Lisää Manila-kokemuksia

Toisena varsinaisena Manila-päivänämme päätimme ensin kävellä lähimmälle juna-/metroasemalle, koska emme halunneet käyttää turisteille erityisesti suositeltua taksikyytiä. Reitinvalinnassa oli eri mahdollisuuksia, mutta valitsimme sen reitin joka vei ensin Pasig-joen rannalle ja sieltä Guadalupe-asemalle.10_IMG_20190314_114823 Kun varsinaisia jalkakäytäviä oli vähän (toisin kuin yllä olevassa kuvassa), niin matkaan meni taas kohtalaisesti aikaa. Yleisesti täytyy todeta, että kaupunki ei tosiaankaan ole kovin kävely-ystävällinen (jalkakäytäviä on vähän tai epäyhtenäisesti – usein joutuu kävelemään kadulla autojen joukossa ja/tai sitten jalkakäytävät ovat täynnä parkkeerattuja autoja ja mopoja. Lisäksi usein jalkakäytävällä on erilaista ryjää tai kuoppia, usein ne ovat rakennustöitten sulkemia). Mielellään yli 30 asteen helteessä valitsisi myös kadun varjoisamman puolen, mutta jostain kumman syystä siellä aurinkoisemmalla puolella jalkakäytävät ovat parempia (?).

Varsinkin junamatkalla totesimme, että filippiiniläiset ovat kiinnostuneita meistä ja ovat hyvin ystävällisiä – menomatkan aikana kävimme keskustelua kahden ihmisen kanssa, toisessa keskustelussa pääaiheena oli Armi ja Gil Hilario. Aikaahan näihin ”tapaamisiin” kyllä meillä oli, koska matkamme päivän ensimmäiseen kohteeseemme eli Hard Rock Cafeen kesti yli kolme tuntia (kävelyä 2+2 km ja junamatka noin viisi kilometriä). Aikaan sisältyy mm. harhailu junan pääteaseman ympäristössä, jotta löytäisimme oikean kävelysuunnan (hyväkin suuntavaisto pakkaa katoamaan, kun maan alta tulee keskelle pilvenpiirtäjiä).

Hard Rock Cafe sijaitsee Pasayn kaupungissa/kaupunginosassa. Ravintola ja kauppa ovat kait osa valtavaa SM Mall Asia – ostos-/viihdekeskusta. Päivän aikana vaeltelimme yli 600 kauppaa sisältävissä nykyaikaisissa rakennuskomplekseissa, ihailimme meren rannalla auringonlaskua, katseltiin luistelua ja yhtä pop-/rockkonserttia ym.

21_Manila200001

25_IMG_20190314_171721

Nokiaakaan täällä ei ole unohdettu

Luistelua ja ”hiihtämistäkin” täällä harrastettiin lukuisten lasten leikkipuistojen lisäksi:

Kauppakeskuksen vieressä on huvipuisto, alla näkymiä myös muun kaupungin suuntaan:

37_IMG_20190314_173416

Pyöräilykaupunki Manila ei ole, mutta on polkupyöräilijöille sentään oma kahvila

40_IMG_20190314_17584040_Manila20000341_Manila200007Paluumatkalla ajeltiin valtavissa ruuhkissa mm. paikallisella, värikkäällä Jeepney-bussilla.

Juna-aseman ruuhkassa meitä kohdeltiin taas hienosti – meidät ohjattiin jonoon, jossa olivat naiset, vammaiset ja eläkeläiset. Eli pääsimme vaunuun, jossa oli hieman väljempää kuin muissa vaunuissa. Tosin se juna, jolla olimme lähdössä paluumatkalle, meni rikki ja junaa piti vaihtaa heti lähtöasemalla. Kaikki sujui kuitenkin ihan mukavasti. Mutta terveet miehet taisivat joutua odottamaan junaan pääsyä tuntikausia. Kaikkiaan kahden päivän ”konkareina” taisimme selviytyä kaikesta ihan mukavasti.

Viimeisenä Manila-päivänämme jätimme ensin matkalaukut hotellin säilytykseen. Nyt oli tarkoitus vain kävellä Makatin alueella eli hotellimme lähiympäristössä. Kuljimme kaupungin liikekeskusalueella hienojen hotellien ja valtavien kauppakeskusten välillä. Nyt jalkakäytäviäkin oli kiitettävästi tai sitten kuljettiin välillä yläilmoissa talojen välille rakennetuilla käytävillä. Pieniä puistojakin oli ja niissä erilaisia patsaita ym.

Greenbeltin kauppakeskus, niin kuin eilinen SM Asian Mall-keskuskin, koostui useasta suuresta rakennuksesta. Merkittävät merkkiliikkeet olivat hyvin edustettuina. Pikaruokapaikoista ei ollut puutetta.

Kahdessa hotellissakin poikettiin varta vasten; Peninsula-hotellissa huokui vanha siirtomaa-ajan ylimistökulttuuri. Pienen oluen sielläkin rohkesimme juoda (henkilökuntaa eri tarkoituksiin oli runsaasti ja palvelu oli hyvää, laukut läpivalaistiin sisään mentäessä).61_IMG_20190315_12513660_IMG_20190315_133039

63_IMG_20190315_133159

Lähellä tätä hotellia oli  Primea-apartement-hotelli. Tässä hotellissa Armi Kuusela ja Gil Hilario pitivät aikoinaan majapaikkaa. Gilarmi Loungessakin nautittiin pienet virkistykset.64_IMG_20190315_133711

Meidän huomattavasti vaatimattomammassa hotellissakaan ei ollut paljoa valittamista (suihku olisi voinut olla vähän parempi – hintalaatu-suhde oli erittäin hyvä).87_2019-03-15 013

88_2019-03-15 010

Näkymä hotellihuoneestamme

89_IMG_20190315_182510

Polkupyörä täälläkin oli esillä

Taksin hankkiminen ei ollut sujuvaa. Hotellipoika soitti meille ensin Grab-firman (vastaa Suomessa Uberia) taksin ja sen luvattiin tulevan 16 minuutin päästä.90_2019-03-15 023 Runsaan puolen tunnin päästä ei ollut kuulunut autosta mitään ja silloin alettiinkin porukalla hankkimaan taksia kadulta. Tämä näytti aika toivottomalta, koska autojono seisoi välillä pitkät ajat paikallaan tai liikkui hyvin hitaasti. Lopulta auto sitten saatiin napattua hotellineteen. Hintapyyntö kuskilla oli moninkertainen siihen, mitä taksin yleensä piti kustantaa alle kymmenen kilometrin matkalta. Mittaria kuski ei suostunut käyttämään. Tähän 500 peson hintaan (kymmenkunta euroa) oli tyydyttävä ja tunnin päästä olimme kentällä. Kentällä jouduttiin sellaiseen tavaroiden ja passien tarkastusmyllyyn, että emme mielestäni aikaisemmin ole sellaista kokeneet. Laskin, että eriasteisia tarkastuksia oli kaikkiaan kymmenkunta, aikaa meni puolisentoista tuntia. Pieni vastoinkäyminenkin lähes viimeisessä tarkastuksessa kävi, kun minulta otettii pois jatkojohto – sen vieminen koneeseen käsimatkatavaroissa oli laitonta (muualla se oli ennen onnistunut).

Manilasta poislähteminen ei siis sujunut aivan sillä mallilla kuin olin suunnitellut, mutta onneksi olimme varanneet lähtötouhuihin tarpeeksi aikaa. Sydneyn suuri kone oli aivan täynnä. Ajattelimme, että minkälaisella aikataululla mahdamme päästä läpi Australian tiukkaaksi tunnetusta tullista. Mutta Sydneyn päässä kaikki sujuikin todella hienosti. Ilmeisesti Manilassa tehtyjen haastattelujen sekä erilaisten huume- ym. tarkastusten tiedot olivat välittyneet australiaisviranomaisille ja sähköisten passiskannausten jälkeen meidät ohjattiin ilman mitään lisätarkastuksia Australian puolelle. Tätä kirjoitettaessa olemmekin sitten jo risteilylaivalla, siitä myöhemmin lisää muutaman päivän kuluttua.

Ensimmäisiä kohteita Filippiinien Manilassa

Keskiviikko 13.3.2019 ilta: Tätä kirjoitettaessa on vietetty Filippiinien Manilassa/Makatissa noin puolitoista vuorokautta. Eilisiltana kävelimme päivänokosten jälkeen hotellilta vain runsaan kilometrin päässä olevaan Ayala Triangle-puistoon.

Illalla uni valloitti aivot jo kello 10 jälkeen. Pitkän yön ja hotellin varsin hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme suunnistamaan vajaan kymmenen kilometrin päässä olevaan Manilan vanhaan espanjalaistyyliseen kaupunginosaan (Intramuros).

Monissa muiden matkalaisten blogeissa ja ihan virallisillakin sivuilla on varoitettu Manilan hankalasta, jopa kaoottisesta liikenteestä. Kaikkein hitainta perille pääsy on katutasolla liikuttaessa. Linja-autoja ja niin sanottuja jeepney-ajoneuvoja kyllä kulkee eri suuntiin paljon, mutta niiden reiteistä ei kovin nopeasti saa mitään käsitystä. Hitauden ja valtavan ahtauden takia niillä kulkeminen ei suuresti kiinnostanut. Kaupungilla on myös katutason yläpuolella kulkeva metro(?)-/junaliikenne. Kolme erillistä linjaa (näyttää siltä, että niillä ei ole aivan suoria vaihtoyhteyksiä toisiinsa) kattavat kaupunkialueet vain varsin rajallisesti. Sen takia olinkin suunnitellut, että kävelemme hotellilta runsaan kilometrin päässä olevalle vesitaksiasemalle.IMG_20190313_112140 Pasig-joki ja Hulo-vesitaksiterminaali löytyikin ihan helposti, mutta siellä selvisi, että vain pieni osa asemista oli käytössä, joten pääsisimme suunnitellusta päämäärästämme vain noin viiden kilometrin päähän. Vesitaksin kyydin kyllä silti valitsimme:Manila100002IMG_20190313_114108

Rantauduimme lopulta Santa Anan -kaupunginosaan, jossa ei muihin turisteihin voinut kuvitellakaan törmäävänsä. Paikalliset tricycle-kuskit (tuk-tukien kaltaisilla kolmipyöräisillä ajoneuvoillaan ajavat) kyllä tarjosivat kyytiään, mutta sinne asti, johon me halusimme päästä, he eivät suostuneet lainkaan ajamaan. Jonkin aikaa tällä alueella harhailtuamme saimme pyydystettyä taksin (jolla kaiken lisäksi oli taksamittari, jonka hän suostui laittamaan päälle). Pääsimme sitten lopulta Manilan merkittävimpien nähtävyyksien äärelle; näistä pieni kuvallinen pikakatsaus seuraavassa.2019-03-13 010

2019-03-13 008

Tässä paikassa pääsimme pitämään pienen lepotauon

IMG_20190313_134927

San Augustinin kirkko

IMG_20190313_141851

Taustalla Manilan katedraali – sisälläkin pääsi käymään.

Manila100003

IMG_6371

Kaupungilla liikkui paljon koululaisia, joille ilmeisesti oli annettu erilaisia tehtäviä; tässä haastatellaan Merjaa johonkin tutkimukseen

Manila100001

Näkymä osasta linnoitusalueen (Fort Santiago) pihasta

Manila100004

Legoista rakennettuja pienoismalleja

Linnoituksen alueella oli omistettu laaja museo filippiiniläiselle 1800-luvun lopun sankarille Jose Rizalille. Hänen ansiostaan Filippiinit ilmeisesti pääsivät itsenäistymään Espanjan vallasta.Manila100007

Manila100006

Museossa esiteltiin mm. vankilaa, jossa Rizal joutui olemaan ennen teloistustaan

IMG_6389

Näkymä linnoituksen portilta kohti katedraalia

Joella näkyi monenlaista kulkijaa:Manila100005IMG_6383

Ruokailemassa kävimme muurien sisäpuolella sijaitsevassa Bayleaf-hotellissa.2019-03-13 014_Moment

Näkymä ruokailupaikalta Intramurosin muurien ulkopuolelle, kuvassa vasemmalla ilmeisesti kaupungintalo ja oikealla taidemuseo.

Kiinalaiseen kaupunginosaan asti emme ehtineet, vaikka sielläkin käyminen oli alunperin mielessä. Tärkeän Rizal -puiston kautta piti myös kävellä, mutta se oli iltahämärän jo koittaessa, suljettu – vierestä sentään päästiin kulkemaan. Manila Ocean -puiston alueella törmättiin rock-konserttiin.Manila100008

Ihan valtameren (ocean) rannalle pimeässä emme enää pyrkineet, vaan aloimme suunnitella paluuta Makatissa olevaan hotelliimme. Muutaman taksin pysäytimme, mutta yksikään taksi ei suostunut (ilman korkeata hintaa) ajamaan Makatiin, koska liikenne oli aivan tukossa.  Hakeuduimme sitten linja 1:sen metroasemalle ja pääsimme viisi kilometriä lähemmäksi hotelliamme. Sen jälkeen aloimme jälleen katsella taksikuljetusta. Saimme kadun varrelta apurin, joka pysäytteli takseja yrittäen saada ne ajamaan meidän alueellemme – tämäkään ei  aivan heti onnistunut. Lopulta kuitenkin kohtuuhintainen taksi löytyi (siltikin ehkä vähän ylihintainen – lähelle hotelliamme pääseminen maksoi jopa lähes viisi euroa!). Ennen hotelliin menoamme kävimme vielä lähialueen baarikadulla (ja myös hyvällä ”Mad dog-moottoripyöräkerhon”/Handlebaarin terassilla) sekä 7 Eleven -kaupassa ostamassa iltaevästä (jotta tämän blogin kirjoittaminen jotenkin onnistuisi).IMG_20190313_203726 Seikkailurikas päivä sujui loppujen lopuksi ihan hyvin. Liikkumista rajoitti kulkuyhteyksien löytämisen lisäksi melkoinen kuumuus (varjossa runsaat 30 astetta – auringossa kulkeminen oli välillä melko tukalaa). Huomisen ohjelma on vielä harkinnassa. Manilassa kyllä riittää ihan tarpeeksi näkemistä.