Makedoniasta Albaniaan 27.9-28.9

Tässä jutussa on kuvakavalkadi ajomatkasta Makedonia-Albania, välillä oli yöpyminen Kreikassa:

AjoreittiSkopjeSarande

Mielenkiintoisen Skopje-päivän jälkeen lähdettiin kohti Kreikkaa keskiviikkoaamuna. Ennakkosuunnitelma siitä, että ajaisimme ko. päivän aikana Thessalonikiin, oli muuttunut. Nyt tavoite oli yöpyminen Kastoriassa. Lounastaukopaikaksi oli valikoitunut mielenkiintoinen Ohridin alue.

Tiet olivat pääosin erittäin hyviä ja maisemat komeita, tietöitä ja suuria siltatyömaita oli paikoin:

ExJugoslavia00007

Makedoniassa, kuten muuallakin Balkanilla, on runsaasti irtonaisena liikkuvia koiria. Tämä, yhdellä tietyömaalla ollut koira hellytti Jennin täysin, ruokaa piti antaa:

ExJugoslavia00005ExJugoslavia00006

Ohrid on Makedonian yksi merkittävimmistä matkailukohteista. Ohridin alue on Unescon maailmanperintökohde. Kirkasvetinen järvi on yksi Euroopan syvimmistä järvistä.

WP_20170927_025

ExJugoslavia00010ExJugoslavia00011

Makedonian ja Kreikan raja-asemilla aikaa kului odotettua enemmän. Ensimmäisellä raja-asemalla alettiin kirjoittaa uudestaan matkustajaluetteloa. Se piti tehdä, kun autossa ei ollut käytettävissä ajantasaista listaa, koska porukka oli vähän vaihtunut matkalla. Listaan piti saada mukaan ihmisten sosiaaliturvatunnukset ja passinumerot ja se kävi hitaasti, kun passit olivat rajavirkailijoilla. Lista oli vasta puolessa välissä, kun tullimies sanoi, että antakaa se tänne ja ”tsau”. Tärkeintä oli kait se, että hän sai käteensä jonkun paperin. Muutaman sadan metrin päässä homma piti aloittaa alusta Kreikan puoleisella rajalla, nyt sentään Jani sai listasta kopion itselleen. Onneksi bussin sisältöä matkatavaroineen ei pengottu. Autoja kulki rajan yli nopeaa tahtia ja vain parista autosta virkailija vilkaisi auton takakonttiin.

Yöpymispaikkaan Kastoriaan saavuttiin vasta klo 22-23 välillä ilman, että meillä oli vielä majapaikoista mitään tietoa. Majoituksia alettiin katsella netistä pian rajaylityksen jälkeen, kun saimme jälleen käyttää kännyköitä EU-alueen kustannuksilla. Kohtuulliset majoitukset kuitenkin löytyivät jonkun verran kaupungin ulkopuolelta:

ExJugoslavia00002

Kastoriassa on myös järvi; näkymä aamulla hotellin ikkunasta

ExJugoslavia00004

Porukka jakautui kahteen hotelliin, tässä meidän puoliskomme odottaa bussin saapumista

ExJugoslavia00012

Aamu oli jälleen sateinen, Kastoriaa katseltiin siksi vain vähän aikaa bussin sisältä.

Kastoriasta kohti etelää ja länttä matkatessamme ajoimme komeita teitä, joissa oli erittäin tiheästi pitkiä tunneleita, EU-rahoilla niitä oli rakennettu kymmeniä, pisimmät olivat noin 5 km. Tiet kulkivat pitkään yli kilometrin korkeudella vuoristossa. Välillä ajettiin täysin pilvessä.

ExJugoslavia00017ExJugoslavia00018

ExJugoslavia00021

Kun päästiin korkeampien vuorien toiselle puolelle sää muuttui yhden tunneliosuuden aikana täysin

Kastorian sijasta pitemmän tauon paikaksi muodostui Ioannina, joka olikin kauniissa säässä yllättävän miellyttävä kaupunki linnoituksineen ja vanhoine kaupunginosiineen. Hyviä lounaspaikkojakin löytyi.

WP_20170928_042

WP_20170928_033

Juotavaakin sieltä löytyi

IMG_1806

WP_20170928_14_46_01_Panorama

IMG_1800

Matka jatkui mukavissa tunnelmissa

ExJugoslavia00023

Tässä kohtaa nähtiin ensimmäisen kerran meri, kun välillä oli taas kiivetty vuorille.

ExJugoslavia00025

Edessä Kreikan-Albanian raja-asemat

Kreikan-Albanian rajaylitys sujui erittäin juohevasti.

WP_20170928_17_57_52_Pro

Rajalla oli tiellä melkoiset möykyt, joita Janin piti mennä oikein jalkaisin tarkistamaan; pystyyköhän bussi ajamaan tuosta

Maisemat olivat edelleen komeat ja vaihtelevat, vehreyttäkin riitti.

ExJugoslavia00027ExJugoslavia00024

Erityisesti Albanian puolella tiellä tuli vastaan monenlaisia eläimiä…

Kilpik

…tässä kilpikonnia

…lisäksi nähtiin mm. lampaita, kilejä, koiria, lehmiä…

ExJugoslavia00028

lammaskoiraExJugoslavia00031ExJugoslavia00033

ExJugoslavia00026

Sarandea lähestyttäessä nähtiin komea auringonlaskukin

Sarandessa päästiin sitten taas vähän nautiskelemaan:

 

Päivä Skopjessa 26.9.17

Makedonian pääkaupunkia Skopjea on erilaisissa matkaesitteissä ja blogeissa kutsuttu monilla erilaisilla adjektiiveilla ja nimillä. Yksi tiivistys voisi olla se, mitä on Rantapallon sivulla: ” Skopje on ristiriitainen, näyttävä, koristeellinen, yliampuva ja vähän hullu”. Skopjea kutsutaan välillä myös mauttomuuden tai kitschin pääkaupungiksi lähinnä yliampuvan arkkitehtuurin sekä lukuisten patsaiden vuoksi. Joka tapauksessa se on kiehtova kulttuurien sekoitus ja Euroopan tuntemattomaksi helmeksi kutsuttu kaupunki. Skopje on siitä erittäin matkailuystävällinen kaupunki, että kuvattavat kohteet eivät aivan heti lopu.

Pikavuorolaisporukkamme oli jälleen jakautunut moneen hotelliin keskustan alueella. Minä ja Merja majoitumme aivan ydinkeskustan pääkävelykadulla. Huoneemme ikkunasta oli näkymä Äiti Teresan muistotaloon, hän syntyi Skopjessa vuonna 1910 ja ilmeisesti kastettiin vieressä olevassa kirkossa.

WP_20170926_004

Makedonia tunnetaan mm. Aleksanteri Suuresta ja hänen jätti-imperiumistaan. Nykyinen Makedonia oli siitä vain pieni osanen, mutta Skopjen keskustaa hallitsee edelleen Aleksanteri Suuri 22 metriä korkealla patsallaan ja vieressä olevine monimuotoisine, väriä vaihtavina suihkulähteineen.

MVI_7462.00_00_26_04.Still001WP_20170926_015

AleksPatsas

WP_20170926_138

Aukion reunamilla on riemukaarikin

Aleksanterin aukio johtaa 500-luvulta peräisin olevalle kivisillalle (iltaisin hienosti valaistu), tämä on myös yksi kaupungin symboleista. Silta ylittää Vardar-joen. Siltoja on varsin tiheästi ja yhtä uuttakin taidetaan vielä rakentaa. Silloilla on kymmeniä patsaita.

MVI_7464.00_00_13_00.Still002

MVI_7464.00_00_04_12.Still001

Kivisillan toisella puolella on Makedonia-aukio, patsaita on edelleen runsaasti. Yksi kokonaisuus kuvaa ilmeisesti äitiyttä.

Oman ja toisenlaisen mielenkiintonsa kaupunkiin tuo turkkilainen basaari pienine kujineen ja kauppoineen ym.

IMG_7416

Kaupungissa on erittäin runsas kahvila- ja baarikulttuuri. Basaarialueella kuitenkin nautitaan lähes jokaisessa paikassa kahvia, pari kertaa yritimme istahtaa mukavan näköiseen kahvilaan ja kysyimme olutta, mutta sitä ei paikassa myyty. Aika pian löysimme varsin mukavan oluisiin erikoistuneen baarin; oman panimon oluita oli myynnistä monenlaisia. Mainosten mukaan kyseessä oli Makedonian ensimmäinen pienoispanimo.

WP_20170926_030

Panimon kyltti yläpuolella, mutta alla oleva kahvila ei olutta myynyt, piti löytää ensin tie ylemmälle tasolle.

WP_20170926_035

IMG_7400

Panimokapakan pihalla oli hieno suihkulähde, jonka äärelle muutama muukin pikavuoroporukastamme löysi

Vanhan kaupungin puolella on Kalen linnoitus (peräisin kait 1400-luvulta), jossa kiipeilimme muureilla. Näkymät kaupungille olivat hienot. Itse linna-aluetta ei vielä ole kunnolla turistikäyttöön kunnostettu.

IMG_7421

Linnan julkisivun puolelta löytyi tällainen opastaulu. Tässä kohtaa oli yksi portti, mutta siitä ei päässyt sisälle alueelle.

WP_20170926_057IMG_7435

Linnoituksesta näkyy mm. vastakkaiselle vuoristoalueelle rakennettu Millenium Cross-risti. Sinne kulkee gondolihissi, joka ei kuitenkaan nyt ollut käytössä. Ensisijaisesti sinne meneminen kariutui tähän asiaan, tyydyimme Katariinan kanssa linnan muureilta avautumiin näkymiin.

IMG_7429

Linnoituksen jälkeen bongasimme myös merkittävän Mustafa Pasan moskeijan, sisään emme nyt jaksaneet pyrkiä eli emme halunneet riisua kenkiämme …

WP_20170926_086

WP_20170926_093

…sen sijaan löysimme läheltä toisen paikan, josta sai olutta

WP_20170926_088

Vanha vedenottopaikka?

Ennen uuden kaupungin puolelle palaamista kävimme  katsastamassa Makedonian kansallisgallerian.

Kävelyreittimme varrelle osuivat mm. päätuomioistuinrakennus, ulkoministeriön rakennus, kaupungin ooppera ja baletti yms. Patsaita oli edelleen joka paikassa runsaasti.

WP_20170926_020 – kopio

IMG_7455

WP_20170926_021 – kopio

Serbian Belgradista Kosovon kautta Makedonian Skopjeen 23-25.9.2017

Belgradista lähdimme aamukahdeksan jälkeen kohti etelää. Pian Savajoen ylityksen jälkeen alkoivat maisemat muuttua aika paljon mäkisemmiksi. Moottoritiet olivat hyviä.

MVI_7190.00_00_10_11.Still002

Tietulleja oli Serbian puolella, Kosovon puolella ei

Nisin kaupungissa pidettiin pitempi ruokailutauko. Sitä ennen käytiin vilkaisemassa yhtä nähtävyyttäkin, pääkallotornia:

IMG_7207WP_20170923_017

IMG_7211

Täälläpäin ei aina huomaa, milloin pitää maksaa pääsymaksu ja milloin ei; lippukoju voi olla jossain sivulla. Kuvan keskellä oleva nainen alkoi kyselemään lippuja ihmetellen samalla, kuka on meidän matkanjohtajamme/oppaamme. Jani ei oikein suostunut tätä kunniaa itselleen ottamaan (ainakaan tässä tilanteessa).

WP_20170923_13_41_35_Pro__highres

WP_20170923_023

Ruokailun jälkeen bussia odottamassa

Nis on varsin vilkas paikka sekä liikenteen osalta, että muutenkin:

Alun perin oli tarkoituksena ajaa ensin Makedonian puolelle ja kääntyä sieltä kohti Kosovoa. Näin kait siksi, että Makedonian puolella oli odotettavissa paremmat tieyhteydet ja varmin pääsy helposti rajojen yli. Serbian ja Kosovon rajoilla on ollut ongelmia mm. siksi, että Serbia ei lainkaan tunnusta Kosovon olemassaoloakaan. Ongelmat ja jännitteet ovat keskittyneet lähinnä Kosovon pohjoisosiin. Kuljettaja saikin Nisissä selvitettyä poliiseilta, että Nisistä pääsee kyllä ongelmitta Kosovoon. Sinne sitten lähdettiinkin suunnistamaan. Tiet olivat pääosin varsin hyviä, matkalla näimme molemmin puolin rajaa mukavantuntuisia kyliä, jotka näyttivät varsin hyvinvoivilta sen osalta, että niissä oli menossa monenlaisia rakennusprojekteja.

WP_20170923_030

Huoltoasematauko Kosovon rajan tuntumassa, piti yrittää tuhlata viimeisiä Serbien dinaareja, koska oltiin siirtymässä Kosovon eurovaluutan puolelle.

MVI_7241.00_00_07_04.Still001

MVI_7250.00_00_17_07.Still001

Sotien jälkiä näkyi paikoin

Kosovon puolelle päästiin mukavasti. Heti rajan jälkeen alkoi olla ongelmia tietoliikenneyhteyksissä sekä netin ja puhelinten osalta. Pristinaan päästyämme bussi seisahtui yhden pienen hotellin eteen. Sen pienessä aulassa useimmat alkoivat innokkaasti (epätoivoisesti?) selvittää hotellin netin salasanaa, jotta saisivat yhteydet hotellien varaussivustoille. Minä sain varattua nopeasti huoneen Ora-hotellista; tämän hotellin ohi olimme juuri sitä ennen ajaneet. Pienen kävelymatkan jälkeen hotelli löytyi yhdeltä sivukujalta. Saimme huoneen, mutta emme lähellekään sellaista huonetta, jonka olimme varanneet. Valitimme asiasta vasta aamulla ja saimmekin sitten lähes kaikilla luvatuilla varustuksilla olevan isomman huoneen. Tosin luvattua parveketta ei ollut ja netti toimi sielläkin vajavaisesti eli vain ajoittain. Hotellimme sijaitsi lähes keskustan kävelykadun vieressä. Kävelykadun ravintolassa istuskellessamme saimme sitten tiedon, miten puhelimetkin saatiin toimimaan. Nettiyhteys toimi edellisenä iltana sen verran, että Telian kautta saatiin ohjeita, mutta niillä puhelinyhteyttä ei saatu toimimaan.

Merja oli jo edellisenä iltana käynyt facebookissa chattikeskustelun nokialaisen ystävämme kanssa. Saimme vinkkejä nähtävyyksistä ja puhelinnumeron yhteen häneen tuttuunsa Kosovossa. Hän on kuulemma hyvin suomalaisystävällinen ja tulisi varmasti mielellään oppaaksemme. Merja lähetti viestin Serbian puolelta, mutta ei ole tietoa menikö viesti lainkaan perille. Kosovon puolella yhteydet sitten katkesivat kokonaan, joten oli pakko jättää jatkoyhteysyritykset tekemättä. Jos hän oli saanut viestin, niin hän ei ainakaan ollut siihen vastannut. Sunnuntaipäivä sujui kyllä sitten mukavasti omatoimisestikin kaupungilla, ks. aikaisempi blogikirjoitukseni.

Maanantaina Makedoniaan

Koska Pristinasta Skopjeen oli matkaa alle 100 kilometriä, päätettiin matkan aikana katsastella hieman nähtävyyksiäkin. Ensin ajoimme melkein Pristinan esikaupunkialueella olevaan Gračanican kylään katsastaaksemme hienon luostarin. Ostimme kahdella eurolla hyvän opastuksen (nyt Jani toimi matkanjohtajan tapaan), luostarissa tosin olivat melkoiset freskojen restaurointityöt meneillään.

WP_20170925_006WP_20170925_011

WP_20170925_003

Patsaita näillä alueilla riittää

WP_20170925_005

Ajoittain kaottiselta tuntuvassa liikenteessä luulisi tapahtuvan useastikin pikku kolareita, niitä emme kuitenkaan ole ennen kuin nyt nähneet

IMG_7308

Ajokki ei aiheuttanut tätä lommoa

WP_20170925_037

Muuta kuin nähtävyystaukoakin piti välillä pitää

WP_20170925_12_29_40_Pro

Suhteellisen lähellä rajaa sitten ajelimme muutaman kylän läpi kansallispuistoon. Nähtävyyksinä oli lähinnä komeat laakso- ja vuoristomaisemat.

IMG_7347

Tässä yritettiin katsella maisemia vähän jalkaisinkin

WP_20170925_072

Pian pysähdyttiin uudelleen; ostettiin yhden tienvierusmyyjän vadelmavarastot lähes loppuun

Ennen rajaa pysähdyttiin vielä syömään, koska bussi tarvitsi pienen kaunistuksen eli sadekelillä syntyneet kurat pestiin pois.

IMG_7367

Rajanylitys sujui jälleen varsin joutuisasti, hiukan aikaa siinä kului, koska passit tarkastettiin kahdesti.

WP_20170925_101

Välillä Jenni kokosi ja jakoi passit, välillä tullimies tuli itse autoon

Skopjessa porukka jälleen hajaantui eri hotelleihin. Bussi pysähtyi kuitenkin hyviin paikkoihin, joten hotelliin kävely oli helppoa.

WP_20170925_17_12_51_Pro

Illalla ja tänään tiistaina sitten kierreltiin kaupungissa, mutta siitä teen sitten myöhemmin oman jutun.

Sunnuntai-iltapäivä Kosovon Pristinassa

Tässä pikkujutussa kerron lyhyesti sunnuntaipäivästämme Kosovon Pristinassa. Matkasta tänne ja täältä pois kerron myöhemmin seuraavassa jutussa, samalla hieman majoitus- ja puhelinongelmista sekä ehkä liitän mukaan pienen Kosovo-tietoiskun.

Pristina-kävelykierroksemme oli seuraavanlainen:

WP_20170924_18_18_52_Pro__highres

Näkymä keskikaupungille hotellihuoneemme ikkunasta

Ensin kävelimme Ora-hotellilta lähimpään nähtävyyskohteeseen eli Ibrahim Lutfiu-kadulle. Läheisessä korttelissa oli Permendorja-muistomerkki. Vuonna 1961 valmistuneen monumentin tarkoituksena oli kuvata yhtä tärkeintä Jugoslavian ominaisuutta eli veljeyttä ja yhtenäisyyttä (…kuinkas sitten kävikään).

IMG_7264

IMG_7262

Taidetta (?) muistomerkin vieressä

Ibrahim Lutfiu-kadulla sijaitsevat Kosovo-museo, monta moskeijaa sekä kellotorni. Paikallisten ystävällisyyttä kuvaa se, että kellotornin läheisyydessä katukahvilassa yksi mies kyseli, että mistä olemme kotoisin. Hän kutsui meidät kahville, jotka hän halusi tarjota.

WP_20170924_004

Ibrahim-kadulta suunnistimme kohti ydinkeskustaa ja Bulevard Nene Tereza-kävelykadulle (Äiti Teresa -bulevardi). Kadulla on merkittäviä muistomerkkejä ja rakennuksia:

WP_20170924_009

Hevosen selässä ratsastaa Albanian historian suurin sankari Skanderbeg (virallinen nimi Georg Kastrioti), joka taisteli 1400-luvulla ottomaaneja vastaan

IMG_7270

WP_20170924_037

Äiti Teresan patsas

WP_20170924_018

Äiti Teresan katedraali Bushin ja Klintonin bulevardien risteyksessä

Kävelykadun reunusta on täynnään terasseja, jotka näin kauniina ja lämpimänä sunnuntai-iltapäivänä olivat varsin kansoitetut.

IMG_7277

Tuttujakin tavattiin kadulla (kait joitakin pikavuorolaisturisteja)

Terasseja ja muita anniskelupaikkoja oli runsaasti myös pääkävelykadun sivukaduilla. Kävelykadun toisen pään jälkeen kävelimme George Bush- ja Bill Klinton -bulevardien risteykseen.

WP_20170924_021

Välillä pidimme lepotauon ihan paikalliseen tapaan

Tämän jälkeen kävelimme Garibaldi-kadun kautta yhdelle uusimmista, mutta kuitenkin jo rapistuneelle Newborn-muistomerkille. Se pystytettiin vuonna 2008 Kosovon itsenäistymisen kunniaksi.

WP_20170924_025

Graffitien ja erilaisten töherrysten peittämästä muistomerkistä olivat N- ja W-kirjaimet jo kaatuneet

WP_20170924_027

WP_20170924_028

Muistomerkin vieressä oli urheilukeskus. Hotellissa ja kadulla liikkui runsaasti urheiluasuisia henkilöitä eri puolilta Eurooppaa, ilmeisesti painonnostajia

Tämän jälkeen palasimme kävelykadulle ja poikkesimme syömään Qamil Hoxha-kadulle.

Noin neljä-viisituntisen kierroksen jälkeen palasimme hotellille vähäksi aikaa lepäilemään. Tarkoitus on lähteä vielä pienelle iltakierrokselle.

Huomenna matka jatkuu kohti Makedoniaa ja Skopjea.

Toinen päivä Belgradissa

Tämän kirjoittamista aloittaessani (23.9) olemme matkalla kohti Kosovoa ja Pristinaa.

Toisen päivän aamu Belgradissa oli vielä sateinen, mutta siinä vaiheessa kun kävelimme rinkkojen kanssa toiseen hotelliin, oli sade jo lakannut. Hotelli Jugoslaviasta saimme yllättäen hienon sviitin, vaikka olimme varanneet aivan perushuoneen. Meillä oli käytössä eteinen, makuuhuone, olohuone, WC sekä WC:llinen kylpyhuone, hyvin varustettu minibaari sekä kaksi parveketta. Huoneista ja parvekkeilta oli hienot näköalat Tonavalle sekä vanhan kaupungin linnoitukseen.

WP_20170922_004

Hotellin baarissa oli erittäin nopea tarjoilu, tarjoilija kulki vauhdikkaasti rullaluistimilla

Valitettavasti emme ehtineet paljoakaan nauttia huoneiston antimista, koska lähdimme välittömästi bussilla kaupungille. Meidän edellisenä päivänä ostamamme vuorokausiliput olivat edelleen voimassa.

Ensin kävimme arkkienkeli Mikaelin ortodoksisessa kirkossa. Siellä ei saanut kuvata, mutta seuraavassa on pari kuvaa kirkosta ja sen ympäristöstä.

Kirkko sijaitsi Savajoen ja vanhan kaupungin kävelykatujen välissä. Pienen lepotauon jälkeen kävelimme raitiovaunupysäkille.

WP_20170922_016

Matka lounas-/illallistauolle ei sujunutkaan niin hyvin, kuin matkat majoituksiemme ja vanhan kaupungin välillä. Näistä liikenneasioista vielä lisää tämän jutun lopussa.

Olin netistä löytänyt ydinkeskustan ulkopuolelta mielenkiintoisen/hyvin erikoisen ravintolan (Lorenzo & Kakalamba). Eräs bloggaaja oli kirjoittanut ensin luulleen tulevansa johonkin pornoluolaan.

WP_20170922_19_10_31_Pro

Ravintola oli kuitenkin asiakaskunnaltaan tavallinen perheravintola; paikalla oli pariskuntia lapsineen, pukuherroja, seurueita ym. Ravintolassa on sekä tupakka- että ei-tupakkapuoli (muuten ravintoloissa ja baareissa tupakointi näytti olevan kaupungissa aivan vapaata). Netissä ravintolaan suositellaan tehtäväksi pöytävaraus etukäteen. Ravintolan perältä löytyi kuitenkin meille vapaa pöytä ilman etukäteisvarausta. Ks. http://www.lk.rs/.

Ruoka Lorenzossa oli erittäin hyvää normaaleine pihveineen sekä paikallisine alkupaloineen ja salaatteineen.

WP_20170922_024

WP_20170922_028

WP_20170922_031

Minä uskalsin käyttää jopa heidän lisämausteitaan; tästä pullosta jo pienikin tippa meinasi polttaa suun. Pullon alaosassa on paikan yksi symboleista.

WP_20170922_18_14_33_Pro

Tässä tarjoilija esittelee yhdelle pöydälle jälkiruokia kuvallisesti. Tässä välillä osaan ravintolaa oli jo tullut väliaikaisesti vapaita pöytiäkin.

WC-alue oli myös varsin erilainen, kuvassa mm. ilmeinen miesten siveysvyö (?):

WP_20170922_18_23_29_Pro

Lopuksi kahvin jälkeen pyysimme saada paikallisen liköörin jälkiruoaksi. Saimme erittäin maukkaan luumupohjaisen juoman (maistui samalta kuin luumusoppa puuron päällä). Kaikkine ruokineen (tilasin paikan kalleimman pihvin), kahveineen, olusineen ja likööreineen kokonaishinta oli vain alle 6000 dinaria eli alle 50 euron. Saimme liköörin nimenkin, mutta vastaan ei tullut yhtään kauppaa, jossa sitä olisi myyty. Harvinaiseksi tarjoilija sitä kyllä kehuikin.

Sitten hieman liikenteestä: Lorenzoon lähtiessämme seisoimme ensin klo 15-16 välissä aikamme linnoituspuiston vieressä olevalla raitiovaunupysäkillä. Odottamaamme raitiovaunua ei vain alkanut kuulua, toisenkin puolen pysäkillä turistit ilmeisesti ihmettelivät, kun ei kyytiä näy. Pysäkkikopin seinällä oli joku lappu, mutta siitä ei saanut mitään selvää. Lähdimme toisella vuorolla, joka hetken päästä kääntyi väärään suuntaan.

WP_20170922_018

Välillä näimme tällaisenkin kulkuvälineen, mutta silläkään ei päässyt minnekään

Kävelimme toisella kadulla olevalle pysäkille, josta piti mennä kaikkiaan kolme linjaa tavoittelemallemme alueelle. Heti näin kyllä kiskoista, että siinä ei vähän aikaa ole kulkenut mikään ratikka. Hyppäsimme sitten oikeaan ilmansuuntaan olevaan bussiin ja iPadista pystyin pysäkkien nimistä seuraamaan, että suunta oli oikea. Paikallinen matkustaja sitten vahvisti sen, että suunta oli oikea. Mutta sitten hän sanoi, että seuraavalla pysäkillä on hypättävä pois, vaikka emme olleetkaan sillä pysäkillä, johon olimme tähdänneet ajelumme. Löysimme vihdoin sen kadunpätkän, josta oli tarkoitus kävellä Lorenzoon. Olimme alueella, jossa piti olla jonkinlaisia taiteilijakortteleita.

Poiskävellessämme sitten huomasimme, että oli tie täysin suljettu ja raitiovaunukiskot oli kaivettu ylös. Tässä selitys raitiovaunujen kulkemattomuuteen kyseisellä osuudella. Turistit eivät raitiovaunuja ilmeisesti paljoakaan käytä, koska millään tavalla missään ei ole englanniksi informoitu, että monta linjaa on poissa käytöstä. Vähän matkaa käveltyämme, löysimme taas kadut, missä raitiovaunutkin kulkivat. Vaikka vanhan kaupungin liepeiltä oli matkaa monta kilometriä vanhan kaupungin suuntaan, päätimme yrittää löytää linja-autoaseman kävellen. Pienten harhailujen ja noin tunnin kävelyn jälkeen löysimme aseman, josta aioimme ajaa takaisin hotellille. Kävelyn aikana näimme monta hienosti valaistua kirkkoa/moskeijaa ja muita rakennuksia.

Linja-autoasemallakin oli jotain hämminkiä liikenteen suhteen. Linja-autoa odottamassa oli tavallista runsaammin väkeä. Sitten kun numero 15 saapui, ihmiset juoksivat kohti autoa, vaikka se oli seisahtunut keskelle tietä. Auto tuli nopeasti täyteen, sitten huomasimme, että taakse ilmestyi myös kaksi muuta numero 15:ta. Vuorokausilippumme oli jo vanhentunut ja mikään lipunmyyntikioski ei ollut enää auki. Kalliimpi lippu piti siis ostaa kuskilta, mutta tämähän ei huolinut maksua. Pääsimme sitten lopuksi mukavasti hotellille ja kohtuullisen ajoissakin. Kaiken kaikkiaan Belgradin julkinen liikenne ei saa niin hyvää arvosanaa kuin Budapestin liikenne.

Belgrad ei ole niin siisti kaupunki kuin Budapest. Kaduilla liikkuu melko paljon koiria ja kissojakin. Ilmankos kaupungissa tarvitaan irtokissojen ja -koirien huoltolaa. Osa porukastamme kävikin tutustumassa sellaiseen. Tämä koira oli erityisen kiinnostunut nähtävyyksistä:

Ensimmäinen päivä Belgradissa

Torstaipäivä valkeni Belgradissa edelleen sateisena. Yö laivalla sujui kuitenkin aivan hyvin, aamiainen oli riittävä jne.

WP_20170921_17_56_26_Pro

Kostea päivänäkymä hytin ikkunasta

WP_20170921_18_03_09_Pro

Laiva ulkopuolelta, meidän hyttimme vasemmalla alhaalla, toisessa kerroksessa baari ja ravintola

WP_20170921_18_02_57_Pro

Kaupunkiin menimme paikallisella bussilla. Kaupungista löysimme aikamoisen etsimisen jälkeen kioskin, josta voi ostaa 24 tunnin bussilipun. Lippu tulee maksettua jo kahdella linja-automatkalla, bussista ostaen yhden lipun hinta oli 150 dinaria (1,22 euroa).

Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet taitavat olla vanhan kaupungin kävelykadut sekä linnoitus, joista seuraava kuvakavalkadi.

WP_20170921_014

Ylempänä kuvissa häämöttää Tonava, tämä kuva on otettu Sava-joen suuntaan.

MVI_7130.00_00_00_11.Still001

Tämä kohta katsottaneen Savan ja Tonavan yhtymäkohdaksi, vasemmalla näkyy Tonavassa oleva saari.

Linnoitusalueella oli esillä vähän maapallon esihistoriaa sekä sitten historiaa viime vuosikymmeniltä (sotamuseossa emme käyneet sisällä):

WP_20170921_034IMG_7137

IMG_7117

Kävelykadulla

Edelleenkin meitä kiinnostavat myös erilaiset pubit, seuraavanlaisia löysimme tällä kertaa:

Ylemmät kuvat Marshall Caffeclubista (huomaa mm. Che seinällä) ja alemmat Blaznavac-baarista.

WP_20170921_15_43_14_Pro

Illalla lähdimme vielä katselemaan Sava-joen uuden kaupunginosan puoleisella rannalla olevia kelluvia ravintoloita. Tämän piti olla melkoista biletysaluetta, mutta nyt siellä oli kovin hiljaista.

vallaivaJPG

Monet laivat olivat kiinni tai hyvin vähän valaistuja, mutta löytyi sieltä tällaistakin. Monissa laivoissa ilta taisi alkaa vasta kymmenen-yhdentoista maissa. Taustalla vanhan kaupunginosan linnoitus.

Palasimme varsin nopeasti sille Tonavan-puoleiselle ranta-alueelle, jossa on myös majoituslaivamme. Täällä on myös monenlaista ravintolalaivaa. Me satuimme ”eksymään” Keobs Crepe House’iin (eli ”lättytaloon”), jossa oli melko runsaasti väkeä. Pian paljastui, että paikka on täysin alkoholiton, mutta söimme silti siellä aikomamme pienen illallisen.

Tämä yö ollaan vielä tässä laivahotellissa. Kolmaskin yö Belgradissa ollaan. Huomenna siirrymme kuitenkin suurempaan (ja tasokkaampaan sekä kalliimpaan) Jugoslavija-hotelliin, joka sijaitsee myös Tonavan rantamilla alle kilometrin päässä tästä hotellista.

Pikavuoro-linja-automatka on alkanut

Keskiviikkona 20.9 puolen päivän jälkeen lähdimme Budapestistä linja-autolla kohti Serbiaa. Ajokki (tuleva linja-automme) saapui eilen iltapäivällä sateiseen Budapestiin. Lähdimme itäisen Euroopan matkalaisia vastaan Canada-hotelliin, johon bussin piti alun perin tulla. Nettiä seuraamalla huomasimme kuitenkin, että auto pysähtyikin aivan toisen hotellin luo kaupungin syrjäalueelle. Päätimme kuitenkin lähteä matkalaisia vastaan, jotta saisimme samalla testattua tätä lähtöpäivää varten reittimme. Parilla paikallisella bussilla ja ratikalla löysimme bussin ja hotellin. Hotellia vastapäätä oli mukavan näköinen baari, josta sitten löytyikin osa matkalaisista sekä bussin kuski:

WP_20170919_18_13_58_Pro

Bussimme kuski mustapaitainen mies (Jani) keskellä, osa jäi uudesta reissusta pois, yli kaksiviikkoinen Itä-Euroopan matka oli takana.

WP_20170920_10_05_02_Pro

Tässä me olemme lähdössä viihtyisästä Budapestin apartementistä, alla kuva huoneistomme edustalta viihtyisällä sisäpihalla

 

IMG_7086

WP_20170920_10_33_14_Pro

Tässä olemme matkalla 20.9 aamulla raitiovaunulla numero 50. Lähtöpaikalle pääsimme n. 40 minuutissa kahdella ratikalla ja yhdellä metromatkalla. Budapestin julkinen liikenne osoitti jälleen hyvän toimivuutensa.

WP_20170920_015

Auton lastausta hotelli Timonin vieressä, lähtö tapahtui n. klo 12.30

WP_20170920_13_53_07_Pro

Nyt ollaan jo matkalla

WP_20170920_14_39_55_Pro

Tässä bussimme on ensimmäisessä pysähdyspaikassa lähellä rajaa

Unkarin-Serbian rajalla olimme n. klo 15.30-16.30; Unkarin puolella jouduimme kävelemään passit kädessä tullirakennuksen läpi, Serbian puolella istuimme vähän pitemmän aikaa bussissa, mutta suhteellisen joutuisasti rajan ylitys tapahtui.

Pian rajanylityksen jälkeen pysähdyimme pariksi tunniksi Subotican kaupunkiin, sieltä löytyi erinomainen ruokapaikka (Renessaince Subotica), pihvi oli hyvää.

Kaupungissa on useita kirkkoja, yksi näytti olevan lähes kokonaan halki (ei taida oikein erottua tuossa iltakuvassa):

Klo 19.30 lähdimme kohti Belgradia. Suboticasta ei meinannut millään päästä Belgradiin vievälle moottoritielle, jouduimme ajelemaan pitkään kuoppaisia sivuteitä. Tämän takia Belgradin majapaikkaamme saavuimme vasta puolen yön jälkeen. Suurin osa meistä oli varannut majoituksen Compass River Citystä. Bussi joutui jonkun aikaa etsimään paikkaa, jossa voimme astua siitä ulos ja kävellä laivamajoitukseemme. Alla kuva hytistä, ulkopuolelta tätä täytyy kuvata huomenna. Hinta kahdelta yöltä kaikkine veroineen ja muine maksuineen 55  euroa, aamiainen sisältyy myös hintaan.

Matkaa kertyi tänään arviolta noin 400 km.

Ekapaivamatka