Lisää Manila-kokemuksia

Toisena varsinaisena Manila-päivänämme päätimme ensin kävellä lähimmälle juna-/metroasemalle, koska emme halunneet käyttää turisteille erityisesti suositeltua taksikyytiä. Reitinvalinnassa oli eri mahdollisuuksia, mutta valitsimme sen reitin joka vei ensin Pasig-joen rannalle ja sieltä Guadalupe-asemalle.10_IMG_20190314_114823 Kun varsinaisia jalkakäytäviä oli vähän (toisin kuin yllä olevassa kuvassa), niin matkaan meni taas kohtalaisesti aikaa. Yleisesti täytyy todeta, että kaupunki ei tosiaankaan ole kovin kävely-ystävällinen (jalkakäytäviä on vähän tai epäyhtenäisesti – usein joutuu kävelemään kadulla autojen joukossa ja/tai sitten jalkakäytävät ovat täynnä parkkeerattuja autoja ja mopoja. Lisäksi usein jalkakäytävällä on erilaista ryjää tai kuoppia, usein ne ovat rakennustöitten sulkemia). Mielellään yli 30 asteen helteessä valitsisi myös kadun varjoisamman puolen, mutta jostain kumman syystä siellä aurinkoisemmalla puolella jalkakäytävät ovat parempia (?).

Varsinkin junamatkalla totesimme, että filippiiniläiset ovat kiinnostuneita meistä ja ovat hyvin ystävällisiä – menomatkan aikana kävimme keskustelua kahden ihmisen kanssa, toisessa keskustelussa pääaiheena oli Armi ja Gil Hilario. Aikaahan näihin ”tapaamisiin” kyllä meillä oli, koska matkamme päivän ensimmäiseen kohteeseemme eli Hard Rock Cafeen kesti yli kolme tuntia (kävelyä 2+2 km ja junamatka noin viisi kilometriä). Aikaan sisältyy mm. harhailu junan pääteaseman ympäristössä, jotta löytäisimme oikean kävelysuunnan (hyväkin suuntavaisto pakkaa katoamaan, kun maan alta tulee keskelle pilvenpiirtäjiä).

Hard Rock Cafe sijaitsee Pasayn kaupungissa/kaupunginosassa. Ravintola ja kauppa ovat kait osa valtavaa SM Mall Asia – ostos-/viihdekeskusta. Päivän aikana vaeltelimme yli 600 kauppaa sisältävissä nykyaikaisissa rakennuskomplekseissa, ihailimme meren rannalla auringonlaskua, katseltiin luistelua ja yhtä pop-/rockkonserttia ym.

21_Manila200001

25_IMG_20190314_171721

Nokiaakaan täällä ei ole unohdettu

Luistelua ja ”hiihtämistäkin” täällä harrastettiin lukuisten lasten leikkipuistojen lisäksi:

Kauppakeskuksen vieressä on huvipuisto, alla näkymiä myös muun kaupungin suuntaan:

37_IMG_20190314_173416

Pyöräilykaupunki Manila ei ole, mutta on polkupyöräilijöille sentään oma kahvila

40_IMG_20190314_17584040_Manila20000341_Manila200007Paluumatkalla ajeltiin valtavissa ruuhkissa mm. paikallisella, värikkäällä Jeepney-bussilla.

Juna-aseman ruuhkassa meitä kohdeltiin taas hienosti – meidät ohjattiin jonoon, jossa olivat naiset, vammaiset ja eläkeläiset. Eli pääsimme vaunuun, jossa oli hieman väljempää kuin muissa vaunuissa. Tosin se juna, jolla olimme lähdössä paluumatkalle, meni rikki ja junaa piti vaihtaa heti lähtöasemalla. Kaikki sujui kuitenkin ihan mukavasti. Mutta terveet miehet taisivat joutua odottamaan junaan pääsyä tuntikausia. Kaikkiaan kahden päivän ”konkareina” taisimme selviytyä kaikesta ihan mukavasti.

Viimeisenä Manila-päivänämme jätimme ensin matkalaukut hotellin säilytykseen. Nyt oli tarkoitus vain kävellä Makatin alueella eli hotellimme lähiympäristössä. Kuljimme kaupungin liikekeskusalueella hienojen hotellien ja valtavien kauppakeskusten välillä. Nyt jalkakäytäviäkin oli kiitettävästi tai sitten kuljettiin välillä yläilmoissa talojen välille rakennetuilla käytävillä. Pieniä puistojakin oli ja niissä erilaisia patsaita ym.

Greenbeltin kauppakeskus, niin kuin eilinen SM Asian Mall-keskuskin, koostui useasta suuresta rakennuksesta. Merkittävät merkkiliikkeet olivat hyvin edustettuina. Pikaruokapaikoista ei ollut puutetta.

Kahdessa hotellissakin poikettiin varta vasten; Peninsula-hotellissa huokui vanha siirtomaa-ajan ylimistökulttuuri. Pienen oluen sielläkin rohkesimme juoda (henkilökuntaa eri tarkoituksiin oli runsaasti ja palvelu oli hyvää, laukut läpivalaistiin sisään mentäessä).61_IMG_20190315_12513660_IMG_20190315_133039

63_IMG_20190315_133159

Lähellä tätä hotellia oli  Primea-apartement-hotelli. Tässä hotellissa Armi Kuusela ja Gil Hilario pitivät aikoinaan majapaikkaa. Gilarmi Loungessakin nautittiin pienet virkistykset.64_IMG_20190315_133711

Meidän huomattavasti vaatimattomammassa hotellissakaan ei ollut paljoa valittamista (suihku olisi voinut olla vähän parempi – hintalaatu-suhde oli erittäin hyvä).87_2019-03-15 013

88_2019-03-15 010

Näkymä hotellihuoneestamme

89_IMG_20190315_182510

Polkupyörä täälläkin oli esillä

Taksin hankkiminen ei ollut sujuvaa. Hotellipoika soitti meille ensin Grab-firman (vastaa Suomessa Uberia) taksin ja sen luvattiin tulevan 16 minuutin päästä.90_2019-03-15 023 Runsaan puolen tunnin päästä ei ollut kuulunut autosta mitään ja silloin alettiinkin porukalla hankkimaan taksia kadulta. Tämä näytti aika toivottomalta, koska autojono seisoi välillä pitkät ajat paikallaan tai liikkui hyvin hitaasti. Lopulta auto sitten saatiin napattua hotellineteen. Hintapyyntö kuskilla oli moninkertainen siihen, mitä taksin yleensä piti kustantaa alle kymmenen kilometrin matkalta. Mittaria kuski ei suostunut käyttämään. Tähän 500 peson hintaan (kymmenkunta euroa) oli tyydyttävä ja tunnin päästä olimme kentällä. Kentällä jouduttiin sellaiseen tavaroiden ja passien tarkastusmyllyyn, että emme mielestäni aikaisemmin ole sellaista kokeneet. Laskin, että eriasteisia tarkastuksia oli kaikkiaan kymmenkunta, aikaa meni puolisentoista tuntia. Pieni vastoinkäyminenkin lähes viimeisessä tarkastuksessa kävi, kun minulta otettii pois jatkojohto – sen vieminen koneeseen käsimatkatavaroissa oli laitonta (muualla se oli ennen onnistunut).

Manilasta poislähteminen ei siis sujunut aivan sillä mallilla kuin olin suunnitellut, mutta onneksi olimme varanneet lähtötouhuihin tarpeeksi aikaa. Sydneyn suuri kone oli aivan täynnä. Ajattelimme, että minkälaisella aikataululla mahdamme päästä läpi Australian tiukkaaksi tunnetusta tullista. Mutta Sydneyn päässä kaikki sujuikin todella hienosti. Ilmeisesti Manilassa tehtyjen haastattelujen sekä erilaisten huume- ym. tarkastusten tiedot olivat välittyneet australiaisviranomaisille ja sähköisten passiskannausten jälkeen meidät ohjattiin ilman mitään lisätarkastuksia Australian puolelle. Tätä kirjoitettaessa olemmekin sitten jo risteilylaivalla, siitä myöhemmin lisää muutaman päivän kuluttua.

Pitkäksi venynyt Hua Hin -oleskelu

Uudenvuoden aatonaattona lähdimme Bangkokista junalla Hua Hiniin Siaminlahden rannalle. Junamatka oli parempi tapa kulkea tämä noin 200 km:n matka kuin autolla pitkin moottoriteitä, maisemat olivat enimmäkseen melko trooppisen näköisiä:10_huahin10000110_huahin100002

Lähes viiden tunnin matkan aikana näimme junassa monenlaista toimintaa. Kovin rauhallinen vaunu ei ollut, koska lähes koko ajan hyvin monet kauppiaat kulkivat käytävällä edestakaisin mainostaen kovaäänisesti tuotteitaan. Matka oli hyvin edullinen, koska matkusluokka oli thaimaalaisittain kait se alin mahdollinen (3-luokka, parin sadan kilometrin matka pari euroa/henkilö).  Matkalaiset olivat enimmäkseen paikallisia tai muita aasialaisia, mutta muutama länsimaalainenkin mukana oli. Myös thaimaalaiset tulevat kaupunkiin viettämään erityisesti rauhallista viikonloppua. Me keskustelimme takanamme istuvan filippiiniläispariskunnan kanssa. Suurine matkatavaroinemme saimme muilta matkustajilta runsaasti nosto-/kantoapua.

Hua Hinista muodostui 1920-luvulla Siamin kuninkaallisten ja aatelisten kesänviettopaikka golfin peluineen ym. Tällöin rakennettiin mm. hieno rautatieasema, joka on edelleen entisenlaisena paikallaan.

huahin300001Nykyään kaupunki on opaskirjan mukaan erityisesti pohjoismaalaisten lapsiperheiden suosiossa ja kaupunki elää ilmeisesti melkoista nousukauttaan. Väkiluku lienee nyt noin 60 000.

Hotellimme sijaitsi noin 1,5 kilometrin päässä rautatieasemasta ja kaupungin keskustasta. Lähes hotellin vieressä oli suuri kauppakeskus, jonka pihalla ja ilmeisesti sisälläkin oli joka ilta kuultavissa elävää musiikkia. Jo ensimmäisenä iltana kävimme syömässä kauppakeskuksen pihviravintolassa.

20_img_20190104_202311

Hotellimme näkyy tummana keskellä kuvaa, punainen valo näkyy heikkona taustalla hotellin katolla.

15_2019-01-02 004

Tuloamme seuraavana päivänä myös meidän hotellissa, niin kuin monessa muussa hotellissa ym., otettiin vastaan uutta vuotta illallisella, elävällä musiikilla ja ilotulituksilla. Meidän hotellissamme erityinen aattoillallinen kuului huoneen hintaan. Saimme siitä tiedon ja kutsun illalliselle samana päivänä. Alun perin ajatuksena oli lähteä kaupungille johonkin muuhun juhlaan, mutta tämä jäi tekemättä, koska ensimmäisenä yönä minuun iski jonkunlainen mahatauti ja kaupungilla liikkuminen ei oikein olisi onnistanut.  Mutta oman hotellin tapahtumassa oli sentään pakko käydä – allasbileet jäivät kyllä väliin. Ilotulituksia pystyi seuraamaan oman huoneen vierestä.49_img_20181231_19434451_img_20190101_000736

Meidän piti olla Hua Hinissa alunperin neljä yötä. Siellä ollessamme olimme kolmantena päivänä ostaneet junaliput Surat Thaniin ja majoituksen sinne kolmeksi yöksi. Tarkoituksena oli tehdä päiväretki lautoilla Koh Samuihin, jota pidetään Phuketin ohella Thaimaan suosituimpana rantalomakohteena. Siellä oli jo valmiina muutama pikavuorolainenkin. Kun juna- ja hotellivaraukset oli tehty, saimme kännyköihimme seuraavana päivänä ilmoituksen Suomen Ulkoministeriöstä; Keski-/Etelä-Thaimaata oli uhkaamassa trooppinen hirmumyrsky ja matkailijoita kehoitettiin varovaisuuteen ja seuraamaan paikallisten viranomaisten tiedotuksia. Suoraan matkustamista alueelle ei kielletty, mutta sen kuvan viesteistä sai, että sinne päin ei ole syytä matkustaa. Kun sitten saimme mm. tietää, että kaikki lautta- ja laivaliikenne merellä oli keskeytetty kolmeksi vuorokaudeksi, päätimme että on turha lähteä makoilemaan Surat Thanin hotelliin. Hotellin avustuksella kävimme seuraavana aamuna perumassa junamatkan (tosin puolet hinnasta piti maksaa, mutta hinta ei ollut kova, vaikka varauksemme oli nyt toisessa luokassa). Hotellissamme saimme pitää saman tilavan, hyvän huoneen; ensin otimme lisää kaksi yötä ja lauantaina vielä lisää yhden yön. Olimme löytäneet suhteellisen hyvät lentopaketit Hua Hinista Malesian Kuala Lumpuriin ja sieltä lennot Suomeen. Hua Hinin pieneltä lentokentältä lento lähti vain joka toinen päivä ja seuraavan viikon torstaille löytyivät edullisimmat lennot Suomeen. Sunnuntaina voi jo olettaa Etelä-Thaimaan myrskyalueenkin kulkeneen uudestaan merelle. Hua Hinissa myrsky tuntui vain jonkin verran voimistuneena tuulena ja lauantain koko päivän sateena.

Kaupungilla liikuimme lähinnä kolmella alueella eli hotellin lähellä olevan kauppakeskuksen alueella, keskustassa olevan Hilton-hotellin ympäristössä sekä Hua Hin Soi 94:n alueella. Näillä kaikilla alueilla oli baari- ja ravintolakeskittymiä. Seuraavassa on kuvia Hiltonin ympäristöstä.40_img_606030_huahin200003

Hua Hinin sanotaan olevan thaimaalaisempi kuin useimmat muut turistikeskukset maassa. Myös ripaus vanhaa kalastajakylätunnelmaa on säilynyt melko lähellä Hiltonia.35_huahin20000635_img_605335_img_605535_img_20190101_171808

36_huahin200008

Kalastajaveneiden vierestä merelle ulottuu pitkä laituri

36_img_6056

Hiltonin läheisyydessä sorruimme poikkeamaan ruotsalaiseen baariin; lihapullia emme syöneet vaan wieninleikkeet. Toisena päivänä söimme alueella hyvät pihvit (Prime Steak House – kuulemma paikkakunnan parhaat pihvit).

42_img_20190103_173457

Steak Housessa Merjan annos oli aika erikoisen näköinen.

”Kantapaikaksemme” muodostui kuitenkin 94-kadulla sijaitseva tanskalaisomisteinen ravintola. Siellä kävimme kahdesti, toisen kerran viimeisenä päivänä Janin ja Jennin kanssa. He olivat poikkeamassa vuokra-autollaan parin päivän ajan Hua Hinissa, kun olivat päässeet juuri ja juuri ”pakenemaan” Koh Samuilta myrskyä. Kadulla oli myös suomalaisravintola Fin Cafe & Bakery, jossa söimme hyvää lohta, perunamuusia ja ruisleipää ym. Sitä ennen olimme kävelleet hotelliltamme 2,5 kilometriä All Around Asia-matkatoimistoon, koska olisimme halunneet hieman keskustella erilaisista matkamme jatkomahdollisuuksista. Paikka ei kuitenkaan nettisivujen lupauksista huolimatta ollut auki. Paikkakin oli muuttunut siitä, mitä marraskuussa julkaistussa suomalaislehdessä oli ilmoitettu.

Jouluvaloilta ja joululauluilta ei Hua Hinissakaan päässyt karkuun:

Kun Hua Hin -oleskelu venyi jopa viikon mittaiseksi, piti sitä käydä kastamassa uimahousutkin. Hotellissamme oli uima-allas sekä neljännessä että toisessa kerroksessa:17_huahin30000117_huahin30000217_huahin30000317_huahin30000516_huahin300004Melkein hotellin vieressä oli myös meri, mutta siellä uimassa en tullut käyneeksi. Aika vähän yleensäkin meressä näytti olevan uimareita. Jonkinlainen meduusapelko kait alueella on. ”Täysissä asusteissa” olevia lautailijoita näkyi kyllä aika paljon.38_huahin30000138_huahin300002

Sunnuntaina sitten hotellin shuttle-bussi suuntasi alla kuvattuna olevaa pääkatua pitkin noin 10 kilometrin päässä olevalle Hua Hinin lentokentälle. Tätä kirjoitettaessa olemmekin sitten jo Malesiassa. Myrskyt on ohitettu onnistuneesti, paitsi että täälläkin oli illalla pieni ukkossade salamoineen ja jyrinöineen.20_huahin300007