Loppuyhteenvetoa Pikavuoron Kaukasusreissusta

Uusi Pikavuoro maailman ympäri -reissu tehtiin 1.9 – 8.10.2019; Pikavuoro Kaukasiaan kesti 38 päivää. Bussimme kulki Suomesta lähdettyään kymmenen maan kautta. Niille muutamalle, jotka poikkesivat Sotshista Abhasian puolelle kertyi maita yksitoista. Jani kuljetti bussia noin 10 000 kilometriä.

Alkumatkalla läpi Baltian mukana oli noin kaksikymmentä matkustajaa ja loppumatkalla Venäjän läpi vain 18 henkilöä. Enimmillään bussissa oli väkeä Georgiassa, Azerbaidzhanissa ja Armeniassa eli 35 ihmistä.

Kun Georgian puolelle tultiin yhteensä kolme kertaa ja kun EU:n ulkopuolella passi- ym. tarkastuksia oli rajoilla kahdesti, niin rajaylityksiä kertyi käytännössä selvästi yli kaksikymmentä. Tämän verran passeihin tuli uusia leimoja. Useimmat rajaylitykset sujuivat alle tunnissa, mutta ainakin yhdellä raja-alueella vietimme nelisen tuntia. Seuraavassa kuvassa on jälkikäteen kartalle piirtämäni koko toteutunut ajoreitti.KokoReittiKaukasusJUKarttapohjana on openstreetmap.org, koska se on varmasti vapaasti käytettävä karttapohja.

Matkan pääkohteesta olen tehnyt myös tarkemman kartan. Samassa kuvassa on se reitti, jota suunniteltiin laivalla, kun Mustameri ylitettiin. Reitissä ja siinä missä järjestyksessä eri paikkoihin mentiin, tapahtui jonkun verran muutoksia. Tämä on tyypillistä seikkailullisille Pikavuororeissuille.KaukasusReitit19Toteut

Yövyimme 26 eri majoituksessa (kun laivamatka lasketaan mukaan). Useimpien majoitusten paikka ei ollut aamulla liikkeelle lähdettäessä tiedossa. Erityisesti tämän takia jouduttiin välillä tyytymään vähän vaatimattomampiinkin huoneisiin. Vaikka tämän reissun majoitukset olivat erittäin edullisia (ainakin Suomen hintatasoon verrattuna), niin useimmat olivat erittäin tasokkaita.

Seuraavassa kuvassa on päivittäin mainittu kaikki majoituspaikkakunnat ja kilometrit, jonka bussimme päivittäin matkasi. Kilometrit eivät kaikki ole aivan todellisia, vaan olen suurimman osan arvioinut Google Mapsin avulla.KaukasiaReittiTaulU

Osa päivämatkoista vaikuttaa aika lyhyiltä, kuitenkin useimpina päivinä saavuimme majapaikalle pimeän jo saavuttua, muutaman kerran jopa lähellä puolta yötä. Tämän ymmärtänee, kun kerron, että joinakin päivinä oli pitkiä ajomatkoja, jolloin pääsi ajamaan vain noin kahdenkympin keskinopeutta. Huonojen teiden ja tietöiden lisäksi rajanylitykset, poliisipysäytykset Venäjän puolella ja kolarit ym. hidastivat matkan tekoa. Lisäksi aina tiettyjen ajotuntien jälkeen Janin piti pitää pakollisia taukoja. Tämä oli aivan välttämätöntä; Venäjän puolella poliisit tarkastivat koko reissun ajopiirturit.

Sää oli koko matkan lähes ihanteellinen. Lämpöä riitti, välillä ehkä vähän liikaakin, Venäjän Volgogradiin asti. Vasta sen jälkeen piti vaihtaa sandaalit toisiin kenkiin ja laittaa sukatkin jalkaan. Parina päivänä oli hieman sateista, mutta sadesäät eivät merkittävästi haitanneet. Ne sattuivat joko niihin päiviin, jolloin koko päivä istuttiin bussissa tai sitten sateli yöllä.

Tällaisilla pitkillä matkoilla voi aina tapahtua mitä tahansa esim. matkaajien terveydentilan suhteen. Nyt kaksi pikavuorolaista joutui turvautumaan sairaalan apuun ja palaamaan hieman ennen aikojaan kotiin. Onneksi mitään kovin vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut. Flunssaa esiintyi jonkun verran ja melko monella oli ohimenevä ripulijaksokin.

Edellinen Pikavuororeissu tehtiin vajaa vuosi sitten Bangkokiin, linja-auto-osuus kesti hieman yli kaksi kuukautta ja Janille ajamista kertyi yli 16 000 km. Sen takia tämän Kaukasia-reissun lopussa laskettiin, että muutama meistä oli ollut Janin matkassa vuoden sisällä 100 päivää. Tällä reissulla oli vain muutama ”uusi” ihminen. Kummallakin reissulla oli pikavuorohengen mukaisesti niitä, jotka tulivat mukaan matkan varrelta tai lähtivät ennen bussireissun päättymistä pois. Meille tämä reissu oli kaikkiaan kolmas, kun olimme mukana myös kahden vuoden takaisella Ex-Jugoslavia -reissulla. Ensimmäisen Pikavuoro maailman ympäri -reissun (Bangkokiin) Jani teki jo vuonna 2011.

Tästä Kaukasia-reissusta olen tehnyt yli 20 juttua, Bangkok-reissusta juttuja tuli yli 30 ja Ex-Jugoslavia-reissusta viitisentoista. Uusia kirjallisia juttuja en Pikavuoro-reissuista toistaiseksi tee. Nyt aloitan vähitellen videoiden tekemisen Kaukasia-reissusta, vaikka Bangkok-reissustakin niitä on vielä tekemättä. Ehkä niitäkin lähikuukausina joitakin saan vielä tehtyä, koska nyt ei ole mitään uutta reissua päätetty eli nyt rauhoitutaan jonkin aikaa kotona. Viimeisen vuoden aikana olemmekin kavereitten mukaan olleet todellisia ”asuntosäästäjiä”, kun reissun päällä on oltu yhteensä puoli vuotta.img_20191002_172128.jpg

Pikavuoro Volgogradista Saloon

Perjantaiaamuna 4.10 lähdimme Mörkö-linja-autollamme Volgogradista kohti pohjoista. Matkan aikana määränpääksi valikoitui Tambov’in kaupunki ja Hotel Planeta Spa. Ajomatkaa kertyi selvästi yli 500 km. Pohjoiseen kulkiessamme maisemat alkoivat muuttua aivan ruskaisiksi.12_IMG_20191004_105717 Yksi ihmeellisen näköinen kolari keskellä tietä hieman hidasti matkaamme. 10_IMG_1592

10_Venäjä4_1900004

Kärsimättömät jonossaseisojat käyttivät kaikki keinot kolaripaikan ohittamiseen

10_Venäjä4_1900002

Lopulta tilanteen selvitti kuitenkin joku muu kuin tämä pahvipoliisi

11_Venäjä4_1900001

Tässäkin kohtaa kolari taisi olla aika lähellä, kun edelläolevasta autosta irtosi peräkärry keskelle tietä

Perillä Tambov’ssa olimme kuitenkin jo kello 19 aikoihin. Kaupunki vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta kaupungille emme lähteneet. Näin mm. siksi, että aivan huoneemme vastapäätä oli hotellin baari, josta sai juomaa ja hyvän kanaleikkeen.14_2019-10-05 002

Lauantaiaamuna lähdettiin ajamaan kohti Moskovaa, ajomatkaa oli noin 450 km.

17_IMG_20191005_135735

Pieniä huoltotoimenpiteitäkin välillä tarvittiin

19_Moskova_1900001u

Hyviä teitä ajaen oltiin perillä Moskovan Rushotellissa klo 16 aikoihin. Hotelli on sama kuin viime syksynä (ks. blogiartikkelia https://hannujamerja.wordpress.com/2018/10/24/moskova-on-taas-pitkan-tauon-jalkeen-bongattu/).  Osa porukasta lähti keskustaan Punaiselle torille, osa pysyi hotellissa. Me kävimme vieressä olevassa valtavassa tavaratalossa, jonka liikkeet olivat jo sulkeneet tai sulkemassa oviaan. Yllättävän paljon oli tyhjiä kauppahuoneistoja. Olimme kuitenkin niin paljon Moskovan laidalla (neljännellä kaupungin kuudesta kehätiestä, Punaiselle torille matkaa oli lähes 30 km), että ehkä kauppa ei ihan parhaimmin kaikilla liikkeillä käynyt.20_Moskova_1900001

6.10 lähdettiin liikkeelle klo 9 aikoihin, yöllä oli alkanut sade.

21_Moskova_1900002

Hotellimme vasemmalla

Matkaan lähtiessämme toiveena ja odotuksena oli, että Moskovassa liikenne olisi näin sunnuntaiaamuna eilistä rauhallisempi. Tämä oli turha toivo, kehätie oli monella kaistallaan täynnä autoja. Kun siltä päästiin pois ja maksulliselle moottoritielle liikenne rauhoittuikin melkoisesti.22_Moskova_1900003 Matkalla ei oikein ollut muuta katseltavaa kuin ajoittain mielenkiintoiset kylämaisemat, tässä ollaan Torzhokissa:

Moskovasta lähdettäessä oli monenlaisia vaihtoehtoja/kysymyksiä loppumatkalle eli esim. yövytäänkö Novgorodissa vai yritetäänkö ajaa Pietariin, jossa voitaisiin olla jopa kaksi yötä ennen kuin ajettaisiin Viipurin kautta Suomeen. Yksi esillä ollut mahdollisuus oli jopa se, että Novgorod-yöpymisen jälkeen ajetaan Narvaan ja sieltä Tallinnan kautta Suomeen. Majoituspaikkojen etsinnässä ja miettimisessä oli ongelmana se, että netti ei toiminut koko päivänä kunnolla. Lopulta päätettiin ohittaa Novgorod, koska matka oli sujunut varsin joutuisasti hyviä ja osittain aivan uusia moottoriteitä pitkin. Tässä vaiheessa oli ensin ongelmana se, että Janilta loppuu ajoaika; oli pakko pitää 45 minuutin tauko. Taukopaikaksi pyrittiin etsimään jokin huoltoasema, koska samalla alkoi selvitä myös se, että auton polttoaine on uhkaavasti hupenemassa. Huoltoasemia ei ollut uusilla teillä näkynyt moneen tuntiin ja karttojen mukaan niitä ei ollut myöskään tulossa. Lopulta löytyi taukopaikka, jossa ei ollut mitään myyntiä, WC sentään oli. Jani alkoi kyselemään rekkakuskeilta, että saisiko kanisteriin vähän naftaa. Lopulta paikalle tuli toinen bussi, josta polttoainetta luvattiin antaa. Meiltä löytyi letku, jolla toisesta bussista naftaa alettiin imeä. Tämä letku ei ollut oikein sopiva tähän hommaan, yhdestä rekasta löytyi ohuempi letku, jolla 20 litran kanisterimme saatiin pikkuhiljaa täytettyä ja polttoaine siirrettyä sieltä tankkiimme. Jotain puulaakijääkiekkojoukkuetta kuljettava kuski ei suostunut ottamaan edes mitään maksua. Matkaa päästiin jatkamaan lähes puolentoista tunnin tauon jälkeen. Eräitä matkalaisiamme venäläisten suunnaton ystävällisyys taas jonkun verran hämmästytti.

30_Moskova_1900009

Päivän aikana kohdattiin muutama räntäkuurokin

Pietarin lähellä seisottiin taas melko pitkään ruuhkissa. Lopulta löytyi se välttämätön huoltoasemakin. Hotelli Rossijaan (Rossiya, Russia) saavuttiin klo 21-22 välillä. Ajomatkaa päivälle kertyi noin 750 km.35_Moskova_190001141_2019-10-07 013Illastimme läheisessä Beer Housissa.44_2019-10-07 015

42_Pietari2019-10-07 003

Näkymä hotellihuoneestamme

Seuraavalle aamulle oli varattu aikaa Pietarin keskustassa käymiseen, metrolla käyminen siellä onnistui kuulemma hyvin. Minä ja Merja olemme käyneet Leningradissa/Pietarissa sen verran monta kertaa, että vietimme jälleen rauhallisen aamun hotellissa.42_2019-10-07 01742_2019-10-07 019

Pietarista lähdettiin kohti Viipuria klo 13 aikoihin, ajelimme pitkin komeita kaupungin ohittavia siltoja.

Matkalla pysähdyttiin Motel Ogon’kin pihalla. Tämä oli ikimuistoinen ensimmäinen majoituspaikka vuoden takaisella Bangkokin reissulla.55_Pietari_1900007

56_Pietari_1900006

Tämän kuvan otin tällä reissulla…

Matkaa Viipuriin oli vain noin 150 km, joten siellä oltiin hyvissä ajoin iltapäivällä. Nyt ehdittiin katsella Viipuriakin vähän paremmin. Aikaisemmilla reissuillamme se on ohitettu varsin nopeasti ilman yöpymisiä. Nyt yövyimme Hotel Družbassa.64_Pietari_1900012Kaupungissa on hyviä historiallisia ja vähän nykyaikaisempiakin kohteita, mutta myös paljon suuria remontteja vaativia rakennuksia.

71_Viipuri_190001477_Viipuri_1900018Kävimme iltapäivällä keitolla viihtyisässä ravintola U Borhardassa:75_Viipuri_190001775_20191007_183202-COLLAGE…mutta illallisella olimme taustalla näkyvässä Pyöreässä tornissa:79_IMG_20191007_163444

Porukka oli kokonaisuudessaan koolla tässä ”jäähyväisillallisella” ja tunnelma oli erittäin hyvä. Ravintola hankki paikalle myös tiskijukan ja me tietenkin pistimme pystyyn kunnolliset tanssiaiset. Tässä naiset hyppivät letkajenkkajonossa:80_Viipuri_1900023

Venäjän-Suomen rajamuodollisuudet olivat erittäin helpot ja nopeat, vaikka poikkesimme mm. Duty Free -kaupassa. Myöhemmin Suomen puolella poikettiin Porvoon Herkkulesissa. Osa söi Mörkö-bussimme nimikkolounaan.90_2019-10-08 00590_IMG_20191008_134241

Matkalla pysähdyttiin Porvoon lisäksi Vantaan Tikkurilassa, Helsingin rautatieasemalla, Lohjalla ja lopulta Halikon Shellillä. Sieltä bussi lähtikin tyhjänä talleille, jossa Janilla oli melkoinen urakka bussin pesemisessä ja siivoamisessa. Toki yritimme ennen poisjäämistämme mahdollisimman paljon helpottaa tätä hommaa.95_Suomeen_190000195_Suomeen_190000296_Salo_1900001

Sankarikaupunki Volgograd

Pikavuoro Kaukasiaan -paluumatkalla halki Venäjän saavuimme keskiviikkona 2.10 Volgogradiin (entinen Stalingrad).10__vaVolgograd_1900004 Siellä yövyimme kaksi yötä Hotelli Yuzhny’ssä, joka oli varsin tasokas, huoneemme oli suuri ja hyvin varustettu jne. Volgograd on runsaan miljoonan asukkaan kaupunki Volgan rannalla. II maailmansodan taisteluissa vuosina 1942-1943 kaupunki tuhoutui täysin, mutta rakennettiin pian uudestaan. Saksalaiset eivät onnistuneet kokonaan valtaamaan kaupunkia.

Torstaiaamuna lähdimme trollikalla ensin Volgogradin Panorama sotamuseoon. Museon vierellä on paljon muistomonumenttejä ja sotakalustoa. Museon vieressä on Melnitsa Gegardta ja ns. Pavlovin talo, joka on vain muistomerkki, joka on rakennettu raunioiden tiilistä uudestaan rakennetun talon päätyyn. Sotilaat puolustivat taloa urheasti saksalaisten piirityksessä 60 vuorokautta.

20_IMG_147420_IMG_20191003_12462820_IMG_20191003_13252422_Volgograd_1900004

25_IMG_20191003_124655

Taustalla Volga

Panorama-museon lähellä kaupungin pääkadun varrella on Lenin-aukio ja Leninin patsas.

Panorama-museon jälkeen lähdimme trollikalla Mamajevin kurgaani-kukkulalle, joka myös tuli tunnetuksi Stalingradin taistelun tapahtumista. Kukkulalla sijaitsee 87 metriä korkea Äiti Synnyinmaa -patsas, joka rakennettiin Volgogradiin 1960-luvulla. Vielä 1980-luvulla se oli maailman korkein patsas. Patsas on pystytetty II maailmansodan aikana Stalingradin taistelussa kaatuneiden muistolle. Patsas oli nyt korjaustelineitten peitossa ja patsaalla kiipeili miehiä.33_IMG_20191003_14530535_Volgograd_190001036_IMG_20191003_15395440__vaVolgograd_190000341__IMG_1502 Alueella oli rakennus Ikuiselle liekille (Zal Voinskoy Slavy) ja Venäjän ortodoksinen kirkko (Sobor Vsekh Svyatykh).

55_Volgograd_1900009

60__IMG_1536

Kirkonkin vieressä oli suuri tykki

Kaupungissa oli myös toinen “ikuinen tuli” jonkun muistomerkin vieressä.

Mamajevin kurgaani -kukkulakäynnin jälkeen piti etsiä ravitsemuspaikka, joksi valitsimme irkkupubin Harat’s Komsomolskaja-kadun varrelta. Kadulla oli paljon ravintoloita ja erilaisia pikkupatsaita.75_Volgograd_1900012

75_IMG_20191003_165728

Huomaa Beatles-kuva taustalla

Ruokailun jälkeen kävelimme vielä puistossa (Pobedy-puisto) Volgan rannalla.76_Volgograd_190001376_Volgograd_190001476_Volgograd_1900018

79_Volgograd_1900008

Kaupungissa liikkumisessa käytimme vain julkisia kulkuneuvoja eli trollikkaa. Metrokin kaupungissa on, mutta maan päällä liikkuessa näkyy paremmin kaupunki.

80_Volgograd_1900021

Hotelli Yuzhny

80_2019-10-04 001

Näkymä ikkunastamme Raboche-Krest’yanskaya Ulitsa -kadulle

85_IMG_1553

Mörkö ei halunnut Krimille

Maanantaina 30.9 ajettiin kolmisensataa kilometriä pitkin Mustanmeren rantoja.

Yöpymispaikaksi oli valittu Anapan kaupunki.10_Sotsijalkeen4_1900001 Kaupunki on suhteellisen lähellä Krimille Kertsin salmen yli johtavaa siltaa. Anapa (ven. Ана́па) on noin 60 000 asukkaan kylpyläkaupunki Krasnodarin aluepiirissä. Hotelli Vogueen saavuimme hieman ennen klo 22. Huone hotellissa oli hyvä, mutta netin toimivuuden kanssa oli ongelmia.10_SotsijalkeenAnapa_190000310_Sotsijalkeen_190000412_Sotsijalkeen4_1900002

Tiistaina 1.10 oli tarkoitus ajaa bussilla Krimille vievän uuden valtavan sillan alkupäähän jollekin näköalapaikalle, Krimin puolelle ei ollut tarkoitus mennä. Yksi porukastamme oli lähtenyt aamuvarhaisella taksilla Krimille. Yksi oli jäänyt saattajansa kanssa Anapan sairaalaan jalan tulehtumisen takia. Linja-automatkamme katkesi kuitenkin vajaan 50 km:n päässä Anapasta kovaan paukahdukseen, rikki oli mennyt joku ilmapalje. Kun vielä kolme lähti taksilla sillalle, kaksitoista meistä lähti palaamaan ”nilkuttavalla” bussilla takaisin Anapaan, josta löytyi autokorjaamo. Meillä oli ilmeisesti ollut onni onnettomuudessa. Korjaamon tilannekatsauksen perusteella auto olisi kohta pysähtynyt kokonaan.19_Sotsijalkeen_1900005

20_2019-10-01 009

Porukkamme oli siis puolen päivän jälkeen jakautunut neljään osaan. Aika paljon jouduttiin vaihtamaan Whatsapp-viestejä ja soittamaan puheluita, jotta yllättävän tilanteen jälkeen porukka saatiin jälleen yhteen. Huonot yhteydet haittasivat asiaa.

Kun auto oli kello 16 mennessä korjattu ystävällisen henkilökunnan toimesta nopeasti, tehokkaasti ja erittäin edullisesti jatkoimme matkaa ensin korjaamon suositteleman ruokapaikan kautta.

Matkalla pysähdyttiin mm. Krasnodarin ohitustiellä. Majapaikkaa alettiin etsiä Pavlovskayalta tai sen läheltä. Hieman kaupungin ulkopuolelta keskeltä ei mitään löytyi lupaavan tuntuinen Smirnovih Guest House. Juuri ja juuri huoneet saatiin riittämään kaikille.50_Sotsijalkeen3Pavlonskaya_1900001Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Volgogradia. Matkalla ohitettiin mm. Donin Rostov ja pysähdyttiin Morozovskissa syömään. Automme ympäröi heti innokkaat koululaiset. Keskustelu sujui kuulemma mukavasti Googlen kääntäjän avulla, koululaiset hallitsivat tekniikat hyvin. Yksi näytti myös englannin kielen oppikirjansa.60_2019-10-02 012Morozovsk60_Sotsijalkeen3u_190000165_Sotsijalkeen40210_1900006

65_IMG_20191002_172721

Hiljaa virtaa Don lähellä Volgogradia

Sotsijalkeen40210_1900001

Venäjän hienoilla moottoriteillä ajelimme usein tietullien kautta

Sotsijalkeen40210_1900003

Mörkössä toimi myös mikrofoni. Osa porukasta, ainakin takaosassa, olisi mielellään useamminkin kuunnellut Janin rauhallisia tilannetiedotuksia

IMG_20191002_172128

Auton takaosassa oli esillä Jarmon eri matkamme maista ostetut liput.

Georgiasta Venäjän Sotsiin

Perjantaiaamuna 27.9. lähdimme Georgian majapaikastamme kello kahdeksan aamulla kohti lähellä olevaa Venäjän rajaa. Tavoitteena oli kulkea päivän mittaan mahdollisimman pitkälle, jotta seuraavana päivänä ehdittäisiin Sotsin formula-kisojen aika-ajoihin. Perjantaipäivän aikana ei ollut teoreettisiakaan mahdollisuuksia ehtiä Sotsiin asti, koska matkaa oli tuhatkunta kilometriä.

Georgian puolen tullin läpi pääsimme sujuvasti. Sen jälkeen alkoivatkin ongelmat. Raja on kapeassa laaksossa, tie on kapea ja siinä on tunneleita. Ensimmäisessä tunnelissa alkoi jo hidastelu rekkojen keskellä. Rekkajonojen ohi paineli henkilöautoja ja meidän bussimme niiden perässä. Pian jono rekkojen vieressäkin stoppasi ja alkoi näyttää siltä, että seuraavassa tunnelissa oli täydellinen tukos.10_Venäjä1_1900003 ”Kolmatta kaistaa” ajavien kuskien mieleen ei tainnut tulla se, että tiellä voi olla myös vastaantulijoita. Vähitellen edessä olevia henkilöautoja alettiin peruutella ja sovitella yhdelle pienelle sivutielle tai rekkojen väliin.

13_Venäjä1_1900009

Apuun tarvittiin lopulta myös meidän omaa edustajaamme

Parin tunnin varsin sekavan ja melkeinpä surkuhupaisan operaation jälkeen alkoi tunnelista purkautua ulos rekkoja ja välissä myös henkilöautoja.14_Venäjä1_1900010 Vasta tämän jälkeen päästiin Venäjän puolen tullille. Kello oli jo selvästi yli puolenpäivän, kun päästiin jatkamaan matkaa edessä olevaan tunneliin.15_Venäjä1_1900011 Venäjän puolella oli vielä valtavempia rekkajonoja kuin ennen rajaa, heti rajan tuntumassa rekkoja oli tien varressa ainakin 15 kilometrin verran, jonoja oli myös myöhemmin tien varressa.17_2019-09-27 00417_2019-09-27 006

Tullista saavuimme Pohjois-Ossetiaan. Lähellä oli myös Ingusian ja Tsetsenian alueet. Pohjois-Ossetia on Venäjän autonominen tasavalta. Etelä-Ossetian alueesta on taisteltu Venäjän ja Georgian välillä. Ossetian alueella tapahtuivat koko reissun ensimmäiset poliisipysäytykset. Kun olimme poistumasta Ossetian puolelta, kerättiin kaikkien passit pois tarkastettavaksi. Kun pääsimme jälleen kunnolla jatkamaan matkaa, oli kello jo n. 16.30 Georgian aikaa (Venäjän aikaa 15.30). Matkaa oli tehty yhteensä vain runsaat sata kilometriä.

Beslanissa pidettiin taukoa; löydettiin jopa suomen kielellä toimivat pankkiautomaatit, käytiin marketissa ostamassa ruokaa ja syötiin bussin vieressä. Pöytänä toimi mm. viereisen talon ikkunalauta.19_Venäjä1_190002120_Venäjä1_1900013 Beslanissa ajettiin ohi sen koulun, jonka tsetseenikapinalliset 15 vuotta sitten valtasivat. Kolmen päivän aikana taisteluissa kuoli satoja lapsia.21_Venäjä1_1900016

Majoituspaikkakunnalle Kropotkinille saavuttiin vasta lähellä puolta yötä. Ensimmäisestä valitusta hotellista ei löytynyt kaikille huonetta, mutta kadun toiselta puolelta majoitus löytyi toiselle puoliskolle porukkaa. Majoituksen tasosta jouduttiin jälleen tinkimään ja aamiaisen saamisen kanssa aamulla oli vaikeuksia, maksamiset meinasivat mennä sekaisin ym.30_Venäjä2_190000130_Venäjä2_1900002

Lauantaina 28.9 saavuimme Sotsiin hyviä, tosin erittäin mutkaisia ja mäkisiä teitä pitkin suhteellisen hyvissä ajoin. Maisemassa vilahtelivat erilaiset uskonnolliset rakennukset, yksi voimalaitoskin jne. Suhteellisen pian saatiin näkyviin Mustamerikin, mäkisiä rantateitäkin ajettiin parisataa kilometriä.

Yhden rantapaikan vieressä pidettiin tauko:

36_Venäjä2_1900009

Päivän päätavoitteena ollut formula 1:n aika-ajo jäi näkemättä; sitä katselimme tietokoneelta linja-autossa rata-alueen vieressä, kun Jani oli hakemassa meille lippuja. Heti aika-ajojen päätyttyä pääsimmekin sitten rata-alueelle ja näimme formula 2:n lähdön, sitä ennen myös hävittäjien lentoshown.

Vasta tämän jälkeen bussimme ajoi hotellille, joka oli rata-alueesta noin 30 kilometrin päässä. Ihan hyvän illallispaikan löysimme muutaman sadan metrin päästä hotellilta.

45_IMG_20190928_212819

Tällä kertaa otettiin myös jälkiruoat

Sunnuntaiaamuna lähdimme itse formulakisaan ensin bussilla rautatieasemalle ja sieltä junalla (ilmeisesti vain formulaväkeä varten ajavalla vuorolla) kisa-alueelle.50_2019-09-29 004 Formula 2:n kisa oli viivästynyt kolarin vuoksi, näimme suuren osan myös tästä kisasta ennen kuin formula 1 alkoi. Katsomopaikkamme oli sellaisen mutkan kohdalla, jossa tapahtui paljon ohituksia. Kun lisäksi aivan edessämme oli suuri näyttö, niin pysyimme kisan tapahtumista varsin hyvin kärryillä. Ja kun vielä netin kautta pystyimme seuraamaan suomalaisia live-seurantatekstejä, niin kisakokemus oli aivan hyvä. Ja parasta oli se, että Valtteri Bottas pääsi taas palkintopallille.51_Venäjä2_1900001

55_IMG_20190929_131532

Suomalaisfaneja bongattiin paikalta paljon, nämä taisivat olla Lappeenrannasta.

57_Venäjä2_1900002

Kuskien paraati

57_Venäjä2_1900003

60_Venäjä2_1900004

F1:sten lähtö on juuri tapahtunut

65_Venäjä2_1900005

Bottas kisan jälkeisellä kunniakierroksella

Katsomossa oli ihan hieno tunnelma. Tosin ympärillämme olevat venäläiset tuntuivat olevan ennen Ferrari- ja kuin Mercedes-faneja.61_IMG_20190929_15541161_IMG_20190929_155040

Kisan jälkeen kävelimme olympiapuiston alueella ja Mustanmeren rannalla.

Väkeä oli paljon liikkeellä mutta yhdestä hyvästä ravintolasta meille järjestettiin paikka ja söimme hyvät ruoat Varpun kanssa. Bottakselle nostettiin tietenkin maljat.75_SotsiU2909_1900001

78_IMG_20190929_192402

Alueella kävimme mukavan keskustelun yhden, ilmeisesti kisavapaaehtoisiin kuuluvan henkilön kanssa. Hän asuu Volgogradissa ja tarjoutui oppaaksemme, kun menemme parin päivän kuluttua kaupunkiin. Yhteiskuvaan tulivat myös hänen tyttärensä.

80_2019-09-29 011

Hiukan meidän piti harhailla, että pääsimme rautatieasemalle ja junalle, joka veisi meidät Sotshin keskustaan. Asemalle päästäksemme meidät ohjattiin takaisin formula-alueelle laukkujen läpivalaisun kautta.

90_IMG_20190930_000705

Illan päätteeksi näimme myös välähdyksen ilotulituksesta hotellin ikkunasta/parvekkeelta

Razin-hotellimme Sotshin keskustassa:95_2019-09-30 01196_2019-09-30 007

96_Sotsi2_1900001

Ovimiehet olivat hiukan jäykän oloisia…

97_2019-09-30 013

Mörkö oli pysäköitynä parin sadan metrin päähän hotellista, tässä kohtaa oli mukavasti tilaa pysäköinnille. Päästäksemme pois ko. alueelta joutui Jani mutkittelemaan kapeaa, mutkaista, osin pysäköityjen autojen täyttämää tietä. Auton peilejä jouduttiin vääntelemään, puiden oksat raapivat kattoja jne. Lähtötouhuihin taisi mennä aikaa parikin tuntia.

Vielä Georgiasta

Kaukaasiamaitten matkaosuudessa kuljimme kolme kertaa rajan yli Georgian puolelle. Ensimmäinen kerta oli, kun saavuimme Ukrainan Odessasta Mustanmeren yli Batumiin 14.9, ks. artikkeleita https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/14/mustan-meren-ylitse-kaukaasiaan/  ja https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/17/georgian-batumissa /. Batumista ajoimme Kaukasus-vuorten keskelle Mestiaan (ks. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/19/mestiassa-georgian-kaukasuksella/ ja https://hannujamerja.wordpress.com/2019/09/24/georgian-vuoristoteilla/). Sieltä ajoimme yöpymään Kutaisiin ja seuraavaksi yöksi Rustaviin (tästä osuudesta lisää tässä päivityksessä). Azerbaijan-poikkeamisen (19.9 – 22.9) jälkeen palasimme Georgian puolelle yhden iltapäivän ajaksi (viinitilavierailusta myös lisää tässä jutussa). 22.9 ajettiin Armeniaan, josta taas palattiin Georgiaan ja Tbilisiin saavuimme 25.9. (ks. https://hannujamerja.wordpress.com/2019/10/02/tbilisi-georgian-paakaupunki/ ). 27.9 siirryimmekin sitten Venäjän puolelle. Azerbaijanista ja Armeniasta olen tehnyt omat jutut. Reittisuunnitelma ja aikataulut muuttuivat lopulta aika paljon siitä, mitä vielä laivalla oli kaavailtu. Pyrin piirtämään lopullisesta reitistä myöhemmin uuden kartan.

Mestian jälkeen yövyimme Kutaisissa hotelli Discoveryssä. Kutaisi on Georgian toiseksi suurin kaupunki, asukkaita on vajaat 200 000. Wikipedian mukaan se on Georgian parlamentin ja hallituksen kotipaikka.09_KutaisiGori_1900006 Ensimmäinen tehtävä Kutaisissa oli jälleen etsiä ruokapaikka. Minä ja Merja löysimmekin mukavan paikan nimeltä Art Café Blues.KutaisiU_1900001

Lopulta meitä oli Art Cafessa paikalla toistakymmentä ja ilta sujui erittäin rattoisasti. Ydinporukkamme istuikin paikalla vähän pitempään; paikalla soi musiikki, joka valittiin tietokoneelta Youtube-videoista. Me soitimme mm. Doorsia, Beach Boysia ja hevimusiikkia, tosin myös vähän tuoreempaa suomalaista musiikkia. Toisessa pöydässä istui paikallisia nuoria ja lopulta soittamisesta syntyi pieni kisa valittujen soittokappaleitten suhteen. Paikalliset soittivat georgialaista musiikkia ja me päädyimme lopulta suomalaiseen iskelmämusiikkiin (viimeiseksi Anna mulle tähtitaivas).

Aamulla 18.9 tein pienen sightseeing -kävelyn Kutaisin keskustassa.10_IMG_0139

Keskusaukion suihkulähde

11_IMG_0148

Paikallisten kuuluisuuksien eli folklaulajien Ishkhneli -sisarusten patsaat.

15_KutaisiGori_1900004

Vasemmalla 1860-luvulla rakennettu Red Bridge, Punainen silta. Taustalla merkittävä Bagratin katedraali.

Aamulla jatkoimme matkaa kohti Gorin kaupunkia. Matkalla pysähdyttiin mm. Khashurissa.2019-09-18 003

Noin 50 000 asukkaan Gorin kaupunki on historiassa sen takia merkittävä, että eräs Josef Stalin syntyi siellä. Kaupunki on muistanutkin suurta poikaansa museolla ja näyttävällä puistolla. Koskaan emme ole nähneet näin paljon Stalinin kuvia ja patsaita. Matkamuistomyymälätkin ja tavalliset kaupatkin olivat täynnään Stalin-kamaa (Merja osti mm. Stalin-viiniä ja -chachaa).

29_IMG_0211

31_KutaisiGori_1900011

Stalinin synnyinkoti

Stalinin ylellinen junavaunu:

Gori on melko lähellä Etelä-Ossetian konfliktialuetta, tästä alueesta Venäjä ja Georgia ovat aikoinaan kunnolla sotineetkin.

KutaisiU_1900002

Vuoret taustalla lienevät Etelä-Ossetian puolella, sinne ei kait meillä olisi ollut menemistä, ei ainakaan Georgian puolelta.

Seuraavaksi pyrittiin ajamaan mahdollisimman lähelle Azerbaijanin rajaa, jotta seuraavana päivänä päästäisiin mahdollisimman nopeasti ajamaan pitkä matka Bakuun.

42_KutaisiGori_1900018

Tien kuntokin jälleen vaihteli, enimmäkseen saimme ajella kuitenkin hyviä teitä

Majoituspaikkakunnaksi valikoitui tällä reitillä Georgian puolella viimeinen mahdollinen kaupunki eli Rustavi. Siellä ei nähtävyyksiä katseltu (joita ei tainnut kaupungissa ollakaan) Tärkein asia oli jälleen ruokapaikan löytyminen. Minä löysin puolen kilometrin päästä mukavan kattoterassin (Roof Top Lounge), josta oli näkymä myös hotellille.

2019-09-19 014

Hotelli Rustavi, ulkopuoli ei suuresti houkutellut, mutta sisältä löytyivät ihan hyvät huoneet

2019-09-19 01151_2019-09-18 020

Azerbaijaniin ajettiin eteläisen rajanylityspaikan kautta (takaisin Georgiaan palattiin 22.9 pohjoista reittiä). Rustavi_1900001

Rustavi_1900002

Georgian-Azerbaijanin raja-asema edessä

Georgiaan takaisin tullessamme Azerbaijanin-Georgian rajan yli käveltiin betoniseinien ympäröivää kujaa pitkin ilman matkatavaroita.2019-09-22 003 Tämä oli siinä mielessä virhe, että vasta kun viimeinen pikavuorolaisemme oli lähtenyt bussista kävelemään passintarkastuksiin, tullimiehet sanoivat että matkatavarat pitää ottaa mukaan ja ne pitää laittaa läpivalaisuhihnalle. Kun me kaikki olimme jo Georgian puolella, joutuivat Jani ja Pöke nostamaan meidän kaikkien tavarat tullin läpi. Aikaa tässä kului noin tunti.

Aika pian Georgian puolella tulikin sitten miellyttävämpi pysähdys. Pääsimme monen kiihkeästi odottamalle viinitilavierailulle. Bussi jäi pienen matkan päässä olevalle kapealle tielle, jossa oli monenlaista kulkijaa.

Viinitilan isäntä puhui hyvää englantia ja oli erittäin ystävällinen, naurua riitti vierailulla paljon. Ensiksi maisteltiin (?, minä join kolme lasillista, kun niitä melkein väkisin käteen työnnettiin) paikallista pontikkaa eli chachaa.GeorgiaViinitila_1900004GeorgiaViinitila_1900005IMG_20190922_125209

GeorgiaViinitila_1900007

Seuraavana vuorossa oli valkoviinin maistelu

Sen jälkeen saimme maistella tilan viinejä laajemminkin. Ja tämän jälkeen kauppa alkoi käymään, monet ostivat montakin pulloa suosikkiviiniään.GeorgiaViinitila_1900009

Mutta ei viinitilavierailu tähän loppunut, sen jälkeen siirryttiin runsasantimiseen ruokapöytään.IMG_0658GruusiaViinitila_1900003

Samaan aikaan tilalle tuli toinen vierailijaryhmä; ryhmä edusti jotain tilan sponsoroijaa/tukijaa, joka vierailee tilalla kerran vuodessa. Rituaaleihin kuului viinirypäleiden tallomisseremonia. Ryhmällä oli mukana kameramiehiä, selvästi tekeillä oli joku ohjelma.GeorgiaViinitila_1900015Tallonnan tuloksena syntynyttä nestettä jaettiin ryhmäläisille. Minullekin lyötiin käteen kuppi, kun olin kameroineni tunkeutunut kuokkimaan ihan vierelle:

GeorgiaViinitila_1900017

…osan ehdin jo juoda…

Ryhmälle soitteli ja lauleli kaksi kitaramiestä. Mekin saimme näiden esityksistä osansa.IMG_20190922_144144 Meitä opetettiinkin laulamaan yhden laulun kertosäettä. Esitykset taidettiin tehdä sillä ehdolla, että mekin lauletaan joku suomalainen laulu – Kalliolle kukkulalle meni ihan mukavasti. Isäntä tallensi esityksen omalle kännykälleen.GeorgiaViinitila_1900021

Tämän jälkeen ajettiin mukavissa tunnelmissa Armenian puolelle. Loppupäivästä tunnelmaa laimensi se, että yksi matkalaisistamme mursi myöhemmin yhdellä taukopaikalla nilkkansa.

Kolmannen kerran saavuimme Georgiaan 25.9. Yhden Tbilisiyön jälkeen (ks. edellinen juttuni) jatkettiin seuraavana iltana matkaa kohti Venäjän rajaa. Ennen rajaa yövyttiin Stepantsmindan Wellcome-majatalossa.Tbilisieteenp_1900001Tbilisieteenp_1900002 Valitettavasti olimme illalla joutuneet kulkemaan ilmeisesti erittäin mahtavien maisemien kautta pimeässä. Onneksi niitä nähtiin vielä jonkun verran Stepantsmindansta lähtiessämme. Kuvissa taustalla Kazbek-vuori, korkein huippu on yli viiden kilometrin korkeudessa.IMG_20190927_082323

Mielenkiintoinen kahden viikon matka Azerbaijanissa, Armeniassa ja Georgiassa päättyi tähän tulliin ja sen jälkeisiin kamaliin ruuhkiin 27.9.IMG_1185IMG_1161

Tbilisi, Georgian pääkaupunki

Keskiviikkona 25.9 myöhään illalla saavuimme Armeniasta Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin. Majoitusta ei nytkään oltu  varattu etukäteen, mutta aivan vanhan kaupungin kupeesta löytyi The One -hotelli. Tämäkin hotelli oli kapean ja mäkisen tien takana, onneksi tämä tieosuus oli aika lyhyt.10_Tbilis_1900003

11_Tbilis_1900001

Huone oli ihan kohtuullinen ja siinä oli jopa oma puutarha (sille ei meillä ollut käyttöä)

Tbilisissä piti alun perin olla kaksi yötä. Aikaisempien viivästymien (mm. Mustanmeren ylityksen siirtyminen yhdellä päivällä) takia päätettiin nyt lähteä jatkamaan matkaa jo torstai-iltana kello 18. Osalla porukasta oli palava halu ehtiä ajoissa Sotshin Formula 1-kilpailun aika-ajoihin lauantaille. Matkaa Sotshiin oli sentään vielä toistatuhatta kilometriä. Matka vaati vielä kaksi yöpymistä ennen lauantaita.

Vaikka saavuimme kaupunkiin vasta lähellä puolta yötä, lähdimme toiveikkaana etsimään ruokailupaikkaa. Sellainen sitten lopulta löytyikin suhteellisen läheltä. Matkalla tosin hylkäsimme pari paikkaa, mm. Casinolle emme halunneet mennä syömään. Söimme puolen yön jälkeen ihan kohtuullista ruokaa yhdellä pihaterassilla, esimerkkinä alla Merjan annos:83_IMG_20190926_004833

Jarmon ja Anun kanssa otimme seuraavana aamuna taksin Freedom-aukiolle. Tiedettiin, että siellä on yksi kaupungin Hop On Hop Off -bussien asemapaikka. Aukiolle saavuttuamme saimme heti ”kimppuumme” aktiivisen myyjän, jolta ostimme liput yhden linjan kierrokselle. Tällainen on erittäin järkevää ennen käymättömässä miljoonakaupungissa, kun tutustumisaikaa on alle vuorokausi. Seuraavassa hieman kuvakavalkaadia nähtävyyksistä.

15_IMG_1017

Freedom (vapaus) -monumentti, tältä aukiolta lähdimme bussikierrokselle

16_IMG_20190926_12145015_Tbilis_1900004Rustaveli-kadulla oli monia merkittäviä rakennuksia, alla oleva on kait joku kulttuurirakennus (ilm. ooppera):18_Tbilis_1900008

19_Tbilis_1900009

Kaupungin läpi kulkee Mtkvari-joki

Kaupungissa on monia historiallisestikin merkittäviä katuja, joihin vanhojen rakennusten vierelle on tuotu nykyaikaa.

Katedraaleja ja kirkkoja on myös runsaasti:30_Tbilis_1900016

25_Tbilis_1900014

Tämä lienee joku valtion virastotalo

Illalla kuvasimme ruokapaikkaa etsiessämme jo joitakin merkittäviä rakennelmia, mm. ylläolevan rakennuksen25_IMG_20190926_000252Presidentin palatsi:

Rauhan silta:

Kiertoajelun jälkeen ajelimme viereiselle linnoitusvuorelle kaapelivaunulla.39_IMG_20190926_13533040_Tbilis_190002445_IMG_1086

55_IMG_1092

Narikalan linnoitus

60_IMG_1098

Mäellä on myös Kartlis Deda, Georgian äiti

60_IMG_110359_IMG_20190926_14095446_IMG_1087Joen rannalla on Rike-puisto, jossa on monenlaisia rakennelmia50_IMG_108972_IMG_112135_Tbilis_1900022

35_IMG_20190926_134254

Täälllä osataan uusiokäyttää työkalutkin. Kiintoavain-penkin vieressä oleva koira ei pelottanut Merjaa.

72_IMG_111871_IMG_20190926_161411

70_Tbilis_1900026

Puistossa löytyy aikuisillekin leikittävää

80_Tbilis_1900028

Tämä kirkko ja hotelli olivat melkein hotellimme naapurissa

Tbilis_1900001

Tbilisiin jäi monta pikavuorolaista vilkuttelemaan, pari oli jo lentänyt kotiin

89_Tbilis_1900030

Lämpötila klo 18 jälkeen

82_IMG_1116

 

 

 

Pikavuoro Kaukasiaan. Armenia 2

Armeniaan saavuimme 22.9 illalla ja maasta poistuimme 25.9. Yövyimme Armeniassa siis kolme yötä, näistä kaksi Jerevanissa. Jerevanin osuudesta julkaisin jo oman jutun.

22.9 alkuperäisenä tavoitteenamme oli Armenian pääkaupunki Jerevan, tämä tavoite jäi vielä noin 150 kilometrin päähän. Rajojen ylitykseen meni muutama tunti aikaa. Pidimme yöllistä ajelua Georgian-Armenian rajaylityksen jälkeen aikamoisena seikkailuna, kun Jani ajeli Azerbaijanin ja Armenian rajan tuntumassa vuoristoisia, kapeita, osittain hyvin huonoja teitä pimeässä. Samalla yritettiin etsiä majapaikkaa melko harvaanasutulta alueelta, koska Janin ajoaika oli loppumassa. Ajelimme tiellä, jossa yhdessä kohtaa oli Azerbaijanin raja lähellä kumpaakin puolta tietä. Tiedossa oli, että Ijevan-niminen kaupunki voisi olla mukava kohde. Lopulta sinne sitten päästiinkin.

Seikkailu olikin ollut vielä suurempi kuin kuvittelimme: Vasta Jerevanissa tuli katsottua ulkoministeriön matkustustiedotetta Armeniaan. Se oli päivitetty alle kuukausi sitten ja siinä erityisesti varoitettiin levottomuusriskien takia liikkumasta sillä alueella, jossa me nyt kuljimme ja majoituimme. Armenian sisällä on pari kiistanalaista Azerbaijanin aluetta ja Vuoristo-Karabach ei ollut myöskään kovin kaukana. Onneksemme emme kohdanneet mitään asemiehiä.

Majapaikkaa etsittäessä vuoristoisella alueella piti aika tarkkaan pyrkiä ennakoimaan millainen tie majoitukseen johtaa. Useampikin henkilö kävi tutkimassa tietä Ijevanin B&B Kamar’iin. Ajamista sinne epäiltiin kovasti, mutta kun isäntä tuli paikalle, hän vakuutti ajomahdollisuudesta ja näytti kuvankin, että pihassa on käynyt linja-auto. Pikkuhiljaa Jani sitten kuljetti Mörön ylös rinteitä. Aamulla hän tosin mietti, että miten ihmeessä hän on auton tänne saanut. Janin ajotaidoilla ei tunnu olevan mitään rajaa.10_Armenia1_1900004u

11_Armenia1_1900003

Näkymä aamulla majoituksestamme.

Majoituksen pihalta poistuminen olikin sitten melkoinen operaatio, siinä tarvittiin aika lailla suunnittelua, apuvälineitä ja apumiehiä:12_Armenia1_190000712_Armenia1_190000812_IMG_20190923_10020714_IMG_0701

13_IMG_0710

Alaspäin lähdettiin peruuttamalla, mutta puolimatkassa auti oli käännettävä. Käännöspaikalla piti nostella naapurin pyykkejä sivuun.

16_Armenia1_1900011

Ajamista piti ohjailla vielä siinä vaiheessa, kun oltiin jo melkein kylän päätiellä.

17_IMG_0724

Ijevanin yössä oli jouduttu käyttämään myös kylän lääkintäpalveluja, kun yksi matkaajistamme oli murtanut nilkkansa Georgian puolella.

19_IMG_0743

Noin 70 kilometrin ajon jälkeen ehdimme poikkeamaan yhdelle nähtävyydellekin. Lähellä rajaa on suuri Sevan järvi ja luonnonpuisto. Sevanakin niemellä on mäellä myös kappeli, jonne vain osa porukasta kiipesi, kun kiire kuitenkin oli.

23_20190923_125655

Pääsin mukaan Eijan ottamaan selfiehen

Kun Jerevanissa oli oltu kaksi yötä, jouduimme palaamaan matkalla Georgiaan osittain samaa tietä. Nyt ehdimme poikkeamaan Dilijanin kansallispuistossa olevaan Haghartsin vanhaan luostariin. Luostarikompleksi on rakennettu 900-1200 -luvuilla, alueella on kolme kirkkoa.

Maisemat olivat jälleen koko päivän komeita.84_Armenia3_1900009

84_IMG_0885

Taukopaikalla pestiin välillä autoakin. Olikohan Eija käsittänyt tämän pesuvälineen käytön aivan oikein?

 

Tämän päivän osuudella Armenian tiet olivat aluksi yllättävänä hyvät, mutta kyllä ne sitten taas pian muuttuivat, kun ajettiin läpi Debed-kanjonien läpi. Tosin tien rakennus- ja parannustöitä oli aika monessa kohtaa meneillään.

88_Armenia3_1900014

89_Armenia3_1900019

Kun auringon alkaessa olemaan jo melko alhaalla, päätettiin vielä mennä katsomaan yhtä luostaria ja museota ylös vuorille. Sanahinin kylää näkyy taustalla mäellä. Sinne pääsemiseksi oli jälleen ajettava melkoista serpentiinitietä

89_Armenia3_190001789_Armenia3_190003091_Armenia3_190002191_Armenia3_190002290_Armenia3_1900029

92_Armenia3_1900028

Migin keksijän Artyom Mikojanin museo oli kiinni. Muutama porukastamme kiipesi vielä korkeammalle 900-luvulta peräisin olevaa luostaria katsomaan.

94_Armenia3_1900032

Alueella oli paljon jo rapistunutta neuvostoaikaista rakennuskantaa

95_Armenia3_1900033

Tie oli jälleen paikoin tällaista.

99_Armenia3_1900035

Georgian Tbilisiin saavuttiin myöhään illalla. Tbilisistä ja muusta Georgiasta juttuja joskus myöhemmin.

Pikavuoro Kaukasiaan. Armenia 1: Jerevan

Armenian Jerevaniin bussimme saapui Georgiasta melkein pitkin Azerbaijanin ja Armenian rajaa maanantaina 23.9. Ennen Jerevania oltiin yövytty Ijevanissa, siitä ja Armenia-osuuden lopusta kerron lisää seuraavassa jutussa.

Jerevanissa osa porukasta majoittui hotelliin nimeltä Konyak (Konjakki). Hotelli ja huone oli aivan tyydyttävä (ainakin halpa hinta huomioiden).

27_Armenia6_190000_1

Hotellimme Konyak on kolmesta taustalla olevasta tornitalossa tuo oikeanpuoleisin. Hotellilta oli matkaa keskustan Tasavallan aukiolle vajaa kaksi kilometriä eli olimme hieman syrjässä – se myös näkyi ympäristöstä.

Saavuimme Jerevanin hotelliin jo noin kello 14, osa porukasta oli uima-altaan reunalla tai uima-altaassa jo 10-20 minuutin kuluttua sisäänkirjautumisesta.30_Armenia1_1900017Hotellin aamiaishuone ja ravintola oli katolla. Ravintolalla oli mielenkiintoinen, osittain hyvin pelottava ulkotasanne. Alla kuvassa mm. uima-allas kuvattuna suoraan alaspäin.

Näkymiä kaupungille ja Turkin puolella olevalle Ararat-vuorelle:31_Armenia4_190000331_Armenia4_1900004

Koska kävelymatkaa ydinkeskustaan oli pari kilometriä ja majoituksemme oli melko lähellä (puoli kilometriä) metroasemaa, käytimme keskustaan liikkumisessa metroa (paitsi lähtöaamuna piti ottaa ainoan kerran taksikyyti päästäksemme bussille). Toisena Jerevan-iltanamme saavuimme lähiasemallemme vihoviimeisellä metrovuorolla klo 23 jälkeen.

39_2019-09-24 014

Ensimmäisen kerran metroasemalle saapuessamme meni hetkeksi sormi suuhun; kumpaan suuntaan meidän pitikään lähteä!

40_Armenia1_1900018

Ensimmäisenä iltana ruokailimme Olutakatemiassa (Beer Academy, tämä on kait Armenian ainoa pikkupanimo). Oluen lisäksi ruokakin oli yllättävän hyvää.

Seuraavana päivänä minä ja Merja lähdimme kahdestaan nähtävyyspäiväkävelylle, ensin suuntasimme matkamme metrolla Tasavallan aukiolle (Republic Square). Bussimme oli löytänyt hyvän parkkipaikan sieltä. Osa porukastammekin yöpyi lähellä aukiota.45_Armenia2_1900002

Keskusaukion läheltä alkoi kaupungin kävelykatu, jossa oli maanantai-iltanakin varsin vilkasta.77_IMG_20190923_200226Kävelykatu johti Ooppera-aukiolle, jossa on Khatchaturianille omistettu konsertti-/oopperatalo.48_Armenia2_190000648_Armenia2_1900007Ooppera-aukiota lähellä oleva puisto on ns. Cascades-patsaspuisto (suomen kielellä löytyvä nimi, englantilaisittain alueella on Cafesjian Center for the Arts). Puistossa on runsaasti erilaisia patsaita, veistoksia, taideteoksia yms., mutta vielä enemmän niitä on sisätiloissa. Puiston jälkeen on portaat, joissa sanotaan olevan askelmia lähes 600. Sisätiloissa on liukuportaat, joilla pääse eri tasanteille helpommin. Jerevanin 30 asteen helteessä me suosimme tätä vaihtoehtoa.50_IMG_20190924_15070251_IMG_0823

52_IMG_0860

Taidekeskuksen jälkeen pääsi jatkamaan kiipeilyä vielä lisää lähes kolmensadan askeleen verran – enää ei ollut liukuportaita. Sieltä olivat parhaimmat näköalat kaupungille ja Ararat-vuorelle.54_Armenia2_1900013IMG_20190924_153654Huipulla oli joku neuvostoaikainen monumentti, tärkeämpää kuitenkin oli se, että sieltä näki armenialaisen symbolipatsaan eli Äiti Armenian:54_Armenia2_19000154_255_IMG_084455_IMG_20190924_155357Tässä pari muuta bongattua nähtävyyttä:

Illaksi Ilkka ja Leena olivat kutsuneet meidät pieniin ”kotibileisiin” ennenkuin menemme heidän ”takapihallaan” olevalle Tasavallan aukiolle ja siellä esitettävään Tanssivat suihkulähteet -performanssiin.62_Armenia4_1900006

62_2019-09-24 028

Tässä osa suihkulähdekatsomoamme

Kuvat eivät anna oikein minkäänlaista käsitystä tällaisesta musikaalisesta ja visuaalisesti monipuolisesta esityksestä, mutta tässä nyt on kuitenkin muutama kuva. Yhdeksältä alkavan esityksen piti ennakkotietojen mukaan kestää parikymmentä minuuttia, mutta se keski yli kello kymmenen ja oli kuulemma alkanutkin paljon aikaisemmin siitä kun me saavuimme. Meidän kunniaksemme oli kait päätetty esittää performanssin koko repertuaari kerrallaan?!

Ensimmäisenä Jerevan-iltana porukkamme kokoontui kukin omilta tahoiltaan melkein yhteisestä sopimuksesta Loft Room-terassille:77_IMG_20190923_212641Merja ja minä olimme aikaisemmin päivällä käyneet syömässä perinteisessä jerevalainessa ravintolassa. Rakennuksessa oli jonkinlainen ruokakulttuurin akatemia. Sisääntulon vieressä valmistettiin paikallista leipää.

76_Armenia2_1900017

Täällä on autoille kehitetty (?) uusia käyttötarkoituksia:

78_IMG_20190923_200713

Tässä ei ole kyse peräkonttikirppiksestä vaan ”koko auton kirppiksestä”?

78_IMG_20190924_124528

Jerevanin keskusta on hyvin siisti ja roskiksia löytyy runsaasti. Vähän syrjemmällä täytyy kait sitten käyttää autoakin roskiksena?

70_IMG_0880

Tässä auto toimii parhaimmassa käyttötarkoituksessa; suomalaiset pikavuorolaiset pakkautumassa Jerevanin keskustan Tasavallan aukiolla autoon jatkamaan seikkaillullista matkaansa.

Baku ja muuta Azerbaijania

Pikavuoro Kaukasia-seikkailuretkemme saapui Georgian-Azerbaizanin rajalle 19.9 aamulla kello yhdeksän aikoihin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan maahan oltiin ajamassa pohjoisemman raja-aseman kautta, mutta pari päivää aikaisemmin reitiksi oli valittu eteläinen reitti. Passeihin lyötiin rajoilla jälleen leimoja, Azerbaijan-tullin läpi kannettiin ja läpivalaistiin kaikki tavarat. Nyt tuli käyttöä myös aikaisemmin sähköisesti haetulle viisumille. Aikaa tulleissa meni noin tunti. Kolme varttia odotettiin vielä ajoneuvon papereiden ja tiemaksujen selvittämistä ennenkuin suunnattiin kohti Bakua, matkaa oli lähes 500 km.

Ensimmäisellä huoltoasemataukopaikalla saimme heti kosketuksen paikallisiin, kauppa kävi hyvin:

Ensimmäinen pysähdyspaikka, jossa saatiin vaihdettua rahaa ja hankittua aikaavievän prosessin kautta sim-kortit puhelimiin, oli Gujanissa n. klo 14-15. Syömään ei oikein ehditty, mutta sen jälkeen netti toimi jotenkuten.

14_Azerbaijan1_1900005

Lähes 10 miljoonan Azerbaijan on demokraattinen maa, mutta presidentti Ilham Alijev johtaa maata ilmeisen autoritaarisesti – hänen suuria kuviaan näkyi joka puolella.

15_Azerbaijan1_1900011

15_Azerbaijan1_1900010

Kaupungin kävelykatu oli aivan viihtyisä ja vilkkaan tuntuinen

19_IMG_0352

Aurinko ehti jälleen laskemaan paljon ennen kuin saavuttiin Bakuun.

Bakussa oltiin kaksi yötä, joten yksi päivä oli vapaata liikuskelua kaupungissa. Osa meistä lähti ensin hotellilta lähimmälle metroasemalle (asema tosin ei kait ollut lähin, mutta taksimaksu oli melko mitätön – pari euroa.

IMG_20190920_102404

Metrolla ajelimme yhden linjan päätepysäkille, joka oli aivan vanhan kaupungin vieressä.

Ensimmäiseksi käveltiin Shirvanshahsin palatsin ympärillä ja palatsin pihalla, sisälle emme lunastaneet lippua. Ympärillä oli museoita, gallerioita, patsaita ym.

Helle alkoi uuvuttaa ja piti hakea sopivaa virkistys- ja lepopaikkaa. Löytyikin hyvän näköinen ravintola, mutta tämä olikin halal-paikka – esim. olutta ei saanut. ”Tissiravintolassa” juotiin kuitenkin hyvän tuntuista punaista teetä.IMG_0398

Azerbaijan2_1900002

Neitsyt-torni (Maiden’s Tower) oli aivan taukopaikkamme vieressä

Azerbaijan2_1900001

Vielä lähempänä oli raunioita (muutenhan vanha kaupunki kait oli enimmäkseen uudelleen rakennettu), jotka toimivat mattokauppiaan esittelyalustoina

”Oikeanlaisiakin” virkistyspaikkoja kyllä löytyi, ruokailimme italialaistyyppisessä ravintolassa, ruoat olivat osittain azerbaijalaisittain tehtyjä. Ruokailun jälkeen päätimme jatkaa kaupunkiin tutustumista Hop on hop off -bussilla. Bussilla ajettiin Kaspianmeren rantoja pitkin ja kiivettiin välillä vähän korkeammallekin. Kaupungissa on myös funicular-reitti, sitä emme käyttäneet. Bussilla käytiin kyllä sen kummassakin päässä.

IMG_0429

Näitä torneja (Flame Towers – Liekkitornit) kuvattiin eri suunnista ja ihan viereltäkin…

Azerbaijan2_1900003

Azerbaijan2_1900004

Bakun portaat haluavat ehkä kilpailla Odessan Potemkinin portaiden kanssa?

IMG_0421

Tämä kuva on portaiden ja funikulaarin yläosan puolelta, taustalla siis Kaspian meri

Rannan nähtävyyksiä ovat mm. Baku Eye, Carpet Museum (mattomuseo) ja futuristisen näköinen tavaratalo (Caspian Waterfront Mall):

IMG_20190920_154411IMG_0444IMG_20190920_162025IMG_0437

Rattoisan rannanvierusoleskelumme keskeytti huolestuttava viesti hotellistamme. Alba-hotelliin oli tehty päällekkäisvaraus. Sen johdosta porukkamme oltiin häätämästä hotellista, vaikka olimme maksaneet kahdesta yöstä. 82_2019-09-21 001

82_IMG_20190920_175311

Otimme taksin, kuusi naista pakattiin takapenkille ja minun oli tyytyminen tällaiseen jakkaraan kuljettajan vieressä.

Ajoittain kiivaan kahden tunnin johtajan kanssa käydyn neuvottelun jälkeen huonetta odotelleet intialaiset joutuivat hakeutumaan muualle (ks. perusteellisempi selostus Hennan blogista Rantapallon sivulta). Minä tallensin siitä merkittävän osan ”kiristykseksi” videolle, mutta sitä ei sitten loppujen lopuksi tarvitse käyttää:

Minä ja Merja jatkoimme keskeytynyttä kaupunkikierrosta tutustumalla hieman myös Bakun yöelämään, kävimme lähinnä paikallisessa Hard Rock Cafessa:80_2019-09-20 015

Seuraavaksi aamuksi oli päätetty tehdä pieni ylimääräinen nähtävyyskieppi (20 km Bakun keskustasta itään) Atasgahin tulitemppelille.

84_Azerbaijan2_1900011

Temppeliin kävelimme pienen kylän läpi, temppelin edessä selvisi, että linja-autollakin olisi päässyt ihan viereen.

85_IMG_20190921_10035585_IMG_0511

Tämän jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin länteen kohti Georgiaa, tällä kertaa kuitenkin pohjoisempaa maantiereittiä:

92_Azerbaijan2_1900014

Maisemat olivat aluksi varsin hiekkaiset mäkisyyden lisäksi, tietöitäkin oli paikoin.

92_Azerbaijan2_1900013

93_Azerbaijan2_1900016

Myöhemmin näkyi myös hyvin vihertäviä maastoja ja tienvieruksia

90_Azerbaijan2_1900015

Matkalla päätettiin ottaa porukasta myös ryhmäkuva hyvällä näköalapaikalla (ryhmäkuva Pöken ottama):2019-09-21 00489_IMG_20190921_131958

91_IMG_0568

Eläinkanta maantiellä ”uudistui” hieman Azerbajanin maaseudulla. Laitumilla näkyi lampaitakin ja moottoritien laidassa kulki kalkkunalauma ym.

Seuraava yöpyminen päätettiin tehdä vielä Azerbaijanin puolella Shekin (Şəki tai Shaki) kaupungissa.

94_Azerbaijan2_1900017

Kaupungissa porukkamme joutui hajautumaan eri hotelleihin. Merkittävä osa ja bussimme majoittui Yaffle Inn’issä, mitä olikin varsin kelpo majapaikka

Kaupungista löytyi illaksi myös varsin kelpoinen ruokapaikkakin.95_IMG_20190921_20264295_IMG_0587

Me olimme ehtineet varata majoituksen Booking.comin (Yaffle Inn Shaki Boutique Hotel) kautta ja jostain syystä isäntä oli tästä asiasta hyvin mielissään (yleensä asia on päinvastoin). Meitä muistettiin illalla ylimääräisellä hedelmälautasella ja aamulla saatiin myös leivoksia. Lähtiessä toivottiin, että kirjoitamme Booking.comiin hyvät arvostelut – sen tulemme varmaan tekemäänkin. Huone oli muuten todella hyvä paitsi suihkun osalta.