Astanassa kannatti käydä – yhteenvetoa reissusta

Astana on pilvenpiirtäjien ja suurten monumenttien kaupunki ja vaikutti modernilta ja länsimaalaisuuteen pyrkivältä kaupungilta. Tähän juttuun olen nyt koonnut lisää kokemuksia ja kuvia helteisestä Astanasta, ks. myös aikaisempia juttujani: ”Ensimmäiset vaikutelmat Astanasta”, ”Iltakävelyllä Astanassa 5.7” ja ”Presidentin puistossa…”
00_2017-07-10 01400_2017-07-10 016
Näimme suuresta, lähes miljoonan asukkaan kaupungista, vain pienen osan, vaikka kuljimmekin eri päivinä busseilla muihinkin kaupunginosiin kuin missä asuntomme oli. Kerran näimme viitan ”vanha keskus”. Meidän majapaikastamme vanha kaupunki taisi olla noin 5-10 kilometrin päässä ja lähellä rautatieasemaa. Matkasimme kyllä sinnekin kerran linja-autolla. Olisi ollut mukavaa liikkua sielläkin vähän enemmän.

Liikenteestä ja liikkumisesta


Kuten ensivaikutelmina jo matkan alussa kirjoitin, näyttää siltä että kaupunkia on rakennettu pitkälti autoilijoiden ehdoin. Kaupungissa tai ainakin ns. uudessa keskustassa on paljon leveitä, monikaistaisia teitä. Jalkakäytävät ovat paikoin huonokuntoisia ja viimeistelemättömän tuntuisia. Yhden korttelin matkaltakaan jalkakäytävä ei ole mitenkään yhtenäinen, vaan se saattaa rakennuksen kohdalla loppua kokonaan ja jatkua toisen rakennuksen edestä eri kohdasta. Välillä saattaa olla parkkeerattuna autoja sikin sokin.
02_2017-07-11 001b
02_MVI_6669.00_26_25_09.Still001
Moniin jalkakäytäviin on kyllä rakennettu kapea luiska keskelle, joka voisi helpottaa ehkä pyörätuolikulkijoita tai pyöräilijöitä. Suojateitä on kyllä kiitettävästi ja niissä on usein liikennevalot. Nämä toimivat niin, että jalankulkija näkee heti, että miten kauan vihreä valo palaa (useimmiten varsin vähän aikaa). Toisaalta niissä paikoissa, joissa ei ole valoja, autoilijat kyllä hyvin usein pysähtyvät suojatien eteen antaakseen jalankulkijan ensin kävellä kadun yli – he saattoivat pysähtyä ja viittoilla jopa silloin, kun ihan vielä ei ollut tarkoituskaan lähteä ylittämään katua. Pysähtyminen saattaa tapahtua myös leveähkön kadun toisella puolella. Autoilijoiden liikennevaloissa herätti huomiota se, että risteyksessä kääntyjän asema oli usein heikko. Risteykseen saattoi syntyä hetkellisiä sumppuja, kun esim. linja-auto yritti kääntyä vasemmalle. Vasemmalle kääntyvä autoilija joutui usein aika pitkään odottamaan myös tien yli vihreillä käveleviä jalankulkijoita.
Kaupungissa oli myös vuokrattavia citypyöriä. Ohjeet pyörien käyttämiseksi olivat vain kyrillisillä kirjaimilla, joten niiden käyttäminen kieltä osaamattomalle turistille on hankalaa. Toisaalta kaupungilla ei kovin usein pyöräilijöitä näkynyt. Varsinaisia pyöräteitä ei ollut muualla kuin aivan joen rannoilla. Olivatko nekin vain puistojen kohdalla, jäi epäselväksi.
02_MVI_6948.00_04_30_10.Still004
Kaupungin julkinen liikenne tuntui erittäin toimivalta. Tosin nettioppaissa turisteja kehoitetaan käyttämään enimmäkseen taksia liikkumiseen. Bussilinjoja on runsaasti, bussiin astuessaan pitää kyllä tietää, minne on matkalla. Haastetta tähän tuo se, bussipysäkkien opasteet ja autojen määränpäät on ilmoitettu vain paikallisin kirjaimin. Netistä löytyy kyllä hyvin kätevä sovellus, josta näkee kaikkien bussien reitit sekä voi katsoa myös sen, mitkä bussit ko. pysäkiltä ajavat minnekin. Pysäkeillä oli usein myös valotauluja, joista näki milloin bussi oli saapumassa pysäkille. Kaikissa bussissa oli rahastaja, joka kulki edestakaisin bussissa ja jonka käteen useimmat matkustajat löivät kolikot. Tasarahaa toivottiin, mutta kyllä setelistäkin sai vaihtorahat takaisin. Rahastajilla oli kasa matkalippupötköjä, joista hän sitten repi matkustajalle lipun. Tosin ihan aina sitä lippua ei tuntunut saavan. Ruuhkabusseissa rahastajien, niin kuin matkustajienkin, oli vaikea liikkua. Varmastikin maksu jäi joiltakin antamatta, jos oli kyydissä vain lyhyen matkan. Rahastajat olivat yleensä hyvin avuliaita; vaikka matkan hinta tuntui olevan kiinteä (90 tengeä eli alle 25 senttiä), niin rahastaja usein tiedusteli, minne olimme matkalla. Expo oli määränpäänä helppo sanoa. Muilla matkoilla näytin usein määränpäätä iPadilta, johon olin ladannut reittikuvia. Jos olimme vähänkin epätietoisen näköisiä siitä, että missä jäämme bussista pois, niin rahastaja kyllä ilmoitti meille oikean pysäkin tai viittoili meille, jos olimme jäämässä pois vähän liian aikaisin.

Bussit olivat aivan piukkaan ahdettuja illalla aina Exposta poistuessamme. Muina aikoina varsin tiheävuoroisesti liikkuvissa busseissa oli mukava kulkea. Useimmiten saimme myös istumapaikat, nuoret antoivat niitä meille usein auliisti. Jos joku ei nopeasti noussut antamaan paikkaansa, niin rahastaja saattoi kehottaa nuorta sen antamaan. Useimmiten erotuimme muista matkustajista selvästi, koska usein olimme ainoita länsimaalaisen näköisiä matkustajia.
Koska bussimatkustaminen oli kätevää ja varsin halpaa, niin matkasimme hieman ydinkeskustan ulkopuolellakin oleville nähtävyyksille bussilla. Taksia käytimme vain yhden kerran eli silloin kun meidän piti yöllä siirtyä lentokentälle. Taksin saimme tilattua apartement-asuntomme viereisestä korttelista eli Ritz Carlton –hotellin hyvin avuliaan henkilökunnan avulla. Halvin huonen tässä hotellissa taisi maksaa kaksi kertaa enemmän yhdeltä yöltä kuin meidän majoituksemme koko viikko. Kaupunkitaksin tilaaminen oli halvinta; noin 12 kilometrin matka kentälle maksoi 2000 tengeä (runsaat 5 euroa) (hotellin autolla hinta olisi ollut jopa 10-15-kertainen). Matka sujui nopeasti, koska kello kolmen jälkeen aamulla liikenne oli suhteellisen vähäistä.

Puistoja
Kaupungissa on useita suuria ja hienosti rakennettuja puistoja. Paikoin ruoho oli aika keltaista ja kasvusto muutenkin heikkoa (kuivuus oli ehkä vaivannut). Toisaalta paikoin puistoja kasteltiin ja hoidettiin hienosti, suuri Presidentin puisto oli ehkä huonokuntoisin (ks. aikaisempaa artikkelia). Koko kaupungissa oli runsaasti, erityisesti katujen risteyksissä, hienoja kukkaistutusalueita sekä pensastaideteoksia.

04_MVI_6883.00_02_06_15.Still001

Rakastavaisten puistossa

04_2017-07-11 045

Neljä vuodenaikaa -puistossa

04_MVI_6883.00_05_17_05.Still006

(klikkaa tarvittaessa kuvia suuremmaksi)

 

Ihmisistä
Vaikka maassa on yli 40 % muslimeja ja lähes yhtä paljon ortodokseja, niin tämä ei näkynyt astanalaisten pukeutumisessa . Varsinkin nuoret pukeutuivat erittäin muodikkaasti ja aika usein melko niukastikin; hyvin lyhyitä minihameita ja piukkoja pieniä shortseja näkyi paljon. Nuorilla näkyi käsissään älykännykät melkeinpä useammin kuin nykyään suomalaisnuorilla. Nuorten kanssa emme kovin paljoa puhuneet; ehkä he olisivat osanneet paremmin englantia kuin useimmat vanhemmat ihmiset. Ravintoloissa kyllä yleensä pärjättiin englanniksi ja tietenkin Expo-messualueella. Ihmiset olivat joka puolella hyvin ystävällisiä ja olivat myös kiinnostuneita meistä; usein kysyttiin, mistä olette tai mitä kieltä te oikein puhutte. Oikeastaan ainoa paikka, missä ei oltu kovin ystävällisiä, oli jono, jossa jonotettiin Bayterek-torniin. Melko surutta ihmiset tungeksivat jonon sivusta toisten eteen.

Kaupungin ja maan ongelmallisesta ihmisoikeustilanteesta emme nähneet muita merkkejä kuin sen, että presidentti oli jollain lailla läsnä joka puolella. Henkilöpalvonta näytti melkein samalta kuin eräissä tunnetuissa diktatuurimaissa. Aikaisemmissa jutuissa on tästä puolesta tullut esille jo monta asiaa, seuraavassa vielä pari esimerkkiä.

05_MVI_6948.00_01_24_09.Still003

Vasemmalla alhaalla presidentin kämmenen jälki, jonka koskettamiseen jonotettiin tunteja

05_MVI_6756.00_02_35_16.Still004

Presidentin mukaan nimetty yliopisto

Kauppakeskuksista
Kaupungissa on useita suuria kauppakeskuksia. Vaikka tulimme kaupunkiin päivinä, jolloin vietettiin Astana Capital Day’tä (Astana pääkaupunkipäivää) ja sen jälkeen oli toinenkin ylimääräinen kansallinen vapaapäivä, niin nämä kauppakeskukset näyttivät olevan normaalisti auki myös tällöin ja myös viikonloppuna. Asuntomme viereisessä Moskva-keskuksessa on hyvä ruokakauppa , useita kerroksia muita liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita sekä mm. kuntokeskus. Toimisto- ja kongressitiloja on ilmeisen paljon. Yläkerroksiin, aina 25 kerrokseen asti pääsee maisemahissillä; näköalat kaupungille ovat sieltä komeat.

08_Inked2017-07-11 005_LI

Apartement-asuntomme merkitty punaisella ympyrällä

Expo-näyttelyalueen vieressä on valtava Mega Silk Way –kauppa- ja huvittelukeskus. Pituutta rakennuksella on puoli kilometriä ja leveyttä 160 m.
06_2017-07-06 001


Erikoisin kauppa- ja huvittelukeskus kaupungissa taitaa olla telttamainen rakennus Khan Shatyr.
06_2017-07-10 001

Muutaman ostoskerroksen jälkeen ylempänä on melkoinen huvipuisto (osittain myös rakennuksen keskellä) ja sen yläpuolella on vielä hiekkaranta. Sinne olisi ollut pääsymaksu, joten jätimme hiekkarannat tällä(kin) kertaa väliin.

Ruokailuista, ravintoloista ja pubeista
Koska meillä oli hyvin edullinen huoneisto-asunto, niin aamiaistarvikkeet hankittiin itse kadun toiselta puolelta. Viimeisenä aamuna halusimme syödä kunnollisen ravintola-aamiaisen, kun omat aamiaistarvikkeet olivat jo aika vähissä, emmekä enää halunneet mennä kauppaan ostamaan lisää. Menimme viereisen Moskva-keskuksen melko hienoon Tarantinoravintolaan n. klo 11.45 (aamiaisaika oli merkitty klo 12 asti). Ensin aamiaista emme meinanneet saada lainkaan, mutta tarjoilija sitten soitti keittiölle ja saimme amerikkalaisen aamiaisen. Kahvia ei kuitenkaan ollut saatavilla. Aamiainen maksoi noin 3,7 euroa/henkilö. Vielä aamiaista syödessämme ravintolaan alkoi tulla lounaalle paljon muodikkaasti pukeutuneita nuoria naisia sekä joitakin pukumiehiä. Moskova-rakennuksen yläkerrassa 25. kerroksen tasolla oli vielä hienompi ravintola. Alakerroksissa oli kahviloita tavallisemmalle(?) väelle.

07_2017-07-05 006

Söimme Tarantinossa ensimmäisenä päivänä myös lounaan

Tripadvisorin arviointilistan mukaan kaupungissa on lähes tuhat ravintolaa, baaria tai kahvilaa. Me tarkastimme näistä vain noin viisitoista (Expon ulkopuolella olevista). Monia uusia kokemuksia ravintoloista tuli. Esimerkiksi uutta oli se, että Merjalle tuotiin useimmissa paikoissa oluen kanssa pilli. Yhdessä paikassa olut tuotiin jäisessä/huurteisessa lasissa. Monessa ravintolassa jouduimme tilanteeseen, että listalta valitsemaamme ruokaa tai juomaa ei ollutkaan saatavissa. Halusin ainakin kerran syödä paikallisen pippuripihvin. Vaikka se oli monen ravintolan listalla, niin vasta neljännestä paikasta se oli tilattavissa. Tosin se ei ihan täyttänyt kunnollisen pippuripihvin vaatimuksia (muuten ihan hyvää lihaa).

07_Cabernet2017-07-10 027

Cabernet Clubin pippuripihvi

Mega Silkin päädyssä ja Expo-alueen pääportin vieressä olevassa Marrone Rosso-ravintolassa tulivat jotenkin entisen Neuvostoliiton käytännöt mieleen(?): Merja meni tilaamaan sisällä tiskillä olleelta tytöltä kaksi olutta. Hän ohjasi Merjan menemään kassalle maksamaan. Kassalla toinen tyttö otti maksun ja kysyi nimeä. Merja pyysi paperia ja kynän, jolle hän kirjoitti ”Rintanen”. Kassaneiti kertoi, että nimi kuulutetaan kovaäänisistä, kun tilaus on valmis. Merja tuli takaisin terassille. Jonkun ajan päästä todella kuulutettiin Rintanen. Merja meni tiskille, jossa oli tarjottimella oluet. Oluet saadakseen piti näyttää maksukuittia ja kertoa nimi. Tyttö tarkisti kuulutettujen lappujen pinosta, että nimi oli siellä. Sitten Merja sai itse kantaa oluet terassille. Minä tutkin odottaessamme iPadia.
07_2017-07-06 015
Terasseja kaupungissa oli vähän, baareja ja ravintoloita ei myöskään ulospäin yleensä mitenkään mainostettu eikä esimerkiksi sisäänheittäjiä ollut. Katettu terassi oli Cabernet Club -ravintolassa Laulavan suihkulähteen vieressä. Kävimme siellä vain oluella ensimmäisenä iltana. Kun pari päivää myöhemmin kävelimme ohi, niin tarjoilija vilkutteli meille kaukaa. Myöhemmin kävimme siellä sitten myös syömässä ja ruoka oli ihan kohtuullista, tämä oli ainoa paikka, jossa se pippuripihvi myös löytyi keittiöstä (ks.yllä).
07_Cabernet2017-07-10 001b
Yhtenä päivänä, kun olimme palaamassa Exposta, kävelimme ohi paikan, josta ikkunasta näkyi sisälle sen verran, että ajattelin siellä olevan ihan hyvän olutpaikan.
07_Sheff2017-07-10 043
Sellainen Sheff bar & kitchen olikin ja kun sitten tulimme oluelle seuraavana päivänä, niin tarjoilijat tervehtivät heti iloisesti. Vähän ajan päästä nuori pomo tuli kyselemään meiltä, että mistä olemme, miten löysimme heidän paikkansa jne. Sitten hän teki galluppia vähän enemmänkin ja oli kovin tyytyväinen, kun kehuimme paikkaa. Pöytään tuotiin sen jälkeen ylimääräiset suolapähkinät. Myöhemmin tulimme myös syömään sinne. Ruoka oli hyvää, tosin se oli melko kallista paikalliseen hintatasoon verrattuna, mutta hintaan kuului myös viinilasillinen.

07_Sheff2017-07-11 061
Kun poistuimme toiseksi viimeisenä päivänä Khan Shatyr-kauppakeskuksesta kävelimme parin pitkän korttelin verran etsiessämme varta vasta netistä aikaisemmin löytämääni irlantilaista pubia (Guinness Pub). Siellä söimme pienen makkaravälipalan.
07_GuinnessMVI_6883.00_02_40_18.Still00207_Guinness2017-07-10 023
Viimeisenä päivänä Bayterek-tornin jonotusten jälkeen lähdimme vielä kerran ”bussiseikkailulle” kaupunginosaan, jossa emme olleet vielä käyneet. Puistojen ja komean sillan katsastamisen jälkeen löysimme Chelle (Guevaralle) omistetun pubin Chechil Pub. Pubi oli hieno, tarjoilu ystävällistä ja juomat erittäin halpoja. Tästä olisi helposti tullut uusi kantapubimme, ellei tämä olisi ollut viimeinen iltamme; baarimikko jopa intoutui tarjoamaan Merjalle ylimääräiset kaljat.

Olimme kuitenkin päättäneet palata syömään ”kantakapakkaamme” Sheff -baariin (ks. yllä).
Vielä pari esimerkkiä käymistämme paikoista:

07_MedCafe2017-07-07 058

Med Cafe and Terracen ruokaaa (ravintola sijaitsi Highvill-korttelissa Presidentin puiston vieressä)

07_Pivovaroff2017-07-08 009

Mega Silk wayssä oli mukava pubi Pivowaroff


Kustannuksista

Juomien ja ruoan hintataso vaihteli eri ravintoloissa melko paljon. Baari- tai ravintolaolueiden hinta vaihteli noin 500 tengestä 1800 tengeen eli 1,3 eurosta noin 4.7 euroon (puoli litraa, jossain taisi 0,33:n Heinekenpullo maksaa suhteessa enemmänkin). Kaupasta oluttölkin sai alle 50 sentin. Kallein ruoka oli minun T-bonepihvini viinilasin kera (noin 17 euroa). Useimmiten ruoan sain noin puolella tästä hinnasta tai selvästi allekin. Cabernetissa Jägermeister maksoi alle kolme euroa. Viikon kauppaostoksemme maksoivat noin 30 euroa (aamiaiset ja juomat asuntoon).
Yhteensä koko matkan hinnaksi tuli kahdelta hengeltä noin 1900 euroa. Mukana ovat kotimaan juna- ja taksimatkatkin. Tähän summaan sisältyvät lennot maksoivat yhteensä alle 700 euroa ja majoitus noin 270 euroa. Mukana ei ole lentokenttien duty free-ostoksiamme.

Vielä nähtävyyksistäkin
Kahdessa aikaisemmassa jutussa ja tämän jutun yllä olevissa osissa olen jo esitellyt Astanan nähtävyyksiä, tähän loppuun niistä vielä joitakin.
Pari tuntia viimeisestä päivästämme meni siinä, että jonotimme Astanan symboliin eli Bayterek-torniin. Kaikilta osin se ei ollut aivan miellyttävä kokemus: Ensin jonotimme lippuluukulle, sitten siirryimme jonoon, josta pikku hiljaa väkeä päästettiin tornin sisäpuolelle, sen jälkeen jonotimme hisseille. Viimeisen jonotuksen jätimme väliin; emme halunneet laittaa käsiämme presidentin kädenjälkeen tornin huipulla.

Näköalat tornista olivat kyllä komeat.

08_2017-07-10 008

Torni Khan Shatyrista kuvattuna

Rautatieaseman edessä:
08_MVI_6883.00_08_17_20.Still01108_MVI_6883.00_08_05_10.Still010

08_2017-07-11 050

Kaupungissa on komeita siltoja….

08_MVI_6756.00_01_42_02.Still001

…ja kuuluja urheiluhalleja ym….

08_MVI_6948.00_06_12_13.Still00708_MVI_6756.00_02_23_24.Still003

Exposta 2; paljon nähtävää ja tapahtumia

Tässä kuvapainotteiseen juttuun olen poiminut otoksia Expo 2017:n runsaasta tarjonnasta.
05_MVI_6835.00_01_15_01.Still016
Hyvin monessa paviljongissa oli ravintola, baari tai muita myyntipisteitä. Suomen paviljongin myyntilistalla oli monia juomia ja mm. lättyjä. Meille tuli kuitenkin se käsitys, että ainoa tuote, mitä sieltä voi ostaa, oli koskenkorvapaukku.

Myyjinä Suomen ”baarissa” oli kaksi kazakstanilaisnuorta. Monissa muissa baareissa myyjinä oli kyseisen maan kansalaisia tai ainakin niitä, jotka osasivat ko. kielen. Me söimme Saksan ravintolassa saksalaista makkaraa ja joimme müncheniläistä olutta sekä joimme mm. liettualaista olutta ja jamaikalaista rommia.


Expoon ensimmäisen kerran torstaina 6.7 saavuttuamme suuntasimme heti Suomen paviljonkiin. Näyttely tuntui oikein hyvältä, vierailijoiden huomion herättivät erityisesti koulutuksen innovaatiot. (http://suomifinland100.fi/project/finland-at-astana-expo-2017/).
25-2017-07-06 014Valitettavasti monet muut ja erityisesti muiden Euroopan maiden paviljongit tuntuivat olevan innovatiivisimpia ja suuremmalla rahalla pystyyn laitettuja. Erittäin mielenkiintoinen oli mm. Itävallan paviljonki, jossa polkupyörä ja polkupyörän liike-energialla sähköä tuottavat ratkaisut olivat voimakkaasti esillä. Myös monilla muilla mailla polkupyörä oli hyvin esillä:
30_2017-07-06 035.00_00_34_04.Still002

031_WP_20170706_043

Itävalta näyttää kehittäneen jo lentävänkin polkupyörän (?)

32_WP_20170709_051

Slovakian osastolla sai testata moninkertaisen maailmanmestarin Peter Saganin nimellä mainostettua pyörää

32_WP_20170709_049

Ranskalla oli esillä Peugeot –sähköpyörä (esillä tietenkin myös sähköautoja)

33_WP_20170709_057

Kazakstan esitteli lähinnä syrjäseutuja hyödyntävää polkupyöräkäyttöistä pesukonetta

31_GOPR1710.00_00_34_26.Still001

Tässä kilpailtiin kahden joukkueen voimin siitä, kumpi joukkue tuottaa enemmän energiaa

35_2017-07-06 024

Tämä ”valoseinä” toimi käsikosketuksella

36_MVI_6746.00_00_38_15.Still002

Tässä osastolla Merja hieman koulutti nuoria messuvieraita, paikassa käytettiin sitruunoita elektrolyyttinä paristossa (Voltan pari)

Saksan paviljongissa kerättiin eräänlaiseen ”palikkaan energiaa”, kun kävijä tutustui monenlaisiin infopisteisiin, visailuihin yms. Energiat käytettiin näyttävässä multimediaesityksessä:
40_WP_20170708_00840_WP_20170708_012

 

44_WP_20170709_006

Venäjä esitteli oikean jäävuoren kupeessa arktisen alueen ydinkäyttöisiä laivoja

46_2017-07-08 027

Puolalla oli osastollaan merkittävä metsäteema

Kazakstanin valtavassa pallossa oli erilaisia teemakerroksia mm. auringosta, avaruudesta, ilmasta, vedestä, tuulesta jne. Pallon ylimmässä kerroksessa jouduttiin kävelemään lasisen lattian päällä. Näkymät suoraan alas ja myös sivuille ulos olivat pallossa komeat ja joidenkin mielestä myös pelottavat.
50_MVI_6835.00_04_39_14.Still018

 


Yhdessä teemapaviljongissa teimme ”tulevaisuuden lentävällä aika-aluksella” vauhdikkaan ajon läpi historian ja tulevaisuuden. Matkalla tuotiin näkyviin myös melkoisia maailmaa odottavia uhkakuvia.


48_MVI_6835.00_03_32_15.Still01747_MVI_6835.00_24_12_18.Still025
Näyttelyssä oli runsaasti valtavia kolmiulotteisia multimediaesityksiä, joita ei still-kuviin eikä myös oikein videokuvauksiinkaan pysty tallentamaan. Onneksi oli myös tällaisia perinteisempiä kuvauskohteita.

Päivittäin alueella oli erilaisia virallisia konsertteja. Monet maat järjestivät lisäksi epävirallisempia esityksiä; tällaisia näimme erityisesti Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maiden sekä Etelä-Korean ja Thaimaan toimesta.

65_WP_20170709_067
Joka päivä oli vähintään jonkun valtion kansallinen päivä, jossa mukana oli kyseisen maan artistien lisäksi arvovaltaisia vieraita. Suomesta mukana oli ennen juhannusta mm. Sauli Niinistö, Saara Aalto, Diandra ym. Me poikkesimme nopeasti vilkaisemasta Latvian esiintymistä, mukana oli mm. Latvian presidentti.

69_MVI_6835.00_09_10_10.Still022

Latvian presidentti kuvassa eturivissä suurinpiirtein keskellä (turvamiehestä kolmas vasemmalle päin)

Näyttelyssä oli jokaisena iltana pieni paraati:
Paraati1Paraati2Paraati3

Astanassa oloaikaamme osui kaupungin erityisiä juhlapäiviä: Torstaina juhlittiin Astanan pääkaupungiksi tuloa (Astana Capital Day), perjantai oli myös yleinen vapaapäivä ja sen jälkeen olikin normaali viikonloppu. Kaikkina päivinä oli erityiskonsertteja, joissa paikalliset sekä myös ulkomaalaiset artistit pistivät parastaan esille.
Pieni kooste Astanan päivän konsertista:


Astanan rytmit konsertti:
GOPR1710.00_06_36_22.Still002MVI_6835.00_30_11_18.Still008
Astanarhytms2Astanarhytms1

Exposta

Oheisena vain pieni kuvakavalkadi Expo 2017:n (Tulevaisuuden energia, Future Energy) yleisistä puitteista. Kuvia eri maiden paviljonkien sisätiloista tai monista näkemistämme musiikki-, tanssi- ym. esityksistä en vielä tähän liitä.
2017-07-08 011
MVI_6714.00_00_09_22.Still002MVI_6709.00_00_02_13.Still0012017-07-08 025
WP_20170706_0482017-07-08 019MVI_6709.00_00_13_19.Still002

MVI_6709.00_00_00_15.Still001

Teemanäyttelyistä poikkesimme vasta Best Practises (Hyvät/Parhaat käytännöt); siellä oli runsaasti tilaa, toisin kuin monissa maiden paviljongeista.


2017-07-08 032WP_20170708_065 WP_20170708_067WP_20170708_069

Presidentin puistossa ja rock-konsertissa 7.7.17

Ensimmäisen Expon päivän jälkeen meillä oli jälleen ”vapaapäivä” eli nukuimme pitkään ja lähdimme vasta iltapäivällä tutustumaan nähtävyyksiin. Suuntasimme Isim-joen toiselle puolelle; tarkoituksena oli lähinnä katsella Presidentin puistoa ja mm. siellä olevaa pyramidipalatsia (Palace of Peace and Reconciliation) sekä puiston toisen pään perässä olevan valtavan aukion ympärillä olevia mahtipontisia muistomerkkejä, rakennuksia ja moskeijaa.

015_WP_20170707_001

Hazrat Sultanin moskeija

015_MVI_6657.00_00_10_13.Still001

Kazakstanin taiteen yliopisto vasemmalla, oikealla Itsenäisyyden palatsi ja Kazakh Elin monumentti

015_MVI_6657.00_00_24_05.Still002

Kazakstanin tasavallan Kansallismuseo


017_2017-07-07 023

Aukiota kuvattuna Kansallismuseon edestä


016_WP_20170707_021015_WP_20170707_023
Ajatuksenamme oli myös vain vilkaista valtavan Kazakstanin kansallismuseon sisäänmenoaulaa. Lopulta olimme kuitenkin jonottamassa lippuja sisälle museoon lähinnä sen takia, että siellä oli esillä Kiinan terrakotta-armeija-näyttely (oli muuten hiljattain Tampereella, mutta sinne emme ehtineet. Täällä liput maksoivat alle kolme euroa). Samalla tuli päällisin puolin katsastettua koko 7-kerroksinen museo; Astanan ja koko Kazakstanin esihistoriaan, nykyhistoriaan ja nykypäivään sekä taiteisiin olisi päässyt tutustumaan hyvinkin perusteellisesti.
Museossakin kohtasimme usein myös presidentin:
035_WP_20170707_042
035_2017-07-07 018

Sisääntuloaula (ks. mm. kuvan vasenta ala-kulmaa)


037_WP_20170707_025
040_2017-07-07 001.00_00_10_07.Still001

Museossa oli erityinen kultaan liittyvä näyttely kultaisine valoshowineen ja esineineen, alla mm. kaivauksissa löydetty Kultainen mies

040_2017-07-07 002
044_WP_20170707_036

Muitakin erityisnäyttelyitä oli, tässä osa arkkitehti Saken Narynovin taidetta


040_2017-07-07 004

Perinnettäkin sentään tuotiin laajasti esille


Mielenkiintoisia olivat pelkästään muovipusseista tehdyt taideteokset:
045_WP_20170707_050045_2017-07-07 020
Presidentin puiston keskellä oli Rauhan ja sovinnon palatsi:

Puiston toisesta päästä näkyi joen toisella puolella oleva presidentin palatsi:

Puisto oli erilaisine suihkulähteineen, kanavineen, käytävineen, laatoituksineen ja istutuksineen rakennettu jonkun lentävän linnun muotoiseksi. Muodot näkyvät kyllä vain ilmasta, oheisena Google Mapsin kartasta poimittu satelliittikuva:
059_PresPuisto
072_WP_20170707_067
075_2017-07-07 043

Puistosta poistuimme tämän sillan kautta kävellen, Isim-joen ylittää monet komeat sillat


080-WP_20170707_094

090_MVI_6698.00_01_46_23.Still003

Lopulta saavuimme tutulle alueelle, tässä valssien tahdissa laulava suihkulähde


Kun olimme jo suunnistamassa majapaikkaamme kohti, kuulimme Bayterek-tornin viereltä soitettavan mm. Elviksen ja Beatlesien kappaleita. Seuraava lähes tunti vierähtikin sitten oikein kunnollisessa rock-konsertissa, lopussa musiikki alkoi olla kunnon hevirokkia (indierock-yhtye Acidic Kaliforniasta).
090_MVI_6698.00_00_19_04.Still002

Iltakävelyllä Astanassa 5.7

Tässä toisessa Astana-blogijutussani kertaan eilisillan tapahtumia kuvien kera ja lopussa on vähän perustietoa kaupungista.
Iltakävelymme aikana koimme ja näimme taas monenlaista, vaikka kiertelimme oikeastaan vain kahden lähimmän korttelin ympärillä, kävimme pankkiautomaatilla ja yhdellä terassillakin. Erilaisia ravintoloita yms. on paljon, mutta terassikulttuuria täällä ei vielä oikein ole.

WP_20170705_027

Tällä terassilla koettiin toinen paikallisen olutkulttuurin erikoisuus; oluttuoppi tuotiin jääpintaisena eli joimme todella huurteiset juomat


Bayterek-tornin vierellä oli menossa jonkinlainen suurten orkestereiden tapahtuma; kuuntelimme hetken suuren kansanmusiikkiorkesterin ja laulajan esityksiä, myöhemmin kirgiasilainen Big Band-orkesteri soitteli jatsahtavia kappaleita ja laulaja esitti lopuksi ilmeisesti jonkinlaisen ylistyslaulun Astanalle ja viimeiseksi sotilasorkesteri kauniine naissolisteineen esitti mahtipontisia kappaleita (välillä olimme kuulevinamme seassa perinteisten taistelulaulujen sointeja).
2017-07-05 0522017-07-05 064
Illalla valaistukset ja valoshowt olivat melko vaikuttavia:
WP_20170705_038

”Laulava suihkulähde”

WP_20170705_055WP_20170705_051

Tänään torstaina on kansallinen juhla- ja vapaapäivä Capital Day eli Astanan päivä, jossa juhlitaan Astanan pääkaupunkiutta. Astanasta tuli pääkaupunki joulukuussa 1997. Sitä ennen pääkaupunki oli Almaty (ent. Alma Ata). Kaupungissa on asukkaita noin 750 000 (v. 2012 lähde: Wikipedia). Kazakstan on itsenäistynyt Neuvostoliitosta 16.12.1991. Koko maan väkiluku on 17,5 miljoonaa. Suomi on avannut Astanaan suurlähetystön vuonna 2009.
Astanan sanotaan olevan maailman toiseksi kylmin pääkaupunki (Mongolian Ulan Batorin jälkeen). Talvella on erityisen kylmää, kesällä on lämmintä. Täksikin päiväksi on ennustettu 30 asteen lämpötilaa. Astanan nimi tarkoittaa valkoista palatsia. Kaupunkia on lähinnä viimeisten 5-10 vuoden aikana rakennettu voimakkaasti.


Kaupunkiin on syntynyt monia arkkitehtoonisesti erikoisen näköisiä pilvenpiirtäjiä, julkisia rakennuksia ja muistomerkkejä, joita on rakennettu maan öljymiljardeilla. Edelleenkin näkyy monissa paikoin korkeita nostureita. Jotkut nettisivut ovatkin otsikoineet juttunsa termeillä ”outo”, ”erikoinen”, ”ihmeellinen” ym. Presidentin Nursultan Nazarbaevin nimi tulee monissa paikoissa esiin.
WP_20170705_045

Bayterek-torni on presidentin rakennuttama. Monella tapaa symbolisen tornin huipulla ”auringossa” on presidentin kämmenen kuva; kun siihen asettaa oman kämmenensä, voi toivoa kaikenlaista. Täytyy käydä tornissa joku päivä.


Kazakstanin ihmisoikeustilanteen on sanottu olevan ongelmallinen, mutta viime vuosina tilanteen voimakkaaseen parantamiseen on kuulemma paneuduttu. Yhtenä esimerkkinä tästä kehityksestä mainitaan tämän vuoden Expo-maailmannäyttely. Tämän avulla kaupunkiin on alkanut tulla entistä enemmän länsimaisia turisteja. Finnair ainoana pohjoiseurooppalaisena yhtiönä tekee tänne suoria lentoja kesän ajan. Suomi onkin nyt panostamassa entistä enemmän myös Kazakstanin suhteisiin, mukana ollaan mm. Expossa, jonka pääteema on puhdas energia. Sauli Niinistö kävi täällä ennen juhannusta.
Puistojakin kaupungissa on:
2017-07-05 079

Ilta oli lämmin, T-paidalla pärjäsi ihan hyvin.

WP_20170705_041WP_20170705_042

Ensimmäiset vaikutelmat Astanasta

Lento Kazakstaniin sujui yllättävän mukavasti. Lento lähti täysin ajallaan Helsingistä ja saapui parikymmentä minuuttia etuajassa Astanan hiljaiselle aamuyön lentokentälle. Lento kesti nelisen tuntia: lähtö oli Suomen aikaa klo 21.25, perille saavuttiin paikallisessa ajassa pian klo 4:n jälkeen.
Jonkun verran ainutlaatuisuuden ja jännittävyyden tuntua reissuun toi se, että eivät Helsingin lentokentän valuutan myyjät, Finnairin virkailijat tai lentoemännätkään osanneet kertoa kohteesta tai sen käytännöistä yhtään mitään. Ennen meidän lentoamme Finnair oli lentänyt tänne vasta muutaman kerran (aloitus ilmeisesti pari viikkoa sitten). Suomalaisia koneessa oli arviolta kymmenkunta ihmistä.

WP_20170704_021

Pilvien yläpuolella maisemat olivat pitkään tämänkaltaisia

WP_20170704_011

Koneessa skoolattiin shampanjalla Merjan syntymäpäivälle


Lentokone oli vain puolitäysi. Pienehkön matkustajamäärän ja varhaisen ajankohdan takia tullimuodollisuudet sujuivat nopeasti, koneessa oli jo valmiiksi täytetty kaksi lappua. Tullimies kyseli monenlaista (”puhutteko venäjää”, ”kuinka kauan viivytte”, ”majoituksenne” yms.). Matkalaukut saatiin nopeasti ulos hihnalta ja pian istuimmekin jo kahvilla terminaalissa.
2017-07-05 007

Lentokentän kahvilassa kello viiden jälkeen

2017-07-05 013

Lentoaseman edessä


Turisteille suositellaan täällä ensisijaisesti taksin käyttöä. Sen jälkeen, kun olimme käyneet lentokentän valuutanvaihdossa lähdimme kuitenkin runsaan kymmenen kilometrin päässä olevaan kaupungin keskustaan linja-autolla. Maisemat matkalla olivat enimmäkseen varsin tylsät, muutamia nähtävyyksiäkin matkan varrelle jo osui.
2017-07-05 015
Oikealla pysäkillä poisjääminen onnistui hyvin, koska kaupungissa on paljon hyviä maamerkkejä, joista näkee missä päin ollaan menossa. Apartement-majoituksemme lähellä on pääkatu tai -aukio, jossa on kaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä (näistä lisää jossain vaiheessa myöhemmin).
2017-07-05 019
Osasimme kävellä heti oikealle kadulle, sen jälkeen piti soitella varauslapussa olevaan numeroon, jotta pääsisimme majoittumaan ja nukkumaan. Meille oli luvattu sisäänkirjautuminen klo 7:n ja 8:n välillä.
Aluksi olimme yhden suuren kerrostalon pituisen matkan verran väärässä paikassa. Oikean rakennuksen eteen pääseminen vaatikin pari puhelinsoittoa. Paikan selvittäminen oli vähän hankalaa, koska vastaaja puhui ja ymmärsi vain venäjää. Apartement-asunnon (Apartment Dostyq 13/1) esittely ja siihen tutustuminen sujui kuitenkin sitten jotenkuten ilman yhteistä kieltäkin. Noin 270 euron (98 000 tengeä) maksu viikon majoittumisesta maksettiin käteisellä heti. Nettisalasana saatiin ja yhteys tuntuukin toimivan varsin hyvin.
WP_20170705_005

Tässä olimme jo hieman ehtineet levittäytyä 45 neliön Astana-asuntoomme.


Koska yö oli lennon ja lentokentällä oleskelun aikana meiltä mennyt ohi, niin majapaikassa piti heti ottaa parin tunnin tirsat. Paikallista aikaa noin kello neljätoista lähdimme etsimään syötävää ja ostettavaa majoitukseen. Kumpaakin löytyi Moskva-tavaratalokompleksista, joka näkyy majoituksemme ikkunastakin kadun toisella puolella.
WP_20170705_17_38_27_Pro

Moskva-rakenns vasemmalla, kuvattuna huoneemme ikkunasta


WP_20170705_009

Kova jano saatiin tässä rakennuksessa nopeasti tyydytettyä, huomaa pilli Merjan olutlasissa (hienossa Tarantino-grilliravintolassa naisen ei kait sovi juoda olutta suoraan lasista?)

WP_20170705_010

Pihvi oli ihan syötävää


Astanaa kutsutaan lähinnä mahtipontisen rakentamisen takia Keski-Aasian Dubaiksi. Kaupunkiin on noussut viime vuosina ja näyttää nousevan edelleenkin erikoisen näköisiä pilvenpiirtäjiä ja muita rakennuksia. Kadut ovat leveitä ja hyväkuntoisia. Jalkakäytävät ja muu ympäristö ei sitten olekaan kaikilta osin ihan samaa tasoa. Koko kaupungissa tunnelmat olivat aivan erilaiset verrattuna siihen, mihin viime viikkoina olimme tottuneet eli Saksan pieniin Hansakaupunkeihin tai verrattuna myös suurempiin kaupunkeihin.
WP_20170705_011

Majoituksemme on aivan kuvan oikeasta reunasta pilkottavassa talossa, taustalla Bayterek Tower

2017-07-05 043

Majoituksemme on keskellä näkyvän rakennuksen viidennessä kerroksessa


2017-07-05 035

Kadun toiselle puolelle ulottuva kauppareissu vaati myös pienen välilevähdyksen…

2017-07-05 045

…koska sieltä piti kantaa majoitukseemme mm. tällaisia eväitä. Puolentoista litran kuusi vesipulloa ei mahtunut kuvaan

Elbe-joelta ja Pohjanmereltä Kielin kanavalle 16-17.6

Tähän juttuun laitan koosteen torstailta 16.6 sekä perjantailta. Poistuimme torstaina Elbeltä poistumisen lisäksi pois Pohjanmeren rannoilta ja suuntasimme kohti Itämerta, aluksi Kielin kanavaa seuraten.
16.6. aamulla päätimme lähteä Büsumista junalla; tunnin junamatkalla kuljimme Heiden kaupungin kautta Beldorfin kylään, joka sijaitsee Kielin kanavan varrella.
01_2017-06-16 00602_2017-06-16 008

03_BeldorfKiel

Sen jälkeen pyöräilimme kanavan reunaa pitkin hotelliimme. Pyörätie oli enimmäkseen kuvan kaltaista kaksikaistaista betonilaattaa. Se oli kyllä ihan hyvää poljettavaa.

Päivä oli jälleen kovin tuulinen ja sadekuurojakin tuli (me tosin vältimme ne). Lähes 70 kilometriksi suunniteltu pyöräilymatka supistui runsaaseen 20 kilometriin. Tuhannen kilometrin kokonaismatkapituus tuli kuitenkin ylitettyä torstaina.

10_2017-06-16 019.00_00_31_12.Still001

Tässä tuhannen kilometrin skoolaus rauhallisen illan päätteeksi Breiholzin kunnan Meckelmoorin kylässä (hotellin osoitteessa tosin mainitaan Hamweddel sijaintikunnaksi).

Breiholzin yöpymisen jälkeen poljimme vain noin 15 km seuraavaan majapaikkaamme Rendsburgiin. Matkaan sisältyi yksi lauttamatka ja mukavia kanavamaisemia monennäköisine laivoineen.
40_2017-06-17 019.00_00_19_09.Still00140_Rendsburg3
Rendsburgissa on myös varsin hieno vanhakaupunki, mutta myös nykyaikaiset ostoskadut:
50_Rendsburg50_Rendsburg2

51_WP_20170617_010

Kaupungista löytyi taas uusi liikennemerkkikin – Varokaa tiellä vaeltavia tarjoilijoita!


Kaupungin ehkä komeimman näköinen nähtävyys on vanha rautatiesilta. Rendsburgin silta ja raideratkaisut ovat varsin mielenkiintoiset. Kanavan ylitettyään junarata tekee mielenkiintoisen silmukan, jotta junat pääsevät huomattavasti matalampana olevalle kaupungin rautatieasemalle. Olemme tämän sillan ylittäneet ja kokeneet tämän silmukan joitakin vuosia sitten matkustaessamme junalla läpi Schleswig-Holsteinin.

Illastimme Brückenterrassen Restaurantissa aivan kanavan rannalla. Niin kuin kuvista huomannee; laivat kulkivat aivan vieressä. Lisäki junat kulkivat melkein ravintolan yläpuolella.
60_2017-06-17 04060_2017-06-17 049

Lopuksi vielä hiukan yhteenvetoa kahden viime vuorokauden majoittumiskunnista ja -paikoista:
Büsum on noin 5 000 asukkaan kaupunki, Rendsburgissa asukkaita on lähes 30 000. Kuitenkin Büsum oli vilkkaamman tuntuinen kaupunki, ilmeisesti ensisijaisesti Helgoland-turistien takia. Näiden välillähän majoituimme aivan maaseudulla Breiholzin kunnassa.

80_2017-06-16 004

Büsumin suuren apartement-asunnon takapihalla lähtötunnelmissa


81_WP_20170616_016

Breiholzin Ahoi-hotellin lähellä ei ollut paljon muuta kuin tällaista liikennettä.


Kuvia Ahoi-hotellin edestä sekä samasta paikasta toiseen suuntaan otettu kuva:

Matka Rendsburgiin oli varsin mukava sään takia. Majoitumme Rendsburgin evankelisen kirkon kokouskeskuksessa lähes kanavan rannassa rauhallisissa tunnelmissa. Majoitustemme väli oli nyt vain n. 15 km, sen jälkeen kiertelimme kaupunkia ym., jolloin kilometrejä kertyi noin 27. Nyt olemme kahtena päivänä peräkkäin ottaneet matkustamisen varsin rauhallisesti. Seuraavassa kuvia Tagungszentrum Martinhausin edestä sekä näkymä ikkunastamme.
82_Rendsburg482_2017-06-17 07082_2017-06-17 06882_2017-06-17 062