Kazanin jälkeen yövyttiin Ufassa. Ufa on Baškortostanin tasavallan hallinnollinen keskus, asukkaita on runsas miljoona. Bashkortostanin saavuttuamme kellojen aikoja siirrettiin kahdella tunnilla eteenpäin ja kun Suomessa siirryttiin talviaikaan tuli aikaeroksi kolme tuntia.Ufassa teimme vain lyhyen keskustakaupunkikävelyn…:
…ja matkaan lähdettyämme pari linja-auton ikkunan kautta otettua kuvaakin poimin tähän:
Seuraavassa taukopaikassa myytiin mm. pontikka-/vodkatislaamoja:
Muutkin maisemat olivat näillä seuduilla vaihtelevampia kuin aikaisempina päivinä:
(Osa edellisistä kuvista eivät ole ihan aika- ja paikkajärjestyksessä)
Tšeljabinskissa minä (Hannu) kävelin kaupungin kävelykadulla (Ulitsa Kirova) ja ympäristössä, lyhyelläkin matkalla löytyi paljon mielenkiintoista kuvattavaa:
Moskeija ja hotellimme:Muutakin hupia kaupungista löytyy:
Tseljabinskin jälkeen yövyimme noin kahdensadan kilometrin päässä olevassa Kurganin pienessä kaupungissa. Noin 300 000 asukkaan kaupunki sijaitsee Tobol-joen varrella Länsi-Siperiassa. Kaupunki on yksi vanhimmista Siberian kaupungeista (Wikipedia).
Yöpyminen tapahtui varsin hyvässä ja normaalia tehokkaammin toimivassa Vorobyovy Gory Hotellissa.
Tie Kurganista Kazakstanin rajalle oli varsin hiljainen, taukopaikkojakaan ei löytynyt. Jokunen kylä sentään näkyi kaukana. Poliisitkin pysäyttivät meidät useasti, mutta eteenpäin päästiin kuitenkin sujuvasti. Maisema oli ennen ja jälkeen rajan melko yksitoikkoista, jokunen kylä sentään näkyi kauempana:
Parin sadan kilometrin matka sujui joutuisasti pienessä pakkasessa ja auringonpaisteessa; lähtö tapahtui noin kello 9 ja rajalle saavuttiin n. kello 12. Kazakstanin puolella olimme n. klo 16, kun kelloja siirrettiin tunnin eteenpäin. Aikaa kului kokonaisuudessaan nelisen tuntia. Autosta jouduimme poistumaan kahdesti, yhdet laput täytettiin ja passeihin lyötiin muutama leima.
Näiden matkalaisten ei tarvinnut poistua autosta, vaikka samaan aikaan jonotettiin; rajan ylityksen jälkeen heillä sitten taisikin olla huonommat olot kuin meillä:
Rajan jälkeen kuskilla oli ensin aikomus ajaa pitemmälle kuin alkuperäisessä suunnitelmassa ollut Petropavlin kaupunki. Rajan jälkeen tie oli varsin kuoppainen ja kapea, uutta tietä kyllä rakennettiin, mutta kiertotiet olivat vielä huonommassa kunnossa kuin varsinainen päätie. Aikaa oli kulunut niin paljon, että Petropavlia pitemmälle ei oikein ollut mahdollista ajaa, joten päädyimme yrittämään yöpymistä Skif-hotellissa, vaikka varaussivustojen mukaan huonepaikkoja ei ollut tarpeeksi. Petropavliin saavuttiin noin kello 19 ja pienten järjestelyjen jälkeen koko porukka saatiinkin jotenkin mahtumaan Skif-hotelliin.
Huomenna matka jatkuu kohti Astanaa, pitkä (n. 500 km:n) linja-automatka on edessä. Tänään ajettiin kait vain noin 300 km.