Viimeiset pyöräilypäivät Virossa v. 2018

Rakvere-teatterifestarin jälkeen vietimme sunnuntai-iltapäivän ja -illan Tapassa. Alun perin varattu Koerun majoitus (Janune Kägu) oli peruttu, koska usean kymmenen kilometrin säteellä ei olisi löytynyt ruokapaikkaa.

10_IMG_20180709_104651

Tapan hyvätasoinen asuntomme (T-Salong Apartement) oli tämän kerrostalon kolmannessa kerroksessa

Seuraava, alun perinkin majoituspaikaksi suunnittelemamme Ravilan kartano sijaitsi Tapasta lounaaseen eli vielä palasimme hieman keskemmälle Viroon. Rakveren/Tapan sekä Suomenlahden rannikon välissä sijaitsevassa suuressa Lahemaan kansallispuistossa olimme aikaisemmin pyöräilleet useasti. Tämän reissun tavoitteena oli löytää Virosta uusia kaupunkeja ja kyliä. Keski-Viro on maan harvimmin asuttua aluetta ja välillä pitää ajaa kymmeniäkin kilometrejä ilman talojen näkemistä, puhumattakaan sitten siitä, että matkalla olisi usein kauppoja tai ruokapaikkoja. Jos niitä oli joskus ollutkin, niin ei ollut enää.

39_IMG_20180709_120944Maanantaipäivän ainoa ruokailupaikka tällä etapilla oli Jänedassa, mutta se olikin sitten sitä parempi. Paikassa olimme käyneet vuosia sitten, kun poljimme Tallinnasta Tarttoon. Jänedan kartanon alue on varmastikin suosittu pysähtymispaikka, nyt siellä oli lisäksi jonkinlainen lasten leiritapahtuma. Lähtiessämme paikkaan pyrähti satapäinen lapsijoukko.40_2018-07-09 007

45_2018-07-09 011

Googlen karttaan oli myös Vetlaan merkitty jonkinlainen kahvila (Söesaunatalu kohvik). Aukiolevaa paikkaa alueen portin kohdalta emme kuitenkaan nähneet.

Yli kuudenkymmenen kilometrin matkan Ravilan kylässä ja Kosen kunnassa olevaan kartanoon sujui joutuisasti viidessä tunnissa. Tämäkin kartano oli ihan mukava kokemus. Siellä oli hyvän näköinen pieni baari. Talon ulkoinen olemus vaatii vielä jonkin verran ehostamista.49_Viro18pyor0910070000749_IMG_20180710_082430

49_Viro18pyor09100700008

Huoneemme oli puiston puolella sivurakennuksessa alhaalla keskellä

Illallistakin isäntä meille järjesti; se saatiin ehkä kartanossa majoittuvien tietyömiesten siivellä, muita turisteja ei näkynyt. Huoneeseen sai ostaa juomista ym. Huoneen WC-/suihkuratkaisu oli mielenkiintoinen; verhoa ei saanut kiinni tuon enempää, mutta ei sitä tarvittukaan.

Kartanon puistossa harjoiteltiin kesäteatteriesitystä. Ensi-ilta olisi ollut muutaman päivän päästä.55_IMG_20180710_083000

Koska päivä oli lämmin ja aurinkoinen, päätimme vielä pyöräillä lähiympäristössä. Kävimme Kosen keskustassa kaupassa ja keskustasta parin kilometrin päässä olevassa Tareke Trahterissa (so. kapakassa). Lisäkilometrejä kertyi yli kymmenen, kilometrejä oli yhteensä kertynyt selvästi yli 600.

61_2018-07-09 020

Tiistaina pyöräilimme jälleen yli 60 kilometriä Ravilasta Tallinnaan. Taas pyöräiltiin pitkin sivuteitä, Tallinnaan olisi johtanut suoremmin moottoritie Kosesta.

75_IMG_20180710_113650

Tietyöalue tältä matkalta oli vielä puuttunutkin, noin 5-6 km jouduimme kulkemaan hyvin vaihteleva-alustaisella tiellä, välillä piti jopa vähän kävellä tietyökoneiden vieressä

78_IMG_20180710_134021

Suomalaisten usein kuvaama kyltti mm. Pärnumaalla, Haukka-kylä löytyy näköjään täältä Harjumaaltakin

Tietyöalueesta huolimatta reissu Tallinnaan sujui nopeasti. Tallinnan kaupungin alueella ajoimme keskustaa kohti pääasiassa Narva-maantietä pitkin. Lähellä laululavaa hyvässä pyörätiessä oli pieni katkos, mutta onneksi pääsimme koukkaamaan Tallinnan Laululava -puiston kautta rannan pyörätielle ja sieltä hotellille.80_IMG_1615

Hotellilta lähdimme syömään hotellin viereen (Kochi Aidad) ja poikkeamaan muutenkin vain läheiseen Rotermanni –kortteliin. Kortteli on muutamassa vuodessa muuttunut voimakkaasti, joten tuttu Scotland Yard Pubi ei löytynytkään ihan heti. Scotland Yardissa ajattelimme katsoa jalkapalloa suurelta screeniltä, mutta kun olimme 15 minuuttia ennen pelin alkua tilaamassa uudet kaljat, ei kyseiseen pöytään enää tarjoiltukaan, koska suuren näytön lähialue oli tarkoitettu ruokailijoille. Poistuimme paikasta nopeasti hotelliin katsomaan peliä. Rotermannin alueella täytyy seuraavalla kerralla testata jotain uutta paikkaa.

90_Viro18pyor09100700001

Kochi Aidad

90_IMG_20180710_204118

Scotland Yardin vessa

Aamulla puolen päivän maissa siirryimme odottamaan laivalle pääsyä. Kulkuneuvojen laivaan siirtymisreitti oli aikaisemmasta muuttunut; ennen laivaan siirryttiin aivan hotellin vierestä (jonka nimikin oli aikaisemmasta muuttunut). Nyt piti ajaa lähes kaksi kilometriä, että pääsimme odottamaan laivalle pääsyä aivan majoitushotellimme viereen:93_2018-07-11 00193_2018-07-11 004

Tallinkin laivoihin meno on yleensä helpompaa kuin esimerkiksi Finnlinesin laivoihin, niihin pääsee ajamaan suoraan alakannelle ilman jyrkkien luiskien nousemista. Moottoripyöräilijät saivat ajaa toiseen kerrokseen.

Viron jätimme kauniissa, aurinkoisessa säässä. Merikin oli lähes tyyni.94_IMG_20180711_13233395_2018-07-11 010

 

Pyöräilyä vaihteeksi taas Virossa

Vaikka Viro on meille pyöräilyreissuiltamme erityisen tuttu, niin jälleen tänne lähdimme. Jokakesäiset ulkomaanpyöräilyt aloitimme vuonna 1996 ja kymmenen ensimmäistä vuotta suuntautui Viroon. Sen jälkeen pyöräilimme myös muualla Baltiassa ja sitten vähitellen laajensimme aluetta suureen osaan muuta Eurooppaa. Ns. ”retropyöräilyjä” teimme Viroon vuosina 2014 ja 2015. Kaikkiaan Virossa olen käynyt ehkä jo lähes neljäkymmentä kertaa, kun myös muut kuin polkupyöräreissut otetaan huomioon. Alla olevassa kuvassa on kuvattu pyöräilyreittimme vuodesta 1996 lähtien.Viroaikaisemmatpyorailymme

Paksummalla vihreällä viivalla on merkitty alustava suunnitelma tämän vuoden (2018) pyöräilylle. Reitti on pyritty valitsemaan niin, että mahdollisimman paljon voisimme pyöräillä sellaisia teitä, joita aikaisemmin emme ole pyöräilleet. Kun nyt teemme reissun poikki keskisen Viron, näemme myös paljon uusia paikkakuntia. Tämä alue tuntuu kuitenkin olevan sitä Viron harvimpaan asuttua aluetta; majapaikkojakin sopivien välimatkojen päästä oli melko vaikea löytää. Meidän mukaamme uskaltautui nyt myös kolme muuta ystäväämme, tosin vain ensimmäisen viikon ajaksi. Monilla muillakin matkoilla mukana on ollut muitakin ystäviä.

10_IMG_20180625_123721

Tallinnasta ulos ajaminen polkupyörillä on aina haasteellista. Parhaiten se onnistuu, kun lähtee pyörillä itään päin tai länteen päin. Suoraan etelään ajamisessa on muutama haasteellinen kohta, kun aina ei ole pyörätietä tai edes kunnollista jalkakäytävää. Tämän takia sataman jälkeen piti tehdä ensin pieni koukkaus vanhan kaupungin puolelle; polkupyöriä piti talutellakin muutama sata metriä. Mutta taas vanhan kaupungin puolelta ulospäästyämme näkymät olivat tällaiset: 15_Viro18pyor00002

Kun olimme päässeet esikaupunkialueelle suurien ulosmenoteiden varteen, löytyivät kyllä hyvät pyörätiet. Nämäkin kuitenkin väliaikaisesti päättyivät Viljandi-Pärnu -maanteiden risteysten paikkeilla. Tämän takia piti poiketa vajaan kilometrin matkalle ihan hyville sivuteille. Kun pääsimme Tallinnan ja Sakun rajalle, niin alkoi todella komea ja hyvä pyörätie.

Saku on noin 10 000 asukkaan kunta, joka on tietenkin kaikille (tai ainakin lähes kaikille) suomalaisillekin tuttu kylä oluestaan. Kaupungin sisääntuloväylällä oli komea tervetulotoivotuskyltti ja teksi ”Viron olutpääkaupunki”.

21_Viro18pyor00010

Ensimmäisen yön majoituspaikkamme oli Sakun kartanossa. Esitteiden mukaan Sakun kartano kuuluu Viron klassisen arkkitehtuurin huippuihin ja yksi Viron kauneimmista kartanoista. Kartano on rakennettu vuonna 1820. Kartanon ympärillä on kaunis puisto.

Kartanon ravintolassa Von Sackenmeck söimme maittavan illallisen. Kesäaikana ravintola on myös maanantai-iltaisin auki. Oluttehtaan pubi ei valitettavasti ollut auki. 20_Viro18pyor00006

20_Viro18pyor00004

Ravintolassa vietimme erään lähes 70-vuotiaan henkilön syntymäpäiviä

20_Viro18pyor00013

Tämän jälkeen uni maittoi komeassa kartanon sängyssä

Seuraavana aamuna oli tarkoitus polkea nopeasti noin kymmenen kilometrin matka viereisen Sauen kunnan rautatieasemalle. Välissä on useita moottoriteitä ja näiden sekaan me sitten jonkun verran eksyimmekin – huolellisemmalla karttojen tutkimisella ja lukemisella olisimme säästyneet ylimääräiseltä kymmeneltä kilometriltä. Emme ehtineet junaan, jolla meillä oli tarkoitus mennä suoraan Riisipereen. Aikaa vietimme ensin tunnin Sauessa ja sen jälkeen toista tuntia Keilan rautatieaseman vieressä.

30_2018-06-26 005

Sauesta löytyi tällainen mukava taukopaikka

31_Viro18pyor00003

Keilassa vietimme aikaa toista tuntia ja asemarakennuksesta löytyi hyvä kahvila päivän keiton nauttimiseen

35_Viro18pyor00004l

Muutama tunti suunnitellusta aikataulusta myöhässä pääsimme sitten junaan, joka vei meidät kyseisen raideosuuden päätepisteeseen eli Riisipereen.

29_Viro18pyor00001

Riisiperen asemalla kello 14 jälkeen ilmoitimme uuden saapumisajan Haapsalun majoitukseen, edessä oli yli 50 kilometrin pyörätaival

Riisiperestä alkaa entiselle Haapsalun rautatielinjan pohjalle perustettu kävely- ja pyörätie (Läänemaa Tervisetee).

40_Viro18pyor00005

Tässä olemme pienellä tauolla Ristin kylässä.

41_Viro18pyor00006l

Ristin entisen rautatieaseman vieressä oli muistomerkki 1940-luvun alun virolaisten taisteluille

Haapsalun majapaikkaamme Männi Puhkemajaan saavuimme klo 18 jälkeen yli 80 km pyöräiltyämme:

Pian majoittumisemme jälkeen pyöräilimme vielä Haapsalun keskustaan. Haapsalun Talumehe Körtsissä söimme (useimmat meistä) maukasta villisikaa. Haapsalun katseleminen jäi nyt vähemmälle, mutta Haapsalu oli meille ennestään hyvin tuttu paikka, ks. mm. https://hannujamerja.wordpress.com/2015/07/12/haapsalu-9-11-7-2015/ .

Keskiviikkona jatkoimme vielä vähän matkaa polkemista Terviseteen ratapohjaa, josta poikkesimme katsomaan Ungrun linnaa. Linna on alun perin rakennettu 1600-luvulla, korjattu 1800-luvun lopulla ja venäläisten aikana osittain tuhottu, koska viereen rakennettiin lentokenttää.

90_Viro18pyor00002l2

Rohukylän satamaan saavuimme hyvissä ajoin ja sen jälkeen teimme 45 minuutin lauttamatkan Vormsin saarelle, tästä sitten lisää seuraavassa jutussa.

91_IMG_1427

Sataman vieressäkin on merkkejä vanhoista ajoista, tälle kirkolle (?) ei ole ollut pitkään aikaan käyttöä.

… myös musiikkimatkailu avartaa

Kuten edellisessä jutussani kirjoitin, matkustamisen lisäksi elokuva avartaa maailmankuvaamme. Samaa on ajateltava musiikista; edellisviikon Tallinnan musiikkiviikko (TMW 2017, Tallinn Music Week) vahvisti näitä ajatuksia. Tallinnan Musiikkiviikkoa on mainostettu mm. Pohjoismaiden suurimpana kaupunkifestivaalina.

00_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_23_57_26.Still027

Vietimme Tallinnassa neljä yötä ja päivää, liikuimme lähes kolmen täyden vuorokauden ajan tilaisuudesta toiseen. Ehdimme ainakin jonkun aikaa kuuntelemaan yli neljääkymmentä yhtyettä tai muuta esiintyjää lähes kolmessakymmenessä eri paikassa. Tämän mahdollisti kuudenkympin hintainen festivaalipassi, jolla pääsi sujuvasti kaikkiin tapahtumiin (päivällä tapahtumat olivat maksuttomia, illalla 10-15 euron hintaisia). Kuuden euron matkakortti mahdollisti sujuvan liikkumisen (viiden päivän rajaton kulkuoikeus kaikilla julkisilla liikennevälineillä). Paljon jäi silti näkemättä ja kokematta. Festivaalin virallisen päätösraportin mukaan tapahtumissa oli 250 artistia (yhtyettä tai yksittäistä esiintyjää) 32 maasta. Konsertteja oli 80 esityspaikassa. Kävijöitä oli kaikkiaan 37 000. Festivaaliin sisältyi myös erilaisia konferensseja sekä taide- ja ruokatapahtumia; monissa ravintoloissa sai festivaalipassilla alennusta ruokailusta.

Musiikkilajeja ja –tyylejä oli laidasta laitaan mitä erilaisimmissa paikoissa. Lähes heti torstaina Tallinnaan saavuttuamme matkustimme yli 6 kilometrin päähän Kopliin.  Siellä ja keskustassakin kuuntelimme erityisesti monenlaista etno- tai kansanmusiikkia. Mukana oli mm. mordovialaista ja udmurtilaista kansanmusiikkia sekä finno-ugrilaista kanteleen soittoa (Uralin Mariksesta kotoisin olevalta Anna Mishinalta) Fenno-Ugria & Seto Folk –tapahtumassa.

Yllä taiteilijoiden ja muiden kulttuurin tekijöiden ja harrastajien Signature House parkkipaikkoineen.

02_WP_20170330_013

Taidetta eri muodoissaan oli tässä rakennuksessa joka puolella

03_WP_20170330_008

Mordovialainen Mordens-yhtye Signature House’ssa, lisäksi kuunneltiin TAU-yhtyettä Irlannista

04_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_04_18_01.Still001

Maria Korepanova & Ethno Project AR-GOD Hopner-talossa Raekoja Platsilla (Raatihuoneen aukio)

Koplissa käydessämme piti tietenkin poiketa myös ”kantakapakassamme”.

WP_20170330_017

05_WP_20170330_18_05_27_Pro__highres

Venäjänkielisellä televisiokanavalla esiintyivät mm. Niinistö ja Putin

Derevyashka-baari oli neljän päivän reissulla ainoita tuttuja paikkoja, joissa nyt kävimme. Tässä festivaalissa olikin hienoa ja yhtenä päätavoitteenamme oli se, että nyt oli mahdollista mennä sisälle moniin sellaisiin paikkoihin, joissa kymmenillä Tallinnan reissuillamme emme olleet aikaisemmin käyneet.

Torstai-illan mittaan kuuntelimme myös monenlaista pop-musiikkia. Tätä esitti mm. kuuluisa (?) suomalainen bändi The Empire Strikes. Tämän loistavaksi esitellyn rokkibändin kerrotaan esiintyneen useissa Euroopan maissa. Suomalaisista esiintyjistä nähtiin sinä iltana myös Suad ja rap-artisti View.

10_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_05_52_06.Still004

Empire Strikes Sinilind Cinemassa

11_WP_20170330_033

Suad Kultuurikatelissa

Vuosikymmenien Viron matkailujemme aikana olemme eri puolilla maata todenneet, että virolaisille ei ole aina niin erityisen tärkeää se, millaiselta rakennus ja sen ympäristö näyttää ulkoapäin. Tärkeämpää on se, mitä siinä on sisällä. Tallinnan musiikkiviikon aikanakin tämä jälleen konkretisoitui muutaman kerran.  Virolaiset rakentavat vanhoihin rakennuksiin jatkuvasti hienoja ja erikoisiakin tiloja. Erityisesti Kalamajan ja Telliskiven alueella tehdas- ym. kiinteistöihin näitä tuntuu syntyvän jatkuvasti.

15_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_07_01_17.Still002

Luovuuskeskus ja tapahtumapaikka Kultuurikatel, joka nykyisenkaltaiseen käyttöön on ilmeisesti otettu vuonna 2015

Perjantaina ja lauantaina lähdimme liikkeelle heti puolenpäivän jälkeen ja kumpanakin päivänä ehdimme käydä noin kymmenessä eri paikassa. Perjantaina vaihdoimme ensin hotellia ja sen jälkeen suunnistimme trendikkäälle Telliskiven alueelle, jossa oli useita samanaikaisia tapahtumapaikkoja. Seuraavassa on esimerkkejä molemmilta päiviltä. Päivällä esiintymispaikkoina olivat mm. design- ym. kahviloita, designsuunnittelutoimisto, leipomo ja polkupyöräliike.

20_WP_20170331_003

Hyvältä kuulostava bändi Nedsaja Küla Bänd Setomaalta, soittajat Värskasta, Tartosta ja Kanadasta, esiintymispaikka Homeart Interior Store & Cafe (Homeart sisustuspood ja kohvik)

21_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_09_06_24.Still00521_WP_20170331_006Roxy Jules Tanskasta, Velvet Design Agency (Velvet disainiagentuur)

22_WP_20170331_008

Venior Suomesta, paikka Telliskivi Reval Café

23_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_29_21_00.Still006

Around The Sun, Muhu Pagarid Bakery

24_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_29_56_04.Still00724_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_30_10_28.Still011

Beverly Girl (Suomi), Jooks Bicycle Studio (Jooks Rattastuudio)

Telliskivessä oli myös illalla useita konserttipaikkoja ja mielenkiintoisia esiintyjiä kovasta rokista jazziin.

25_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_17_02_22.Still012

Taustalla kovaääninen suomalainen PH, Renard Coffee Shopissa

26_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_18_49_00.Still015

The Queen Of Spades, Kivi Paber Käärid

27_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_20_27_29.Still01627_WP_20170401_005

WorldService Project (brittiläistä punk-jatsia) ja Jason Larnell Hunter (perinteisempää virolaista jatsia), paikka Vaba Lava

Tallinnan keskustassa tapahtui myös iltapäivisin paljon.

Endover kiinteistövälitysyhtiö tarjosi musiikin lisäksi vähän muutakin ylellisessä toimistossaan:

30_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_09_54_18.Still020

30_WP_20170331_022

Paikalla esiintyivät mm. punk-yhtye Solidaarsus (kuvassa) sekä Blahalouisiana Unkarista

Maksutontoa iltapäivämusiikkia tarjosivat lisäksi mm. Viru keskus ja mm. pari kirjakauppaa, yhteen ulkoilmakonserttiinkiin sentään törmättiin.

Windy Beach (Viro) ja Balkansambel (Slovakia), Viru keskus

36_WP_20170401_017

Curly Strings, Apollo Bookstore at Solaris Centre (Apollo raamatupood Solarise keskuses)

37_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_25_18_18.Still030

Beyond Beyond (Viro), Musumägi (Kissing Hill)

39_wp_20170330_12_08_55_pro-00_28_49_14-still033.jpg

Tämä yhtye ei näyttänyt kuuluvan viralliseen ohjelmaan, siksi soittopaikkakin oli muista poikkeava Viru-hotellin edessä

Tallinnan keskustassa iltamusiikkia pääsi kuuntelemaan ja näkemään myös monella perinteisemmällä, suurella näyttämöllä:

41_WP_20170331_02441_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_13_01_06.Still021

Frankie Animal (Viro) ja Úlfur Úlfur (islantilaista rappia), Kino Sõprus

42_WP_20170331_038

42_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_16_13_09.Still022

Venäläisessä kulttuurikeskuksessa kuultiin myös säkkipillin soittoa, yhtyeen ympärillä liikkui erikoisesti tanssiva ryhmä; kuvissa yllä virolainen Trad.Attack! sekä ukrainalainen Onuka.

44_WP_20170401_19_50_21_Pro__highres

Lauantai-illan aikana pääsimme kuuntelemaan myös klassisempaa musiikkia, Klassikaraadio Contemporary Music Stage feat. C3 Festival –tapahtumassa Mustpeade Majalla esiintyivät mm. In Code (NL) & U: ja ekke (EE)

44_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_34_10_01.Still035

45_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_35_30_20.Still037

Kultuuriklubi Kelmissa oli katossa asianmukaista rekvisiittaa, kun valkovenäläinen ili-ili soitteli mukavaa rockia, toisella lavalla (ylempänä) esiintyi venäläinen Alisa Vox

46_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_36_15_01.Still03946_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_37_49_14.Still038

Von Krahlissa kuuntelimme hetken kahdella lavalla jylisevää metallia eli suomalaista maailmankuulua (?) Khromaa sekä virolaista Horror Dance Squadia (yllä)

47_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_38_33_19.Still040

Kuku-klubilla oli tunnelma korkealla, kun pietarilainen Shortparis soitti

Viron venäläisessä teatterissa musiikista huolehtivat pääosin virolaisartistit, kuten Nika Project ja Siiri Sisask

Perjantai-iltana päädyimme lopulta Baltic Jaamin (rautatieaseman) teknoreiveihin. Koneita käyttämässä oli myös pari suomalaista ”koneidenkäyttäjää”.  Hotelliin saavuimme vasta noin puoli kolmen aikoihin.

60_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_23_24_17.Still026

Lauantai-iltana kävimme useammankin yökerhon ovella, mutta lopulta päädyimme puolen yön maissa vanhan palokuntatalon Venus –klubiin.

62_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_43_07_12.Still043

Hotellissa olimme sentään jo joskus 1:n ja 2:n välillä. Tällä kertaa käytimme taksia ja se olikin ainoa kerta tällä Tallinna-reissulla.

Festivaalissa mukana olevista ravintoloista kävimme syömässä kahdessa eli vanhan kaupungin Wabadusessa ja Kalasataman Klausissa.

Telliskiven ja rautatieaseman välisen kävelytien varrella oli erilaisia valotaideteoksia.

73_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_22_47_01.Still017

73_WP_20170330_12_08_55_Pro.00_31_43_00.Still034

Tämäkin rakennelma oli yöllä valaistu

Sunnuntaina kävimme vielä festivaaliin kuuluvassa design marketissa sekä vanhan kaupungin uudessa turistikohteessa Tallinna Legendidssa, jossa Tallinnan historiaa esitellään mielenkiintoisella uudella, tosin hieman lapsellisella tavalla.

76_WP_20170402_014

Tallinna Legendidin sisäänmenoportti, muuten maan alla ei saanut kuvatakaan

Ajatus lähteä tähän aikaan alkukeväästä Tallinnaan syntyi alun perin siitä, että Tallinkin Club One –pisteitämme vanheni maaliskuun lopussa. Edullisen laivamatkan lisäksi yövyimme edullisesti kolme yötä PK Ilmarine-hotellissa (Top 10 matkatarjoukset). Hotelli on myös esimerkki siitä, miten vanhan teollisuuskiinteistön käyttötarkoitusta voidaan hienosti muuttaa. Hotelli on rakennettu rakennuksen sisään siten, että hotellihuoneen ikkunasta näkyy vanhankin rakennuksen sisäseinää.

78_WP_20170402_00478_WP_20170403_001

Sää oli Tallinnassa hyvin vaihteleva; oli sekä aurinkoa että sadetta – onneksi vain yöllä ja parina aamuna ennen liikkeellelähtöämme.

80_WP_20170331_09_01_50_Pro__highres

Aamunäkymä ensimmäisen yön hotelli-ikkunasta

Paluumatka ei ollutkaan sitten samalla lailla yhtä edullinen kuin menomatka; Matkamessuilta ostimme tarjousliput uuden Mega Star –laivan loungeen. Mukavilla istuimilla lojoille saimme samaan hintaan juoda myös muutamat kuohuviinilasilliset.

85_WP_20170403_003

Tallinnan musiikkiviikkoon osallistumista täytyy vakavasti harkita myös ensi vuonna. Tämän, ajoittain vähän rankahkonkin viikonvaihteen jälkeen seurasimme seuraavan lauantai-päivän Beatles-musiikkia Tampere-talon happeningissa sekä poikkesimme myös virolaisilla Martin markkinoilla Pakkahuoneella. Näistä tapahtumista en taida kuitenkaan blogijuttua kirjoittaa, koska tästäkin tuli näin pitkä. Jotain muuta taas varmaan lähiaikoina….

Tallinnasta Viljandiin 24.6 (-25.6)

Laivamatka jatkuvasateisesta Helsingistä kuurosateiseen Tallinnaan sujui hyvin. Satamaan rantautuminen olisi voinut sujua nopeamminkin; emme ehtineet klo 14.20 Viljandiin lähtevään junaan (mikä oli kyllä oletettavaakin). Vietimme pari tuntia aseman vierestä alkavassa trendikkäässä Kalamajan kaupunginosassa. Telliskiven kadulta jo aikaisemmilta reissuilta tuntemani hyvät anniskelupaikat (mm. F-Hoone ja Pudel) olivat juhannuspäivänä kiinni. Reval Cafe’ssa kuitenkin saimme ruokaa, ks. kuva. IMG_0018 Klo 17.20 lähti kaksiosainen juna kohti etelää (toinen osa Viljandiin ja toinen Pärnuun, Lellessä juna jaettiin kahtia). Junamatkustaminen on Virossa viime vuosina harpannut laadukkuudessa huimasti eteenpäin. Eroja kuitenkin edelleen Suomen matkustamiseen on: nykyaikaisissa junissa on hyvät pyöräpaikat, tavaroita ei välttämättä edes tarvitse ottaa pyörästä pois, niiden kanssa vain suoraan sisään. Matkan maksaminen tapahtuu useimmiten suoraan junavaunun rahastajalle, polkupyörästä ei mene lisähintaa. Meidän junaosastomme konduktoori oli tuimailmeinen täti, joka istuskeli välillä muiden matkustajien joukossa. Jos vaunussa vaikka lapsi vähän metelöi, hän nousi seisomaan ja katsoi lapsen suuntaan tuiman näköisenä. Kuulutukset ja näyttötaulut toimivat hyvin ja juna kulki minuutilleen aikataulun mukaan! Junamatkan aikana tuli jatkuvasti sadekuuroja, Viljandissakin sellainen meinasi tulla, hotelliin pääsimme kuitenkin varsin kuivina. Illan aikana ei sitten enää satanutkaan. Tietoisku: Viljandi on runsaan 18 000 asukkaan kaupunki, esitteiden mukaan harva tämän kokoinen kaupunki on yhtä vireä kuin Viljandi, sitä kutsutaan mm. kulttuurin pikkujättiläiseksi. Se on yksi Viron neljästä vanhasta hansakaupungista, kaupunkioikeudet ovat vuodelta 1283. Vuoden 2000 tienoilla asukkaita oli yli 20 000. Merkittävin nähtävyys on vanhan ritarilinnoituksen rauniot, mäeltä on hieno näköala viereiselle järvelle, ks. kuvat alla, ylempi kuva tältä päivältä, alempi vuodelta 2003. WP_20150625_10_38_47_Pro

Img_5658Olemme pyöräilleet kaupungissa vuosina 2001 ja 2003, lisäksi minä (Hannu) olen käynyt miesporukassa kaupungissa yhdellä Viron ”teemamatkoistamme” (tällöin teemana Viron pitkän matkan junat). Tämän takia löysinkin nyt helposti parin korttelin päässä olevan Suur Vend -pubin. Kaupungissa näyttää nopeasti laskien olevan parikymmentä erilaista anniskelupaikkaa kahviloista kasinoon ja yökerhoon asti. Suur Vend -pubin lisäksi emme juhannuspäivänä havainneet muuta auki olevaa paikkaa, suuren Grand Hotellin ravintolakin oli kiinni. Centrum-hotellimme ja sen ympäristö oli ihan kotoisen oloinen; alakerrassa on suuri ostoskeskus Seppälöineen ym., aukion toisella puolella linja-autoaseman vieressä on mm. Anttila. Respa oli auki läpi yön. Poikkeavaa suomalaisiin hotelleihin on se, että veimme pyörät hissillä kolmannen kerroksen konferessisaliin. Kaupungin matalarakennuksinen vanha keskusta tuntui olevan entisenlaisensa. Joitain paikkoja sentään ollaan restauroimassa, ks. kuvat alla, saat itse päätellä kumpi kuva on tältä päivältä ja kumpi vuodelta 2003.

Img_5645

WP_20150624_018 Torstaiaamupäivän aikana teimme noin tunnin pituisen sightseeing-pyöräilyn vanhassa kaupunginosassa sekä linnan raunioilla. Ylempi kuva on vuodelta 2003 ja alempi tältä päivältä, rekvisiitta on vähän muuttunut ja kaivo on saanut kannen. IMG_2242 WP_20150625_10_34_56_Pro

WP_20150625_003 Img_5657

WP_20150625_007

Img_5661

Yllä vanhan vesitornin lähimpänä olevat puut ovat ainakin kasvaneet. Pääsimme kiertoajelullamme myös mansikoiden poimintaan. Valitettavasti näitä emme pystyneet ottamaan mukaan matkaevääksi, eivät kyllä tainneet olla ihan syömiskelpoisiakaan. WP_20150625_018 WP_20150625_11_10_28_Pro

Tallinna 12.-15.7.2014

Kaikki Viron aikaisemmat kymmenen pyöräretkeämme ovat alkaneet ja päättyneet Tallinnaan, lisäksi Latvian ja Liettuan pyöräretkillä olemme ainakin toiseen suuntaan kulkeneet Tallinnan kautta. Vaikka yöpymisiäkin Tallinnassa on ollut paljon, niin nähtävyyksien katselu on jäänyt vähiin. Nähtävyydet ovat unohtuneet myös meidän miesten neljällä ns. ”teemamatkalla” (teemat: Tallinnan raitiovaunut, Tallinnan trollikat ja bussit, Tallinnan lähijunat sekä Viron pitkän matkan junat). Nähtävyyksiä on tullut jonkun verran bongattua useilla työporukan tai muuten työhön liittyvillä matkoilla ja parilla muulla reissulla. Merjalla näitä on ollut vähemmän, joten nyt päätettiin käyttää useampi päivä Tallinnan nähtävyyksiin, varsinkin kun niitä on viime vuosina tullut paljon lisääkin. Tämä mahdollistui Kalev Span majoituspaketilla, johon sisältyi mm. yhden vuorokauden TallinnCard-kortti. Tällä pääsi ilmaiseksi lukuisiin kohteisiin ja mm. julkisiin kulkuneuvoihin vuorokauden ajan. Seuraavaksi pieni otos kuvien muodossa olostamme todellisina turisteina.

Ensimmäisinä päivinä kiertelimme kaupunkia vielä polkupyörilläkin, kuvassa vanhan kaupungin keskusaukiolla (Raekoja plats):

WP_20140712_011

Seuraavat neljä kuvaa Kiek in de Kök -tornista ja museosta:

WP_20140713_012 WP_20140713_011 WP_20140713_014 WP_20140713_018

Kadriorgin palatsi ja taidemuseo:

WP_20140713_029 WP_20140713_033

Taidemuseo Kumu (mm. jatkuvasti äänessä olevat päät):

WP_20140713_048 WP_20140713_061 WP_20140713_065

Kaupungin muurilla:

WP_20140714_002 WP_20140714_003

Virolaisen juomakulttuurin museossa:

WP_20140714_005 WP_20140714_012

Toompealla:

WP_20140714_016

Viron ulkomuseossa Merjakin pääsi taas koulun penkille:

WP_20140714_029 WP_20140714_031 WP_20140714_033

Vanhan kaupungin alla olevissa Bastionien tunneleissa:

WP_20140715_006 WP_20140715_008

Iltanäkymä hotellimme parvekkeelta:

WP_20140714_058