Muhussa 3.-5.7.2015

Ensin uusintana eilinen pikapäivitys, sen jälkeen enemmän tietoa Muhun viinitalosta ja Juu Jääb -festarista.

”Pikapäivitys 4.7 klo 17.45, ollaan keskellä Muhua Liivan kylän ravintolassa. Tänään on käyty kuuntelemassa yhtä Juu Jääb -tulevaisuusfestivaalin ilmaiskonserttia Mihklin maatilalla sekä yhtä kirkkokonserttia. Jälkimmäinen oli ilmeisesti todellista tulevaisuusmusiikkia, koska emme ymmärtäneet siitä oikein mitään (välillä soittivat hiljaa ja välillä koko kirkko raikui mm. todella voimakkaasta rumpujen ”hakkaamisesta”).

Perjantai-iltana (3.7.) Muhun viinitilan hienossa piharavintolassa kuuntelimme tiskijukan laidasta laitaan soittamaa musiikkia, suomalaisedustuskin oli varsin monipuolinen. Söimme yhdessä suuren siian ja joimme ranskalaista viiniä. Talon parvekkeelta ihalimme loppuillan ravintolan menoa ja jälleen komeaa auringonlaskua. Klo 12 yöllä tarjoilija toi lisäksi huoneseemme pullollisen shamppanjaa (aitoa ranskalaista!), jolla me sitten skoolattiin Merjan syntymäpäivän kunniaksi. Keskellä suurta huonetta olevan suuren parisängyn energiakehän alla uni sitten maistuikin hyvältä.”

Virtsun satamassa astuimme laivaan 3.7 n. klo 14 ja runsaan puolen tunnin kuluttua olimme Muhussa. Muhussa olemme pyöräilleet muutaman kerran jo 1990-luvulla. Saari on Viron kolmanneksi suurin, asukkaita n. 2000, ilmeisesti on vähentynyt jo alle sen.Saari on normaalisti lähinnä turistien läpiajopaikka, nyt juu jääbin aikana autoja tuntui olevan runsaasti liikkeellä, muutamia polkupyöriäkin. Takseja ei näkynyt, niiden virkaa taitaa hoitaa alla näkyvän kaltaiset pari moottoripyörää.

Olimme jo soittaneet Kuivastusta tulostamme, saavuttuamme suomalainen isäntämme tuli meitä vastaan. Totesimme, että olimme jo tavanneet viime vuonna Tallinnan juomakulttuurimuseossa.

Luscher & Matiesen Muhu Veinitalu (ks. http://www.veinitalu.ee/viinitila/) on muutama vuosi sitten istuttanut alueelle viinirypäletaimia; viini, jota talolla enimmäkseen nyt tarjoiltiin, oli ranskalaista. Tilalla on majoitustilaa 20-30 hengelle. Isäntä ja viininviljelijä Peke Eloranta on Luscher & Matiessen – tavaramerkin perustaja ja toimitusjohtaja, ks. tavaramerkin historiaa oheiselta nettisivustolta.

Ennen tavaroiden huoneeseen vientiä saimme juotavaksemme Pöide-olutta. Pöide on pieni panimo Saarenmaalla. Suodattamaton rukinen olut maistuu melkein leivältä, oli todella hyvää.

Olimme varanneet ilmeisesti tilan parhaan huoneen, muutama kuukausi sitten ei ollut enää paljoa valinnanvaraa.

Paikka on jonkun verran sivussa hiekkatien päässä, Juu Jääb -festivaalipaikalle matkaa on noin 16 km. Ensimmäisenä iltana emme viitsineet lähteä enää pyöräilemään, liputkin meillä oli etukäteen varattu vain lauantai-illalle. Vietimme sen sijaan hienon illan majapaikassamme, siitä muutamat oheiset kuvat.

Auringonlasku oli täälläkin komea.

Lauantai-iltapäivästä olikin jo maininnat yllä. Kirkossa kuuntelimme Oleg Pisarenkoa ja hänen yhtyettään, yhden määritelmän mukaan heidän musiikkinsa on filosofista post-rockia.

Illan Juu Jääb-festivaalin pääpaikalle pyöräilimme hyvissä ajoin eli jo kaksi tuntia ennen pääkonsertin alkamista. Ohjelmassa oli sekä virolaista että puolalaista musiikkia. Musiikki oli ihan kelvollista, ei varsinaisesti säväyttävää. Muutenkaan festivaali ei ihan täyttänyt mainosten ja juttujen lupaamia odotuksia; järjestelyt olivat kuten yleensä (huonoissa) festivaaleissa – aikataulu ei pitänyt ilmoitetusta, vessoja oli vähän ja ne olivat huonoja yms. Juoma- ja ruokapuoli tuntui olevan kunnossa. Festivaalilla on runsaasti tukijoita, yksi on Suomen Tallinnan suurlähetystö!

Viimeisiä esityksiä emme jaksaneet odottaa, lähdimme hitaasti polkemaan kohti majapaikkaa puolenyön jälkeen; onneksi pimeyteen toi hiukan valoa kuutamo ja kirkas taivas.