Kiireinen maaliskuu

Bloginpitäjän ja vaimon maaliskuu on ollut niin kiireinen, että blogin päivittäminen on pikku hiljaa siirtynyt eteenpäin. Nyt aprillipäivänä onkin sitten hyvä vaihe tehdä yhteenvetoa koko maaliskuun tapahtumista ja tänään näyttää siihen olevan vähän aikaakin, kun viikonlopun vieraammekin lähtivät jo aamulla liikkeelle. Eilen kävimme turkulaisten ystäviemme kanssa katsomassa Knuutilan pääsiäisvalkeita ja esiteltiin heille Siuron kuuluisa Koskibaari.

Rankkojen talviolympialaisviikkojen jälkeen (syntyi vähän univajauksia) jäi aikaa muullekin kuin television katsomiselle. Maaliskuussa olemme mm. viettäneet neljä päivää Tampereen elokuvajuhlilla, olemme käyneet mieskuorokonsertissa Nokialla, Raumalla Lukon pelissä, Tampereella ruokailuissa ravintoloissa sekä kahdestaan että kavereitten kanssa ja itse kävin yhdessä messu-/koulutustapahtumassakin Tampere-talossa. Lähes joka sunnuntai on pitänyt käydä pelaamassa sulkapalloakin.

2018-03-17 008

Kolmen nokialaisen mieskuoron (Nokian mieskuoro, Pinsiön mieskuoro sekä Nokian työväen mieskuoro) juhlaa Kerholassa

Matkailuihimme liittyi käynti Salossa Pikavuoro Maailman Ympäri –infotilaisuudessa. Matkasuunnitelmia on tämänkin tulevan reissun lisäksi tehty ja päivitetty, mutta alustavissa suunnitelmissa ollutta äkkilähtöä ei ehditty toteuttamaan. Videoita olen kuitenkin editoinut viime vuoden matkoilta sekä tehnyt koosteita kolmenkymmenen vuoden takaisista kuvauksistani Pohjois-Koreassa ja Raumalla. Videohommiin on aikaa ollut aivan liian vähän; näistä kirjoitan tuolla lopussa vielä lisää.

 

Tampereen (lyhyt)elokuvajuhlilla tuli taas avarrettua maailmankuvaa: Kahdessatoista eri näytöksessä näimme 73 elokuvaa. Koska YLE:n Areena oli samaan aikaan erityisaktiivinen lyhytelokuvien näyttämisessä, tuli niitä katsottua tavallista enemmän myös television kautta ko. viikolla.

Tänä vuonna katsottujen näytösten määrä jäi hieman pienemmäksi kuin viime vuonna (15 näytöstä ja 105 elokuvaa ks. https://hannujamerja.wordpress.com/2017/03/29/matkailu-avartaa-niin-myos-elokuva/). Ulkomaisista elokuvista tänä vuonna korostuivat virolaiset filmit, joita näimme 15 kappaletta.

2018-03-10 005

Kuvassa näytöksen jälkeisessä haastattelussa Virosta ainakin Rain Tolk ja Andres Maimik (ensimmäinen mies vasemmalta jäi tunnistamatta)

Lyhytelokuvia näimme kaikkiaan yli 20 maasta; eksoottisia elokuvia tuli mm. Libanonista, Bangladeshistä ja Malesiasta. Kotimaiset elokuvat olivat kuitenkin edelleen selvänä enemmistönä (vajaa puolet kaikista katsomistamme).

2018-03-10 001

2018-03-10 012

Erilaista taidettakin näkyi maaliskuussa Tampereella; kuvassa keskustorilla kuvanveistäjä Anssi Pulkkisen teos Street View (Reassembled), joka on koottu pommitetun syyrialaiskodin raunioista

Pikavuoromatka Bangkokiin on nyt varmistunut ja me lähdemme syksyllä mukaan. Linja-automatkan infotilaisuudessa Salossa oli mukana parikymmentä henkilöä ja toisessa infossa Helsingissäkin oli aika paljon väkeä (ks. http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/).

Pikavuorobanneri

Alustavia matkareittisuunnitelmia löytyy netistä (linkki yllä)

Nettisivuilla mainostetaan vielä tänään kesäistä matkaa Kaliningradiin. Salon infossa kuitenkin Laineen Jani mainitsi, että hän on perunut matkan osanottajien vähäisyyden vuoksi. Olimme jo Janilta saaneet luvan, että voisimme ottaa reissulle mukaan polkupyörämme. Kaliningradissa olemme tosin jo pyöräilleet kymmenkunta vuotta sitten. Nyt innostuimme mukaan lähtemiseen siksi, että siellä olisi nähnyt jalkapallon MM-kisoja. Paluumatkalla olisimme sitten jääneet pois autosta ja aloittaneet pariviikkoisen pyöräilyn Virossa. Viropyöräily piti nyt suunnitella uudelle pohjalle ja seuraavan näköinen reittisuunnitelma siitä muodostui (kuvassa vihreällä piirrettynä ensi kesän reitti):

ViroaikaisemmatpyorailymmeU18

Päätavoitteenamme on pyöräillä mahdollisimman paljon sellaisia teitä, joita pitkin emme aikaisemmin ole polkeneet. Suurimpana ongelmana oli löytää keskeltä Viron ilmeisesti harvimmin asutetulta alueelta majoituksia. Ainakin Booking.comin kautta majoituksia oli varattavissa vähän sopivien välimatkojen päästä, mutta ei kuntien omilta nettisivuiltakaan niitä sen paremmin löytynyt. Ihan kohtuullisen oloinen reittisuunnitelmasta kuitenkin lopulta muodostui.

Viropyöräilyn suunnittelemisen lisäksi on pitänyt katsella, mitä mielenkiintoista koettavaa ja nähtävää on seuraavalla kaukomatkallamme, joka suuntautuu huhtikuussa viikoksi Jordaniaan. Vaikka matka on pitkälti matkatoimiston valmismatka, niin omatoimisuudesta emme nytkään halua päästä kokonaan eroon: Viikon ajan majoituksemme on Aqaban kaupungissa, mutta silti varasimme itse yhden yön majoituksen Petrasta (tai tarkakasti ottaen sen vieressä olevasta Wadi Musasta). Petran kalliokaupunkiin saisi helposti ostettua matkatoimiston kautta (melko kalliin) päiväretken. Halusimme tutustua tähän yhteen maailman seitsemästä ihmeestä vähän perusteellisemmin, joten menemme sinne itse julkisilla kulkuneuvoilla tai taksilla.

Viime syksynä aloitin videotubettamisen. Ex-Jugoslavia -reissun 17 videon jälkeen tein kaksi videota marraskuisesta Guatemalasta ja nyt helmikuussa aloin editoida uudestaan 1980-luvun kuvauksiani. Kun talviolympialaisten aikaan Palander ja Jauhojärvi valittivat TV:ssä, että Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla kuvaaminen oli hyvin rajoitettua, niin minun piti näyttää että meidän kokemustemme mukaan vuonna 1987 Pohjois-Korean puolella ei ollut mitään rajoituksia. Seuraavaksi siirryin vaimon Facebook-virikkeiden pohjalta tekemään videoita Raumasta; yhdistelin videoihin 1980-luvun ja 2010-luvun kuvauksia sekä joitakin isän valokuvia 1950-luvulta.  Rauma ennen ja nyt: Syväraumankatu, Pyynpäänkatu ja Saukonkatu –videossa (https://www.youtube.com/watch?v=NlBMvkGO-dQ&t=20s) keskeisenä kohteena on lapsuuteni kotitalo ja sen ympäristö. Maaliskuussa olen editoinut viime syksyn Elbe-pyöräilymme videoita, mutta niitä en ole vielä julkaissut Youtubessa.

YoutubeRauma

Uuteen matkailuvuoteen 2018

Tammikuun lopun matkamessut sinetöivät jälleen aika pitkälle seuraavan vuoden matkasuunnitelmamme. Vuosi 2018 on kolmas eläkevuotemme; töistämme riippuvat matka-aikarajoitukset ovat täten poistuneet. Reissut voi siis nyt suunnitella ja varata mihin aikaan vuodesta tahansa.

Runsaiden virikkeiden saamisen ja esitelmien kuuntelemisen lisäksi matkamessut on tärkeä paikka hyvien tarjousten löytämiseen; mm. tämän takia pystymme rahavarojemme puitteissa matkustamaan suhteellisen usein. Tarjousmatkojen lisäksi voi välillä tehdä vähän kalliimpiakin matkoja. Tämänhetkisten suunnitelmiemme mukaan tulemme tänäkin vuonna viettämään ulkomailla yhteensä kolmisen kuukautta.

Yli kaksikymmentä vuotta sitten jokavuotiseksi muuttunut matkailumme painottui ensin pyöräilymatkoihin Eurooppaan. Säännöllinen kaukomatkailu alkoi viitisentoista vuotta sitten. 1980-luvulla olimme tosin jo käyneet mm. Kiinassa, Pohjois-Koreassa sekä pari kertaa USA:ssa.

Matkojemme kohteiden valinnan yhtenä pääperiaatteena viime vuosina on ollut se, että pitemmästä matkasta ainakin osa suuntautuu sellaiseen maahan, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Tämä tavoite yhdessä edullisuustavoitteen kanssa on alkanut aiheuttamaan lisääntyviä valintaongelmia; lento- ja laivayhtiöt, matkatoimistot ym. tekevät enimmäkseen tarjouksia vain suosituimpiin matkailukohteisiin. Uusia ja eksoottisempia matkakohteita löytyy harvemmin. Vielä joka vuosi on sentään löytynyt jotain uuttakin: Finnairin tarjouslennon olemme ostaneet useana vuonna; viime vuonna sellainen matka suuntautui Kazakhstanin Astanaan (blogi: https://hannujamerja.wordpress.com/category/2017-kesa-astana/ ) ja edellisenä vuonna Kiinan Chongqingiin (blogiosoite: https://wordpress.com/view/hannujamerjakaukomailla.wordpress.com ). Tänä vuonna ostimme yhdeksän päivän loman Maltalle; siellä emme ole aikaisemmin käyneet.

Matkamessujen heräteostoksemme teimme Jordaniaan. Dubaissa ja Abu Dhabissa olemme aikaisemmin käyneet, mutta muut Lähi-idän arabimaat ovat jääneet käymättä. Jordania on ilmeisesti tämän alueen rauhallisimpia maita Arabiemiraattien lisäksi.

Matkamessuilla päätimme ilmoittautua mukaan Salon Tilausmatkojen seuraavalle pitkälle Pikavuoro maailman ympäri –reissulle (katso http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/ ). Matka kulkee Venäjän ja Kiinan läpi Laosiin ja Thaimaan Bangkokiin. Kazakhstan on reitin varrella ja mahdollisesti myös Kirgistan sekä lupausten mukaan on mahdollista ehkä poiketa myös Uzbekistanissa/Tadzikistanissa. Bangkokiin saavuttaisiin vähän ennen joulua; hyvin todennäköistä on, että joulu ja ehkä vuodenvaihdekin tulisi tällöin vietettyä Thaimaassa. Viime syksyn Ex-Jugoslavia-/Balkan –reissu oli todella kokemisen arvoinen (17 blogijuttua).

Risteilyä emme tänä vuonna taida tehdä; parin vuoden aikana näitä on nyt tehty kolme (Yangtse-joen, Itäisen Välimeren ja Läntisen Karibian risteilyt). Näistä kaikista sekä niiden oheisreissuista (mm. Italiaan ja Guatemalaan) olen kirjoittanut monet blogijutut (ks. esim Guatemala: https://hannujamerja.wordpress.com/2017/11/19/paiva-guatemalan-antiguassa/ ym.). Mutta keväällä 2019 on vuorossa jälleen hieno risteily; tällöin lähdemme Australian Sydneystä eteläiselle Tyynelle merelle ja sen saarivaltioihin (mm. Fidzi).

Edellä mainittujen reissujen jälkeen taitaa käymiemme valtioiden kokonaismäärä lähennellä jo kahdeksaakymmentä. Euroopassa olemme omilla polkupyörillä pyöräilleet 16 maassa, laina-/vuokrapyörillä olemme polkeneet lisäksi kymmenessä maassa. Polkupyörillä olemme liikkuneet lähes kaikissa maanosissa, Etelämanner on vielä käymättä – pyöräily ei siellä taida oikein onnistuakaan.

Jo viime vuodelle vähän kaavailimme Sveitsin ja Etelä-Ranskan Rhone–laakson kautta Välimeren rannoille suuntautuvaa puolentoista kuukauden pituista polkupyöräreissua. Samalla olisi ollut mahdollisuus bongata melkein viimeisiä niitä Euroopan valtioita (mm. Monaco, Andorra), joissa emme ole käyneet. Tämä reissu kuitenkin jäi tekemättä (tilalla viime kesänä oli Saksan Elbejoen ja Kielin kanavapyöräily) ja näyttää jäävän nytkin. Sen sijaan täytynee jossain vaiheessa tämän vuoden kesällä tehdä Viron 100-vuotisjuhlien kunniaksi parin viikon Viropyöräilyreissu. Viron kymmenistä matkoistamme ajattelin pian kirjoittaa jonkinlaisen yhteenvetojutun. Jo pitkään on ollut myös harkinnassa kotimaan Saariston Rengastien pyöräily (pieneltä osin tätä reittiä jo viime juhannuksen aikoihin katsastimme).

Useimmat matkamme (Euroopan polkupyöräreissuista kaikki) olemme tehneet omatoimisesti suunnitellen eli matkat ja yöpymiset on varattu jokainen itse erikseen. Nyt näyttää mukavuudenhalu (ja se ettei kaikkia matkoja oikein enää ehdi suunnitella tarpeeksi perusteellisesti) valtaavan hieman sijaa; Jordanian ja Maltan matkoille olemme tilanneet lennot ja majoituksen yhtenä pakettina.

Koska tänä vuonna monta kuukautta on vielä vapaana, niin todennäköisesti teemme vielä jonkun äkkilähtöreissun. Reissut täytyy sovittaa erilaisten tapahtumien väliin; nyt helmikuussa ovat talviolympialaiset ja maaliskuun alussa Tampereen elokuvafestivaalit. Helmi-maaliskuun vaihteen hiihtolomien aikaan ei myöskään matkoja paljon viitsi harkita, koska silloin työtätekevä Suomen kansa myös matkustelee tavallista enemmän. Maaliskuun puolivälissä on vielä Pikavuoro Bangkok–reissun infotilaisuus Salossa. Mutta sen jälkeen …. ?

Matkamessuilla tarjonta oli hyvin monipuolista, kaksi päivää kului hyvin joutuisasti.

… myös musiikkimatkailu avartaa

Kuten edellisessä jutussani kirjoitin, matkustamisen lisäksi elokuva avartaa maailmankuvaamme. Samaa on ajateltava musiikista; edellisviikon Tallinnan musiikkiviikko (TMW 2017, Tallinn Music Week) vahvisti näitä ajatuksia. Tallinnan Musiikkiviikkoa on mainostettu mm. Pohjoismaiden suurimpana kaupunkifestivaalina.

00_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_23_57_26.Still027

Vietimme Tallinnassa neljä yötä ja päivää, liikuimme lähes kolmen täyden vuorokauden ajan tilaisuudesta toiseen. Ehdimme ainakin jonkun aikaa kuuntelemaan yli neljääkymmentä yhtyettä tai muuta esiintyjää lähes kolmessakymmenessä eri paikassa. Tämän mahdollisti kuudenkympin hintainen festivaalipassi, jolla pääsi sujuvasti kaikkiin tapahtumiin (päivällä tapahtumat olivat maksuttomia, illalla 10-15 euron hintaisia). Kuuden euron matkakortti mahdollisti sujuvan liikkumisen (viiden päivän rajaton kulkuoikeus kaikilla julkisilla liikennevälineillä). Paljon jäi silti näkemättä ja kokematta. Festivaalin virallisen päätösraportin mukaan tapahtumissa oli 250 artistia (yhtyettä tai yksittäistä esiintyjää) 32 maasta. Konsertteja oli 80 esityspaikassa. Kävijöitä oli kaikkiaan 37 000. Festivaaliin sisältyi myös erilaisia konferensseja sekä taide- ja ruokatapahtumia; monissa ravintoloissa sai festivaalipassilla alennusta ruokailusta.

Musiikkilajeja ja –tyylejä oli laidasta laitaan mitä erilaisimmissa paikoissa. Lähes heti torstaina Tallinnaan saavuttuamme matkustimme yli 6 kilometrin päähän Kopliin.  Siellä ja keskustassakin kuuntelimme erityisesti monenlaista etno- tai kansanmusiikkia. Mukana oli mm. mordovialaista ja udmurtilaista kansanmusiikkia sekä finno-ugrilaista kanteleen soittoa (Uralin Mariksesta kotoisin olevalta Anna Mishinalta) Fenno-Ugria & Seto Folk –tapahtumassa.

Yllä taiteilijoiden ja muiden kulttuurin tekijöiden ja harrastajien Signature House parkkipaikkoineen.

02_WP_20170330_013

Taidetta eri muodoissaan oli tässä rakennuksessa joka puolella

03_WP_20170330_008

Mordovialainen Mordens-yhtye Signature House’ssa, lisäksi kuunneltiin TAU-yhtyettä Irlannista

04_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_04_18_01.Still001

Maria Korepanova & Ethno Project AR-GOD Hopner-talossa Raekoja Platsilla (Raatihuoneen aukio)

Koplissa käydessämme piti tietenkin poiketa myös ”kantakapakassamme”.

WP_20170330_017

05_WP_20170330_18_05_27_Pro__highres

Venäjänkielisellä televisiokanavalla esiintyivät mm. Niinistö ja Putin

Derevyashka-baari oli neljän päivän reissulla ainoita tuttuja paikkoja, joissa nyt kävimme. Tässä festivaalissa olikin hienoa ja yhtenä päätavoitteenamme oli se, että nyt oli mahdollista mennä sisälle moniin sellaisiin paikkoihin, joissa kymmenillä Tallinnan reissuillamme emme olleet aikaisemmin käyneet.

Torstai-illan mittaan kuuntelimme myös monenlaista pop-musiikkia. Tätä esitti mm. kuuluisa (?) suomalainen bändi The Empire Strikes. Tämän loistavaksi esitellyn rokkibändin kerrotaan esiintyneen useissa Euroopan maissa. Suomalaisista esiintyjistä nähtiin sinä iltana myös Suad ja rap-artisti View.

10_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_05_52_06.Still004

Empire Strikes Sinilind Cinemassa

11_WP_20170330_033

Suad Kultuurikatelissa

Vuosikymmenien Viron matkailujemme aikana olemme eri puolilla maata todenneet, että virolaisille ei ole aina niin erityisen tärkeää se, millaiselta rakennus ja sen ympäristö näyttää ulkoapäin. Tärkeämpää on se, mitä siinä on sisällä. Tallinnan musiikkiviikon aikanakin tämä jälleen konkretisoitui muutaman kerran.  Virolaiset rakentavat vanhoihin rakennuksiin jatkuvasti hienoja ja erikoisiakin tiloja. Erityisesti Kalamajan ja Telliskiven alueella tehdas- ym. kiinteistöihin näitä tuntuu syntyvän jatkuvasti.

15_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_07_01_17.Still002

Luovuuskeskus ja tapahtumapaikka Kultuurikatel, joka nykyisenkaltaiseen käyttöön on ilmeisesti otettu vuonna 2015

Perjantaina ja lauantaina lähdimme liikkeelle heti puolenpäivän jälkeen ja kumpanakin päivänä ehdimme käydä noin kymmenessä eri paikassa. Perjantaina vaihdoimme ensin hotellia ja sen jälkeen suunnistimme trendikkäälle Telliskiven alueelle, jossa oli useita samanaikaisia tapahtumapaikkoja. Seuraavassa on esimerkkejä molemmilta päiviltä. Päivällä esiintymispaikkoina olivat mm. design- ym. kahviloita, designsuunnittelutoimisto, leipomo ja polkupyöräliike.

20_WP_20170331_003

Hyvältä kuulostava bändi Nedsaja Küla Bänd Setomaalta, soittajat Värskasta, Tartosta ja Kanadasta, esiintymispaikka Homeart Interior Store & Cafe (Homeart sisustuspood ja kohvik)

21_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_09_06_24.Still00521_WP_20170331_006Roxy Jules Tanskasta, Velvet Design Agency (Velvet disainiagentuur)

22_WP_20170331_008

Venior Suomesta, paikka Telliskivi Reval Café

23_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_29_21_00.Still006

Around The Sun, Muhu Pagarid Bakery

24_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_29_56_04.Still00724_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_30_10_28.Still011

Beverly Girl (Suomi), Jooks Bicycle Studio (Jooks Rattastuudio)

Telliskivessä oli myös illalla useita konserttipaikkoja ja mielenkiintoisia esiintyjiä kovasta rokista jazziin.

25_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_17_02_22.Still012

Taustalla kovaääninen suomalainen PH, Renard Coffee Shopissa

26_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_18_49_00.Still015

The Queen Of Spades, Kivi Paber Käärid

27_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_20_27_29.Still01627_WP_20170401_005

WorldService Project (brittiläistä punk-jatsia) ja Jason Larnell Hunter (perinteisempää virolaista jatsia), paikka Vaba Lava

Tallinnan keskustassa tapahtui myös iltapäivisin paljon.

Endover kiinteistövälitysyhtiö tarjosi musiikin lisäksi vähän muutakin ylellisessä toimistossaan:

30_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_09_54_18.Still020

30_WP_20170331_022

Paikalla esiintyivät mm. punk-yhtye Solidaarsus (kuvassa) sekä Blahalouisiana Unkarista

Maksutontoa iltapäivämusiikkia tarjosivat lisäksi mm. Viru keskus ja mm. pari kirjakauppaa, yhteen ulkoilmakonserttiinkiin sentään törmättiin.

Windy Beach (Viro) ja Balkansambel (Slovakia), Viru keskus

36_WP_20170401_017

Curly Strings, Apollo Bookstore at Solaris Centre (Apollo raamatupood Solarise keskuses)

37_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_25_18_18.Still030

Beyond Beyond (Viro), Musumägi (Kissing Hill)

39_wp_20170330_12_08_55_pro-00_28_49_14-still033.jpg

Tämä yhtye ei näyttänyt kuuluvan viralliseen ohjelmaan, siksi soittopaikkakin oli muista poikkeava Viru-hotellin edessä

Tallinnan keskustassa iltamusiikkia pääsi kuuntelemaan ja näkemään myös monella perinteisemmällä, suurella näyttämöllä:

41_WP_20170331_02441_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_13_01_06.Still021

Frankie Animal (Viro) ja Úlfur Úlfur (islantilaista rappia), Kino Sõprus

42_WP_20170331_038

42_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_16_13_09.Still022

Venäläisessä kulttuurikeskuksessa kuultiin myös säkkipillin soittoa, yhtyeen ympärillä liikkui erikoisesti tanssiva ryhmä; kuvissa yllä virolainen Trad.Attack! sekä ukrainalainen Onuka.

44_WP_20170401_19_50_21_Pro__highres

Lauantai-illan aikana pääsimme kuuntelemaan myös klassisempaa musiikkia, Klassikaraadio Contemporary Music Stage feat. C3 Festival –tapahtumassa Mustpeade Majalla esiintyivät mm. In Code (NL) & U: ja ekke (EE)

44_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_34_10_01.Still035

45_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_35_30_20.Still037

Kultuuriklubi Kelmissa oli katossa asianmukaista rekvisiittaa, kun valkovenäläinen ili-ili soitteli mukavaa rockia, toisella lavalla (ylempänä) esiintyi venäläinen Alisa Vox

46_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_36_15_01.Still03946_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_37_49_14.Still038

Von Krahlissa kuuntelimme hetken kahdella lavalla jylisevää metallia eli suomalaista maailmankuulua (?) Khromaa sekä virolaista Horror Dance Squadia (yllä)

47_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_38_33_19.Still040

Kuku-klubilla oli tunnelma korkealla, kun pietarilainen Shortparis soitti

Viron venäläisessä teatterissa musiikista huolehtivat pääosin virolaisartistit, kuten Nika Project ja Siiri Sisask

Perjantai-iltana päädyimme lopulta Baltic Jaamin (rautatieaseman) teknoreiveihin. Koneita käyttämässä oli myös pari suomalaista ”koneidenkäyttäjää”.  Hotelliin saavuimme vasta noin puoli kolmen aikoihin.

60_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_23_24_17.Still026

Lauantai-iltana kävimme useammankin yökerhon ovella, mutta lopulta päädyimme puolen yön maissa vanhan palokuntatalon Venus –klubiin.

62_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_43_07_12.Still043

Hotellissa olimme sentään jo joskus 1:n ja 2:n välillä. Tällä kertaa käytimme taksia ja se olikin ainoa kerta tällä Tallinna-reissulla.

Festivaalissa mukana olevista ravintoloista kävimme syömässä kahdessa eli vanhan kaupungin Wabadusessa ja Kalasataman Klausissa.

Telliskiven ja rautatieaseman välisen kävelytien varrella oli erilaisia valotaideteoksia.

73_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_22_47_01.Still017

73_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_31_43_00.Still034

Tämäkin rakennelma oli yöllä valaistu

Sunnuntaina kävimme vielä festivaaliin kuuluvassa design marketissa sekä vanhan kaupungin uudessa turistikohteessa Tallinna Legendidssa, jossa Tallinnan historiaa esitellään mielenkiintoisella uudella, tosin hieman lapsellisella tavalla.

76_WP_20170402_014

Tallinna Legendidin sisäänmenoportti, muuten maan alla ei saanut kuvatakaan

Ajatus lähteä tähän aikaan alkukeväästä Tallinnaan syntyi alun perin siitä, että Tallinkin Club One –pisteitämme vanheni maaliskuun lopussa. Edullisen laivamatkan lisäksi yövyimme edullisesti kolme yötä PK Ilmarine-hotellissa (Top 10 matkatarjoukset). Hotelli on myös esimerkki siitä, miten vanhan teollisuuskiinteistön käyttötarkoitusta voidaan hienosti muuttaa. Hotelli on rakennettu rakennuksen sisään siten, että hotellihuoneen ikkunasta näkyy vanhankin rakennuksen sisäseinää.

78_WP_20170402_00478_WP_20170403_001

Sää oli Tallinnassa hyvin vaihteleva; oli sekä aurinkoa että sadetta – onneksi vain yöllä ja parina aamuna ennen liikkeellelähtöämme.

80_WP_20170331_09_01_50_Pro__highres

Aamunäkymä ensimmäisen yön hotelli-ikkunasta

Paluumatka ei ollutkaan sitten samalla lailla yhtä edullinen kuin menomatka; Matkamessuilta ostimme tarjousliput uuden Mega Star –laivan loungeen. Mukavilla istuimilla lojoille saimme samaan hintaan juoda myös muutamat kuohuviinilasilliset.

85_WP_20170403_003

Tallinnan musiikkiviikkoon osallistumista täytyy vakavasti harkita myös ensi vuonna. Tämän, ajoittain vähän rankahkonkin viikonvaihteen jälkeen seurasimme seuraavan lauantai-päivän Beatles-musiikkia Tampere-talon happeningissa sekä poikkesimme myös virolaisilla Martin markkinoilla Pakkahuoneella. Näistä tapahtumista en taida kuitenkaan blogijuttua kirjoittaa, koska tästäkin tuli näin pitkä. Jotain muuta taas varmaan lähiaikoina….

Matkailu avartaa – niin myös elokuva

Tämän vuoden kevätmatkailumme korvaavat erilaiset kulttuuritapahtumat. Mm. pari viikkoa sitten kulutimme tiiviisti aikaa Tampereen elokuvafestareilla (entinen lyhytelokuvafestivaali). Neljän päivän aikana näimme 105 elokuvaa 15 eri näytöksessä, elokuvien pituudet vaihtelivat kahdesta minuutista puoleentoista tuntiin. Noiden päivien aikana tulin miettineeksi, että miksi olen ollut aina kiinnostunut sekä elokuvista (sekä katsomisesta että tekemisestä) sekä matkustamisesta – onko näillä kiinnostuksilla jotain yhteistä?

WP_20170311_002WP_20170310_008

Vaikka elokuvafestivaaleilla ei varsinaisia matkailuaiheisia elokuvia nähdäkään, niin tällaisilla festareilla maita, kansoja, ihmisiä, luontoa ym. ym. kuvataan hyvin monin eri tavoin. Peter von Bagh’ia mukaillen on olemassa elämää suurempia elokuvia; elokuvalla voi kuvata maailmaa mm. dokumentin, fiktion, animaation keinoin joko perinteisen realistisesti tai erittäin taiteellisen kokeilun muodossa. Joka tapauksessa kaikki nämä tavat voivat tuoda mukanaan  maailmankuvaamme avartavia kokemuksia ja näkemyksiä. Mutta elokuvallisin keinoin ei pysty synnyttämään koko aistimaailmaamme koskettavia tapahtumia. Henkilökohtaisesti parhaimmat aistikokemukset sekä elokuvasta että matkustamisesta syntyvät näköaistin kautta. Visuaalisuus on tärkeintä minun maailmassani, vaikka tietenkin kuuloaistimuksilla on myös sekä elokuvissa että matkustamisessa suuri merkityksensä. Matkustamisen kokonaisvaltainen kokemus syntyy myös haju- ja tuntoaistin välityksellä, matkustaminen on tietenkin myös huomattavasti fyysisempää kuin elokuvissa tai television äärellä istuminen. Kaikki matkustamisen erityisominaisuudet vielä korostuvat, kun liikkuu vierailla mailla polkupyörillä luonnon keskellä, jokien varsilla ja maaseutujen kylissä erilaisissa säätiloissa. Vaikka elokuvajuhlilla pääsisi kyselemään ja keskustelemaan elokuvien tekijöiden kanssa, niin aivan toista kuitenkin on keskustelu matkoilla paikallisten ihmisten kanssa. Joskus se jopa onnistuu, vaikka välillä olisi täydellinen kielimuuri. Matkustamista siis aina tarvitaan.

Meille matkustamisessa on tärkeää nähdä aina uusia kohteita. Tampereen filkkarit ovat erityisen kiinnostavat siksi, koska siellä näkee runsaasti sellaisia uusia elokuvia, joita ei esim. näe TV:stä (paitsi jonkun verran Ylen Teemalta). Me olimme mm. sellaisissa erityissessioissa, joissa katseltiin mm. kolumbialaisia, kanadalaisia, ranskalaisia, englantilaisia ym. lyhytfilmejä, mukana oli myös mm. aasialaisia ja afrikkalaisia elokuvia. Monissa sessioissa oli erityisteemoina vähemmistökansalaisuuksien asiat (mm. inuiitit, saamelaiset) tai siirtolaisten/pakolaisten asiat.

Elokuvien suhteen olen varsin kaikkiruokainen, niin myös matkustamisen kohteiden suhteen. On erittäin vaikea asettaa erilaisia paikkoja kiinnostavuusjärjestykseen, koska aina uuden kohteen näkeminen ja kokeminen on mielenkiintoista ja sillä hetkellä kaikkein parasta ja kiinnostavinta. Siksi varsin harvoin palaamme matkoillamme sellaiseen paikkaan, missä jo oltaisiin oltu.

Tutuissakin paikoissa on kyllä ihan mukava käydä, varsinkin silloin kun sieltä löytyy jotain uutta. Tallinnassa olen elämäni aikana käynyt arviolta lähes kolmekymmentä kertaa. Seuraava blogijuttuni kuitenkin tullee lähiaikoina Tallinnasta ja jälleen kulttuurin merkeissä.

Matkamessuilta 2017 (ja vähän aikaisemmiltakin)

Olen käynyt Messukeskuksen matkamessuilla toistakymmentä kertaa. Ensimmäiset kerrat poikkesin siellä työmatkalla muistaakseni vuosina 2004 ja 2005. Käyntini tapahtuivat perjantai-iltapäivällä ja aikaa käynteihin oli muutama tunti. Silloin ehdin kuitenkin varaamaan risteilymatkan Karibialle sen jälkeen, kun olin soittanut vaimolle Nokialle, että ”sopiiko, että tehdään seuraava Karibian risteily?” (Ensimmäisen risteilyn teimme jo alkuvuodesta 2004 työpaikan sähköpostiin tulleen matkatoimiston tarjouksen kautta).  Tämän jälkeen matkamessukäynneistä on tullut jokavuotinen traditio. Näistä Karibia-risteilyistämme alkoivat jokatalviset kaukomatkailumme uudestaan. Edellinen kaukomatkailukautemme oli 1980-luvun loppupuolella ja vuosikymmenen vaihteessa. Tällöin kävimme Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja muutaman kerran USA:ssa.

Matkamessut elivät minun arvioni mukaan kultakautta 2000-vuosikymmenen puolivälissä. Silloin näytteilleasettaja-alueet olivat huomattavasti laajemmat kuin tänä vuonna/viime vuosina. Silloin ulkomaan alueet ja kotimaan alueet olivat eri halleissa. Nyt aikaisemmassa kotimaan hallialueella olivat karavaanareiden näyttelyalueet. Näytteilleasettajien ja esillä olevien alueiden määrä on tainnut silti pysyä suhteellisen vakiona viimeisen vuosikymmenen ajan. Väkeä ainakin messuilla edelleen riittää, varsinkin lauantai oli ruuhkainen päivä.

img_1186

Ensimmäisten vuosien perjantai-iltapäivien messukäyntimme vaihtuivat nopeasti koko päivän käynteihin lauantaisin. Sen jälkeen kun vaimo vapautui työvelvoitteista pari vuotta sitten, ovat käyntimme olleet kaksipäiväisiä.

Ehkä tärkeimmäksi asiaksi meille ovat viime vuosina tulleet messuilla olevat monet luennot/esitelmät ja haastattelu-/keskustelutilaisuudet. Niitä on useimmiten monta samanaikaisesti eri lavoilla. Tosin edelleen on paljon erilaisia musiikki- ja tanssiesityksiä, aikaisemmin näitä oli ehkä enemmän tai sitten katselimme niitä useammin. Mielenkiintoisin keskustelutilaisuus tänä vuonna koski polkupyöräilyä. Keskustelemassa oli neljä polkupyöräilyasiantuntijaa, keskustelun aiheina olivat erityisesti Viro- ja Saksa-pyöräilyt sekä jonkun verran myös Islanti. Keskustelu oli mielenkiintoinen vaikka siinä ei kovin paljon uutta asiaa meille tullut. Olimmehan pyöräilleet Virossa ja Saksassa paljon enemmän kuin nämä ”suuret asiantuntijat”.

img_1189

Osmo Soininvaaralla oli vähän erikoisia näkemyksiä Saksan pyöräilystä, mutta Soininvaara onkin vähän toisenlainen pyöräilijä kuin Lauri Hokkinen. Hänen ajatuksensa sopivat erittäin hyvin meidän näkemyksiimme pyöräilyistä matkusteluvälineenä, Soininvaara on enemmän suoria maanteitä pitkin pisteestä A pisteeseen B kulkeva matkapyöräilijä. Soininvaaran mielenkiintoisen kirjan olemme lukeneet aikaisemmin ja nyt messutapaamisen takia piti ostaa myös Hokkisen Saksa–kirja, vaikka siinä on aika vähän vinkkejä ensi kevään Elbe-pyöräilylle. Kummallista näillä messuilla oli se, että Saksa ei ollut oikeastaan enää mitenkään edustettuna messuilla. Arja Heinonen (kirjoittaa Haavematkoja-blogia) kehui vuolaasti Islanti-pyöräilyä, mutta se ei taida oikein olla meille sopiva, vaikka Islannin ympäripyöräily kokemuksena saattaisikin olla melko mahtava. Keskustelun vetäjä Matti Rämö oli kait jonkun kerran pyöräillyt läpi Saksan, mutta hänhän on tehnyt pitkiä pyöräilymatkoja kaukomailla ja kirjoittanut niistä kirjoja.

Pyöräilykirjan lisäksi ostimme messuilta myös Karibian risteilyn Risteilykeskukselta. Kun viime vuosina olemme tehneet pari ”retropyöräilyreissua” Viroon, niin päätimme nyt tehdä eräänlaisen retroreissun tuttuihin Karibian kohteisiin. Pääsyynä risteilylle on kuitenkin nyt se, että pääsemme näkemään ja kokemaan risteilyjen uuden luksuslaivan eli maailman suurimman risteilijän Harmony of the Seas’in.

wp_20170121_17_02_55_pro__highres

Uutta mielenkiintoista messuilta myös nyt löytyi. Kiinnostuimme Pikavuoro maailman ympäri –porukan tekemistä pitkistä linja-automatkoista. Tosin tällaisellakin matkalla olemme olleet jo paljon aikaisemmin kuin tämä porukka on Salon Matkatoimiston siipien alla alkanut tehdä.  Vuonna 1975 olimme mukana Turusta läpi Venäjän, Ukrainan, Moldovian, Unkarin ym. läpi tehdyllä linja-automatkalla. Pikavuoro-matkat ovat nyt 2000-luvulla tehneet vähän samantyyppisiä matkoja ja heidän tämän kevään ja alkusyksyn aikana tehtävät itäblokin matkansa noudattelevat osittain samaa reittiä, mitä me teimme Turun Yliopiston Varsinais-suomalaisen osakunnan organisoimassa matkassa. Tälle matkalle emme kuitenkaan aio pyrkiä, mutta syksyn Pikavuoro Ex-Jugoslavian maihin -matka alkoi aika lailla kiinnostamaan.

Kilpailuja messuilla on edelleen hyvin runsaasti; aika moneen mekin vastattiin (tai Merja vastasi moneen kahdesti täyttäen lomakkeen myös minun puolestani). Firmojen kannalta tärkein kohta lomakkeissa on varmastikin se, että niihin kirjoitetaan sähköpostiosoite. Tämän jälkeen meidän kummankin sähköpostiin alkaa tulla entistä enemmän erilaista tarjous- ja muuta mainospostia. Sinällään tämä ei ole mikään kauhean huono asia; jos niitä viestejä jaksaa ja ehtii selailla, niin niistä joskus löytää ihan hyviä tarjouksia ja joskus muutakin hyödyllistä – ainakin pääsee usein osallistumaan uusiin kilpailuihin. Nämä kilpailut sitten edellyttävät kyllä taas lisää firmojen nettisivujen selaamista.

wp_20170121_16_11_42_pro__highres

Messujen käyntitarve on kyllä jonkun verran vähentynyt sen takia, että lähes kaikki messutarjoukset julkaistaan jo etukäteen netissä. Jotkut tarjoukset jopa jo loppuvat ennen messuja; Finnairin tarjousmatkankin varasimme jo ennen messua, koska Finnair Plus –jäsenille osoitettu messutarjous sulkeutui vajaa viikko ennen messuja. Eli turhan vähän oli varsinaisia messutarjouksia tai sitten tarjoukset olivat kovin vaatimattomia. Risteilykeskuksella oli tällainen vain messuaikaisille varauksille tehty lisätarjous; tilauksella sai valita kolmesta lehdestä kuuden lehden ajan ilmaiset kappaleet. Valitettavasti kaikki lehdet olivat sellaisia, jotka eivät oikeastaan kiinnostaneet lainkaan. Parempi olisi ollut esimerkiksi se, että lehdet olisivat jotenkin liittyneet enemmän matkustamiseen.

Pari vuotta sitten messuilla oli matkahuutokauppa, sieltä huusin edullisen ja mukavan Mallorcan reissun. Menivätkö matkat liian halvalla vai miksei huutokauppoja ei ole enää?

Messuilla voi tietenkin tavata erilaisten matkojen ja tapahtumien järjestäjiä henkilökohtaisesti, mutta kun heiltä kysyy jotakin, niin he menevät tietokoneillaan samoille nettisivuille, kuin missä me olemme jo käyneet. Näiden sivujen ulkopuolelta olevaa tietoa heiltä löytyy harvoin.

Uutta messuilla olivat ns. virtuaalitodellisuus-demot. Messukeskuksessa oli ensimmäisenä maailmassa kävijän täysin ympäröivä AR-maailma (Augmented Reality eli Lisätty todellisuus). Mainoskirjoituksen mukaan ”AR liittää tietokonegrafiikalla tuotetut virtuaalikuvat ja -esineet osaksi tapahtumaympäristöä, jolloin digitaalisuus yhdistyy tapahtumaan saumattomasti”. Samanlaista lisätty todellisuutta on Pokemon-pelissä. Ohjelmistoyritys Immersalin ohjelmalla pystyi iPadilla katselemaan messukeskuksen ilmatilassa kelluvia ja liikkuvia kuvia erilaisista eläimistä yms. Näytteilleasettajien yläpuolella kelluivat heidän nimensä, joita klikkaamalla sai näyttöön tietoja niistä ja pääsi suunnistamaan niiden mukaan. Kovin kätevä tämä sovellus ei kuitenkaan vielä käytännössä ollut, helpompi oli suunnistaa perinteisen paperisen messuoppaan kanssa. Kätevä on kyllä Messukeskuksen oma applikaatio, johon pystyi runsaasta tapahtumatarjonnasta valitsemaan omat suosikkiohjelmansa hyvään aikajärjestykseen.

img_1180u

(Kotona ohjelma ei tietenkään enää toiminut, kun ei ollut tuollaisia katosta riippuvia kuvioita)