Tuulta ja kulttuuria Viron Järvamaalla

Sunnuntaiaamu (1.7.18) Viron Raplassa valkeni aika myrskyisän tuntuisena. Matkaa seuraavaan majoitukseemme Türissä olisi noin 50 km. Tältä matkalta en löytänyt yhtään auki olevaa kahvilaa tai muuta anniskelupaikkaa, tältäkin osin matka olisi siis hieman haasteellinen. Alkumatka olisi tuulen suhteen myönteisempi, erityisesti viimeisellä 10-20 kilometrillä olisi odotettavissa kovaa vastatuulta. Tämän takia harkinnassamme oli myös junan käyttäminen; Raplan ja Türin välillä kulkisi Viljandiin menevä juna. Kärussa, noin 20 km ennen Türiä, olisi juna-asema, mutta sunnuntain aikataulu ei ollut meille oikein sopiva. Niinpä sitten poljimme koko 50 km ja varsin kohtuullisessa ajassakin. Selvästi alle viidessä tunnissa olimme perillä, vaikka välillä matka eteni vain kävelyvauhtia.

08_Viro18pyor010700002

Tässä vielä todisteena kuva siitä, että tuuli oli ko. päivänä melko kova. Suurempia puita pyöräteille ei sentään ollut kaatunut

Taukopaikamme olivat mm. Kärussa ja Kolussa:10_IMG_20180701_13254510_IMG_20180701_13263711_IMG_20180701_140316

Apartement-majoituksemme Türissä (MaaRitza Puhkemaja) oli varsin mielenkiintoinen. Huoneistomme oli toisessa kerroksessa. Siellä oli ihan mukavaa viettää kaksi yötä.

18_Viro18pyor01070001019_Viro18pyor01070001119_IMG_20180703_100857

Heti majoittumisemme jälkeen kiirehdimme hakemaan ruokapaikkaa. Aioimme mennä syömään ja katsomaan jalkapalloa Krahv Dracula-pubiin, koska se oli netissä ilmoitettu olevan auki koko päivän. Yllätykseksemme kello 16 jälkeen ilmoitettiin, että pubi on menossa kiinni klo 17 eikä keittiö ole enää auki. Läheltä löytyi kuitenkin Kadri Tare -kahvila, josta ruokaakin löytyi.

Illalla pilvet alkoivat hieman väistyä ja näimme asuntomme terassilta komean auringonlaskun:

Maanantaina oli tarkoituksemme pyöräillä Türissä ja ympäristössä vähän enemmänkin. Runsaan kymmenen kilometrin päässä olisivat olleet mielenkiintoiset Paiden ja Väätsan alueet. Melkoisen vastatuulen takia ne piti jättää käymättä, varsinkin kun Väätsassa oleva Viron polkupyörämuseokin oli kiinni (auki vain viikonloppuisin). Türin mielenkiintoisen tuntuinen Viron Radio- ja televisiomuseokin oli maanantaina kiinni. Mutta onneksi kaupungissa oli muutakin nähtävää erityisesti sen takia, että oli kaupungin syntymäpäivä sekä samalla vietettiin Aedlinna kohvikute päev -tapahtumaa. Tulkitsimme, että tapahtuma vastasi Suomessakin vietettävää ravintola-/ruokapäivää mutta vain kahvittelun merkeissä.

Türi on epäitsenäinen kaupunki Järvamaalla Pärnunjoen varrella. Asukkaita kaupungissa on vain runsaat  5 000. Vuonna 2000 Türi on julistettu Viron ”kevätpääkaupungiksi”. Keväisin siellä järjestetään suuret puutarhamessut.

Hiukan sentään pyöräiltiinkin; kävimme kaupungin eteläpuolella Säreveren puistossa, jossa sijaitsee kartano sekä Järvamaan ammattikoulutuskeskus:

35_IMG_20180702_131012

Kahvipäivän takia eri puolella kaupunkia oli monenlaisia kahvitelttoja ja muita kahvittelupaikkoja (mm. kirkossa).

29_2018-07-02 013

Konservatiivien telttakahvila…

29_IMG_1557

… ja vastaava demareitten teltta

29_IMG_1553

Paikallinen Keskusta oli ilmeisesti värvännyt Sakun sponsorikseen

29_IMG_1548

Kulttuuritalon kahvilassa söimme kanasnitselit, sielläkin näkyi konservatiivi-ilmapalloja

Päivän aikana oli myös monenlaista muuta ohjelmaa:

50_IMG_20180702_162332

Kulttuuritalossa kuuntelimme hieman hyvän tuntuista nuorten jatsahtavaa musiikkia soittavaa yhtyettä.

51_Viro18pyor010700009

Yhden hostellin edessä musisoi joku ”suuri italialainen laulaja” (nimi ei jäänyt mieleen)

51_Viro18pyor010700008

52_Viro18pyor010700005

Saku-teltan edessä oli myös elävää musiikkia

Kulttuuritalossa oli mielenkiintoinen taidenäyttely:

Tiistaiaamu valkeni maanantaita huomattavasti lämpimämpänä ja aurinkokin paisteli välillä. Edessä oli jälleen 50 kilometrin pyöräilyetappi kohteena Koerun kylä ja Janune Kägu.

Nyt ehdimme hieman viivähtää myös Paiden kaupungissa. Paide on Järvamaan maakunnan keskus, asukkaita on ilmeisesti lähes 10 000.

Paiden keskustaan kirkon viereen on rakennettu mielenkiintoinen ulkoilmakahvila ”sohvineen, aurinkotuoleineen, kirjastoineen ym.”.

79_IMG_20180703_11212479_IMG_20180703_11205279_IMG_20180703_112236

Me menimme kuitenkin Paiden vanhaan kaupunkiosaan, jossa sijaitsee Kreisi Trahter -pubi:

80_2018-07-03 00181_2018-07-03 005

81_IMG_157181_Viro18pyor03070000281_IMG_1573

85_IMG_20180703_122619

Paiden tervemenoa-kyltti on mielenkiintoinen

86_IMG_20180703_135326

Tauolla Peetrin kylän koulun pysäkillä (takanani olevat pysäkin ”ajoneuvot” ovat liikuteltavissa)

87_Viro18pyor030700004

Haikaroita olemme nähneet aina välillä pelloilla

 

 

Haeskan ja Mörasten kautta Raplaan 28.-30.6.18

Viron Vörmsin saarelta saavuimme mantereelle n. klo 14. Tämän jälkeen pyöräilimme noin 30 km Haeskan kartanoon. Matkaa teimme kohti kaakkoa osittain lähellä rannikkoa hiekkateitäkin pitkin, osittain suurempaa ja vilkkaampaa Haapsalu-Laikula -maantietä.10_Viro18pyor2806_c200001

Haeskan kartanon hotelli sijaitsee 1700-luvun alun rakennuksessa Matsalun kansallispuistossa. Kartano on kymmenkunta vuotta ollut suomalaisen liikemiehen omistuksessa. Isäntä on erittäin vieraanvarainen ja puhelias. Hän on kunnostanut vanhan kartanon hyväksi ja suosituksi hotelliksi.15_2018-06-29 00116_2018-06-28 017

15_Viro18pyor2806_c200011

Kartanon puistossa asustelee tammitikkapariskunta, joka on erittäin harvinainen Keski- ja Etelä-Euroopan ulkopuolella. Linnun pitäisi näkyä tässä kuvassa. Suomessa on ilmeisesti vain joitakin yksittäisiä havaintoja.

Matsalun kansallispuisto on Euroopan tunnetuimpia lintujen levähdys- ja ruokailualueita. Parhaita lintujen bongauspaikkoja on noin kilometrin päässä kartanosta sijaitseva lintutorni.20_Viro18pyor2806_c200006

Lintutorni on Tuulingun lomatalon alueella, mutta on vapaasti vierailijoiden käytössä. Ympärillä vaeltelee paljon erilaisia lehmiä ja sonneja vasikoineen.

26_Viro18pyor2806_c200008

25_Viro18pyor2806_c200007

Lintuja näkyy tähän vuodenaikaan vähemmän

Seuraavana aamuna lähdimme polkemaan kauemmas merestä eli kohti melko harvaan asuttua Viron keskiosan maaseutua. Pian lähtömme jälkeen ylitimme reissun kokonaispituudessa 200 km:n rajan.Päivä oli huomattavasti viileämpi ja tuulisempi kuin edellinen hellepäivä.

30_2018-06-29 003

Tauolla Martnan kaupalla

31_IMG_20180629_110754

Matkan varrella merkittävimmät kylät olivat Kullamaa ja Koluvere. Kullamaalla on komea kirkko ja monenlaisia muistomerkkejä:

33_IMG_20180629_12472233_Viro18pyor2806_c300003

Kullamaalta pyöräilimme ensin  Koluveren piispanlinnan luo, koska sinne oli merkitty karttaan ravintola. Ravintola ja linna olivat kuitenkin auki vain viikonloppuisin, joten jouduimme palaamaan nelisen kilometriä Kullamaahan, josta löytyi pieni kellaripubi ruokailumahdollisuuksineen.35_Viro18pyor2806_c200004Ruokailun jälkeen palasimme Koluvereen. Vaikka piispanlinna ja aluekin oli periaatteessa suljettu, niin yksi puistonhoitaja sanoi meille, että voimme mennä pyörinemme alueelle. Linna sinällään olisi ollut tutustumisen arvoinen, sillä on kunniakas historia, tietoja löytyy mm. wikipediasta.40_2018-06-29 00940_IMG_20180629_152007

45_2018-06-29 005

Vaikka olimme jo käyneet kaupassa Kullamaalla, niin täydennystä haettiin vielä Koluveren kaupasta.

Koluvereltä oli vielä lähes kaksikymmentä kilometriä seuraavaan majapaikkaamme Mörasten Sarapuuhun. Samalla siirryimme Läänemaan maakunnasta Raplan maakuntaan.

46_2018-06-29 011
Tauolla Loodnassa

Aivan loppumatkasta meidät saavutti sadepilvi, sateen uhka oli ollut koko päivän. Muutaman kilometrin päässä majoituspaikastamme käännyimme märkinä päätieltä yhtä tienhaaraa liian aikaisin metsätielle. Päädyimme yhden suomea puhuvan miehen talon portille. Hän kertoi, että meidän kohteemme on parinsadan metrin päässä ja hän ohjaa meidät pihansa läpi oikealle tielle. Tähän suostuminen oli virhe, koska jouduimme erittäin mutaiselle metsätielle.

47_IMG_20180630_100203

Tämä kuva on otettu seuraavana aamuna, kun sade on jo tauonnut. Vielä mutaisempi osa oli metsän takana.

Sekä pyörämme että jalkineemme likaantuivat pahasti, toisten herkemmät pyörät jopa niin, ettei niillä uskaltanut enää ajaa loppumatkaa – edessä oli muutaman kilometrin kävely; odotettua pitemmän matkan takaa löytyi sentään oikean talon kyltti:48_2018-06-30 003

Lomatalossa oli onneksi hyvä letku, jolla sekä pyörät että jalkineet pestiin:

Talo, jossa asuimme Mörastessa (Saarelux Holiday Villa):50_IMG_20180629_18260950_Viro18pyor2806_c30000950_Viro18pyor2806_c300007

51_Viro18pyor2806_c300008

Ostimme myös saunavuoron, tynnyrisauna lämpeni hyvin. Vieressä oli lampi (tai joen haara), jossa pääsi kastautumaan.

Seuraavana aamuna oli pyöräiltävää Raplan kaupunkiin noin 45 kilometriä:52_2018-06-30 00153_IMG_20180630_100131

55_IMG_20180630_103824

Märjamaassa osan piti vähentää vaatetusta, vaikka välillä vastatuuli tuntui kovin viileältä.

Raplasta Hannu K, Aila ja Helena lähtivät junalla paluumatkalle Suomeen. Raplasta pääsee junalla sekä Tallinnaan että Viljandiin ja Pärnuun. Rapla on Raplamaan maakunnan keskus, asukkaita lienee noin 6 000.

Ennen kavereiden junamatkaa ehdimme vielä yhdessä lounastamaan Meien pubissa. Pubi oli minulle tuttu, koska yhdellä miesten reissulla aikoinaan vierailimme paikassa.

IMG_20180630_130834IMG_20180630_142945

Minä ja Merja majoituimme Jöen vierastaloon (Jõe Guesthouse). Majoituimme pienen joen vieressä olevan talon oikeanpuoleisen siiven alakerrokseen:2018-06-30 011IMG_20180630_215835 Majoittumisen jälkeen kävimme kaupassa, katselimme huoneessa illan ensimmäisen jalkapallo-ottelun ja menimme vielä iltapalalle pubiin. Ohimennen katselimme mm. jonkinlaista sählyturnausta.IMG_20180630_2151302018-06-30 007IMG_20180630_214843Viro18pyor3006_c300001

 

Mielenkiintoinen Viron Vormsikin on nyt katsastettu

Keskiviikkoaamuna (27.6) poljimme Haapsalusta noin kymmenen kilometrin matkan Rohukülan satamaan. Sieltä matkasimme 45 minuuttia lautalla Vormsin saarelle Svibyn satamaan.10_Viro18pyor27060000110_Viro18pyor270600003

12_IMG_20180627_141448

Lautalta valtasimme heti aitiopaikat kulkusuuntaan eli Vormsin saarelle päin

20_Viro18pyor270600007Polkupyörät matkustivat mukavasti autokannella:

21_Viro18pyor270600008

Vormsi on Viron neljänneksi suurin saari Saarenmaan, Hiidenmaan ja Muhun jälkeen. Olemme nyt mielestäni bonganneet kaikki Viron merkittävimmät suuret saaret, kun muutaman vuosi sitten kävimme myös omaperäisellä Kihnun saarella. Vormsin asukasluku on alle 500; silti saarella on paljon mielenkiintoista nähtävää sekä mm. hieno krouvi. Saaren historiaan kuuluvat ruotsalaiset olennaisena osana. Majapaikkamme emäntäkin puhui sujuvaa ruotsia. Neuvostomiehityksen aikana saari oli kiellettyä aluetta.

Sarapuun lomatalo (Sarapuu puhkemaja) Hullon kylässä oli erittäin hyvä apartement-tyyppinen majoituspaikka. Meillä oli käytössä kaksikerroksinen talo kahdella makuuhuoneella, olohuoneella ja saunalla varustettuna. Hyvin varustettu keittiö oli viereisessä rakennuksessa. Piha-alueella harjoittelimme hieman frisbeegolfiakin. 36_2018-06-28 011

Illalla voi katsella komeaa auringonlaskua:

Heti majoittumisen jälkeen kävimme Hullon kaupassa sekä muutaman sadan metrin päässä olevassa krouvissa (Krog-no-14). Siellä, niinkuin Haapsalussakin, söimme hyvää villisikaa.

50_Viro18pyor27060001250_Viro18pyor270600009

Krouvin sisustus oli ihan mielenkiintoinen pullolamppuineen ym. Jalkapalloakin siellä pystyi seuraamaan: 50_IMG_20180627_17370350_Viro18pyor270600010

51_Viro18pyor270600011

Pubin vieressä on ilmeisesti saaren lentokenttä, koska juuri lähtiessämme siihen laskeutui pieni lentokone.

Sekä tulopäivänämme että seuraavana aamupäivänä pyöräilimme saarella yhteensä runsaat kolmekymmentä kilometriä. Saaren pituus on varmastikin selvästi alle kaksikymmentä kilometriä. Illalla pyöräilimme lähes saaren kärkeen, jossa olisi ollut Saxbyn majakka. Emme kuitenkaan havainneet sinne johtavaa tietä (?); se olisi ollut viitoittamaton soratie. Aamulla minä ja Merja kävimme viehättävässä ja idyllisessä Rälbyn kylässä.

75_Viro18pyor270600013

Vormsin hautausmaa on yksi Viron omaperäisimmistä, sen vanhemmassa osassa on runsaasti kalkkikivestä ja hiekkakivestä veistettyjä rengasristejä.

75_Viro18pyor270600014

Hautausmaalla on tietenkin myös uudempia ristejä

76_Viro18pyor270600015

Erityisesti hautausmaan lähellä paarmat ja hyttyset kävivät hanakasti kimppuun

89_IMG_20180628_111938

90_IMG_20180628_112654

Rälbyn kylän nähtävyys on tuulimylly, jossa toimii käsityömyymälä

92_Viro18pyor2806_c10000391_Viro18pyor2806_c10000191_MVI_1456.00_00_14_17.Still00292_IMG_20180628_112308

Myös muualla saarella on hyvännäköisiä, hyvässä kunnossa pidettyjä rakennuksia. Kartanon alue tosin oli osittain rapistunut:

81_Viro18pyor2706_k0000180_Viro18pyor2706_k00002

Oikeastaan melkeinpä haikein mielin jouduimme poistumaan saarelta, siellä olisi voinut viettää aikaa enemmänkin – olisi löytynyt mm. mielenkiintoisia luontopolkuja.

95_IMG_20180628_12415896_Viro18pyor2806_c100004

Pyöräilyä vaihteeksi taas Virossa

Vaikka Viro on meille pyöräilyreissuiltamme erityisen tuttu, niin jälleen tänne lähdimme. Jokakesäiset ulkomaanpyöräilyt aloitimme vuonna 1996 ja kymmenen ensimmäistä vuotta suuntautui Viroon. Sen jälkeen pyöräilimme myös muualla Baltiassa ja sitten vähitellen laajensimme aluetta suureen osaan muuta Eurooppaa. Ns. ”retropyöräilyjä” teimme Viroon vuosina 2014 ja 2015. Kaikkiaan Virossa olen käynyt ehkä jo lähes neljäkymmentä kertaa, kun myös muut kuin polkupyöräreissut otetaan huomioon. Alla olevassa kuvassa on kuvattu pyöräilyreittimme vuodesta 1996 lähtien.Viroaikaisemmatpyorailymme

Paksummalla vihreällä viivalla on merkitty alustava suunnitelma tämän vuoden (2018) pyöräilylle. Reitti on pyritty valitsemaan niin, että mahdollisimman paljon voisimme pyöräillä sellaisia teitä, joita aikaisemmin emme ole pyöräilleet. Kun nyt teemme reissun poikki keskisen Viron, näemme myös paljon uusia paikkakuntia. Tämä alue tuntuu kuitenkin olevan sitä Viron harvimpaan asuttua aluetta; majapaikkojakin sopivien välimatkojen päästä oli melko vaikea löytää. Meidän mukaamme uskaltautui nyt myös kolme muuta ystäväämme, tosin vain ensimmäisen viikon ajaksi. Monilla muillakin matkoilla mukana on ollut muitakin ystäviä.

10_IMG_20180625_123721

Tallinnasta ulos ajaminen polkupyörillä on aina haasteellista. Parhaiten se onnistuu, kun lähtee pyörillä itään päin tai länteen päin. Suoraan etelään ajamisessa on muutama haasteellinen kohta, kun aina ei ole pyörätietä tai edes kunnollista jalkakäytävää. Tämän takia sataman jälkeen piti tehdä ensin pieni koukkaus vanhan kaupungin puolelle; polkupyöriä piti talutellakin muutama sata metriä. Mutta taas vanhan kaupungin puolelta ulospäästyämme näkymät olivat tällaiset: 15_Viro18pyor00002

Kun olimme päässeet esikaupunkialueelle suurien ulosmenoteiden varteen, löytyivät kyllä hyvät pyörätiet. Nämäkin kuitenkin väliaikaisesti päättyivät Viljandi-Pärnu -maanteiden risteysten paikkeilla. Tämän takia piti poiketa vajaan kilometrin matkalle ihan hyville sivuteille. Kun pääsimme Tallinnan ja Sakun rajalle, niin alkoi todella komea ja hyvä pyörätie.

Saku on noin 10 000 asukkaan kunta, joka on tietenkin kaikille (tai ainakin lähes kaikille) suomalaisillekin tuttu kylä oluestaan. Kaupungin sisääntuloväylällä oli komea tervetulotoivotuskyltti ja teksi ”Viron olutpääkaupunki”.

21_Viro18pyor00010

Ensimmäisen yön majoituspaikkamme oli Sakun kartanossa. Esitteiden mukaan Sakun kartano kuuluu Viron klassisen arkkitehtuurin huippuihin ja yksi Viron kauneimmista kartanoista. Kartano on rakennettu vuonna 1820. Kartanon ympärillä on kaunis puisto.

Kartanon ravintolassa Von Sackenmeck söimme maittavan illallisen. Kesäaikana ravintola on myös maanantai-iltaisin auki. Oluttehtaan pubi ei valitettavasti ollut auki. 20_Viro18pyor00006

20_Viro18pyor00004

Ravintolassa vietimme erään lähes 70-vuotiaan henkilön syntymäpäiviä

20_Viro18pyor00013

Tämän jälkeen uni maittoi komeassa kartanon sängyssä

Seuraavana aamuna oli tarkoitus polkea nopeasti noin kymmenen kilometrin matka viereisen Sauen kunnan rautatieasemalle. Välissä on useita moottoriteitä ja näiden sekaan me sitten jonkun verran eksyimmekin – huolellisemmalla karttojen tutkimisella ja lukemisella olisimme säästyneet ylimääräiseltä kymmeneltä kilometriltä. Emme ehtineet junaan, jolla meillä oli tarkoitus mennä suoraan Riisipereen. Aikaa vietimme ensin tunnin Sauessa ja sen jälkeen toista tuntia Keilan rautatieaseman vieressä.

30_2018-06-26 005

Sauesta löytyi tällainen mukava taukopaikka

31_Viro18pyor00003

Keilassa vietimme aikaa toista tuntia ja asemarakennuksesta löytyi hyvä kahvila päivän keiton nauttimiseen

35_Viro18pyor00004l

Muutama tunti suunnitellusta aikataulusta myöhässä pääsimme sitten junaan, joka vei meidät kyseisen raideosuuden päätepisteeseen eli Riisipereen.

29_Viro18pyor00001

Riisiperen asemalla kello 14 jälkeen ilmoitimme uuden saapumisajan Haapsalun majoitukseen, edessä oli yli 50 kilometrin pyörätaival

Riisiperestä alkaa entiselle Haapsalun rautatielinjan pohjalle perustettu kävely- ja pyörätie (Läänemaa Tervisetee).

40_Viro18pyor00005

Tässä olemme pienellä tauolla Ristin kylässä.

41_Viro18pyor00006l

Ristin entisen rautatieaseman vieressä oli muistomerkki 1940-luvun alun virolaisten taisteluille

Haapsalun majapaikkaamme Männi Puhkemajaan saavuimme klo 18 jälkeen yli 80 km pyöräiltyämme:

Pian majoittumisemme jälkeen pyöräilimme vielä Haapsalun keskustaan. Haapsalun Talumehe Körtsissä söimme (useimmat meistä) maukasta villisikaa. Haapsalun katseleminen jäi nyt vähemmälle, mutta Haapsalu oli meille ennestään hyvin tuttu paikka, ks. mm. https://hannujamerja.wordpress.com/2015/07/12/haapsalu-9-11-7-2015/ .

Keskiviikkona jatkoimme vielä vähän matkaa polkemista Terviseteen ratapohjaa, josta poikkesimme katsomaan Ungrun linnaa. Linna on alun perin rakennettu 1600-luvulla, korjattu 1800-luvun lopulla ja venäläisten aikana osittain tuhottu, koska viereen rakennettiin lentokenttää.

90_Viro18pyor00002l2

Rohukylän satamaan saavuimme hyvissä ajoin ja sen jälkeen teimme 45 minuutin lauttamatkan Vormsin saarelle, tästä sitten lisää seuraavassa jutussa.

91_IMG_1427

Sataman vieressäkin on merkkejä vanhoista ajoista, tälle kirkolle (?) ei ole ollut pitkään aikaan käyttöä.

Malta -reissu on tehty

Mielenkiintoinen Maltan reissumme on takana. Vietimme Maltan saarilla melkein kymmenen päivää. Sinä aikana ehdimme tutustua pienehköihin saariin melko hyvin. Mutta siltikin tuntui, että paljon jäi näkemättä ja kokematta. Jotkut blogistit ovat valittaneet, että Malta on tylsä; meidän mielestämme se on kaikkea muuta. Tässä jutussa käsittelen ensisijaisesti mitä ja millaista liikkuminen Maltalla oli. Lopussa on vielä pieni yhteenveto reissun anniskelupaikoista.

Maltan lentokenttä on melko pieni ja ehkä juuri sen takia hyvin toimivan tuntuinen. EU:n sisällä ei tietenkään ihmeellisiä aikaavieviä tarkastuksia tarvita. Lentokenttä on kuitenkin hyvin kansainvälinen.

 

Maltalaisen linja-automatkailun ihanuudet ja kurjuudet

Tilasimme jo ennen matkalle lähtöä netistä seitsemän päivää voimassa olevat bussikortit (Tallinja ExplorePlus). Kortteja saa myös paikan päältä eri paikoista, mutta https://www.publictransport.com.mt/:ssa oli huhtikuun ajan voimassa tarjous, jolloin kortit toimitettiin kotiin ilman postimaksua. Viikon kortit maksavat joko 21 euroa tai 38 euroa. Ostamaamme kalliimpaan korttiin sisältyi myös yksi Hop on and off –bussimatka (normaali hinta 20 euroa), muutama lauttamatka sekä vapaat pääsyt myös kalleimpiin yöbusseihin. Yhden bussimatkan hintakaan ei tosin ole kallis (talviaikana 1,5 euroa), sillä saa matkustaa kaksi tuntia. Hop on and off -bussimatka on hyödyllinen, koska siinä kuulee hyvät selostukset (myös suomenkielellä) ja toisesta kerroksesta ympäristön kuvaaminen on helpompaa kuin tavallisesta bussista.

70_MaltaL20182018-05-20-15h37m49s925

Hyvä matkaopas on myös hyödyllinen, vaikka netistä löytyy Maltasta hyvin paljon tietoa (meillä Timo-Pekka Lehtipuun Suomalainen matkaopas). Hyviä historiallisia, arkeologisia ym. kohteita Maltalla on niin paljon, että on tavallista hyödyllisempää ottaa mukaan hyvä matkaopas, josta ehtii nopeammin hakemaan tiedot monista kohteista. Yleensähän minä ja Merja matkustamme ilman kirjallisia matkaoppaita. Ipadille sen sijaan olen ladannut etukäteen paljon hyvää tietoa.

Maltan linja-autoreittiverkko on varsin monipuolinen ja kattava, varsinkin kun ottaa huomioon saaren koon. Linjat on esitetty kartalla varsin selkeästi ja netistä löytyvät tarkat reittikuvat. Linja-autot ovat nykyaikaisia, niissä on näyttötaulu, joka yleensä ilmoittaa hyvin seuraavan pysäkin nimen (joskus se kyllä jumittuu, jolloin voi ajaa pysäkkinsä ohi). Kuulutukset toimivat monessa autossa hyvin, jos niistä sattuu saamaan selvää. Linja-autokortti kannattaa kuitenkin ehdottomasti ostaa, jos haluaa ilman omaa autoa tutustua kattavasti maahan. Koska matkat kestivät välillä aika kauan sekä museot ja arkeologiset kohteet sulkeutuvat suhteellisen aikaisin, niin päivän aikana ehtii tutustua rajalliseen määrään kohteita. Turistien ei kuitenkaan kannattaisi auton vuokraamisella turhaan rasittaa maan liikennettä.

Vallettan ja lähikaupunkien ympärillä on varsin pitkät ja kapeat lahdet, jotka ovat molemmin puolin tiukasti rakennettuja tai sitten rannoilla on melkoiset muurit. Kadut ovat enimmäkseen hyvin kapeat ja autojen täyttämät. Tämän takia liikenne on usein hyvin tukkoista. Kun kadulla tapahtuu jotain poikkeavaa eli kun siellä seisoo jonkun liikkeen huoltoauto tai joku talojen tai teiden korjausajoneuvo, niin muu liikkeenne voi seistä paikallaan aika pitkäänkin. Parkkeerausrakoa etsivä henkilöauto voi myös hidastaa liikennettä. Välillä kaksisuuntaisetkin kadut ovat niin kapeat, että vastaantulevat autot joutuvat pysähtymään johonkin vähän leveämpään kohtaan ohitusta varten tai sitten ohitetaan toinen auto kyljet hipoen. Parkkeeratuista autoista on usein peilit käännetty sivulle, jotteivat ohiajavat autot vie niitä mennessään. Hiukan välillä ihmetytti se, että miksi noin kapeilla kaduilla sallitaan parkkeeraminen katujen molemmilla puolilla. Kaikille kaduille ei ole ollut mahdollista tehdä linja-autoille levennystä pysähtymistä varten, sekin hidastuttaa liikennettä.

Kuviini ei valikoitunut niitä tyypillisimpiä hankalia näkymiä, mutta nämäkin kuvat kuvannevat tilannetta hieman:

Linja-autopysäkkejä on yleensä varsin sopivin välein. Aina ei kuitenkaan ole varmaa, että pääseekö pysäkiltä haluamansa auton kyytiin. Auto voi olla jo niin täynnään seisojia, että kuski ei edes avaa etuovea tai ajaa joskus pysäkin ohitse. Tätä kait tapahtuu lähinnä niillä pysäkeillä, joiden kautta kulkee monia vuoroja. Meidän hotellimme oli Sliemassa ja lähipysäkkien kautta kulki useita noin puolen tunnin välein kulkevia vuoroja. Jos auto näytti hyvin täydeltä ja pysäkillä oli paljon väkeä, kannatti välillä odottaa seuraavaa autoa. Useimpien näiden vuorojen päätepysäkit olivat Vallettan linja-autoasemalla. Keskustasta takaisin päin lähtiessä lähes aina näiden vuorojen pysäkkien edessä oli suuret jonot (erityisesti autojen 13, 14, 15 ja 16 pysäkeillä). Suuret väkimäärät keskustassa näillä pysäkeillä illalla ymmärsi siltä pohjalta, että iltaelämä Vallettassa oli suppeaa ja näiden linjojen toisessa päässä olivat Maltan varsinaiset bilettämiskaupungit. Suuret jonot olivat myös niille vuoroille, jotka ajoivat Gozoon vievän lautan satamaan. Jonottaminen oli välillä hieman arpapeliä, koska vuorolleen lähtevä auto ei tullutkaan aina sille pysäkille, jonne sitä useimmat odottivat. Tällöin piti olla valmiudessa nopeasti vaihtamaan toiselle pysäkille, jotta pääsisi jonon alkuosaan ja istumaan autoon. Me aloimme varsin nopeasti hallita tämän linja-auton istumapaikan saamiseen tarvittavat keinot, joten useimmiten pääsimme istumaan.

Vaikka Vallettasta Sliemaan oli matkaa vain noin kuusi kilometriä, niin tämän matkan ajaminen kesti noin puoli tuntia, pahimpana ruuhka-aikana jopa pitempään. Tämä oli varmasti suurin syy siihen, että näiden suosituimpien linjojen autot kulkivat harvoin aikataulunsa mukaisesti. Sitä tuli vähän ihmeteltyä, miksi linja-autoasemalla suuri määrä autoja seisoi tyhjillään, auton valotaulussa luki vain ”Sorry not in traffic”. Syy saattoi olla se, että sellaisissa ruuhkissa ajaminen on kuskille rasittavaa ja heidän on, ehkä jopa lakisääteisesti, pidettävä ajojen välillä taukoja. Taitavia kuskit kyllä ovat, niin tiukoista paikoista he autoja välillä kuljettivat. Varsin huomaavaisia henkilöautojen kuskit yleensä olivat, suojateiden eteen pysähdyttiin herkästi.

Hieman ihmetytti myös se, että varsinaisia huoltoasemia näkyi vähän; ehkä kaupunkien tilanpuutteen takia ne olivatkin sitten tällaisia:

45_IMG_1283

Bensaautomaatit hotellimme vieressä

Vallettan sekä Slieman ja Vittoriosan välillä kulki säännöllisesti hyvät lautat, tosin nyt talviaikana vuorot lopettivat jo klo 19 aikaan.

60_Malta20182018-05-19-19h58m13s89660_IMG_1269

Maltan pääsaaren ja Gozon välillä kulkee säännöllisesti ja myös varsin myöhään hyvä lautta.

61_MaltaL20182018-05-20-13h38m14s15661_MaltaL20182018-05-20-13h20m08s968

Vittoriosan puolelta näyttää pääsevän liikkeelle myös tällaisella aluksella:

85_MaltaL20182018-05-20-12h42m14s929

Muurien sisällä olevassa Vallettassa ei busseilla kuljeta, ei paljoa myöskään lähikaupungeissa. Kävely on paras keino bongata erilaisia nähtävyyksiä, palatseja ja linnoituksia. Varsin usein joutuu kiipeämään portaita ylös ja alas.

47_MaltaL20182018-05-20-13h12m54s929

Ennakkotietonamme meille kerrottiin matkamessuilla, että Malta on varsin matala maa ja siellä on helppoa pyöräillä. Maaseudulla näimme monen päivän aikana vain muutaman pyöräilijän ja nekin näyttivät lähinnä kilpapyöräilijöiltä, eivät huvipyöräilijöiltä. He pystyivät ajamaan samaa vauhtia kuin autot. Maaseudullakin on hyvin mäkistä. Mäkien, teiden kapeuden ja lujaa (jopa hulvattoman tuntuisesti) ajavien autoilijoiden takia haaveilut polkupyörillä kulkemisesta saivat meiltäkin jäädä.

80_MaltaL20182018-05-20-16h03m04s225

80_IMG_20180510_135813

Tavalliset polkupyörät tuntuivat olevan vain museo-/näyttelyesineitä

Maltalla on runsaasti erilaisten retkien järjestäjiä, retkiä kaupataan runsaasti sekä maanteille että merelle:

71_MaltaL20182018-05-20-09h40m34s097

74_MaltaL20182018-05-20-11h27m51s375

Kuljetuksia järjestettiin monessa paikkaa myös hevosvetoisina

75_MaltaL20182018-05-20-15h49m13s691

Tosin maanteillä näkyi hevosia muutenkin

Maltalle pääsee myös suurilla risteilylaivoilla…

84_MaltaL20182018-05-20-11h36m54s97084_MaltaL20182018-05-20-15h16m21s975

…sekä hienoilla huviveneillä;

85_MaltaL20182018-05-20-12h34m15s093

Paikalliset (ainakin kalastajat länsi-/kaakkoisrannikolla) kulkevat enemmän tällaisilla veneillä:

85_IMG_20180510_16254885_MaltaL20182018-05-20-10h36m48s378

Kymmenen päivän aikana bongaamistamme nähtävyyksistä on melko monipuoliset selostukset aikaisemmissa Maltabloggauksissani. Joka päivä piti kuitenkin pitää taukoja syömisen ja virkistäytymisen takia. Pyrimme käymään mahdollisimman monessa paikkaa, mutta yhdessä ravintolassa söimme kaksi kertaa.

MaltaL20182018-05-21-15h04m32s149

Fortizza Sliemassa

Fortizzassa söimme sekä tulopäivänä että lähtöpäivänä. Ruoka oli hyvää ja lähtöpäivänä söin aitoa maltalaista ruokaa, annoksen nimi on Beef Olives. Oliiveja ruoassa ei nimestä huolimatta ole; lihakuorien sisällä oli sen sijaan kananmunaa, pekonia ja juustoa. Kastike oli erittäin hyvää:

IMG_20180517_144340

Beef Olives, maukasta ruokaa 17,5 eurolla

2018-05-17 009

2018-05-13 009

Hyvää ruokaa saatiin myös majapaikkamme vierestä; Peppi’s (Bar and Dinner) (Kuvassa Pork Skewer 16,98)

IMG_20180510_153342

Marsaskalassa; Hyvät pubiruoat alle kympin (ruoat, kaksi pinttiä olutta sekä kahvit yhteensä alle kolmekymppiä)

Muita ruokapaikkojamme olivat mm. Hard Rock Cafe, Buco, Cafe Cuba, Be Birgu, dCentre (kaksi jälkimmäistä Vittoriosassa ja kaksi ensimmäistä St. Juliansissa).

IMG_20180515_180049

Ruokailun päätteeksi ja kahvin aveciksi paikalliset liköörit (3,20 euroa/kpl, pintti olutta maksoi 3 euroa, samoin kahvi americano)

Sliemassa on paljon hyviä pubeja ja baareja, seuraavassa vain pari esimerkkiä:

2018-05-16 019

Simon’s Pub

MaltaL20182018-05-20-16h05m35s661

Lady Di

Paikallisen oluen (Cisk) hinta vaihteli aika paljon paikkakunnasta ja tietenkin paikan luonteesta riippuen, pintin tai 0,5 litran vaihteluväli 2-4 euron välillä. Ulkomaiset oluet maksoivat tietenkin enemmän; Dublinerissa yksi pintti Guinnessia maksoi 4,75 euroa.

Matkan ajan oli koko ajan varsin hyvä sää, varjolämpötila oli päivisin 20-25 asteen välillä. Viimeisinä päivinä oli pari pientä sadekuuroa, kastumisen pystyimme kuitenkin välttämään.

IMG_20180517_152822

Parina päivänä oli melko tuulista

IMG_20180517_154847

 

Vielä maltalaisia museoita, nyt vähemmän sotaisia

Tiistaiaamuna lähdimme jälleen Vallettaan hyödyntämään lisää museokorttiamme. Meillä oli käymättä mm. Vallettan varsinainen arkeologinen museo. Erilaista arkeologiaa olimme kyllä jo muissa kohteissa nähneet, mutta museo oli silti aivan mielenkiintoinen.

20_2018-05-15 003

Arkeologisen museon sisäänkäynti

Museossa oli opastusta myös sarjakuva-/pilakuvamuodossa:

20_Malta1800002

Arkeologisia löytöjä oli tuotu mm. Tarxienin temppelistä, jonne matkasimme seuraavana päivänä.

20_2018-05-15 008

Tämän jälkeen matkasimme lautalla Vallettasta Vittoriosaan, jossa meillä oli käymättä mm. Merimuseo ja Inkvisiittorin palatsi.

30_IMG_1152

Merimuseossa laivojen suurten koneitten seassa oli myös taidenäyttely

30_IMG_115130_IMG_1154

30_IMG_20180515_151400

Parin sadan metrin päässä Merimuseosta astuttiin sisään Inkvisiittorin palatsiin.40_IMG_116040_IMG_20180515_154406

40_IMG_1157

Inkvisiittorin palatsissa oli myös etnograafinen osio, tässä olemme talon keittiössä

40_IMG_20180515_155350

Talossa oli myös jonkinlainen jouluasetelmanäyttely

40_Malta1800003

Inkvisiittorin kidutusvälineitä, vankilakin talossa oli

Vittoriosassa bongasimme myös kaupungin vanhimman talon (1200-luvulta), joka oli myös laitettu museoksi:45_IMG_20180515_163950IMG_20180515_163756

50_Malta1800001

Vittoriosassa syötiin kapealla kujalla olevalla terassilla (dCentre)

Seuraavana aamuna lähdimme bussilla Sliemasta Tarxieniin. Vallettan edessä piti vaihtaa bussia. Tarxienin kaupunki on kuuluisa kuparikaudelta (3600-2500 eKr) peräisin olevasta temppelistä.

58_IMG_20180516_122117

Vähän jouduimme kaupungilla kävelemään, kun ajoimme yhden pysäkinvälin liian pitkälle. Temppeliin sisäänpääsyäkin piti jonkin aikaa etsiä.

 

IMG_1190

Temppeleitä pyritään täällä suojaamaan suurilla katoksilla sään vaikutuksilta.

60_Malta18u0000280_IMG_20180516_130759

60_Malta18u00003

68_Malta18u00001

Temppelin vieressä oli myös komea hautausmaa

Vallettan linja-autoaseman kautta siirryimme seuraavan bussiin, joka vei meidät saaren etelärannikolle Qrendiin. Sieltä löytyi lisää temppeleitä sekä komeita merenrantamaisemia ja Sininen luola.

Temppeleihin mentäessä oli sisääntulorakennuksessa jälleen pieni museo ja sen vieressä mielenkiintoinen erityislaseilla katsottava 4D -videoesitys:

69_Malta18u00004

Ensin kävimme Ħaġar Qim’issä, joka on kuparikauden rauniotemppeli. Temppelistä on kaivettu esille valtavia megaliittikiviä.

70_IMG_20180516_155949

74_Malta18u00005

Toiseen temppeliin piti laskeutua lähemmäs rantaa

74_IMG_20180516_160851Mnajdra-temppeli on ollut pienempi, mutta siellä pystyi kävelemään osittain kahdessa kerroksessa.80_Malta18u0000675_IMG_20180516_161910

Temppeleistä kävelimme noin kilometrin matkan jylhiä maisemia ihaillen näköalaterassille, josta näkyi alhaalla jyrkänteissä luolia.

83_IMG_20180516_16534284_IMG_20180516_170230

Suurin luolista on Sininen luola, jonne mm. järjestetään veneretkiä.

85_IMG_20180516_17063785_IMG_20180516_170709

Paluumatkalla otimme bussin, joka meni Rabatiin ja sieltä toinen bussi Sliemaan. Matkat kestivät yhteensä kaksi tuntia, mutta näimme matkalla komeita jyrkänteitä ja mm. jonkinlaisen säähavainto-/tutka-aseman sekä tietenkin useita viehättäviä kyliä sekä maltalaista maisemaa.

89_Malta18u00007

Lopuksi vielä pieni kooste Vallettan erikoisista valkoisista taide-esineistä. Nämä on ehkä pystytetty Vallettan vuoden 2018 Euroopan kulttuuripääkaupunkitittelin takia.

90_IMG_1198

Päivä Gozolla

Gozoon matkataan Maltan pääsaarelta lautalla. Bussimatka Sliemasta Ċirkewwaan kesti noin tunnin ja lauttamatka sieltä Mgarriin noin 20 minuuttia. Lautan maksamisessa on meikäläisittäin hiukan erikoinen systeemi; menomatkalla ei laskuteta mitään, mutta takaisin päästääkseen on ostettava 4,5 euron lippu. Saari on pinta-alaltaan vain 67 neliökilometriä ja asukkaita on runsas 30 000. Saaren keskuskaupunki on Victoria, jossa asuu noin 6000 ihmistä. Silti saarella on paljon nähtävää ja koettavaa.Luonteeltaan ja luonnoltaan saari on mielenkiintoinen, ainakin se on vihreämpi kuin pääsaari.

Taustalla pääsaaren lauttasatama, Ċirkewwa…

…ja samalla alkoi näkyä Gozon puoleinen ranta Mgarrissa

Lauttasatamasta oli parinkymmenen minuutin bussimatka saaren keskelle eli Victoriaan. Me lähdimme jälleen liian myöhään liikkeelle, jotta olisimme nähneet kaikki ne historialliset nähtävyydet, joihin meillä olisi ollut pääsy museokortilla. Victoriassa kuitenkin katsastimme kahdeksan museota tai näyttelyä kaupungin keskellä olevan pienen linnoituskaupungin alueella eli Cittadellassa.

Yli 120 metriä korkean mäen päällä oleva Cittadella.

Cittadellassa oli ensin vierailukeskuksessa näyttely ja mielenkiintoinen multimediaesitys, tämän jälkeen kävimme arkeologisessa museossa, sen jälkeen ruutivarastossa ja viljasiiloissa, seuraavana osuimme jonkunlaiseen taidegalleriaan. Kun linnan korkeimmat muurit oli kävelty vanhassa vankilassa, seuraavaksi katedraalissa ja katedraalimuseossa, tämän jälkeen vielä olivat vuorossa kansanperinnemuseo (Gran Castello Historic House) sekä luonnontieteellinen museo. Turhan paljon joutui kiipeämään erilaisia portaita ylös ja alas ja välillä kyyriskeltiin kapeissa ja matalissa käytävissä.

Arkeologisessa museossa

Viljasiiloja tarkastamassa

Vankilan edessä…

…ja sellissä

Katedraali

Katedraalimuseossa

Kansanperinnemuseossa

Luonnontieteellisessä museossa tärkein nähtävyys taisi olla Apollo 11 tuomat kuukivipalaset

Vielä pari muuta näkymää:

Ennen Cittadellaan menoa ja sen käynnin jälkeen pidimme taukoa kaupungin keskusaukiolla eli It-Tokk-aukiolla, tätä kutsutaan myös Itsenäisyysaukioksi. Saarella on hyvä bussiverkosto, tosin osalla linjoista ajellaan aika harvakseltaan. Me kävimme Marsalforn-nimisessä kylässä. Siellä on saaren jonkinlainen lomataajama.

Kylässä on Rio de Janeiron Kristus-patsaskopio

Takaisin lautalle päästyämme saapui jo ilta