Ruotsi-pyöräilyn suunnittelussa normaalia enemmän haasteita

Tämän kesän ulkomainen Eurooppa-polkupyörämatkamme suuntautuu jälleen Suomen lähialueille. Jokavuotiset kesäpyöräilymme alkoivat yli 20 vuotta sitten (vuonna 1996) Virosta. Ensimmäiset kymmenkunta vuotta kiertelimme pyörinemme Baltian varsin perusteellisesti. Sen jälkeen on muutakin Eurooppaa pyöräilty aika monipuolisesti omilla pyörillämme. Nyt valitsimme pääkohteeksi useimmiten ”unohtamamme” maan eli Ruotsin.
Vielä alkuvuonna ajattelin, että tänä vuonna toteutamme viime vuosien päähaaveenani olleen Välimeren rantojen pyöräilyn. Varsinaisen pyöräilemisen lähtöpaikka olisi ollut tällöin Sveitsi. Ikämme ja kuntomme huomioiden ajattelimme, että tähän reissuun tarvitaan alueiden mäkisyyden huomioonottaen sähköavusteiset pyörät. Nämä pyörät on nyt hankittu. Loppukesän/syksyn suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, koska myöhemmälle syksylle kaavailtu Kaukasian alueen linja-autoreissu aikaistui syyskuun alkuun.
Ruotsissa olemme aikaisemmilla polkupyöräreissuilla poikenneet kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla pyöräilimme Itämeren kiertoreissullamme vain Värtanin satamassa (saavuimme laivalla Rigasta ja jatkoimme matkaa Turkuun). Tukholman keskustan käynnillä käytimme tällöin metroa. Toisella kerralla (vuonna 2017) sitten jo pyöräilimme läpi koko Tukholman keskustan. Suomen laivoilta piti siirtyä Värtanista yli 70 kilometrin matka Nynäshamnin satamaan, jotta pääsisimme puolalaisella laivalla Gdanskiin.
Ruotsin läpi pyöräily on aikaisemminkin ollut mielessä, mutta kun olisimme osaan matkaan tarvinneet myös junakyytiä, olemme todenneet sen erittäin hankalaksi. Ruotsin pääasiallinen pitempien matkojen yhtiö (SJ) ei ota polkupyöriä junaan lainkaan. Toisaalta Ruotsi on näyttänyt mm. majoituspaikkojen suhteen olevan varsin kallis maa. Nyt kun käytettävissämme oleva kesän ”aikaikkuna” oli varsin pieni ja kun kuitenkin halusimme tälläkin reissulla nähdä aivan uusia alueita, on tämä matka on meidän lyhyehkö ”pakkoruotsimme”.
Etukäteen tietämämme Ruotsi-pyöräilyn haasteet tulivat kyllä tämän reissun suunnittelussa konkreettisesti vastaan. Ensin oli vaikea hahmottaa se asia, että mistä kohtaa Ruotsin läpiajon suoritamme. Aluksi ajatuksena oli tehdä pohjoismaiden pääkaupunkikierros, mutta Oslon keikasta oli pakko lopulta luopua. Ruotsin poikki ei ole suunniteltu/merkitty mitään yhtenäistä pyöräilyreittiä. Pyöräilyreitit ovat muutenkin varsin puutteelliset/hankalat Ruotsin itäpuoliskolla. Lopulta päätimme, että pääreitiksi valitsemme Götan kanavan – mutta pääseminen sen varrelle sujuvasti ei ole ihan helppoa. Yhden päivän aikana kanavan varteen, esim. Söderköpinpingin kaupunkiin, olisi poljettavaa aivan liikaa (yli 150 km). Sopivaa pyöräreittiä ei näyttänyt löytyvän; aivan liikaa pitäisi ajella vilkkailla autotiellä. Seuraava ongelma oli se, että majoitusta Tukholman eteläpuoleisilla alueilla näyttää olevan heikosti (ainakin netistä varattavissa). Mutta entä sitten junakyydin ottaminen osalle matkaa – helppoa ei ollut siihenkään löytää sopivaa yhteyttä. Ensimmäiseksi laivamatkan jälkeiseksi majoituspaikkakunnaksemme valikoitui lopulta Nyköping. Jonkinlaista pyöräreittiä noudattaen matkan pituudeksi muodostuu yli 125 km. Osalla alkumatkasta näyttäisi olevan mahdollista käyttää paikallisjunaa (SL pendeltåg). Södertäljen kautta pääsisi junaa vaihtamalla vähän pidemmällekin, mutta tämä vaihtoehto veisi jonkun verran sivuun ajatellulta reitiltämme. Nyköpingistä olisi mukava polkea kanavan varrelle Söderköpingiin, mutta kohtuuhintaista majoitusta ei näyttänyt löytyvän sieltäkään – olimme tässä suunnittelussa kait jonkun verran liian myöhään (touko-/kesäkuussa) liikkeellä. Nyköpingistä selviäisimme Norrköpingin ja Linköpingin kautta parissa päivässä Motalaan Vätternin rannalle. Kanavan reunoillakin pääsisimme tällöin jo polkemaan. Motalasta varasimme etukäteen kuljetuksen järven toiselle puolelle. Sieltä meidän on tarkoitus polkea kanavaa seuraten Vänern-järven rannalle. Sieltä matka jatkuu kohti Göteborgia ja Malmöä, josta on tarkoitus siirtyä Tanskaan. Tutkin myös mahdollisuutta palata junakyydillä takaisinTukholmaan, mutta tämä näytti polkupyörien kanssa olevan liian vaikeaa. Ruotsin länsipuolella paikallisjunayhteydet ovat hyvät ja polkupyörät kelpaavat mukaan. Oslossakin olisi ollut mahdollisuus poiketa sieltä junakyydillä, mutta juuri matkamme ajankohtana yksi osuus raiteesta on korjauksen alla ja osa matkasta olisi pitänyt kulkea linja-autolla (mutta ilman polkupyöriä).

Lopulta päätimme siirtyä Tanskan kautta Saksan puolelle ja tulla laivalla Travemundestä Helsinkiin. Laiva oli haluamillemme päiville jo niin varattu, että joudumme matkustamaan kansituolipaikoilla. Pitempää polkupyörämatkaa emme voi tehdä, koska Suomeen paluumme jälkeen lähdetään melkein heti neljän päivän Turun saaristoristeilylle.

Uuteen matkailuvuoteen 2018

Tammikuun lopun matkamessut sinetöivät jälleen aika pitkälle seuraavan vuoden matkasuunnitelmamme. Vuosi 2018 on kolmas eläkevuotemme; töistämme riippuvat matka-aikarajoitukset ovat täten poistuneet. Reissut voi siis nyt suunnitella ja varata mihin aikaan vuodesta tahansa.

Runsaiden virikkeiden saamisen ja esitelmien kuuntelemisen lisäksi matkamessut on tärkeä paikka hyvien tarjousten löytämiseen; mm. tämän takia pystymme rahavarojemme puitteissa matkustamaan suhteellisen usein. Tarjousmatkojen lisäksi voi välillä tehdä vähän kalliimpiakin matkoja. Tämänhetkisten suunnitelmiemme mukaan tulemme tänäkin vuonna viettämään ulkomailla yhteensä kolmisen kuukautta.

Yli kaksikymmentä vuotta sitten jokavuotiseksi muuttunut matkailumme painottui ensin pyöräilymatkoihin Eurooppaan. Säännöllinen kaukomatkailu alkoi viitisentoista vuotta sitten. 1980-luvulla olimme tosin jo käyneet mm. Kiinassa, Pohjois-Koreassa sekä pari kertaa USA:ssa.

Matkojemme kohteiden valinnan yhtenä pääperiaatteena viime vuosina on ollut se, että pitemmästä matkasta ainakin osa suuntautuu sellaiseen maahan, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Tämä tavoite yhdessä edullisuustavoitteen kanssa on alkanut aiheuttamaan lisääntyviä valintaongelmia; lento- ja laivayhtiöt, matkatoimistot ym. tekevät enimmäkseen tarjouksia vain suosituimpiin matkailukohteisiin. Uusia ja eksoottisempia matkakohteita löytyy harvemmin. Vielä joka vuosi on sentään löytynyt jotain uuttakin: Finnairin tarjouslennon olemme ostaneet useana vuonna; viime vuonna sellainen matka suuntautui Kazakhstanin Astanaan (blogi: https://hannujamerja.wordpress.com/category/2017-kesa-astana/ ) ja edellisenä vuonna Kiinan Chongqingiin (blogiosoite: https://wordpress.com/view/hannujamerjakaukomailla.wordpress.com ). Tänä vuonna ostimme yhdeksän päivän loman Maltalle; siellä emme ole aikaisemmin käyneet.

Matkamessujen heräteostoksemme teimme Jordaniaan. Dubaissa ja Abu Dhabissa olemme aikaisemmin käyneet, mutta muut Lähi-idän arabimaat ovat jääneet käymättä. Jordania on ilmeisesti tämän alueen rauhallisimpia maita Arabiemiraattien lisäksi.

Matkamessuilla päätimme ilmoittautua mukaan Salon Tilausmatkojen seuraavalle pitkälle Pikavuoro maailman ympäri –reissulle (katso http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/ ). Matka kulkee Venäjän ja Kiinan läpi Laosiin ja Thaimaan Bangkokiin. Kazakhstan on reitin varrella ja mahdollisesti myös Kirgistan sekä lupausten mukaan on mahdollista ehkä poiketa myös Uzbekistanissa/Tadzikistanissa. Bangkokiin saavuttaisiin vähän ennen joulua; hyvin todennäköistä on, että joulu ja ehkä vuodenvaihdekin tulisi tällöin vietettyä Thaimaassa. Viime syksyn Ex-Jugoslavia-/Balkan –reissu oli todella kokemisen arvoinen (17 blogijuttua).

Risteilyä emme tänä vuonna taida tehdä; parin vuoden aikana näitä on nyt tehty kolme (Yangtse-joen, Itäisen Välimeren ja Läntisen Karibian risteilyt). Näistä kaikista sekä niiden oheisreissuista (mm. Italiaan ja Guatemalaan) olen kirjoittanut monet blogijutut (ks. esim Guatemala: https://hannujamerja.wordpress.com/2017/11/19/paiva-guatemalan-antiguassa/ ym.). Mutta keväällä 2019 on vuorossa jälleen hieno risteily; tällöin lähdemme Australian Sydneystä eteläiselle Tyynelle merelle ja sen saarivaltioihin (mm. Fidzi).

Edellä mainittujen reissujen jälkeen taitaa käymiemme valtioiden kokonaismäärä lähennellä jo kahdeksaakymmentä. Euroopassa olemme omilla polkupyörillä pyöräilleet 16 maassa, laina-/vuokrapyörillä olemme polkeneet lisäksi kymmenessä maassa. Polkupyörillä olemme liikkuneet lähes kaikissa maanosissa, Etelämanner on vielä käymättä – pyöräily ei siellä taida oikein onnistuakaan.

Jo viime vuodelle vähän kaavailimme Sveitsin ja Etelä-Ranskan Rhone–laakson kautta Välimeren rannoille suuntautuvaa puolentoista kuukauden pituista polkupyöräreissua. Samalla olisi ollut mahdollisuus bongata melkein viimeisiä niitä Euroopan valtioita (mm. Monaco, Andorra), joissa emme ole käyneet. Tämä reissu kuitenkin jäi tekemättä (tilalla viime kesänä oli Saksan Elbejoen ja Kielin kanavapyöräily) ja näyttää jäävän nytkin. Sen sijaan täytynee jossain vaiheessa tämän vuoden kesällä tehdä Viron 100-vuotisjuhlien kunniaksi parin viikon Viropyöräilyreissu. Viron kymmenistä matkoistamme ajattelin pian kirjoittaa jonkinlaisen yhteenvetojutun. Jo pitkään on ollut myös harkinnassa kotimaan Saariston Rengastien pyöräily (pieneltä osin tätä reittiä jo viime juhannuksen aikoihin katsastimme).

Useimmat matkamme (Euroopan polkupyöräreissuista kaikki) olemme tehneet omatoimisesti suunnitellen eli matkat ja yöpymiset on varattu jokainen itse erikseen. Nyt näyttää mukavuudenhalu (ja se ettei kaikkia matkoja oikein enää ehdi suunnitella tarpeeksi perusteellisesti) valtaavan hieman sijaa; Jordanian ja Maltan matkoille olemme tilanneet lennot ja majoituksen yhtenä pakettina.

Koska tänä vuonna monta kuukautta on vielä vapaana, niin todennäköisesti teemme vielä jonkun äkkilähtöreissun. Reissut täytyy sovittaa erilaisten tapahtumien väliin; nyt helmikuussa ovat talviolympialaiset ja maaliskuun alussa Tampereen elokuvafestivaalit. Helmi-maaliskuun vaihteen hiihtolomien aikaan ei myöskään matkoja paljon viitsi harkita, koska silloin työtätekevä Suomen kansa myös matkustelee tavallista enemmän. Maaliskuun puolivälissä on vielä Pikavuoro Bangkok–reissun infotilaisuus Salossa. Mutta sen jälkeen …. ?

Matkamessuilla tarjonta oli hyvin monipuolista, kaksi päivää kului hyvin joutuisasti.

Miksi Karibialle, Guatemalaan jne.

Lähtötunnelmissa Pirkkalan tyhjällä lentokentällä:

WP_20171115_001WP_20171115_10_03_43_Pro

Tämän matkan suunnittelu alkoi jo tammikuussa 2017, kun varasimme Helsingin matkamessuilta Risteilykeskuksesta Karibian risteilyn tarjouspaketin. Olemme risteilleet Karibialla kolme kertaa aikaisemminkin toistakymmentä vuotta sitten. Lämpimälle Karibialle on mukava mennä uudestaan pitkän tauon jälkeen, mutta päätavoitteemme nyt oli päästä kokemaan maailman suurin risteilylaiva Harmony of the Seas.

Seuraava konkreettinen vaihe suunnittelussamme oli syyskuun alku, kun varasimme Finnairin kanta-asiakastarjouslennon New Yorkiin. Finnairilla olisi kyllä lentoja suoraan Miamiinkin (risteily lähtee Miamin naapurikaupungista Fort Lauderdalesta), jonne me nyt New Yorkin kautta lennämme. Hyvän tarjouksen lisäksi oli kyllä muitakin syitä lentää Nykin kautta. Tavoitteenamme on aina ollut se, että risteilyn yhteyteen liitetään käyntejä muissa kohteissa ja mielellään sellaisessa maassa, jossa emme ole käyneet aikaisemmin. Siksi olin tutkinut lentoja useisiin Keski-Amerikan maihin. Ensin ajattelin, että Keski-Amerikan Belize voisi olla hyvä kohde. Lennot Guatemalaan olivat kuitenkin selvästi edullisempia, joten Guatemala valikoitu ensimmäiseksi ”sivukohteeksi”. Miamista kaikki lennot Väli-Amerikkaan olivat huomattavasti kalliimpia kuin New Yorkista lähtevät lennot. Siispä varasimme ensin Finnairin lennot Pirkkalasta New Yorkiin ja takaisin, tämän kirjoittamista aloittaessani istun koneessa Atlantin yläpuolella:

WP_20171115_20_31_24_Pro

Seuraava varattu pakettimme onkin sitten New York – Miami – Guatemala City – Miami (välillä viikon Karibian risteily) – New Yorkin John F Kennedyn kansainvälinen lentokenttä. Nämä lennot hoitaa American Airlines. Finnair ja American Airlines kuuluvat samaan One World -allianssiin, joten kaikista lennoista kertyy mukavasti Finnair Plus-pisteitäkin.

Koska lentoja on useita, niin katsoimme mukavammaksi yöpyä koneiden vaihtojen välillä sekä meno- että paluumatkalla New Yorkissa. Tällä varmistamme sen, että matkatavaratkin kulkevat mitä ilmeisemmin koko ajan mukana. Tällöin ei tarvitse huolestua lentoasemien perusteellisista, mahdollisesti paljon aikaa vievistä tullitarkastuksista. Meillä on aikaa oleskella lentoasemillakin tai niiden läheisyydessä.

Guatemala on Ulkoministeriön tiedotteiden mukaan aika riskialtis maa lähinnä rikollisuuden suhteen. Siksi varasimme Guatemalaan viiden päivän retkipaketin. Meidät haettaneen autolla lentokentältä pääkaupungin ulkopuolelle ja majoitumme ensiksi Antiguan kaupungissa. Sen jälkeen meillä on eri kohteissa paikalliset oppaat. Tämä lienee varmin keino välttyä ryöstelyiltä.

Tätä juttua päättäessäni olemme jo majoittuneet parin kilometrin päähän New Yorkin JFK-kentästä. Parin soiton jälkeen meidät noudettiin tänne maksutta. Lentokentältä pääsimme pois jo runsaan tunnin kuluttua koneen laskeutumisesta. Hotelli on suurten valtaväylien vieress eikä ole kunnoltaan kovin hääppöinen, mutta kelpaa tällaiseksi nopeaksi välietapiksi.

WP_20171115_18_24_00_Pro

Läheisestä 7 Eleven-kaupasta saimme iltaeväät hotelliin. Kello lähenteli Suomen aikaa jo puolta yötä. Aamulla sitten taas lentokentälle ja matka jatkuu kohti Miamia.