Pyöräilyä vaihteeksi taas Virossa

Vaikka Viro on meille pyöräilyreissuiltamme erityisen tuttu, niin jälleen tänne lähdimme. Jokakesäiset ulkomaanpyöräilyt aloitimme vuonna 1996 ja kymmenen ensimmäistä vuotta suuntautui Viroon. Sen jälkeen pyöräilimme myös muualla Baltiassa ja sitten vähitellen laajensimme aluetta suureen osaan muuta Eurooppaa. Ns. ”retropyöräilyjä” teimme Viroon vuosina 2014 ja 2015. Kaikkiaan Virossa olen käynyt ehkä jo lähes neljäkymmentä kertaa, kun myös muut kuin polkupyöräreissut otetaan huomioon. Alla olevassa kuvassa on kuvattu pyöräilyreittimme vuodesta 1996 lähtien.Viroaikaisemmatpyorailymme

Paksummalla vihreällä viivalla on merkitty alustava suunnitelma tämän vuoden (2018) pyöräilylle. Reitti on pyritty valitsemaan niin, että mahdollisimman paljon voisimme pyöräillä sellaisia teitä, joita aikaisemmin emme ole pyöräilleet. Kun nyt teemme reissun poikki keskisen Viron, näemme myös paljon uusia paikkakuntia. Tämä alue tuntuu kuitenkin olevan sitä Viron harvimpaan asuttua aluetta; majapaikkojakin sopivien välimatkojen päästä oli melko vaikea löytää. Meidän mukaamme uskaltautui nyt myös kolme muuta ystäväämme, tosin vain ensimmäisen viikon ajaksi. Monilla muillakin matkoilla mukana on ollut muitakin ystäviä.

10_IMG_20180625_123721

Tallinnasta ulos ajaminen polkupyörillä on aina haasteellista. Parhaiten se onnistuu, kun lähtee pyörillä itään päin tai länteen päin. Suoraan etelään ajamisessa on muutama haasteellinen kohta, kun aina ei ole pyörätietä tai edes kunnollista jalkakäytävää. Tämän takia sataman jälkeen piti tehdä ensin pieni koukkaus vanhan kaupungin puolelle; polkupyöriä piti talutellakin muutama sata metriä. Mutta taas vanhan kaupungin puolelta ulospäästyämme näkymät olivat tällaiset: 15_Viro18pyor00002

Kun olimme päässeet esikaupunkialueelle suurien ulosmenoteiden varteen, löytyivät kyllä hyvät pyörätiet. Nämäkin kuitenkin väliaikaisesti päättyivät Viljandi-Pärnu -maanteiden risteysten paikkeilla. Tämän takia piti poiketa vajaan kilometrin matkalle ihan hyville sivuteille. Kun pääsimme Tallinnan ja Sakun rajalle, niin alkoi todella komea ja hyvä pyörätie.

Saku on noin 10 000 asukkaan kunta, joka on tietenkin kaikille (tai ainakin lähes kaikille) suomalaisillekin tuttu kylä oluestaan. Kaupungin sisääntuloväylällä oli komea tervetulotoivotuskyltti ja teksi ”Viron olutpääkaupunki”.

21_Viro18pyor00010

Ensimmäisen yön majoituspaikkamme oli Sakun kartanossa. Esitteiden mukaan Sakun kartano kuuluu Viron klassisen arkkitehtuurin huippuihin ja yksi Viron kauneimmista kartanoista. Kartano on rakennettu vuonna 1820. Kartanon ympärillä on kaunis puisto.

Kartanon ravintolassa Von Sackenmeck söimme maittavan illallisen. Kesäaikana ravintola on myös maanantai-iltaisin auki. Oluttehtaan pubi ei valitettavasti ollut auki. 20_Viro18pyor00006

20_Viro18pyor00004

Ravintolassa vietimme erään lähes 70-vuotiaan henkilön syntymäpäiviä

20_Viro18pyor00013

Tämän jälkeen uni maittoi komeassa kartanon sängyssä

Seuraavana aamuna oli tarkoitus polkea nopeasti noin kymmenen kilometrin matka viereisen Sauen kunnan rautatieasemalle. Välissä on useita moottoriteitä ja näiden sekaan me sitten jonkun verran eksyimmekin – huolellisemmalla karttojen tutkimisella ja lukemisella olisimme säästyneet ylimääräiseltä kymmeneltä kilometriltä. Emme ehtineet junaan, jolla meillä oli tarkoitus mennä suoraan Riisipereen. Aikaa vietimme ensin tunnin Sauessa ja sen jälkeen toista tuntia Keilan rautatieaseman vieressä.

30_2018-06-26 005

Sauesta löytyi tällainen mukava taukopaikka

31_Viro18pyor00003

Keilassa vietimme aikaa toista tuntia ja asemarakennuksesta löytyi hyvä kahvila päivän keiton nauttimiseen

35_Viro18pyor00004l

Muutama tunti suunnitellusta aikataulusta myöhässä pääsimme sitten junaan, joka vei meidät kyseisen raideosuuden päätepisteeseen eli Riisipereen.

29_Viro18pyor00001

Riisiperen asemalla kello 14 jälkeen ilmoitimme uuden saapumisajan Haapsalun majoitukseen, edessä oli yli 50 kilometrin pyörätaival

Riisiperestä alkaa entiselle Haapsalun rautatielinjan pohjalle perustettu kävely- ja pyörätie (Läänemaa Tervisetee).

40_Viro18pyor00005

Tässä olemme pienellä tauolla Ristin kylässä.

41_Viro18pyor00006l

Ristin entisen rautatieaseman vieressä oli muistomerkki 1940-luvun alun virolaisten taisteluille

Haapsalun majapaikkaamme Männi Puhkemajaan saavuimme klo 18 jälkeen yli 80 km pyöräiltyämme:

Pian majoittumisemme jälkeen pyöräilimme vielä Haapsalun keskustaan. Haapsalun Talumehe Körtsissä söimme (useimmat meistä) maukasta villisikaa. Haapsalun katseleminen jäi nyt vähemmälle, mutta Haapsalu oli meille ennestään hyvin tuttu paikka, ks. mm. https://hannujamerja.wordpress.com/2015/07/12/haapsalu-9-11-7-2015/ .

Keskiviikkona jatkoimme vielä vähän matkaa polkemista Terviseteen ratapohjaa, josta poikkesimme katsomaan Ungrun linnaa. Linna on alun perin rakennettu 1600-luvulla, korjattu 1800-luvun lopulla ja venäläisten aikana osittain tuhottu, koska viereen rakennettiin lentokenttää.

90_Viro18pyor00002l2

Rohukylän satamaan saavuimme hyvissä ajoin ja sen jälkeen teimme 45 minuutin lauttamatkan Vormsin saarelle, tästä sitten lisää seuraavassa jutussa.

91_IMG_1427

Sataman vieressäkin on merkkejä vanhoista ajoista, tälle kirkolle (?) ei ole ollut pitkään aikaan käyttöä.

Onnea 100-vuotiaalle Virolle

Vuonna 1996 aloitimme jokakesäiset Suomen ulkopuolella tapahtuvat pyöräilyretket. Kymmenen ensimmäistä vuotta poljimme vain Virossa. Sen jälkeen pyöräreissut siirtyivät muualle Baltiaan ja Keski-Eurooppaan. Viroon olemme tehneet pari ”retro-/muistelureissua” 2010-luvulla ja sellaisen teemme varmastikin jälleen tänä vuonna. Viro on erittäin paljon muuta kuin esim. Tallinna, Pärnu ja Tartto. Oheiseen karttaan on piirretty Viron polkupyörämatkojemme reitit.

Viroaikaisemmatpyorailymme16

Vähän sanallista yhteenvetoa reissuistamme vuosilta 1996-2005 löytyy blogistamme osoitteesta https://hannujamerja.wordpress.com/2014/06/23/noin-20-vuotta-polkupyorailya-maailmalla/.

Olemme pyöräilleet kaikissa Viron maakunnissa ja Viron joka alueen merkittävimmät nähtävyydet ja myös monet hienot kulttuuritapahtumat sekä luontokohteet on näillä reissuilla bongattu, seuraavassa esimerkkejä tapahtumista vuosilta 2014 ja 2015:

Itäisen Viron pyöräily vuonna 2014, blogikirjoituksia 17:

https://hannujamerja.wordpress.com/2014/06/29/seto-folk-27-28-6/

Seto Folk 29.6 – 30.6.2018 Värska  https://setofolk.ee/

https://hannujamerja.wordpress.com/2014/07/07/4-5-7-rakverea-ja-baltoscandalia/

Baltoscandal 4.-7.7.2018 Rakvere http://www.baltoscandal.ee/.

Vuonna 2014 niin kuin monena vuonna aikaisemmin vietimme muutaman päivän myös Tallinnan Ölle Summer’issa. Seuraava festivaali on 4.-6.7.2018, http://www.ollesummer.ee/fin.

Läntisen Viron pyöräily vuonna 2015, blogikirjoituksia 13:

https://hannujamerja.wordpress.com/2015/06/28/parnu-ja-hansa-paivat-26-28-6-2015/

Pärnun Hansapäivät 29.6.-1.7.2018  http://hansa.parnu.ee/index.php?id=40

https://hannujamerja.wordpress.com/2015/07/05/muhussa-3-5-7-2015/

”Juu Jääb” festivaali Muhussa 5.7.-15.7.2018 http://www.juujaab.ee/

https://hannujamerja.wordpress.com/2015/07/12/haapsalu-9-11-7-2015/

American Beauty Car Show 13.7 – 15.7.2018 Haapsalu, http://www.american.ee/en/abcs-2/2018-2/american-beauty-car-show-2018/, tapahtumassa on myös paljon kulttuuriohjelmaa.

Tallinnastakin löytyy jatkuvasti mielenkiintoisia uusia kohteita ja tapahtumia; mm. Tallinnan musiikkiviikolla vietimme monta päivää viime vuonna ja käsityömarkkinoilla syksyllä 2016. Tallinnan museoiden ja muiden nähtävyyksien tutustumisen apuna on ollut pari kertaa Tallinn Card –kortit.

https://hannujamerja.wordpress.com/2017/04/12/myos-musiikki-avartaa/ Tallinn Music Week (TMW) on Pohjoismaiden ja Baltian suurin sisämusiikkifestivaali, seuraava pidetään 2.4. – 8.4.2018 https://tmw.ee/festival/. Tässä niin kuin muissakin edellä mainituissa tapahtumissa kannattaa käydä.

Virossa kesäisiä hyviä kulttuuritapahtumia on niin runsaasti, että niitä osuu mukavasti reitin varrelle, vaikka niistä ei vielä matkan suunnitteluvaiheiden alussa ollut vielä mitään tietoa.

Kun Viron pyöräilyreissuillamme pyrimme, ainakin osittain polkemaan ennen kokemattomien teiden ja paikkakuntien kautta, niin ensi kesän reissun reitin valinta tuottaa taas hieman ylimääräistä pohdintaa. Todennäköisin vaihtoehto on se, että poljemme Viron läpi maan keskeltä länsi-itä- tai itä-länsi –suunnassa. Tällä välillä ei taida olla kesällä mitään merkittäviä kulttuuri-/festivaalitapahtumia, mutta luonto kuitenkin on varmasti normaalia Viron kaunista maaseutu- ja metsämaisemaa, jokunen luonnonsuojelualuekin yms. alueella on. Maan itä- ja länsireunalla on kyllä monia mielenkiintoisia tapahtumia, näistä monissa olemme tosin jo aikaisemmin käyneet (ks. edellä)

Lähes viidentoista pyöräilyreissun lisäksi olemme tehneet Viroon parikymmentä muutakin matkaa, opiskeluaikana jo aloitettiin. Jo 70-luvulta lähtien olemme vierailleet myös parin tutun luona heidän kotonaan tai sitten suomalaisten tuttujen mökeillä/vuokra-asunnoissa.

Lukuisia matkoja on tehty ammatillisissa merkeissä työ- ym. porukoissa (näillä reissuilla olen useimmiten ollut vain minä, Hannu). Lisäksi olemme miesporukassa tehneet useita ns. ”kulttuurimatkoja”; eri reissut on tehty raitiovaunupainotteisesti tai sitten trollikoilla/busseilla, lähijunilla tai kaukojunilla. Tallinnan matkoilla apuna ovat olleet mm. Kantokorven ansiokkaat kirjat, muualla maassa tauko- ja virkistäytymiskohteet on etsitty omatoimisesti. Viron maaseudun lisäksi Tallinnan kaikki lähiöt on varsin perusteellisesti koluttu läpi toisaalta polkupyörillä ja toisaalta miesten reissuilla julkisilla kulkuvälineillä ja kävellen. Tallinnassakin on paljon alueita, joissa muita turisteja ei näe lainkaan.

Viimeinen miesten matka ympäri maan (kohteina mm. Tartto, Valga, Viljandi, Rapla, Pärnu ja Kuressaari) oli tarkoitus tehdä ensisijaisesti junilla, mutta välillä piti turvautua linja-autoon. Viron rautatieverkko on aika suppea. Junakalustoa on viime vuosina uusittu, joten polkupyörät saa nyt paremmin juniin kuin aikaisemmin. Vielä 2014 teimme aika eksoottisen junamatkan itäisessä Virossa venäläisellä Pietarin Express –pikajunalla.

Viro100tervehdys

Tällaisen nopeasti tehdyn kuvan lähetin ehdolle YLEn keräämään onnittelupakettiin, Viron juhlapäivä on 24.2

Uuteen matkailuvuoteen 2018

Tammikuun lopun matkamessut sinetöivät jälleen aika pitkälle seuraavan vuoden matkasuunnitelmamme. Vuosi 2018 on kolmas eläkevuotemme; töistämme riippuvat matka-aikarajoitukset ovat täten poistuneet. Reissut voi siis nyt suunnitella ja varata mihin aikaan vuodesta tahansa.

Runsaiden virikkeiden saamisen ja esitelmien kuuntelemisen lisäksi matkamessut on tärkeä paikka hyvien tarjousten löytämiseen; mm. tämän takia pystymme rahavarojemme puitteissa matkustamaan suhteellisen usein. Tarjousmatkojen lisäksi voi välillä tehdä vähän kalliimpiakin matkoja. Tämänhetkisten suunnitelmiemme mukaan tulemme tänäkin vuonna viettämään ulkomailla yhteensä kolmisen kuukautta.

Yli kaksikymmentä vuotta sitten jokavuotiseksi muuttunut matkailumme painottui ensin pyöräilymatkoihin Eurooppaan. Säännöllinen kaukomatkailu alkoi viitisentoista vuotta sitten. 1980-luvulla olimme tosin jo käyneet mm. Kiinassa, Pohjois-Koreassa sekä pari kertaa USA:ssa.

Matkojemme kohteiden valinnan yhtenä pääperiaatteena viime vuosina on ollut se, että pitemmästä matkasta ainakin osa suuntautuu sellaiseen maahan, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Tämä tavoite yhdessä edullisuustavoitteen kanssa on alkanut aiheuttamaan lisääntyviä valintaongelmia; lento- ja laivayhtiöt, matkatoimistot ym. tekevät enimmäkseen tarjouksia vain suosituimpiin matkailukohteisiin. Uusia ja eksoottisempia matkakohteita löytyy harvemmin. Vielä joka vuosi on sentään löytynyt jotain uuttakin: Finnairin tarjouslennon olemme ostaneet useana vuonna; viime vuonna sellainen matka suuntautui Kazakhstanin Astanaan (blogi: https://hannujamerja.wordpress.com/category/2017-kesa-astana/ ) ja edellisenä vuonna Kiinan Chongqingiin (blogiosoite: https://wordpress.com/view/hannujamerjakaukomailla.wordpress.com ). Tänä vuonna ostimme yhdeksän päivän loman Maltalle; siellä emme ole aikaisemmin käyneet.

Matkamessujen heräteostoksemme teimme Jordaniaan. Dubaissa ja Abu Dhabissa olemme aikaisemmin käyneet, mutta muut Lähi-idän arabimaat ovat jääneet käymättä. Jordania on ilmeisesti tämän alueen rauhallisimpia maita Arabiemiraattien lisäksi.

Matkamessuilla päätimme ilmoittautua mukaan Salon Tilausmatkojen seuraavalle pitkälle Pikavuoro maailman ympäri –reissulle (katso http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/ ). Matka kulkee Venäjän ja Kiinan läpi Laosiin ja Thaimaan Bangkokiin. Kazakhstan on reitin varrella ja mahdollisesti myös Kirgistan sekä lupausten mukaan on mahdollista ehkä poiketa myös Uzbekistanissa/Tadzikistanissa. Bangkokiin saavuttaisiin vähän ennen joulua; hyvin todennäköistä on, että joulu ja ehkä vuodenvaihdekin tulisi tällöin vietettyä Thaimaassa. Viime syksyn Ex-Jugoslavia-/Balkan –reissu oli todella kokemisen arvoinen (17 blogijuttua).

Risteilyä emme tänä vuonna taida tehdä; parin vuoden aikana näitä on nyt tehty kolme (Yangtse-joen, Itäisen Välimeren ja Läntisen Karibian risteilyt). Näistä kaikista sekä niiden oheisreissuista (mm. Italiaan ja Guatemalaan) olen kirjoittanut monet blogijutut (ks. esim Guatemala: https://hannujamerja.wordpress.com/2017/11/19/paiva-guatemalan-antiguassa/ ym.). Mutta keväällä 2019 on vuorossa jälleen hieno risteily; tällöin lähdemme Australian Sydneystä eteläiselle Tyynelle merelle ja sen saarivaltioihin (mm. Fidzi).

Edellä mainittujen reissujen jälkeen taitaa käymiemme valtioiden kokonaismäärä lähennellä jo kahdeksaakymmentä. Euroopassa olemme omilla polkupyörillä pyöräilleet 16 maassa, laina-/vuokrapyörillä olemme polkeneet lisäksi kymmenessä maassa. Polkupyörillä olemme liikkuneet lähes kaikissa maanosissa, Etelämanner on vielä käymättä – pyöräily ei siellä taida oikein onnistuakaan.

Jo viime vuodelle vähän kaavailimme Sveitsin ja Etelä-Ranskan Rhone–laakson kautta Välimeren rannoille suuntautuvaa puolentoista kuukauden pituista polkupyöräreissua. Samalla olisi ollut mahdollisuus bongata melkein viimeisiä niitä Euroopan valtioita (mm. Monaco, Andorra), joissa emme ole käyneet. Tämä reissu kuitenkin jäi tekemättä (tilalla viime kesänä oli Saksan Elbejoen ja Kielin kanavapyöräily) ja näyttää jäävän nytkin. Sen sijaan täytynee jossain vaiheessa tämän vuoden kesällä tehdä Viron 100-vuotisjuhlien kunniaksi parin viikon Viropyöräilyreissu. Viron kymmenistä matkoistamme ajattelin pian kirjoittaa jonkinlaisen yhteenvetojutun. Jo pitkään on ollut myös harkinnassa kotimaan Saariston Rengastien pyöräily (pieneltä osin tätä reittiä jo viime juhannuksen aikoihin katsastimme).

Useimmat matkamme (Euroopan polkupyöräreissuista kaikki) olemme tehneet omatoimisesti suunnitellen eli matkat ja yöpymiset on varattu jokainen itse erikseen. Nyt näyttää mukavuudenhalu (ja se ettei kaikkia matkoja oikein enää ehdi suunnitella tarpeeksi perusteellisesti) valtaavan hieman sijaa; Jordanian ja Maltan matkoille olemme tilanneet lennot ja majoituksen yhtenä pakettina.

Koska tänä vuonna monta kuukautta on vielä vapaana, niin todennäköisesti teemme vielä jonkun äkkilähtöreissun. Reissut täytyy sovittaa erilaisten tapahtumien väliin; nyt helmikuussa ovat talviolympialaiset ja maaliskuun alussa Tampereen elokuvafestivaalit. Helmi-maaliskuun vaihteen hiihtolomien aikaan ei myöskään matkoja paljon viitsi harkita, koska silloin työtätekevä Suomen kansa myös matkustelee tavallista enemmän. Maaliskuun puolivälissä on vielä Pikavuoro Bangkok–reissun infotilaisuus Salossa. Mutta sen jälkeen …. ?

Matkamessuilla tarjonta oli hyvin monipuolista, kaksi päivää kului hyvin joutuisasti.

Finnlinesilla sujuvammin polkupyörillä Keski-Eurooppaan?

Tähän juttuun antoi osakimmokkeen Rantapallon sivuilla julkaistu http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2017/05/14/rahtilaivalla-saksaan-ei-ihan-sellainen-paatti-kuin-odotin/ -blogijuttu. Kirjoittaja oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa käymässä tällaisella Saksaan menevällä ”rahti”laivalla ja nimenomaan uudistetulla Finnlinesin laivalla. Tällaisella laivalla me olemme juuri matkustamassa tämän jutun kirjoittamista aloittaessani.

Olemme vuodesta 2008 lähtien matkustaneet Finnlinesin laivalla joka vuosi (paitsi v. 2014) polkupyörien kanssa Saksaan, useimmiten olemme kulkeneet Travemünden kautta. Teen tässä jutussa jonkinlaista pientä yhteenvetoa näistä reissuista ja lopussa pohdiskelen hieman sitä, mitä muita vaihtoehtoja polkupyörämatkailijalla voisi olla Keski-Eurooppaan matkustaessa.

Ensimmäisen kerran matkustimme Saksaan polkupyöräretkelle siis vuonna 2008, tällöin Finnlinesin satamana toimi myös Rostock. Rostockista lähdimme pyöräilemään Itämeren rannikkoa pitkin Puolaan ja Venäjän (Kaliningradin) kautta Baltiaan. Lopuksi palasimme Riikasta laivalla Tukholman kautta Turkuun. Laivat ja laivareitit toimivat tällöin hyvin tällaisenkin kiertomatkan tekemiseen.
2015-08-22 005.00_00_01_05.Still005CIMG1261
Polkupyörille on löytynyt laivoissa aina hyvin tilaa. Laivoihin sisälle joudutaan ajamaan välillä aika hankalia reittejä, tänäkin vuonna pyörillä piti nousta jyrkkiä luiskia pitkin moottoripyörien perässä laivan 7. kannelle. Joskus tosin olemme saaneet viedä pyörät ylös pohjakannelta laivan henkilökunnan tavarahissillä.


Laivan terassikansi/aurinkokansi on näyttänyt vuosikaudet hyvin samanlaiselta kuin nykyään – hyvällä ilmalla siellä oli pitkinä meripäivinä ihan mukavaa.
CIMG2258
Aurinkokannelle on rakennettu jonkun verran tuulelta suojaava läpinäkyvä seinä ja kalustoa on uusittu.

Vuonna 2009 saavuimme ensimmäisen kerran Travemündeen. Tänään maisemia tuntuvan hallitsevan monet nosturit, elääkö Travemünde jonkinlaista nousun kautta? Seuraavana kuvissa on vasemmalla vuosikymmenen vaihteen kuvia ja oikealla tämän päivän kuvia.




Jo vuonna 2008 nautimme Finnlinesin laivalla oikeata juomaa oikeista shampanjalaseista, mainitun blogin kirjoittaja tuntui kuvailevan tätä Finnlines-laivojen merkittävänä uutuusasiana tämän vuoden keväältä? Viime vuosina kuohujuoma on tullut mukaan ruokailun lisäetuna aamubrunssien muodossa.

Shampanjan nautiskelua vuodesta 2008 tähän päivään:


CIMG4229

Shampanjan (ja kaljankin juonnin) lomassa Itämerellä on nähty usein komeita auringonlaskuja

Edellämainitun blogin keskustelupalstalla toivottiin Finnlinesin ajavan myös Gdanskiin. Aikaisemmin laivareitit ovat olleet moninaisempia. Vuonna 2010 matkustimme Finnlinesilla jälleen Rostockiin, laiva poikkesi tällöin myös Puolassa Gdynian satamassa. Paluumme tapahtui jälleen Travemundesta.
Viime syksynä teimme jälleen paluumatkan Travemundesta (meno Saksaan oli tapahtunut muuta reittiä, siitä kohta vähän lisää). Tällöin laivalla tehtiin remonttia; aurinkokannen vieressä olevaa baaria rakennettiin uusiksi.

2015-08-22 005.00_00_11_09.Still004

Star Cafe viime syksynä (2016)

…ja sama nyt keväällä 2017
2017-05-23 0012017-05-23 031

Laivan (Finnmade) sisustan väritystä oli viime matkastamme muutettu. Sauna ja poreamme olivat edelleen hyvässä käytössä, hierontapalvelut olivat uutta. Kuntoilusalia oli uusittu (olemassa se taisi olla jo viime vuonnakin?). Lasten käytössä olevat tilat ym. ovat ilmeisesti selvästi parantuneet.

Mainitussa blogissa muutamat haukkuivat laivan ruokaa; meidän mielestä se aina ollut varsin hyvää. Alla kuva muutaman vuoden takaa…
IMG_0878
… ja pari kuvaa tältä reissultamme:
WP_20170523_009WP_20170523_005

Finnlinesin Saksa-laivat eivät ole mitään biletys-laivoja. Polkupyöräreissuillamme melkein parasta näillä laivoilla onkin ollut se, että on rauhallista. Menomatkalla pääsee lepäilemään viime hetkeen jääneiden matkavalmistelujen jälkeen. Paluumatkalla taas on laivaantulopäivänä sekä sitä edeltävinä päivinä tullut pyöräiltyä melko paljon. Laivassa tapahtuva lepäily on tällöin useimmiten ollut oikein tervetullutta ruokailujen lomassa. Laivan kaksi baariakin ovat tietenkin olleet käytössä. Niissä on joskus tullut vastaan tuttujakin tai sitten on tehty tuttavuutta moottoripyöräilijöiden kanssa. He tuntuvat kyllä arvostavan tätä meidänkin matkailutyyliä. Motoristit käyvät tietenkin kauempana Euroopassa, mutta erilaisten kohteiden näkemisessä ja kokemisessa me kyllä pärjäämme heille.

Laivalla Saksaan matkustaminen on melko kallista, suurin piirtein samoilla hinnoilla pääsisi risteilemään viikoksi-puoleksitoista loistoristeilijällä Välimerelle tai Karibialle.

On muitakin reittejä tai tapoja matkustaa polkupyörien kanssa Keski-Eurooppaan?
Viime vuonna aloimme varaamaan laivamatkoja vähän liian myöhään. Suunnittelimme lähtevämme Saksaan elokuisena lauantaina, mutta kyseisenä päivänä ei ollutkaan enää saatavilla hyttiä. Olisimme mielellämme yöpyneetkin yhden yön laivassa ennen kuin olisimme jatkaneet junalla halki Saksan. Saksan laivojen suosio on ilmeisesti lisääntymässä, koska nyt tänä vuonna alkukesällä vuoroja on hieman tihennetty ja tuollaista ylimääräistä yöpymistä ei alkukesästä ole saatavillakaan.
Jouduimme siis etsimään uutta reittiä eteläiseen Saksaan, koska Tonavan-varsipyöräilymme aikataulua oli jo lyöty lukkoon. Yhtenä vaihtoehtona mietimme junamatkaa Pietarista Baltiaan ja sieltä Saksaan. Kysyimme matkamessuilla Venäjän-matkoja järjestävältä toimistolta, että miten tämä varmimmin onnistuisi. Meille luvattiin lähettää asiasta infoa, sitä ei koskaan tullut. Venäläisiinkin juniin on ilmeisesti mahdollisuus saada mukaan polkupyöriä, mutta paikkojen etukäteen varaaminen ei taida onnistua ja täten on epävarmaa, että saako pyörät mukaan siihen junaan, jolla aikoo matkustaa. Aikaakin tähän matkustamiseen kuluisi aika paljon, viisumit pitäisi hankkia jne. Eli tämä reitti piti heti alkuunsa hylätä.
Yksi mahdollisuus oli se, että matkustaisimme ensin laivalla Tallinnaan ja sitten junalla Pärnuun. Sen jälkeen voisi polkea Latviaan. Latvian Liepajasta oli (ainakin viime vuonna) hyväntuntuinen reittilaivayhteys Travemundeen. Tämä reittivaihtoehto olisi tullut huomattavasti halvemmaksi kuin Finnlinesin suora reitti. Hintahaarukkaan olisi hyvin sopinut myös polkupyörät kuljettanut taksi Pärnusta Liepajaan. Tätä vaihtoehtoa täytyy kuitenkin joskus myöhemmin vielä harkita, eläkeläisinä kyllä pystymme järjestämään tarpeeksi aikaa, niin että ne välit, joista puuttuu junayhteys, kulkisimme pyöräillen. Virossa ja Latviassa joutuisimme kyllä sitten pyöräilemään pääosin tuttuja reittejä.
Yksi, kaiken lisäksi varsin edullinen ja nopein vaihtoehto olisi ollut lentää polkupyörien kanssa Saksaan. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt noin kahdensadan euron pyörälaukkujen ostamisen. Sen jälkeen olisi pitänyt järjestää pyörälaukuille säilytyspaikka, niiden kanssa polkeminen ei olisi onnistunut kun tavaraa jo muutenkin kulkee mukana aika paljon. Paluumatkakin olisi sitten pitänyt tehdä samasta paikkaa.
Lopuksi kuitenkin päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että menisimme Turusta laivalla Tukholmaan, polkisimme 70 km Värtanilta Nynäshamnin satamaan. Sen jälkeen siirryimme Polferries-linjan laivaan, joka vei meidät Gdanskiin. Gdanskista menimme sitten junalla Berliiniin. Tästä varsin onnistuneesta reissusta olen kirjoittanut oman blogiartikkelin, ks. https://hannujamerja.wordpress.com/2016/08/25/nokialta-regensburgiin/

Ranska 2015 -muistelua

23.8.2016: Tämä pitkäaikaisena nostona toiminut teksti palautetaan tavalliseen  lukumuotoon ja tilalle laitetaan uusi nosto koskien loppukesän Tonavan rannoille suuntautuneelle viiden viikon pyöräilylle.

Tässä alussa vielä Ranska 2015 –muistelun pysyvän noston päivitys päivältä 7.5.2016:

Vuonna 2015 teimme kaksi noin kuukauden pituista polkupyöräreissua Eurooppaan. Viron retkestä kirjoitin lähes päivittäin tekstiä matkan aikana (ks. kategoria KESÄ 2015). Loppukesän/syksyn Ranska-pyöräilystä olen nyt kirjoitellut tekstiä ja lisännyt runsaasti kuvia viime kuukausina. Maaliskuussa kävimme Keski-Kiinassa ja siitä kirjoittelin välillä 16 jutun sarjan (https://hannujamerjakaukomailla.wordpress.com/). Nyt kun nämä jutut on tehty, jatkan taas ainakin muutamalla jutulla Ranska-pyöräilyn käsittelyä; Rein-Rhonen kanavan, Dijonin ja Pariisi-pyöräilyjen jälkeen jatkan Loire-laakson jutuilla (ensimmäinen osa on juuri valmistumassa). Alla olevassa kartassa on kuvattu reitti karkealla kuvalla (klikkaa kuvaa suuremmaksi). Matkalla käytettiin välillä junaakin, nämä osuudet on merkitty karttaan katkoviivalla. Pyöräilyäkin tuli kuukauden aikana silti noin tuhat kilometriä.

RanskaKokoreitti

Pikapäivitys 27.5.16 Viron Pärnusta: Ranska-blogin päivitys on jälleen ollut tauolla. Syinä ovat ensijaisesti viime viikkojen uudet reissut. Viime viikolla olimme Pietarissa ja näimme siellä mm. Suomi-Kanada -MM-pelin eli sen pelin, jossa Suomi voitti Kanadan. Pietarissa emme pyöräilleet. Sen sijaan olemme pyöräilleet tällä viikolla Pärnussa ja sen ympäristössä. Majoitumme ystäviemme osaomistusasunnossa. Ensi viikolla lähdemmekin sitten viikoksi Prahaan. Sieltä täytyy yrittää kirjoittaa blogia vähän enemmän.

28.7.16: Prahan reissusta olen julkaissut neljä juttua. Tämän jälkeen yritän lähiviikkoina palata vielä Ranska-aiheeseen ennen seuraavaa pitkää polkupyöräreissua.

Uusien haasteiden edessä

Kesän 2015 Viro-pyöräily onnistui hyvin, 800 kilometriä tuli pyöräiltyä. Päivitin oheisen kuvan. Luettelo kaikista kahdenkymmenen vuoden pyöräilymatkoistamme löytyy tämän kategorian (Aikaisemmat pyöräretket) kahdesta aikaisemmasta blogijutusta.

Viroaikaisemmat2015paivitys

Tämä Viron toinen ”retroreissumme” oli vain harjoittelua syksyn pitemmälle reissulle Saksaan ja Ranskaan. Ranskan läpiajoreissusta (Sveitsin Baselista Atlantin rannalle ja sieltä junalla pyöräilemään Pariisiin) en aio pitää ajantasaista blogia. Muistiinpanoja yritän tehdä matkalla ja julkaista yhteenvetojuttua myöhemmin syksyllä.

Aloituksena kesälle 2015

Toinen Viron ”retropyöräilyreissumme” on alkamassa. Viime kesänä pyöräilimme itäistä Viroa ja tänä kesänä pääkohteena on Viron länsirannikko (aloitus tosin Viljandista) ja sen merkittävimmät saaret. Suunniteltu reitti kulkee osittan samoja teitä kuin 1990-luvulla, mutta merkittävältä osin myös uusilla teillä. Laitan tähän päivitetyn kartan Viron kaikista pyöräilyreiteistämme. Vuosien 2005-2013 aikana reitit kulkivat muualla Baltiassa, Keski-Euroopassa ja Tanskassa, ks. blogin kategoriaa Aikaisemmat pyöräretket.

.Viroaikaisemmatpyorailymme

Tämän kesän Viropyöräily ei ole vuoden ensimmäinen ulkomainen pyöräilymme, huhtikuussa pyöräilimme puoli päivää Hollannin tulppaanialueilla. Tästä pyöräilystä alla oleva kuva.

HollantiK15

Kesän 2014 jälkeen pyöräilimme vuokrapyörillä Espanjan Madridissa ja Mallorcalla. Siitä ovat omat blogitekstit ennen tätä juttua. Jos olet uusi sivuillamme, voit käydä vilkaisemassa kategoriasta Aikaisemmat pyöräretket sitä, missä muualla ulkomailla olemme viimeisen 20 vuoden aikana polkeneet, eksoottisiksi luokiteltaviakin kohteita on mukana kaikista maanosista.

Loppukesästä/alkusyksystä on tarkoitus tehdä toinen tämän vuoden pitempi pyöräretki Ranskaan, tällöin varsinaisen pyöräilyn lähtö (omilla pyörillä) tapahtuu Sveitsin Baselista. Tavoitteena ei ole Ranskan ympäriajo vaan Ranskan läpiajo eri jokivarsireittejä noudattaen Atlantille asti.