Lauantaina 14.4 osallistuimme matkatoimistojen retkelle Kuolleellemerelle. Kohde on monessa mielessä varsin ainutlaatuinen. Kuollutmeri (tai oikeastaan vain kuollut suolainen järvi) sijaitsee maapallon matalimmalla kohdalla, kun vertailukohtana on meren pinta. Kyseessä on maailman suolaisin meri ja tämä tuo mukanaan mielenkiintoisia asioita, mm. sen että tässä meressä ei voi käytännössä uida vaan vain kellua.
Aqabasta oli matkaa Amman Beachille yli 200 km. Kuolleeseenmereen tutustumisen lisäksi näimme matkan aikana paljon muuta mielenkiintoista ja kuulimme hyviltä oppailtamme paljon perustietoa Jordaniasta. Seuraava juttu kuvineen kertoo lähinnä tästä matkanteosta.
Koko matkan ajan näimme Israelin puolelle. Yhteistyötä on maiden/lähialueiden välillä yritetty tehdä, usein kuitenkin huonoin tuloksin. Jännitteistä ei ole kokonaan vieläkään päästy. Mm. tämän takia rajan lähellä muutaman kilometrin välein on kaksi pientä lentokenttää:
Sekä puhtaan juomaveden että viljelysveden saanti on Jordaniassa, niin kuin naapurissa Israelissakin nopeasti lisääntyvä ongelma. Kuvassa on esimerkki Jordanian nykyisestä vesihuoltojärjestelmästä. Asukkaat tilaavat viikoittain valtiolta tarvitsemansa vesimäärän, joka sitten varastoidaan katoille:
Kuolleenmeren lähiseutu on valtakunnan vihannesaitta. Viljelyksille on vesi erittäin tärkeää. Koska sadevesi ei riitä ja Kuolleenmeren vesi vähenee koko ajan, on suunniteltu, että sinne tehtäisiin kanava Punaiselta mereltä. Tällä voitaisiin ehkä estää Kuolleenmeren lopullinen kuolema eikä tarvitsisi käyttää lisääntyvästi alueen kallista pohjavettä. Vastaväitteitäkin 200 kilometrin kanavan/putkien hyödyllisyydestä esitetään.
Nykyään Kuolleenmeren pinta laskee noin metrin vuodessa ja lasku on ollut kiihtymässä. Luvut siitä, kuinka alhaalla Kuolleenmeren pinta on, vaihtelevat eri lähteissä ja eri oppaiden kertomina; nykyinen luku lienee noin 430 metriä merenpinnan alapuolella.
Jordaniassa yritetään kasvattaa metsää. Erityisesti käytetään palmuja; ne kait sitovat maan kosteutta ja toimivat myös hiekkaesteinä, niin etteivät tiet peity hiekkaan. Istutettaessa palmujen latvukset sidotaan yhteen, jotta estetään veden haihtumista:
Matkalla saimme maistella perinteistä maakuopassa valmistettua kuumaa leipää sekä tuoreita vihanneksia.
Seuraavissa kuvissa ei näy vielä varsinaista Kuolluttamerta, vaan meren pinnan laskemisen jälkeen muodostuneita altaita. Näiden vierellä muutama tehdas uuttaa vedestä erilaisia kemikaaleja, mm. bromia ja potaskaa. Kallisarvoista vettä kuluu taas lisää näissä prosesseissa.
Kuolleenmeren rannoille on meren pohjan paljastuessa syntynyt vaarallisia maanvajoamia, joihin voi yllättäen pudota:
Näillä seuduilla Jumala tuhosi Sodoman ja Gomoran ja pelasti Lootin. Perheen paetessa alueelta Lootin vaimo katsoi kuitenkin vastoin käskyjä taakseen ja jähmettyi sen seurauksena suolapatsaaksi. Patsas on edelleen tallella ja me pysähdyimme katsomaan sitä (?!):
Wadi Mujib –rotko ja silta; rotko on ollut muinaisten amoriitti- ja moabiittiheimojen valtakuntien raja:
Amman Beach Turism Resortilla lounastimme ja sen jälkeen vaihdoimme pukukopissa uima-asut päälle ja laskeuduimme jo melko kauas vetäytyneelle rannalle.
Kuolleenmeren suolapitoisuus on yli 30 %; sitä ei saa päästää silmille tai suuhun, kirvely olisi sen jälkeen varsin tuskallista. Ennen uimaan menemistä vannotettiin kaikkia varaamaan rannalle pullovettä mukaan sen varalle, että tarvittaessa voisi huuhdella nopeasti silmiään. Vedestä nousun jälkeen takaraivoni kirveli melkoisesti, koska olin jonkun verran raapinut seborroidista ihottumaa päässäni eli päänahan iho ei ollut aivan terve. Vedessä pääsi jotenkuten liikkeelle käsien avulla. Poistumisessa oli ongelmana se, että jalkoja en saanut laskettua pohjaan, kun en ollut ihan rannan tuntumassa.
Suolavedessä kellumisen ja suihkun jälkeen pääsi oikeasti uimaan makeavetiseen uima-altaaseen:
Paluumatkalle tuli yllättäviä ongelmia ja viivästyksiä:
Tällä vuorella sanotaan olevan Mooseksen veljen Aaronin hauta. Hautapyhäkön katto näkyy kuvissa valkoisen täplänä: