Vihdoinkin ollaan taas ulkomaan reissulla, neljä kuukautta tähän ehti jo tulla väliä. Tämän kirjoittamista aloittaessani olemme matkalla kohti Jordaniaa. Matkan aikana tai ainakin matkan jälkeen tulen kirjoittamaan tähän blogiin viikon Jordanian reissustamme muutaman jutun.
Suomalaiset matkustavat ja ovat matkustaneet Jordaniaan melko paljon, joten netistä löytyy aika paljon suomalaistenkin kirjoittamia juttuja. Tätä meidän blogiamme mahdollisesti lukevat sukulaiset ja tutut eivät varmaankaan näillä sivuilla kovinkaan usein vieraile, joten tämäkin pieni kirjoitus- ja kuvasarja lienee perusteltavissa. Tähän ensimmäiseen juttuun kirjaan kokemuksia vähän lähtövalmisteluista sekä ensimmäisestä vuorokaudesta Jordaniasta. Lopuksi kommentoin vähän Jordanian turvallisuutta ja lisään vielä pienen tietopaketin Jordaniasta ja Aqabasta.
Useampikin suomalainen matkatoimisto tekee valmismatkoja Jordaniaan. Matkavekalla oli matkamessutarjous Aqabaan (suomalaisittain myös Akaba). Tarjous oli ihan hyvä, mutta kun muutama päivä ennen meidän matkaamme katsoin matkapäivällemme edelleen myytäviä matkoja, niin alennus oli vielä suurempi kuin messuilla. Kevään viimeiselle matkalle oli ilmeisesti vielä hyvin tilaa; ovatkohan Lähi-idän levottomuudet pelottaneet matkalaisia. Pääsiäispyhien jo mentyä suomalaisten matkailuhalukkuus on muutenkin ehkä hieman laskenut? Lentokone ei sitten ollutkaan täynnä.
Koska olemme erittäin harvoin osallistuneet valmismatkoille, niin epätietoisuudessamme jouduimme vielä muutama päivä ennen matkamme alkua soittamaan matkatoimistoon, kun esim. lentolippuja emme olleet vielä saaneet. Matkavekasta todettiin, että Jordanian lentoyhtiö on heille vähän murheenkryyni; liput saapuvat heille yleensä aivan viime tipassa. Meitä kehotettiin odottamaan vielä seuraavalle päivälle (joka oli viimeinen arkipäivä ennen matkaa). Soittomme jälkeen liput tulivat sähköpostiin kuitenkin noin tunnin kuluttua – tuntui siltä että ne olisivat ehkä sittenkin jo olleet matkatoimistossa valmiina.
Helsingistä lähdimme aivan aikataulun mukaisesti klo 13. Lentomatka Kuningas Husseinin kansainväliselle lentokentälle kesti viitisen tuntia. Lento sujui muuten ihan mukavasti paitsi, että istumatila oli varsin lyhyt. Matkantekoa helpotti se, että Suomessa ja Jordaniassa on sama kellonaika; ei siis tarvinnut monen kaukomatkalennon tapaan yrittää väkisin nukkua noilla tuoleilla.
Tässä ollaan ilmeisesti ylittämässä Israelia
Aqabaan saavuimme hieman etuajassa.
Laskeutumassa Aqabaan
Lentokenttä on pieni, joten tullimuodollisuudet ja matkalaukkujen saaminen hihnalta sujuivat varsin nopeasti. Laukut läpivalaistiinkin vielä lentokentältä poistuessa. Matkavekan bussi oli odottamassa lentokenttärakennuksen ulkopuolella. Tässä vaiheessa tuli esille yksi valmismatkojen varjopuoli. Jonkun matkustajan laukku jäi tulematta ja hän joutui tekemään kentällä erinäisiä selvityksiä. Me muut istuimme bussissa odottamassa yli puoli tuntia. Lämpötila oli laskenut jo alle kolmenkymmenen. Helle ei haitannut bussissa, jossa oli hyvä ilmastointi.
Matka hotellille (Mina Hotel) kesti vain noin 15 minuuttia. Muut matkavekkalaiset kuljetettiin toistakymmentä kilometriä kauemmas joihinkin rantahotelleihin. Me emme uima- ja sukellusrannoista niin välitä. Hotellimme ja hotellihuone tuottivat positiivisen yllätyksen.
Mina-hotelli
Sisäänkirjautuminen sujui nopeasti ja huone on varsin iso ja hyvin varustettu. Sänky tosin on aika kova ja tyynyt liian suuria. Televisiosta löytyi vain yksi englanninkielinen kanava; CNN:llä puhuttiin vain koko ajan Jordanian naapurimaasta Syyriasta. Ala-aulan pienessä baarissa oli ihan hyvä valikoima, oluelle pääsimme siis varsin nopeasti. Olin lukenut, että alkoholijuomia saisi vain neljän ja viiden tähden hotelleista; ehkä tämä kolmen tähden Mina tekee poikkeuksen?
Hotellihuoneesta näkymä Punaisen meren Akaba-lahdelle, taustalla Israelin Eilat
Pian pääsimme myös tekemään kaupungille ensimmäisen kävelyretken. Asumme ehkä kaupungin vilkkaimman hotelli- ja ostoskadun varrella. Alkoholikielteisessä muslimimaassa bongasimme alle puolen kilometrin matkalla viisi viinakauppaa. Ravintoloita oli myös kiitettävästi. Poikkesimme syömään Captain’s-hotellin viihtyisän näköiseen ravintolaan. Ajattelin vasta huomenna aloittaa totuttautumisen paikalliseen ruokaan ja tilasin pippuripihvin (ks. kuva alla). Pihvi ei ollut maultaan aivan samaa luokkaa kuin se, jonka söin kolme iltaa aikaisemmin Tampereen Myllärit-ravintolassa. Kaiken lisäksi pihvi piti syödä alkoholittoman oluen kanssa (!).
Lopuksi vähän virallisempaa infoa Jordaniasta
Ulkoministeriö on tämän vuoden aikana julkaissut parikin matkustustiedotetta Jordanian tilanteesta, viimeisimmän tiedotteen (26.3.) pääviesti on, että maassa on noudatettava erityistä varovaisuutta. Jordanian naapureita ovat Saudi-Arabia, Syyria, Irak, Israel ja Palestiinan Länsiranta. Melkeinpä kaikkien rajojen takana on siis melkoista levottomuutta ja UM varoittaa, että turvallisuustilanteessa voi tapahtua äkillisiäkin muutoksia. Joitakin terrori-iskuja Jordaniassakin on ollut, viimeisin merkittävä ilmeisesti vuonna 2005 pääkaupunki Ammanissa. Perinteisesti Jordania on kuitenkin ollut Lähi-idän turvallisin ja turistiystävällisin maa – täytyy luottaa siihen, että se on sitä edelleenkin. Kuningashuoneen valitseman maltillisen modernisaatiolinjan on sanottu olevan yksi rauhallisuutta edistävän asian. Maa ei ole öljyvaltio; onkohan tässä myös yksi syy siihen, että sillä on säilynyt ystävällismieliset suhteet naapurimaihin ja mm. Yhdysvaltoihin – muilla mailla ei ole täten suurta intressiä sotia tällaisen maan kanssa. Sotaa Jordania kävi vuonna 1967, jolloin se menetti Länsirannan Israelille. Itsenäisyyden maa saavutti vuonna 1946. Maailmansotien välissä se kuului Britannian etupiiriin ja oli jotenkin sidoksissa Egyptiin. Vuosisatojen kuluessa hallitsijakansoja on ollut useita. Viime vuosisadan alussa ilmeisesti Jordania oli vielä osa osmaanien valtakuntaa.
Jordaniassa (Jordanian hašemiittisessa kuningaskunnassa) on asukkaita virallisesti ilmeisesti vajaat seitsemän miljoonaa, jonkun toisen tiedon mukaan väkimäärä on jopa yli 8 miljoonaa. Jordania on vastaanottanut naapurimaista viime vuosikymmeninä miljoonia pakolaisia, näiden tarkkaa määrää ei ilmeisesti tiedetäkään. Miljoonista pakolaisista voi aiheutua lisäjännitteitä. Yli 90 % väestöstä on sunnimuslimeja, kristittyjä on n. 6 %. Eri uskontokuntien välilläkään ei ole kuulemma minkäänlaista kiistaa.
Jordaniassa on paljon merkittäviä kulttuurihistoriallisia ja muita matkailullisesti tärkeitä kohteita. Majoitumme viikon ajan pääosin Aqabassa. Aqaban alueella asukkaita lienee noin 130 000. Perinteinen arabikaupunki on Punaisen meren osana olevan lahden perällä. Kaupungista on hyvä näköyhteys Israelin puolelle Eilatiin ja Aqabasta pääsee lautalla Egyptiin. Aqabassa nähtävää on suhteellisen vähän, mutta täältä tehdäänkin paljon retkiä erilaisiin kohteisiin muualle maahan. Meillä on suunnitelmissa käyminen Kuolleella merellä sekä Petran kalliokaupungissa, johon teemme kahden päivän omatoimimatkan.
Kauaksi ja lähelle pyörällä, laivalla, junalla, linja-autolla ym…. 