. Yövyimme siis suhteellisen lähellä Krimille Kertsin salmen yli johtavaa siltaa. Halukkaiden on mahdollista lähtien omin avuin taksilla Krimin puolelle ja yöpyä siellä. Huomenna jatketaan matkaa kohti Rostovia ja Volgogradia. Päivä on aurinkoinen ja lämpötila on selvästi yli 20 astetta.

Tänä aamuna julkaisin jutun Armenia 2. Armenia 1 kuvasi reissumme Jerevan-osuutta, tämä kakkonen muuta Armeniaa.

Pikapäivitys 30.9 Anapassa. Saavuimme hotellille (Hotel Vogue) hieman ennen klo 22. Huone on ihan hyvä, mutta netti toimii vain ajoittain ja silloinkin heikosti.

Pikapäivitys 1.10 puolenpäivän jälkeen: Ensimmäinen merkittävä ongelma linja-auton kanssa: Olimme matkalla Anapasta Krimin rajalle uudelle suurelle sillalle. Krimin puolelle ei ollut tarkoitus mennä. Matka katkesi kuitenkin puolimatkassa, 50 kilometrin päästä Krimistä kovaan paukahdukseen, ilmeni että autosta oli mennyt rikki joku ilmapalje. On ollut tapahtumarikas aamu: Yksi lähti varhain aamulla taksilla Krimille, kaksi jäi yhden jalan takia sairaalatutkimuksiin Anapaan, nyt kolme lähti taksilla sillalle ja kaksitoista pikavuorolaista on palaamassa nilkuttavalla bussilla Anapaan.

Pikapäivitys 1.10 klo 18.30: Auto on korjattu ja matkaa on jatkettu parin tunnin ajan. Anapan laitamilta löytyi suuri autokorjaamo. Toiminta oli erittäin tehokasta, ystävällistä ja erittäin edullista. Muilla reiteillä kulkeneet matkalaisemme ohjattiin samoille paikoille, vaikka esim. Krimin puolelle puhelin- ja nettiyhteydet olivat välillä heikot. Söimme runsaan aterian korjaamon suosittelemalla paikalla.https://hannujamerja.wordpress.com/2019/10/07/morko-ei-halunnut-krimille/

Pikapäivitys 2.10 n. klo 9.45 Rostovin alueella Venäjällä. Viime yöksi majoituttiin Pavlovskayassa (Smirnovih Guest House). Osalla huoneet taisivat olla ihan hyviä, meillä jäi paljon toivomista. Tänään on tarkoitus päästä vajaan 600 km:n päähän Volgogradiin. Nyt olemme pysähdyksissä Rostovin ohikulkutiellä poliisitarkastuksessa, auton ajopiirtureita tutkitaan tarkasti.

Tbilisi-blogijutun sain julkaistua äsken, nettiyhteyksissä olisi kovasti toivomista.

Pikapäivitys 3.10 klo 00.20 (paikallista aikaa): Olemme majoittuneet Venäjän Volgoradiin (entinen Stalingrad). Matka oli tänään pitkä, mutta tiet olivat vaihteeksi erittäin hyviä, pari poliisipysäytystä hieman viivästytti matkan tekoa. Hotelli Yuzhny on varsin tasokas, huoneemme on suuri ja hyvin varustettu jne. Olemme illallistaneet porukan kanssa läheisessä ravintolassa ja nyt pitäisi alkaa nukkumaan.

Pikapäivitys 3.10. klo 20. Tänään on nähty vilaus toisen maailmansodan aikana täysin tuhoutuneesta miljoonakaupunki Volgogradista. Saksalaisten etenemisen pysäyttäminen täällä näkyy voimakkaasti monissa nähtävyyksissä, monumenteissa ym. Kävimme katsomassa mm. Äiti Synnyinmaata (joka valitettavasti oli remonttitelineiden ympäröimä), Ikuista tulta, samalla kukkulalla olevaa ortodoksista kirkkoa, Stalingradin taistelun panoraamamuseota ja sen vieressä olevaa Pavlovin taloa (sitä saksalaiset piirittivät 60 päivää tuloksetta). Hellettä on tänään taas riittänyt. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/10/09/sankarikaupunki-volgograd/

Pikapäivitys 4.10 klo 21: Noin kaksi tuntia sitten majoituttiin Hotel Planeta Spahan Tambov’n kaupungissa. Janilla oli tänään ajamista selvästi yli 500 km, yksi kolari keskellä suoraa tietä hieman hidasti matkaamme. Tambovkin vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta kaupungilta, mutta kaupungille ei tänään lähdetä, vaikka on perjantai-ilta. Hotellin baari on huoneemme vastapäätä ja sieltä sai ihan syötävän kanafileen. Nyt seuraan huoneessa yleisurheilun MM-kisoja ja yritän julkaista seuraavan blogipäivityksen (so. lisää juttua ja kuvia Georgiasta ja samalla pieni yhteenveto kolmesta  Kaukaasian maasta). Huomenna ajettaneen n. 450 km Moskovaan.

Pikapäivitys 5.10 illalla: Moskovaan majoituttiin klo 16-17 aikoihin Rushotelliin. Hotelli on sama kuin viime syksynä (ks. blogiartikkelia https://hannujamerja.wordpress.com/2018/10/24/moskova-on-taas-pitkan-tauon-jalkeen-bongattu/).  Osa porukasta lähti keskustaan Punaiselle torille, osa pysyi hotellissa tai hotellin ympäristössä, lähellä on mm. suuri tavaratalo. Huomenna jatketaan kohti Pietaria.

Pikapäivitys 6.10 n. klo 20.30. Nettiyhteys toimii taas melkein koko päivän tauon jälkeen. Seisomme lähellä Pietaria valtavissa autojonoissa. Seuraavaksi pitää päästä huoltoasemalle; autosta meinasi loppua polttoaineet ajaessamme komeita uusia moottoriteitä, joiden varrella ei ollut huoltoasemia. Onneksi saimme yhdestä toisesta bussista lisää naftaa yhdellä parkkipaikalla.

Pikapäivitys 7.10 puolen päivän aikaan. Pietarin hotellille (Hotel Rossiya, Hotel Russia ym) saavuttiin klo 21-22 välillä. Illastimme läheisessä Beer Housissa. Tälle aamulle oli varattu aikaa Pietarin keskustassa käymiseen, metrolla käynti onnistui kuulemma hyvin. Minä ja Merja olemme käyneet Leningradissa/Pietarissa sen verran monta kertaa, että vietimme nyt rauhallisen aamun hotellissa. Sain julkaistua jopa kaksi blogijuttua.

Pikapäivitys 8.10. Matka kohti Venäjän-Suomen rajaa on alkanut, siellä oltaneen tunnin päästä. Eilen vietettiin mukava iltapäivä Viipurissa. Illalla juhlittiin porukalla Pyöreässä tornissa. Sää on viileähkö, mutta melko aurinkoinen.

Pikapäivitys 8.10 klo 12.45. Reissun viimeinen rajanylitys on tapahtunut tunti sitten, olemme nyt onnellisesti Suomessa. Bussi on suuntaamassa Helsinkiin, sitten Saloon. Loppuiltapäivästä pääsemme oman auton luokse ja ehkä ajamme jopa jo tänään kotiin Nokialle. Bussissa on istuttu noin 10 000 kilometriä, kymmenessä maassa on käyty.https://hannujamerja.wordpress.com/2019/10/10/volgogradista-saloon/

Baku ja muuta Azerbaijania

Pikavuoro Kaukasia-seikkailuretkemme saapui Georgian-Azerbaizanin rajalle 19.9 aamulla kello yhdeksän aikoihin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan maahan oltiin ajamassa pohjoisemman raja-aseman kautta, mutta pari päivää aikaisemmin reitiksi oli valittu eteläinen reitti. Passeihin lyötiin rajoilla jälleen leimoja, Azerbaijan-tullin läpi kannettiin ja läpivalaistiin kaikki tavarat. Nyt tuli käyttöä myös aikaisemmin sähköisesti haetulle viisumille. Aikaa tulleissa meni noin tunti. Kolme varttia odotettiin vielä ajoneuvon papereiden ja tiemaksujen selvittämistä ennenkuin suunnattiin kohti Bakua, matkaa oli lähes 500 km.

Ensimmäisellä huoltoasemataukopaikalla saimme heti kosketuksen paikallisiin, kauppa kävi hyvin:

Ensimmäinen pysähdyspaikka, jossa saatiin vaihdettua rahaa ja hankittua aikaavievän prosessin kautta sim-kortit puhelimiin, oli Gujanissa n. klo 14-15. Syömään ei oikein ehditty, mutta sen jälkeen netti toimi jotenkuten.

14_Azerbaijan1_1900005

Lähes 10 miljoonan Azerbaijan on demokraattinen maa, mutta presidentti Ilham Alijev johtaa maata ilmeisen autoritaarisesti – hänen suuria kuviaan näkyi joka puolella.

15_Azerbaijan1_1900011

15_Azerbaijan1_1900010

Kaupungin kävelykatu oli aivan viihtyisä ja vilkkaan tuntuinen

19_IMG_0352

Aurinko ehti jälleen laskemaan paljon ennen kuin saavuttiin Bakuun.

Bakussa oltiin kaksi yötä, joten yksi päivä oli vapaata liikuskelua kaupungissa. Osa meistä lähti ensin hotellilta lähimmälle metroasemalle (asema tosin ei kait ollut lähin, mutta taksimaksu oli melko mitätön – pari euroa.

IMG_20190920_102404

Metrolla ajelimme yhden linjan päätepysäkille, joka oli aivan vanhan kaupungin vieressä.

Ensimmäiseksi käveltiin Shirvanshahsin palatsin ympärillä ja palatsin pihalla, sisälle emme lunastaneet lippua. Ympärillä oli museoita, gallerioita, patsaita ym.

Helle alkoi uuvuttaa ja piti hakea sopivaa virkistys- ja lepopaikkaa. Löytyikin hyvän näköinen ravintola, mutta tämä olikin halal-paikka – esim. olutta ei saanut. ”Tissiravintolassa” juotiin kuitenkin hyvän tuntuista punaista teetä.IMG_0398

Azerbaijan2_1900002

Neitsyt-torni (Maiden’s Tower) oli aivan taukopaikkamme vieressä

Azerbaijan2_1900001

Vielä lähempänä oli raunioita (muutenhan vanha kaupunki kait oli enimmäkseen uudelleen rakennettu), jotka toimivat mattokauppiaan esittelyalustoina

”Oikeanlaisiakin” virkistyspaikkoja kyllä löytyi, ruokailimme italialaistyyppisessä ravintolassa, ruoat olivat osittain azerbaijalaisittain tehtyjä. Ruokailun jälkeen päätimme jatkaa kaupunkiin tutustumista Hop on hop off -bussilla. Bussilla ajettiin Kaspianmeren rantoja pitkin ja kiivettiin välillä vähän korkeammallekin. Kaupungissa on myös funicular-reitti, sitä emme käyttäneet. Bussilla käytiin kyllä sen kummassakin päässä.

IMG_0429

Näitä torneja (Flame Towers – Liekkitornit) kuvattiin eri suunnista ja ihan viereltäkin…

Azerbaijan2_1900003

Azerbaijan2_1900004

Bakun portaat haluavat ehkä kilpailla Odessan Potemkinin portaiden kanssa?

IMG_0421

Tämä kuva on portaiden ja funikulaarin yläosan puolelta, taustalla siis Kaspian meri

Rannan nähtävyyksiä ovat mm. Baku Eye, Carpet Museum (mattomuseo) ja futuristisen näköinen tavaratalo (Caspian Waterfront Mall):

IMG_20190920_154411IMG_0444IMG_20190920_162025IMG_0437

Rattoisan rannanvierusoleskelumme keskeytti huolestuttava viesti hotellistamme. Alba-hotelliin oli tehty päällekkäisvaraus. Sen johdosta porukkamme oltiin häätämästä hotellista, vaikka olimme maksaneet kahdesta yöstä. 82_2019-09-21 001

82_IMG_20190920_175311

Otimme taksin, kuusi naista pakattiin takapenkille ja minun oli tyytyminen tällaiseen jakkaraan kuljettajan vieressä.

Ajoittain kiivaan kahden tunnin johtajan kanssa käydyn neuvottelun jälkeen huonetta odotelleet intialaiset joutuivat hakeutumaan muualle (ks. perusteellisempi selostus Hennan blogista Rantapallon sivulta). Minä tallensin siitä merkittävän osan ”kiristykseksi” videolle, mutta sitä ei sitten loppujen lopuksi tarvitse käyttää:

Minä ja Merja jatkoimme keskeytynyttä kaupunkikierrosta tutustumalla hieman myös Bakun yöelämään, kävimme lähinnä paikallisessa Hard Rock Cafessa:80_2019-09-20 015

Seuraavaksi aamuksi oli päätetty tehdä pieni ylimääräinen nähtävyyskieppi (20 km Bakun keskustasta itään) Atasgahin tulitemppelille.

84_Azerbaijan2_1900011

Temppeliin kävelimme pienen kylän läpi, temppelin edessä selvisi, että linja-autollakin olisi päässyt ihan viereen.

85_IMG_20190921_10035585_IMG_0511

Tämän jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin länteen kohti Georgiaa, tällä kertaa kuitenkin pohjoisempaa maantiereittiä:

92_Azerbaijan2_1900014

Maisemat olivat aluksi varsin hiekkaiset mäkisyyden lisäksi, tietöitäkin oli paikoin.

92_Azerbaijan2_1900013

93_Azerbaijan2_1900016

Myöhemmin näkyi myös hyvin vihertäviä maastoja ja tienvieruksia

90_Azerbaijan2_1900015

Matkalla päätettiin ottaa porukasta myös ryhmäkuva hyvällä näköalapaikalla (ryhmäkuva Pöken ottama):2019-09-21 00489_IMG_20190921_131958

91_IMG_0568

Eläinkanta maantiellä ”uudistui” hieman Azerbajanin maaseudulla. Laitumilla näkyi lampaitakin ja moottoritien laidassa kulki kalkkunalauma ym.

Seuraava yöpyminen päätettiin tehdä vielä Azerbaijanin puolella Shekin (Şəki tai Shaki) kaupungissa.

94_Azerbaijan2_1900017

Kaupungissa porukkamme joutui hajautumaan eri hotelleihin. Merkittävä osa ja bussimme majoittui Yaffle Inn’issä, mitä olikin varsin kelpo majapaikka

Kaupungista löytyi illaksi myös varsin kelpoinen ruokapaikkakin.95_IMG_20190921_20264295_IMG_0587

Me olimme ehtineet varata majoituksen Booking.comin (Yaffle Inn Shaki Boutique Hotel) kautta ja jostain syystä isäntä oli tästä asiasta hyvin mielissään (yleensä asia on päinvastoin). Meitä muistettiin illalla ylimääräisellä hedelmälautasella ja aamulla saatiin myös leivoksia. Lähtiessä toivottiin, että kirjoitamme Booking.comiin hyvät arvostelut – sen tulemme varmaan tekemäänkin. Huone oli muuten todella hyvä paitsi suihkun osalta.

 

 

Georgian vuoristoteillä

Matka Batumista Mestiaan ja sieltä pois oli monella tapaa mielenkiintoinen ja jännittävä (menomatka 15.9 ja paluu 17.9). Kun päästiin vuoristoalueelle saimme pitkään ihailla mm. komeita laaksomaisemia.40_MestiaUlkop_1900024 Laakson pohjalla näkyi pitkän matkan ajan vesivarastona toimiva tekojärvi.10_IMG_8895

Paluumatkalla oli tavoitteena nähdä Enguri-pato, jolla tämä pitkä järvi oli muodostettu Enguri-joesta. Sumuinen/pilvinen sää kuitenkin oli suurena esteenä. Hiukan pato kuitenkin välillä vilahteli pilvien välistä. Wikipedia sanoo sen olevan maailman toiseksi korkein betonikaarinen pato, korkeus on 271,5 metriä.MestiaUlkopPois_1900023MestiaUlkopPois_1900026

MestiaUlkopPois_1900027

Tässä oli varta vasten kävelty hyvälle näköalapaikalle, mutta tästä ei näkynyt mitään. Paikalle piti kävellä puomivartioinnin ohitse.

Menomatkalla pysähdyttiin varta vasten kuvaamaan pelkästään komeita maisemia:

Mestia-blogissa näytin kuvia, joissa lehmät käyskentelivät suhteellisen vapaasti kaupungin kaduilla. Näitä nähtiin  tietenkin myös maaseudun maanteillä ja kylien kaduilla. Eniten nähtiin kuitenkin sikoja:39_MestiaUlkop_1900010

Maanteillä oli monia muitakin kulkijoita.

Koska matkanteko oli hidasta ja kuskillekin aika rasittavaa kuoppaisten, mutkaisten ja mutenkin ajoittain hyvin huonojen teiden takia, taukoja tuli matkan varrella pidettyä useita. Zugdidin kaupungissa pysähdyttiin sekä meno- että paluumatkalla. Vaihtoehtoisia paikkoja vuoriston alueella ei ollut kovin monia.

50_IMG_20190915_164802

51_MestiaUlkop_1900020

Ravintolassa (Bermukha) oli menossa hääjuhlat, meidän porukastamme Terhi vedettiin mukaan, kun morsian heitti hääkimpun. Näiden juhlien takia ruokamme viipyi paljon luvattua pitempään ja myöhäistyimme hieman bussin suunnitellusta lähtöajasta. Paluumatkalla pitikin sitten tyytyä läheltä saatavaan McDonalds-ateriaan.

Välipalapaikkojakin löytyi:

43_MestiaUlkopPois_1900017

Ympärillämme parveilevat koiratkin niitä saivat

Kivien putoamisvaarasta varoittavia liikennemerkkejä oli paikoin, mutta mitähän siinä pystyisi tekemään, jos alla kuvattavia kiviä putoaisi juuri kun auto on alapuolella. Vaaran pystyisi varmaankin välttämään vain siten, että ainakaan sadekelillä näille teille ei pitäisi lähteä, mutta pakko oli.MestiaUlkopPois_1900003MestiaUlkopPois_1900014MestiaUlkopPois_1900011

Tien varrella oli erilaisia monumentteja, ristejä, iso voimalaitoskin ym.

MestiaUlkopPois_1900008

Mestiassa, Kaukasus-vuorten keskellä

Georgian pohjoisosan Mestiaan saavuttiin jyrkkiä vuorenrinteitä ajaen illan pimennyttyä jo tunteja aikaisemmin. Mahtavia maisemia olisi ollut hyvä katsella koko matkan. Jonkun mielestä taas oli hyväkin, että jyrkkärinteisiä kanjoneita ei kunnolla nähnyt. Parin tuhannen (piirikunnan 14 500) asukkaan Mestia sijaitsee jylhän kauniiksi kehutulla ja villillä Svanetin alueella.IMG_20190916_115342 Syrjäisestä sijainnistaan ja pienuudestaan huolimatta Mestia on melkoinen turistikeidas. Sesonkiaika on ilmeisesti talvi, mutta myös muina vuodenaikoina vaeltajia, vuorikiipeilijöitä, tavallisia reppureissaajia ym. on paljon. Majoituspaikkoja on alueella Booking.comin mukaan yli 300. Meidän porukastamme noin puolet majoittui Riverside-hotellissa, kuvia alla:

Mestia_1900004

Hotellimme kuvattuna Anun ja Jarmon majapaikan parvekkkeelta

Mestia_1900006Mestia2_1900012

Mestia2_1900008

Anun ja Jarmon ”kahvila” toimi Mestiassakin, ”asiakkaita” houkuteltiin kadulta ilmaisille kahveille.

Mestia_1900014

Hotellimme pihanperällä oli saunakin; siellä olisi saanut juoda kaljaa pipo päässä, monet muut asiat olivat kuitenkin kiellettyjä

Lumihuippuisia vuoria näkyi joka puolella, myös hotellimme terassilta:

Kuvia keskikaupungin pääkadulta ja lähiympäristöstä:

Mestia_1900009

Tässä peräpöydässä söimme ensimmäisenä iltana puolen yön maissa. Paikka oli jonkunlainen nuoren väen kansankapakka, koko aikaa ei erottanut ketkä ovat asiakkaita ja ketkä henkilökuntaa. Paikalla soi mm. Beatlesia ja Doorsia.

Toisessa paikassa juotiin olutta halkopinojen vierellä, vähän hienommassa paikassa skoolattiin chachalla (paikallista pontikkaa) hienolle reissulle:

IMG_20190916_163348

Minun tilaamani annos oli tällainen, muut tilasivat muunlaisia ruokia, joita kaikkia jaettiin koko pöydän kesken.

Mestia_1900010

Tunnelma oli koko ajan vauhdikas.

Muutama, mm. Jani-kuskimme, kiipesi ylös yhdelle vuorelle. Suurin osa porukasta kävi vuoren rinteillä kaapelivaunulla. Vaikka kaikilla ei ehkä ollutkaan suunnitelmissaan tällainen reissu, niin vastaantulijat saivat houkuteltua lisää porukkaa vuoren rinteille (noin 1,9 km:n korkeuteen, siitä ylöspäin laitteet olivat rikki):IMG_8959

Mestia_1900011

Hissien lähtöpaikalle oli vähän käveltäväkin.

Porukkaamme keinumassa hiihtohisseissä matkalla ylöspäin tai alaspäin:

Yllä olevassa Merjan kuvassa näkyy alavasemmalla paikkakunnan lentokenttä.

IMG_20190916_134932

Ylhäällä oli mukava terassikin.

Mestia2_1900001

Mestiassa ja erityisesti lähellä olevassa Ushgulin kylässä (Unescon maailmanperintökohde) on muinaisia puolustustorneja: Mestia_1900013

IMG_0073IMG_0048

Runsaasti huomiotamme herätti paikallinen karjatalous. Lehmät näyttivät kulkevan kaduilla liikenteen seassa omia aikojaan, ainakin silloin, kun ne olivat iltapäivällä palaamassa laitumiltaan. Tosin laitumia näyttivät olevan myös tienvarret ja ojanpenkat ja märehtimispaikka katu tai maantie. Silloin tällöin mukana näytti läheisyydessä kulkevan myös joku paimen.2019-09-17 001IMG_0038Mestia2_1900011

IMG_0082

Tämä pienokainen näytti olevan eksyksissä

Myös hevosia näytti olevan myös vapaana liikkeellä, niillä kyllä myös ratsastettiin:

IMG_8983

Tällainen toisen lajin luontokappale nähtiin ylhäällä vuorella

 

 

 

Georgian Batumissa

Batumin hotellin majoituttiin kahdeksan aikoihin. Melkein samasta korttelista löytyi rahanvaihtopaikka, jolloin laivalla käyttämättä jääneet rahat (ei kulunut yhtään Ukrainan hryvniaa) saatiin vaihdettua Georgian lariksi. Kun noin kymmenes Georgian rahaa haluava ilmestyi luukulle, rahanvaihtaja jo naurahteli. Silloin hän taisi kunnolla jo nauraa, kun yksi halusi vaihtaa myös Moldovan leuta. Sen vaihtaminen ei enää onnistunut. Satamassa olimme jo huomanneet, että euroilla ja dollareilla voi hätätilassa ostaa jotain, mutta vaihtokurssien kanssa täytyy olla varovainen. Satamassa oli pieni myymäläkoppi; ensimmäinen suuresti kaljaa himoitseva (?) ostajamme palasi kopilta esitellen kaljatölkkiään, josta hän oli maksanut kaksi euroa. Kun Merja meni muutaman muun jälkeen ostamaan myös olutta, kehoitin häntä kokeilemaan dollareita. Kolmella taalalla hän sai kaksi tölkkiä. Jonkun aikaa myöhemmin minä otin käteeni kaksi taalaa ja pyysin kahta olutta. Yllättäen mies otti muovikassin ja laittoi siihen kolme tölkkiä. Eli keskioluttölkin hinta laski puolessa tunnissa kahdesta eurosta 70 senttiin.

Rahanvaihdon jälkeen noin kello 22 lähdettiin etsimään Sirpaa, joka oli jo edellisenä päivänä saapunut Batumiin. Kun reitit taisivat hiukan mennä ristiin, jäätiin kymmenen hengen voimin virkistystauolle Praga-baariin.IMG_20190914_231513 Paarista lähdettiin suunnistamaan kohti rantaa. Valitsin kadun, jolla kartasta arvioiden näytti olevan eniten erilaista toimintaa. Valinta oli hyvä, koska matkalla näkyi kaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä (mm. useita tornimaisia rakennelmia, tanssiva suihkulähde ym.).

Batumi_1900009

Lopulta päädyimme rannalle ja rantabulevardille, joka oli kaupungin yöelämän keskus.IMG_20190914_235314Batumi_1900007 Lopulta etsimämme henkilökin löysi siihen rantaravintolaan, jonka lopulta olimme valinneet, kello taisi olla silloin noin yksi.

Puolen yön aikoihin taivaalle alkoi tulla voimakkaita valoilmiöitä. Kun jyrinää ei vielä kuulunut, niin emme olleet huolissamme, iltakin oli vielä hyvin lämmin. Salamat voimistuivat ja alkoi kuulua jyrinääkin aika läheltä, kun muutama meistä oli juuri lähtenyt kävelemään takaisin hotellille. Vähitellen alkoi myös sade, ehdimme hotellille juuri ennen kuin olisimme kastuneet perusteellisesti. Rannalle vielä vähäksi jääneet kastuivat sitten kunnolla palatessaan hotellille. Ukkonen väistyi, mutta sade jatkui lähes jatkuvana seuraavan päivän iltapäivän puolelle.

Sunnuntaina lähdettiin liikkeelle puolen päivän aikaan. Kaupunkiin tutustumiselle oli varattu näin aikaa. Sateen takia monelta jäi varmaan aamun kaupunkikierros tekemättä, jotain sentään vielä näimme bussin ikkunoista. Ennen lähtöä kävimme ostamassa puhelimeen ja iPadiin sim-kortit, jotta taas reissun aikanakin olisi jonkunlainen nettiyhteys.Batumi_1900001

Batumi2_1900004

Batumi2_1900005

Kaunas-laiva oli vielä satamassa Batumista lähtiessämme

Vielä pieni tietoisku: Georgiassa (entisessä Gruusiassa) on asukkaita noin 3,7 miljoonaa. Batumissa on asukkaita noin 160 000. Batumia pidetään usein maan toiseksi merkittävimpänä keskuksena muodostaen poliittisen ja kulttuurillisen vastapainon pääkaupunki Tbilisille.