Laosin pohjoisosan kaupunkeja

Laosin ensimmäiselle yöpymispaikkakunnalle Luang Prabangiin saavuttiin vasta aikaisin aamulla moninaisten vaiheitten jälkeen, hotellin poika herätettiin sohvalta noin kello kuusi (ks. edellinen juttu). Onneksi olimme etukäteen päättäneet, että tässä kaupungissa vietetään kaksi yötä.

Iltapäivällä kiertelimme tässä mielenkiintoisessa kaupungissa (koko kaupunki on Unescon maailmanperintökohde). Asukkaita itse kaupungissa on vain noin 50 000, koko provinssissa kait noin puoli miljoonaa. Kaupunki on ollut kuninkaallisen hovin asuinpaikka vuoteen 1975 saakka eli kommunistien valtaantuloon asti.10_LuangPrabang0000110_LuangPrabang00002

11_IMG_5690

Ensimmäisiä tavoitteita oli hankkia paikallinen sim-kortti puhelimeen ja iPadiin; tässä ensimmäisessä kohteessa myyjä ei onnistunut asentamaan sitä Merjan kakkospuhelimeen.

Ensin halusimme katsella hieman Mekongin rantoja. Mekong on yksi maailman suurimmista joista (pituus 4 350 km) saaden alkuunsa Tiibetistä.15_LuangPrabang0000630_IMG_20181219_135023Tuttuja (ylemmässä kuvassa tuo punapaitainen henkilö) tavattiin monta kertaa, vaikka asuimme kaikki eri paikoissa:20_IMG_566820_LuangPrabang00004Varsinaiset nähtävyyskohteet kaupungin alueella ovat temppelit; näitä myös riitti – esim. alle kilometrin matkalla niitä oli lukuisia.30_IMG_20181219_153550

Ensimmäinen tauko pidettiin Viewpoint Cafesa ja mietittiin, voiko tuolla kävelysillalla todella kävellä.

46_LuangPrabang00007Ruokailutauko pidettiin kaupungin pääkadun varrella vähän myöhemmin, italialaisen ravintolan pizza maistui todella hyvältä.47_IMG_20181219_160424

48_IMG_5685

Pääkadulle oltin pystyttämässä pitkää yömarkkina-aluetta

illalla vietettiin pikkujoulua sekä Pöken hieman myöhästyneitä synttäreitä Soum Noun -ravintolassa.

Luang Prabangista lähdettiin taas aamuvarhaisella. Linja-auto oli parkissa parin kilometrin päässä bussiasemalla, joten tavaroiden kanssa kuljettaessa oli tultava paikalle tuk tuk -taksilla.

Seuraava tavoite oli alle 200 kilometrin päässä Vang Viengin kaupungissa. Edessä oli melko huikeita maisemia. Jälleen kiivettiin vuoristoon (yli kahden kilometrin korkeuteen) ja jyrkissä alastulomäissä Ajokin jarrut joutuivat koville, taukoja piti pitää useampia, kun jarrut alkoivat uhkaavasti oireilla. Lämpöä oli jarrujen lisäksi kyllä myös ilmassa – reilusti yli 30 astetta.

Mutka-liikennemerkkejä ja muita merkkejä, mm. varoituksia siitä, että on edessä 10 tai 12 prosentin nousu tai lasku:

63_Van Viengiin00014

Auton ”esiajajaa” eli edelläkävelijää tarvittiin aina välillä.

63_Van Viengiin00018

Vaikka vuoristo-osuuden tiet olivat pääosin varsin hyväkuntoiset päällysteiltään, niin tällaiset kohdat hieman arveluttivat

Matkalla hyytyneitä ja jopa ojassa makaavia autoja nähtiin jälleen matkan varrella:

Erityisiä nähtävyyspaikkkoja oli karttoihimme merkitty muutama, tämä oli varmastikin niistä paras eli monipuolisin palvelutarjonta. Pilvet tosin haittasivat jonkun verran näkyvyyttä.

65_IMG_5734

Moottoripyöräporukkaakin oli liikkeellä. Edessä yksin vuokramopolla kulkeva ranskalainen. Hänellä oli ilmeisesti myös jkv. vaikeuksia jarrujen, yhden mäen hän meni alas ”jalkajarrujen” avulla eli kengänpohjat vain maahan kiinni, ks. alla.

65_Van Viengiin00016

66_Van Viengiin00005

Pari hurjaa polkupyöräilijääkin bongattiin, hän on hollantilainen.

Eläimiäkin oli matkan varrella, erityisesti taukopaikoilla. roskapönttöjen antimet taisivat kiinnostaa vuohia enemmän kuin porukkamme heittämät (vanhentuneet) leipäviipaleet.

75_IMG_5801

Nämä tiput olivat myytävänä

Paikallisten asukkaidenkin elämään sentään vähän nähtiin pitkän päivän aikana:76_Van Viengiin00028

80_Van Viengiin00024

Tässä oli menossa jonkinlaiset juhlat

82_Van Viengiin00007

Tämä myyntikoju ei ollut hyvällä paikalla taukopaikalla

81_Van Viengiin00026

Olikohan tässä juuri koulu päättynyt, kun pyöräileviä lapsia ja nuoria tuli vastaan suurin joukoin

Vang Vieng oli toinen yöpymistauko ennen Vientiannea, sinne saavuttiin jälleen illan jo pimeydyttyä, vaikka matkaa oli alle 200 km. Viimein sata kilometriä oli jälleen hyvin kuoppaista tietä. Hotellia ei oltu varattu etukäteen, mutta silti saimme varsin hyvän huoneen (n. 30 euroa/yö kahdelta hengeltä) alle kilometrin päästä kaupungin ydinkeskustasta, jonka on kehuttu olevan/olleen jonkinlainen biletyskeskus – turisteja oli tosiaan paljon liikkeellä sekä kävelykataualueella että baarikatujen alueella. Kävimmekin syömässä saksalaishenkisessä ravintolassa possunleikkeet ja juomassa oluet irlantilaispubissa. Kaupungissa on asukkaita vain 25 000, mutta silti tunnelma ja meno on täysin toisenlainen, mitä esim. minun ja Merjan kotikaupungissa Nokialla.IMG_20181220_2219552018-12-20 001

2018-12-20 019

Kaupungissa on kävelykatukeskusta ja siellä melkoiset yömarkkinat….

2018-12-20 003

2018-12-20 007

…sieltä löytyi hyvä saksalainen paikka, jossa söimme Wieninleikkeet

2018-12-20 013

Turisteja ihmettelemässä kaupungin menoa (tosin tällä kadulla kovin hiljaista)

IMG_20181220_220702

Syömisen jälkeen etsimme varta vasten irkkupubin

2018-12-20 017

 

Kiina-/Laos -rajan seikkailut 18.12

Tiistai 18.12 ei mennyt lainkaan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli ehtiä Luang Prabandaan hyvissä ajoissa, niin että illalla olisi voitu juhlia Pöken synttäreitä yhdessä. Hän oli mukana matkalla ensimmäisen kuukauden, poikkesi välillä Kiinassa muutaman päivän (sen mitä ilman viisumia oli mahdollista). Nyt hän oli meitä vastassa Laosissa.

Menglasta lähettiin jo kello 8.30, yritettiin olla ajoissa liikkeellä, koska rajan ylityksen arveltiin mahdollisesti vievän aikaa.

10_KiinaLaos00001

Menglan hotellista lähtiessämme meitä jälleen hyvästeltiin todella iloisesti (tosin koko henkilökunnan toimesta ei niin kuin kerran aikaisemmin Kiinassa)

12_IMG_5626

Tietullipiste juuri ennen rajaa

15_KiinaLaos00002

Kiinan puolella, ennen rajatarkastuksia, ihmettelijöitä (myös rahanvaihtoa tarjoavia) riitti bussimme ympärillä. Rahanvaihtoa harkitsimme, mutta ainakin se nainen, joka meille Laosin rahaa oli myymässä, yritti vetää välistä itselle ylimääräistä – rahanvaihto oli pakko keskeyttää aika tuimasti. Rahat vaihdettiin vasta virallisessa pisteessä Laosin rajavyöhykkeellä.

Kiinan puolen rajalla oltiin jo ennen kello kymmentä, mutta Laosin puolella liikkeelle bussillamme päästiin vasta arviolta 6-7 tunnin kuluttua. Kiinan puolen laukkujen läpivalaisut, lähtöpapereiden täyttäminen ja passitarkastukset sujuivat kohtuullisen hyvin (ehkä jopa runsaassa tunnissa – saattoi mennä kaksikin tuntia). Mutta heti Kiinan tullin jälkeen juutuimmekin paikalleen useaksi tunniksi.20_IMG_5638

Mukanamme meillä oli kaikki mahdolliset matkatavarat, koska auto piti saada näyttämään sellaiselta, että siinä ei enää matkustajia Laosin puolella ole (Pikavuoromatka siis oikeastaan päättyi tähän rajalle). Tällä tavalla linja-auto saatiin nopeammin ja edullisemmin Laosin puolelle. Kun auto oli saatu läpi, voimme mekin lähteä kävelemään ”ei kenenkään maalla” kaikkine tavaroinemme Laosin passin tarkastukseen, matkaa oli ehkä vain puoli kilometriä. Passitarkastuksessa jonotimme taas aikamme. Koska puhelin- ja nettiyhteydet olivat kaikilta menneet poikki, ei kukaan kunnolla tiennyt miten tästä jatketaan (ilman bussia) eteenpäin. Bussi oli jo runsaan viiden kilometrin päässä ohitettuaan siellä varsinaisen tullin. Meidän oli tarkoitus päästä tähän tulliin omin avuin, mahdollisesti jotain shuttle-kuljetusta oli luvattu/suunniteltu. Tässä vaiheessa porukkamme hajaantuneina lähti taas kävelemään sellaiseen paikkaan, josta mahdollisesti saisimme kuljetuksen. Kävelimme puoli tuntia – tunnin rekkaliikenteen seassa pölyisellä ja välillä vähän mutaisellakin tiellä. Alueella oli käynnissä vilkas rakennustoiminta; ainakin hotelleja ja ilmeisesti uutta tietäkin tehtiin. Meidän oli kait tarkoitus tavata rajakylän jo valmiin hotellin luona. Tässä vaiheessa Kiinan puoleiselle rajalle tulosta oli kulunut jo viitisen tuntia.24_KiinaLaos0000425_KiinaLaos00005

Takseja yritettiin kysellä ensin yhdestä hotellista; mutta takseja eikä mitään muutakaan kuljetusta kuulemma ole saatavissa. Kolme henkilöä porukastamme oli kuitenkin edennyt tätä pistettä pitemmällekin, ehkä kuitenkin jollain taksilla. Tero ja Olli saivat vihdoin kyydin ja kuljetuksen hankkimisapua toisen hotellin virkailijalta. Kuljetus sitten lopulta löytyi noin kilometrin päästä, sieltä josta olimme kävelleet jo ohi. Eli lopulta 21 henkilöä kaikkine tavaroineen ahdettiin kahteen pieneen pikkubussiin. Näillä pikkubusseilla melkein huomaamattamme ohitimme auton kyydissä varsinaisen tullin. Kuskimme kyllä jotain joutui sanomaan yhden kopin virkailijalle. Tämän jälkeen kohtasimme nämä kolme ”karkulaistakin” jonkun baarin vierestä. Jonkinlaisten neuvottelujen jälkeen jatkoimme matkaa. Vielä jonkun matkaa ajettuamme löysimme sitten bussimme. Viimeistään tässä vaiheessa meille selvisi, että Laosin puolella kukaan ei meidän matkatavaroitamme edes vilkaissut.28_2018-12-18 003 Kun nuo kolme ihmistä oli vielä haettu bussillemme, pääsimme liikkeelle pölyistä ja kuoppaista laosilaista tietä, kello oli noin 16 (Kiinan aikaa).27_KiinaLaos00006 Aikavyöhykkeen muuttumisella olimme saaneet yhden tunnin päivään lisää aikaa eli olimme edelleen toiveikkaita, että tässä ehditään Luang Prabandiin melkein valoisaan aikaan. Toiveet alkoivat pikkuhiljaa karista, kun näimme millaista tietä Jani joutuu ajamaan. Monessa kohtaa piti pysähdellä kuoppien takia, välillä tarvitaan ulkona olevien ”apukuskien” apua, jotta bussi saatiin niiden ohi. Kerran jopa ajettiin yhden risteyksen ohi väärälle tielle. Myöhemmin matkan varrella nähtiin yksi tieltä suistunut rekka ja välillä nähtiin, että osa tien reunasta oli sortunut.

Yhden sillan ylitys vei hyvin hitaasti edeten melkoisesti aikaa, huolestuneita ilmeitä nähtiin paljon ja yleisöä myös riitti:IMG_5654

KiinaLaos00012Aika pian Laosin puolella tapasimme sitten synttärisankari Pöken. Hän oli vuokrannut mopon ja lähtenyt bussiamme vastaan. 28_IMG_20181218_16262129_KiinaLaos00013

Pieniä vessataukoja oli pidetty pimeyden jo vallattua hienot maisemat. Varsinainen ruokatauko pidettiin n. klo 19-20 (?) (Kiinan aikaa) Oudomxayssa. Täällä sitten osa meistä koki yhden suuren ja tällä kertaa miellyttävän yllätyksen: Olimme olleet havaitseninamme yhden hienon ravintolan läheltä bussin pysähtymispaikkaa. Näin siksi, koska näimme yhdessä pöydässä ruokailevan seurueen. Kun minä ja Merja saavuimme paikalle, oli kolme porukastamme jo istumassa pöydässä. Kun tulimme heidän luokseen, kuulimme että kyseessä ei ollutkaan ravintola vaan komea yksityisasunto, jossa vietettiin tupaantuliaisia. Isäntä oli kutsunut illan yllätysvieraat istumaan, samoin meidät. Pian pöytään alettiin kantaa runsaasti erilaisia ruokia. Nuori, englantia puhuva isäntä tuli itse istumaan kanssamme (myöhemmin myös ilmeisesti hänen veljensä) pöytään viinapullo mukanaan. Siinä sitten kippasimme pohjanmaan kautta ainakin neljä hyvin väkevää viinaa (ilmeisesti laosilaista pontikkaa, joka oli parempaa kuin vastaava kiinalainen).

29_IMG_20181218_201102Talo oli rakennettu miehen äidille. Itse hän asui Vientianessa, jossa oli opiskellut talousalaa. Miehen veli oli ollut kuusi vuotta Tsekkoslovakiassa. Hänen kanssaan keskustelu oli hankalampaa, kun emme osanneet Venäjää ja hän melko huonosti englantia.

Syötyämme hyvin rupesimme tekemään lähtöä, koska muu porukkamme varmaan meitä jo odotti. Siinä vaiheessa aloitettiin vielä kuvaussessiot; meidät pyydettiin sisälle taloon, jossa monet sukulaiset kuvasivat meitä isäntien kanssa. Merjankin kameralla sentään pari kuvaa otettiin. Lopuksi Merja ja isäntä ryhtyivät facebook-kavereiksi.

29_IMG_20181218_203818

Varsinainen isäntä kuvassa laitimmaisena oikealla (nimi ei jäänyt mieleen, mutta löytynee nyt Merjan facebook-kavereista), pitkän Teron vieressä isännän veli ja veljen vaimo. Kuvaaja taisi olla isännän äiti.

Meitä ei oltukaan vielä pahemmin ehditty odottamaan, koska bussiimme ahdettiin vielä Pöken mopoa. Yhdessä vaiheessa mopo piti ottaa pois autosta, koska sisälle alkoi tulla bensan hajua. Pöke lähti ajamaan sillä bussin edellä, mutta aika pian mopo piti ottaa uudestaan kyytiin, koska siitä kait loppui bensa.35_2018-12-18 011 Olimme liikkeellä hyvin mutkaisella kapealla ja mäkisellä tiellä, matka sujui hitaasti. Viimeiset satakunta kilometriä näytti kartasta arvioiden paremmalta ajaa, mutta siinäkin taas petyttiin. Tie oli erittäin huonossa kunnossa, osittain kait tietöiden takia eli uutta tietä oltiin rakentamassa. Viimeistä sataa kilometriäkin etenimme siis noin 20 km:n tuntivauhtia. Kokonaismatka rajalta Luang Prabangiin oli 290 km.

Varaamamme hotellin peruutusmahdollisuus oli jo vuorokausi aikaisemmin mennyt. Mutta oli hyvä asia, ettei sitä oltu saatu peruttua, koska aamukuuden jälkeen uni hyvässä hotellihuoneessa kyllä todella maistui hyvältä. Vastaanoton hotellipoika herätettiin sohvalta ja pääsimme huoneeseen nopeasti. Tosin hyvälle aamiaiselle noustiin jo alle kahden tunnin päästä.KiinaLaos00001

 

Viikonloppu Jianshuissa

Jianshui-nimisessä Kiinan Yunnanin maakunnan kaupungissa majoituttiin 15.-17.12. Asukkaita kaupungissa on noin puoli miljoonaa. Kaupungissa on oma vanha kaupunginosa monine koristeellisine portteineen. Vanhan kaupungin keskellä on Konfutselle omistettu 700 vuotta vanha puisto tekojärvineen ja useine temppelirakennelmineen. Jianshui oli Konfutsen kotikaupunki. Konfutse perusti filosofisen aatteen, uskonto se ei ole vaikka Jianshuissa häntä taidetaan palvoa uskonperustajan tavoin.

IMG_5545

30_IMG_548831_Jianshui0001033_IMG_549036_Jianshui0001536_Jianshui0001641_IMG_5511

Temppelialueella osuimme seuraamaan pitkää seremoniaa, joka näytti siltä, että kyseessä olisi ollut jonkinlainen rippikoulumainen päätöstapahtuma. Paikalle tultiin kulkueessa, jossa etupäässä oli joku pappi (?) avustajineen, sen jälkeen ilmeisesti vanhemmat/muut sukulaiset. Orkesteri soitti rytmikästä musiikkia.  Sen jälkeen kuultiin puhetta, lapset löivät kerran rumpua ja menivät paikoilleen. Siellä heidät yhdessä vaiheessa ”merkittiin” otsaan laitettavalla punaisella täplällä. Siellä he myös ohjeen mukaisesti piirsivät lapulle kiinalaisen kirjoitusmerkin (ehkä sanan ihminen) ja näyttivät sen seremonian vetäjälle. Sen jälkeen käytiin kumartamassa temppelin sisällä, kohde ilmeisesti Konfutse. Lopulta oli edessä kumarrukset ja todistusten jako.

99_Jianshui00002

Jianshui00036

Kaupungilla ja temppelipuistossa näki useita ryhmiä pelihommissa; naiset löivät korttia ja miehet liikuttivat mahjong-nappuloita.IMG_5504IMG_5549

Zhun perheen puisto oli toinen merkittävä nähtävyyskohde kaupungissa.2018-12-16 0242018-12-16 0272018-12-16 0092018-12-16 005

IMG_5556

Kaupungin iltavalaistukset olivat myös hienoa nähtävää. Tässä aivan Pekingissä Taivaallisen Rauhan Aukiolla olevan rakennuksen näköinen rakennus – se ei ole kopio, koska on rakennettu aikaisemmin kuin Pekingin rakennus.

2018-12-16 031

Täällä päin maailmaan kadut ovat osa olohuonetta, kauppaa, korjausopajoja ym.

Jianshuin jälkeen 17.12 Jani ajoi yli 550 km Mengla-nimiseen pikkukaupunkiin. Sen verran ajoissa kuitenkin saavuttiin, että paikallista ruokaakin ehdittiin juuri saamaan hotellin vierestä. Seuraavana aamuna lähtö oli jo klo 7.30, jotta ehtisimme mahdollisimman nopeasti rajalle, koska rajamuodollisuuksien kestoa oli vaikea arvioida. Yllätyksenä rajatapahtumat sitten tulivatkin, tosin jopa kovasti huonompaan suuntaan siitä, mitä oli osattu odottaa. Siitä lisää seuraavassa jutussa.

(Tämä juttu jäi hieman aiottua suppeammaksi, ehkä täydennän sitä vielä myöhemmin)

 

Shilin ja kivimetsä

Perjantaina 14.12 matkasimme Miyistä Shilin-nimiseen pikkukaupunkiin, ajomatkaa kertyi noin 430 kilometriä. Samalla siirryimme Sichuanin maakunnasta Kiinan eteläisimpään maakuntaan Yunnaniin. Matka sujui edelleen melko mäkisissä/vuoristoisissa maisemissa.

2018-12-15 007

Pitkä matka vaatii omat taukonsa sekä kuskin että matkustajien osalta. Ilma oli jo niin paljon lämmennyt, että osa porukastamme nautti välipalan ulkosalla.

Komeita siltarakennelmia nähtiin jälleen paljon, uuttakin kuitenkin koko ajan rakennetaan (alin kuva):

Matkalla ohitettiin lähes seitsemän miljoonan asukkaan Kunmingin kaupunki (Yunnanin suurin kaupunki ja maakunnan pääkaupunki).

Kaupunkiin keskustaan ei ajettu, varsinainen ruokatauko siellä kuitenkin pidettiin. Osa porukastamme ”eksyi” Pizza Hutiin; siellä oli yksi matkan pisimpiä ruoan odotuksia – pizzat syötiin sitten pitkän odottelun jälkeen bussissa. KFC:ssä käyneet ja bussiin jääneet odottelivat jo kärsimättömänä. Kuvaakaan pizza-paikasta ei ehditty ottamaan.

Illan jo hämärtyessä saavuttiin Shiliniin. Siellä teimme vain pienen iltakävelyn ja otetiin vain pari kuvaa:

25_IMG_20181214_193557

Miksi täydellisessä sisämaakaupungissa keskeisellä paikalla on purjevenepatsas?

25_IMG_20181214_195248

Shiliniin pysähtymisen päätarkoitus oli varmastikin se, että pääsisimme aamulla nopeasti jälleen yhteen Unescon maailmanperintökohteeseen eli ns. kiviseen metsään.30_IMG_5389 Kivinen metsä on muodostunut noin 250 miljoonaa vuotta sitten kalkkikivikallioiden eroosion seurauksena. Alue on noin 500 neliökilometrin kokoinen, joten välillä siellä sai kulkea eräänlaisella pikkubussilla (eri maksusta). Mutta kyllä siellä aika paljon käveltiinkiin sekä kiivettiin portaissa.

31_IMG_5392

Sen verran etelässä jo ollaan, että kukkaistutuksetkin voivat hyvin.

Puistossa meillä oli opas, joka innokkaasti kertoi kivimuodostelmista. Usein hän pysähtyi kertoen, että juuri tässä kohtaa on hyvä kuvauspaikka.

32_IMG_20181215_114401

Opas otti mielellään kuvia meistä muista….

32_IMG_20181215_114418

…mutta oli hän itsekin mielellään kuvattavana.

34_IMG_5397

Ilmeisesti jonkin toisen ryhmän opas lepotauolla

34_IMG_5400

Markkinameininkiäkin alueelle on tuotu runsaasti. Taustalla näkyy kivinen koira. Tämän kohteen kyllä pystyi hyvin erottamaankin, kaikkia kertomia asioita ei onnistunut kuvittelemaan yhtä hyvin.

34_IMG_20181215_120458

Tässä yhteiskuvassa meidän kanssamme Lehtoset

Kierrokseen kuului käynti taustalla näkyvässä huvimajassa.39_KivimetsaShilin00006Käynti sinne ei ollut aivan helppo:

Mutta maisemat olivat tietenkin kiipeämisen arvoiset:45_IMG_20181215_120902

45_IMG_20181215_121709

47_KivimetsaShilin00011

Alastullessa porukkaamme yritettiin välillä saada kasaan. Me emme olleet ainoat kiipeilijät, vaan mukana oli ”miljoona” kiinalaista. Vapaan kuvatilan löytäminen oli välillä haasteellista.

48_KivimetsaShilin00012

Tässä taisi olla jänis

Alhaalla vastassa oli kansantanssi- ja musiikkiryhmä. Ryhmämme jäsenet osallistuivat tietenkin innokkaasti mukaa tanssiin (ainakin Anu ja Sirpa).50_KivimetsaShilin0001450_KivimetsaShilin00013

54_KivimetsaShilin00016

Matkalla tavattiin myös yksinäinen soittaja

55_IMG_20181215_124119

55_IMG_20181215_130028

Tässä tai olla elefantti ja kilpikonna?

56_IMG_20181215_125720

60_IMG_20181215_130711

Legendan mukaan metsä on paikallisen jumalan synnyinpaikka, kauniin tytön nimeltä Ashima. Taustalla hänen profiilinsa. (Tällä kertaa otimme selfien)

Kierros kesti kolmisen tuntia. Sen jälkeen ajettiin vajaat 250 kilometria Jianshuin kuntaan:80_IMG_5467Meidät vastaanotti melkoisen jouluasusteinen kaupunki. Tästä mukavasta kaupungista lisää seuraavassa jutusssa (ehkä huomenna).81_IMG_20181215_184753

Leshanin kautta Ya’aniin ja Miyihin

Keskiviikkona 12.11 lähdimme kolmen yön majoittumisen Chengdusta kohti Leshania ja Ya’ania. Leshaniin oli matkaa vain alle 200 km, jotenpääsimme  hyvissä ajoin  katsastelemaan seuraavaa, maailman mittakaavassa merkittävää nähtävyyttä.

10_Leshan00002

Leshanissa näkee vierekkäin vanhaa ja uutta

10_Leshan0000315_Leshan00004

Leshanin jättiläisbuddha on maailman suurin kivinen Buddhaa esittävä patsas. Veistos on rantakalliossa Minijiang-joen rannalla. Buddha oli valitettavasti rakennustelineiden peitossa. Jonkinlaisen käsityksen siitä kuitenkin sai näinkin. Ylös vuorelle käveltäessä maisemat olivat taas komeat, tosin kolmen joen risteys oli aika kuiva.14_IMG_20181212_13022015_IMG_5222u16_Leshan00012

17_IMG_20181212_130843

Onnellinen/hymyilevä/naurava isomahainen buddha; tätä pidetään tulevaisuuden suotuisana hahmona, tuo vaurautta ja onnellisuutta.

17_IMG_5217

31_IMG_5247

Porukkamme koossa buddhan ja telineitten vieressä

30_IMG_5234

Buddhan pää

30_IMG_5231

Buddhan toisen jalan varpaat (vas. alakulmassa)

30_IMG_20181212_133122

Buddhan käsi

35_Leshan00008

Buddhan rakentamisen aloitti kiinalainen munkki nimeltä Haitong vuonna 713. Patsaan viimeistelivät Haitongin opetuslapset.

37_Leshan00006

Iso kello kumahteli mukavasti lastenkin soittamana

40_IMG_20181212_135601

Yksi temppelikin sentään taas läpikäveltiin; kuvassa Lingyan temppelin sisäänmenohalli, sisällä ei sitten enää saanut kuvatakaan.

38_IMG_5256

44_Leshan00007

Tämä mato ihastutti kaikkia (enemmän kuin buddha?)

41_IMG_20181212_140937

Lingbao Pagoda

43_IMG_5264

45_Leshan00011

Jarin mielestä parhaimman kuvan Buddhasta sai buddhapuiston ulkopuolen ruokapaikassa

Yöpymispaikkakunnalle Ya’aniin saavuimme alkuillasta, pimeys oli kyllä taas päässyt yllättämään. Päivän kokonaiskilometri jäi ilmeisesti alle 300:n.

51_IMG_20181212_204731

Ya’anin hotellimme sijaitsi Qingyi-joen ylittävällä sillalla taustalla näkyvässä rakennuskompleksissa

50_2018-12-12 004

Illalla kävimme – Setsuanissa kun vielä ollaan – syömässä porukalla perinteisen, erittäin mausteisen hot pot -illallisen.

50_IMG_20181212_190728

51_IMG_20181213_085235

Ovi hotellin ravintolaan, jossa tarjoiltiin aamiainen

53_IMG_20181213_083427

Ravintolan sisustus oli hieman erikoinen, kuvassa siitä vain pieni otos

53_IMG_20181213_083351

Hotellin aamiainen ei ollut buffet-aamiainen, valmiissa tarjottimessa oli hyvin monelle meistä varsin vähän syötävää

Näkymiä hotellista, sen katolta tai vierestä kumpaankiin suuntaan sillalta.

51_IMG_20181213_095801

Huoneemme Ya’anissa, muuten hyvä mutta kovin kylmä

Muuten Ya’anin katunäkymä oli aika tavallinen, vaikka kyseessä olikin kiinalaisittain hyvin pieni kunta (ei ilm. kaupunki), asukasmäärä suurin piirtein Tampereen luokkaa:54_2018-12-13 007

Seuraavana päivänä (13.12) matkaa oli tehtävä noin 430 kilometriä Miyiin. Mitään suurempia (so. Unescon listaamia) nähtävyyksiä ei torstaina käyty katsomassa. Komeita vuoristomaisemia ja siltarakennelmia kyllä jälleen nähtiin. Matkalla oli myös pitkiä tunneleita ja niiden kautta siirryttiin selvästi toisenlaiseen ilmanalaan ja toisenlaisiin maisemiin. Välillä noustiin jälleen niin korkealla, että lumihuippuisia vuoriakin näkyi ja tiemme vieressä puut olivat aamulla kauniin huuruiset. Miyissa oli kuitenkin säätietojen mukaan ollut päivällä kaksikymmentä astetta lämmintä. (Klikkaa halutessasi kuvia suuremmiksi)

60_YaanMiay0000360_YaanMiay00005

73_YaanMiay0001779_YaanMiay00001Iltanäkymiä Miyistä, erilaisia valaistuksia ja valoteoksia oli runsaasti, vaikka Miyi oli myös kiinalaisittain hyvin pieni paikkakunta (asukkaita ehkä vähän enemmän kuin Tampereella).80_IMG_20181213_185402

90_2018-12-13 021

Kaupungin baari- ja karaokekatu oli torstai-illalla kovin hiljainen

90_2018-12-13 022

 

Chengdu

Minulle ja Merjalle tuttuun kaupunkiin saavuttiin 9.12 hyvissä ajoin. Hotellimme oli Atour-hotelli Jinjiang-joen varrella. Hotelli oli jälleen varsin hyvä ja huonekin oli jo tullessa aika lämmin (päinvastoin kuin useimmassa muussa paikassa matkallamme). Jani parkkeerasi jälleen auton taitavasti pieneen tilaan hotellin eteen.

 

01_2018-12-11 00101_Chengdu00001

Chengdu on Wikipedian mukaan 11 miljoonan (varsinainen kaupunkialue tosin ”vain” 6 miljoonan) asukkaan kaupunki. Vuoden 2016 parin päivän vierailustamme voi lukea blogistamme osoitteesta: https://hannujamerjakaukomailla.wordpress.com/2016/03/30/pandakaupunki-chengdussa/ .

Yövyimme nyt Chengdussa kolme yötä. Ensimmäsenä iltana kävimme vain ruokailemassa kiinalaiseen tapaan lähimmässä ruokakorttelissa. Toisena päivänä lähdimme sitten ensin katselemaan tuttuja paikkoja eli keskustan Tianfu-aukiota ja lähistöllä olevia kävelykatualueita (mm. Chunxi -tie). Aukion ja kävelykatujen alue olivat aivan entisellään; alla olevassa kuvasarjassa keskimmäinen kuva on vuodelta 2016, laitimmaiset uusia.

06_IMG_20181210_164500

Maon patsaskin oli edelleen paikallaan

Chengdun on jo jouluhuumakin vallannut, seuraavassa pari kuvaa yhdestä tavaratalosta ja yhden kaupan edestä kadun varrellta.

Ydinkeskustan ja tuttujen kävelykatukävelyjen jälkeen ajoimme metrolla neljä pysäkinväliä kohti etelää; tavoite oli Irish pub & restaurant Shamrock, josta olin huomannut että siellä alkaa Happy hour viideltä. Ilmeisesti ihan hyvää (länsimaista) ruokaakin olisi saanut, mutta ehdimme jo syömään kävelykadulla. Takaisin päin ajelimme kahden metroaseman verran, jonka jälkeen kävelimme hotellille 1,5 km. Matkan varrella bongasimme kaikki tarpeelliset ostoskohteet iltaa varten. Illalla nautimme hotellin ravintolassa kala-illallisen mm. Mao Tai -juoman kera.

09_IMG_20181210_201158

Kala oli hyvin suuressa, erittäin mausteisessa ”vatissa”

09_IMG_20181210_201252

Seuraavana päivänä kävelimme joen eteläpuolella olevalle Wuhou-temppelialueelle (tunnetaan myös nimellä Wu Hou Shrine Temple of Marquis). Alueella oli esillä paljon, enimmäkseen hyvin tuiman näköisiä hallitsijoita parin tuhannen vuoden takaa.

Parasta nähtävää oli kuitenkin alueen puisto, mukana mm. laaja bonzai-puisto.

30_Chengdu0000930_Chengdu0000831_Chengdu0001132_IMG_511632_Chengdu00014

36_IMG_20181211_133414

Alueella oli myös tappara

38_Chengdu00017

Ulkopuolella oli ruukku, kuvasiko tämä tyypillisistä setsuanilaista, hyvin vahvasti maustettua kuumaa ruukkuruokaa (hot pot)?

Temppelialueen vieressä oli Jinli -katu, jonka pitäisi esitellä yli 2000 vuoden takaista katukuvaa.40_IMG_20181211_13563940_IMG_512940_IMG_5132

Kadulla näkyi hyvin monenlaista toimintaa; käsityöläisiä, muusikkoja, eläviä patsaita ym.

43_2018-12-11 005

Kadulta löytyi myös disco-valoilla varustettu baari

45_Chengdu00026

Tämä näytti ensin siltä, että korvalääkäri on siirtänyt vastaanottonsa ulkosalle kahvilaan, kyseessä taisi olla kuitenkin jonkinlaisesta korvahieronnasta.

44_Chengdu0002546_IMG_5141

Panda-alueella emme tällä reissulla käyneet, mutta kaupungilla ei päässyt unohtumaan, että kyseessä on pandakaupunki:

Jinli-kadulta kävelimme joen toisella puolella olevaan Peoples Parkiin, joka on kait chengdulaisten suosituin huvittelupuisto. Monenlaisten patsaiden yms. lisäksi alueella tanssittiin monessa paikassa, oli oikeita laulu- ja tanssiesityksiä, liikuntaa ym.50_Chengdu0002755_Chengdu00030

60_Chengdu0002860_Chengdu0003762_Chengdu0003262_Chengdu0003163_Chengdu0003565_Chengdu0003865_Chengdu00040

67_Chengdu00039

Näillä ilmoituksilla naiset yrittivät naittaa lapsiaan.

71_Chengdu00043

People’s Parkista jatkoimme vielä kävelyä eteenpäin, ruokapaikaksi valitsimme turvallisen Pizza Hutin, miljöö ei ollut ihan suomalaisen pizzapaikan näköinen:79_IMG_20181211_170607

Pizza Hut oli lähellä toista muinaista katualuetta. Kolmesta samansuuntaisesta kadusta valitsimme Zhai Xiangzin (”kapea katu”). Tämäkin katu oli kiinalaisten (turistien?), käsityöläisten, musikanttien ym. kansoittama.80_IMG_517080_Chengdu00051

81_Chengdu0005381_Chengdu00054

82_Chengdu00048

Trumppikin oli päässyt putiikkien hyllyille

82_Chengdu00055

Tässä liikkeessä taisi olla pieni olutmuseo

Interaktiiviset (?) veistokset olivat mukavia:

Tiivis iltapäivämme päättyi show-esitykseen Sichuan Operassa.89_2018-12-11 009

90_2018-12-11 017

Viileässä rakennuksessa saimme naposteltavaa, lämmintä ja myös vähän viileämpää juotavaa.

90_IMG_20181211_193952

Vähiten viileää taisi olla Merjalla, kun hän sai istua tämän ”roihun” vierellä

Showssa nähtiin useita erillisiä esityksiä, osa oli hyvin taidokkaita ja erilaisia. Erikoisinta taisi olla esitys, jossa tanssijat vaihtoivat lennossa koko ajan naamioitaan, sen tekniikasta emme saaneet käsitystä. Hieno oli myös käsien avulla tehty varjokuvaesitys. Kokonaisuus ei kuitenkaan ollut niin hieno kuin mitä näimme Xianissa.92_2018-12-11 02992_2018-12-11 039

Seuraavana aamuna jatkoimme taas matkaa, emme sentään sähköpolkupyörillä. Tavallisiakin polkupyöriä Chengdussa sentään vielä hieman näkyi.95_Chengdu00003

 

 

 

 

Xianista Chengduun Guangyuanin kautta

Terrakottakaupunki Xianista lähdettiin kohti seuraavaa kaupunkia lauantaiaamuna 8.12.

00_2018-12-08 001

Lähtöhetki Xianin hotellin pihalla

Xianista lähdettyämme siirryimme taas uuden maakunnan alueelle eli Shaanxista Sichuaniin (eli Setsuaniin). Edessä oli jälleen matkan alkuosassa varsin vuoristoisia maisemia runsaine tunneleineen ja komeine siltoineen.

Matka muodostui taas melko jännittäväksi; jouduimme pohdiskelemaan, että pääsemmekö saman vuorokauden aikana suunniteltuun majapaikkaamme; edessä oli loputtoman tuntuinen rekkajono. Mietittiin, että mikä matkanteon nyt näin pahasti esti.11_XianChengdu00004 Aluksi taisimme seistä noin tunnin ihan paikallamme ja sen jälkeen pääsimme aina vähän matkaa eteenpäin. Vähitellen siinä ensimmäisen seisoskelun aikana alkoi lumisade ja joka sitten vähitellen sakeni. Kun jono vähitellen alkoi liikehtiä aina pienen pätkän eteenpäin, jouduimme välillä istumaan pimeässä tunnelissakin melko pitkään. Kun vastaan alkoi vähitellen tulla autoja, niin toiveikkuus aina heräsi.

Joka tapauksessa pysähdyksissä meni varmasti kaksi tuntia, ehkä enemmänkin. Hitaasti edetessä alkoi enenevästi tulla eteen rekkoja, jotka olivat jumittuneet tien varteen, monella pyörät näyttivät pyörivän tyhjää. Onneksi tie oli kuitenkin suuntaansa kaksikaistainen, niin vähitellen automme pääsi ohittamaan näitä pysähtyneitä autoja.

15_MG_20181208_141724

Keskikaistojen kaidekosketuksia oli ilmeisesti välillä tapahtunut

15_IMG_20181208_142055

Pieniä kyliäkin nähtävyyksineen oli matkan varrella

Kun olimme päässeet vuoriosuuden korkeimmalle kohdalle, tuli eteen myös hyvä taukopaikka klo 13 jälkeen. Karkeasti arvioiden olimme ajaneet kolme tuntia noin 40 km:n matkaa.16_XianChengdu00012Alaspäin ajettaessa saimme sitten katsella toiseen suuntaan ajavien loputonta (ainakin 10 km pitkää) jonoa, näillä matkalaisilla ilta saattoi koittaa ennenkuin he olivat perillä Xianissa.

Seuraava majoituksemme oli varattu Guangyuaniin (alle 450 km Xianista). Perillä olimme taas niin myöhään, että piti kiireesti lähteä pimeässä hotellin ulkopuolelle etsimään ravintolaa. Perinteisiä kiinalaisia paikkoja hyvin hiljaisesta kaupungista kyllä löytyikin, melkein kaikki näyttivät kyllä olevan juuri sulkemassa (n klo 22). Tällöin piti tyytyä käyntiin yhdessä suurehkossa supermarketissa. Sekin oli juuri sulkemassa, mutta kun kauppaan saapui porukastamme useampiakin, se käytännössä avattiin uudelleen meitä varten. Henkilökunta oli jälleen erittäin ystävällistä, hymyilevää ja auttavaista.

Seuraavana aamuna eteenpäin lähtö oli sovittu tapahtuvaksi vasta klo 12, koska halusimme käydä katsomassa paikkakunnan merkittävintä nähtävyyttä eli Tuhannen buddhan jyrkännettä. Kallioseinämään ja luoliin oli tehty noin 1500 vuotta sitten noin tuhat buddhapatsasta. Kiipeily seinämällä oli sinällään jännittävä kokemus.

2018-12-09 011

Buddhakielekkeellä kävi vain osa porukasta (Merja mm. jäi hotelliin)

50_Guangyuan0000250_Guangyuan0000350_Guangyuan00005

56_Guangyuan00026

Alueella oli tietenkin myös museo

55_2018-12-09 015

Nämä patsaat eivät tainneet olla ihan aitoja, koska olivat rakennuksessa sisääntuloväylän varrella

Sisääntulotien ympärillä oli myös puisto, kesäisin varmaan hyvin viihtyisä:58_Guangyuan0000158_Guangyuan00014

Buddhakieleke sijaitsee kuutisen kilometriä kaupungin keskustasta  Jialing-joen varrella. Toisella puolella jokea on runsaasti maantie- ja rautatiesiltoja. Rautateitse sujahti ohitse hyvin tiheästi luotijunia.60_Guangyuan00009

65_Guangyuan00027

Buddha-alueelle ajoimme taksilla ja takaisin tulimme paikallisbussilla. Tällöin huomasimme, että kaupunki onkin suuri miljoonakaupunki (ainakin 2,5 milj. asukasta).

Hotellimme sijaitsi pienellä saarella Nan-joessa (Jialingin sivuhaara), joki oli nyt tosin melko vähävetinen.

69_Guangyuan00015

Hotellisaari taustalla oikealla

67_IMG_5066

Elämää joessakin silti on (harmaahaikara?)

70_2018-12-09 01971_Guangyuan0001871_IMG_507172_IMG_5072

73_GuangyuanLahto

Lähtiessä meille järjestettiin pieni ilotulitus

75_Guangyuan00017

Vaikka viileää olikin, niin sen verran etelässä jo ollaan, että palmut voivat hyvin.

80_Guangyuan0002380_Guangyuan00024

85_Chengdu00025

Tässä ollaan tulossa jo Chengduun

Hotellihuoneemme Chengdussa on hyvä, tosin hieman erikoinen: Suihkuseinä on ikkuna makuuhuoneeseen ja käsienpesuallas on eteisessä.

95_IMG_20181209_190121

Hotellimme lähellä on monipuolinen suuri ravintolakortteli. Tässä ruokailemme aika lailla epäkiinalaiseen tapaan, koska useimmilla on edessään oma annoksensa – aika paljon tosin maistelimme toisten annoksiakin. Ruoan tilaaminen kieltä osaamattoman henkilökunnan kanssa oli taas melkoinen prosessi, koska kaikilla oli omat toiveensa ruoan suhteen.