Maata pitkin läpi Euroopan keväällä 2023

Tässä on melko yksityiskohtainen kirjoitus interrail-matkastamme keväällä 2023 – elämämme ensimmäisestä, vaikka olemme jo yli 70-vuotiaita. Aikaisemmin olemme useasti kiertäneet Eurooppaa polkupyörillä, mm. viime vuonna kävimme niiden kanssa Nizzassa asti. Minä (Hannu) olen 70-luvun alussa liftaillut Euroopassa ennen kuin interrailia oli vielä olemassakaan (ks. https://www.hannurintanen.fi/wp-content/uploads/2021/02/Liftireissuni.pdf). Tässä iässä kaipaa kuitenkin jo tietyntason mukavuutta. Tällaisilla, runsaasti erilaisia kokemuksia tarjoavilla reissuillamme emme tarvitse luksusta.

Tämä juttu on ensisijaisesti kirjoitettu jonkinlaiseksi vinkiksi niille, jotka vastaavantyyppisiä reissuja suunnittelevat. Erilaisilla keskustelupalstoilla ihmiset paljon kyselevät sitä, miten eri paikoista pääsee kätevästi eri puolille Eurooppaa. Interrail on ilmeisesti melkoisesti nostanut suosiotaan myös vanhemman väen piirissä.

Päätimme keväällä matkustaa Andorraan ja Marokkoon kokonaan maata pitkin (mutta nyt siis ilman polkupyöriä). Ostimme seniori-interrail -liput Tampereen rautatieasemalta. Ensimmäinen maaliskuuta alkoi kahden viikon tarjousjakso ja saimme liput 10 prosentin alennuksella. Ostimme sellaiset liput, joilla voi matkustaa rajattomasti kuukauden aikana 7 päivää.  Koska hintaero oli suhteellisen pieni 2-luokan lippuihin, ostimme 1-luokan liput; ne maksoivat 361 euroa/hlö. Huomasin nyt, että kesäkuun alusta lähtien tällainen lipunmyynti loppui Suomesta ja se siirtyi kokonaan Eurailin englanninkieliseen verkkokauppaan; https://vr.interrail.eu/en/global-pass.

Matkan suunnitteluun meni reilusti aikaa, sellaista perusteellista suunnittelua kuin minä tein, ei jokaisen tietenkään tarvitse tehdä.  Ohessa pari esimerkkiä junareittien ja -vaihtoehtojen kartoitusprosessistani.

Reitin suunnittelussa päätavoitteitani olivat mm. se, että junanvaihtoja olisi mahdollisimman vähän (tai mieluummin ei yhtään vaihtoa päivän aikana). Jos/kun täytyy valita vaihdon tai vaihdot sisältävät junareitit, niin vaihtoaikaa pitäisi olla asemilla riittävästi. Melko usein meillä on ollut huonoja kokemuksia junien aikatauluviivästymistä, näin erityisesti Saksan puolella, kun olemme kulkeneet junissa polkupyörien kanssa. Joillakin suurilla asemilla joutuu kävelemään aika pitkänkin matkan vaihtojunaan, oikeaan paikkaan ohjaavat infotaulutkaan eivät aina anna nopeaa apua. Aika usein olemme törmänneet myös erilaisiin rakennus ja korjaustöihin. Täten jos vaihtoajaksi tuli valittua lyhyt/lyhyehkö aika, piti katsoa, että haluttuun suuntaan/paikkaan meni myös myöhempi junavuoro.

Tämä kuva on Tukholmasta

Haluamme majoittua kohtuuhinnalla hotelleissa/hostelleissa. Kun reittisuunnitelma oli pääasiassa tehty, niin kohtuuhintaisten (mutta kuitenkin riittävän hyvien) majoitusten etsiminen junareittien varrelta ja asemien läheltä oli seuraavia tehtäviä.  Majoitukset ja sopivat junareitit piti siis samaan aikaan sovittaa yhteen.

Kevään 2023 kuukauden matkamme aloitimme tiistaina 11.4 Turusta. Matkasimme yölaivalla Tukholmaan. Jos olisimme matkustaneet päivävuorolla, niin laivaliput olisi kait saanut jonkinlaisella interrailalennuksella. Päivävuorot eivät kuitenkaan sopineet muuhun matkasuunnitelmaamme. Tarkasti oli pitänyt tutkia, mihin asti Ruotsin/Tanskan junilla kannatti ensimmäisenä päivänä matkustaa. Hampuri olisi matkojen pituuden ja junien vaihtamisen (yksi vaihto Kööpenhaminassa) suhteen ollut luonnollinen taukopaikka, mutta huomattavasti edullisemman hotellin vuoksi valitsimme yöpymisen rautatieaseman vierestä Tanskan Odensessa.

Laivalta siirryimme Viking Linen järjestämällä bussikuljetuksella Tukholman keskusasemalle ja sieltä Kööpenhaminaan menevään junaan, joka lähti klo 8:21.

Ruotsissa ennen klo 9 lähtevissä junissa sai istumapaikkalipun hintaan kuuluvan hyvän aamiaisen sekä teetä ja kahvia vapaasti. Ykkösluokan istuimet olivat erittäin mukavia, niissä unikin tuli helposti. Tietokoneet ja kännykät sopivat hyvin pöydälle.

Alla olevissa kuvissa Merja nukkuu (Tukholma-juna) ja tuossa puna-/sini-istuimisessa junassa (Kööpenhamina-juna) hän on juuri kaatamassa mukiin kahvia.

Tanskan Odenseen ja kohti Saksaa menevä juna lähti Kööpenhaminan lentokentältä, joten vaihdoimme junaa jo lentokentällä. Täten ei vähän myöhemmin tarvinnut etsiä suurella Kööpenhaminan asemalla oikeaa laituria ja junaa (vaikka asema ei muistaakseni mitenkään vaikea ole). Kööpenhaminan lentokentän ja Odensen (/Hampurin) välillä kulkee päivittäin useampi junavuoro. Jotain pientä hämminkiä Tanskan junien kanssa oli; lentokentän junamme oli määrä lähteä klo 14:08, mutta lähtikin jo klo 14:04. Junan numerokin oli eri, mikä oli lipussamme. Mitään haittaa ei meille tästä ollut, mutta tuli vahvistettua se asia, että junan lähtölaiturilla on hyvä olla ajoissa.

Pakolliset istumapaikkaliput tulivat koko ensimmäisen interrail-päivämme matkalle maksamaan vain kaksikymppiä per henkilö. Normaalihintaiset 1-luokan liput olisivat maksaneet yhteensä kait kolmisen sataa euroa 1-luokassa ja 2.-luokassa vähän vähemmän.

Näkymä Cabinn Odense-hotellin ikkunasta Odensen rautatieasemalle sekä kuvia asemalta.

Tukholmasta Hampuriin olisi mennyt myös suora junayhteys. Tämä olisi ollut yöjuna, joka olisi lähtenyt vasta iltapäivällä. Suoraa yöjunayhteyttä Hampurista Tukholmaan käytimme paluumatkalla. Yöjunan Interrail-lipun hinta oli muutaman kympin, kun normaali hinta olisi ollut 230 euroa/hlö. Yöjunaan oli varattavissa vain kuuden hengen hyttejä. Liput varasimme vain joitakin päiviä ennen matkaa, paljon aikaisemmin varattuna olisi ehkä voinut löytyä pienempiäkin hyttejä (tai sitten reilaajille ei myyty muita paikkalippuja)? Yöjunavuoroja oli paluumatkalle tarjolla useampiakin, mutta vain yksi meni suoraan Tukholmaan. Tällöin yhden päivän interrail-varauksella pääsi Tukholmaan asti, vaikka vuorokausi vaihtui. Vuorokauden ja junan vaihtuessa olisi pitänyt käyttää lipusta uusi päivä (jota meillä ei enää olisi ollut käytettävissä). Täten koko paluumatkaan Espanjasta Tukholmaan tarvitsimme vain kolme päivää ja alun perin arvioimani seitsemän päivää koko interrail-matkustamisesta tuli sopivasti täyteen.

Toisen päivän (12.4) junamatkustuksen päätepisteeksi valitsin Saarbrückenin Lounais-Saksasta läheltä Ranskan rajaa. Tanskasta tullessa tämä paikka valikoitui monien junayhteyksien arvioimisen kautta, kaikissa näissä yhteyksissä välietapiksi ja junanvaihtopaikaksi muodostui Hampuri. Hampurista eteenpäin hakuohjelmat näyttivät reittivaihtoehdoiksi myös Berliiniä, Frankfurtia ym. Berliinin reitti olisi voinut olla jopa nopeampi, mutta junanvaihtoja olisi ollut enemmän (katso edellä olevaa valintakaavioesimerkkiäni). Jos olisimme matkustaneet suoraan Espanjaan, niin olisimme varmasti Hampurista eteenpäin valinneet erilaiset reitit ja majoittumispaikkakunnat (näin tapahtui paluumatkallamme Espanjasta Hampuriin, siitä myöhemmin lisää). Aivan suoraan ilman junanvaihtoja Hampurista Saarbrückeninkään ei päässyt. Junanvaihtopaikaksi valikoitui Mannheim.

Odense-junamme lähti klo 8:39 ja jälleen saimme junassa hyvät aamiaiset ja katselimme siinä ohessa tasaisia maisemia ja tanskalaisia juna-asemia.

Mielenkiintoista Odense-Hampuri -osuudella oli se, että raja-asemalla junan henkilökunta vaihtui saksalaiseksi. Tanskan puolella Interrail-passeja ei perusteellisesti tarkastettu (ei kehotettu korjaamaan yhtä pientä puutetta, joka meillä niissä papereissa oli). Saksan puolella passit/liput tarkastettiin huolellisesti ja meitä käskettiin lisäämään yhteen kohtaan sen päivämäärän, jolloin olimme Suomesta lähteneet (vaikka passien aktivointipäivämäärä kyllä oli näkyvillä).

Hampurista eteenpäin olimme ostaneet paikat 13:24 lähtevään junaan.

12:24 lähtevään Hampurin junaankin olisimme ehkä ehtineet, mutta Hampurin suurelle päärautatieasemalle on hyvä varata vähän ylimääräistä aikaa. Tämä olikin meille tärkeä varautuminen, koska Odense-Hampuri -välin junamme saapui 25 minuuttia myöhässä. Tosin (poikkeuksellisesti?) Mannheimiin lähtevä juna oli ilmeisesti odottanut Tanskan junaamme.

Ennen matkalle lähtöämme ostin Hampurin interrail-paikkaliput vain Mannheimiin asti. Saksassa interreilaajien ei ole pakko ostaa etukäteen paikkalippuja niin kuin piti Ruotsissa ja Tanskassa ostaa. Jos haluaa varmistaa, että junaan mahtuu ja junassa on omat paikat, niin paikkaliput on hyvä ostaa ainakin pitkän matkan pikajuniin. Tosin 1.-luokan lipulla voi mennä 2-luokkaankin ilman mitään paikkavarauksia.

Paikallisjuniin voi astua sisään, vaikka ne näyttäisivät olevan ihan täynnä. Hätätilassa voi istua vaikka lattialla. Etukäteen paikkalippua en varannut Mannheimista eteenpäin lähinnä siksi, että ajattelin voivamme Mannheimissa ehtiä vaihtamaan 18:36 eteenpäin lähtevään paikallisjunaan. Tähän ei voinut kuitenkaan luottaa, koska aikataulujen mukaan vaihtoaikaa oli vain 9 minuuttia. Tämä aika ei sitten riittänytkään, kun Hampurin juna oli pari minuuttia myöhässä. Kun ehdin Mannheimin junan vierelle, ovet sulkeutuivat juuri. Odottelimmekin sitten 19:40 asemalla pysähtyvää pikajunaa, jolla olimme Saarbrückenissä klo 21. Samalla junalla olisimme päässeet illan aikana Pariisiin asti. Yöpyminen siellä pienessä huoneessa olisi maksanut melkoisesti enemmän kuin Saarbrückenissä.

Seuraavana aamuna lähdimme kohti Pariisia. Matka kesti alle 2 tuntia. Saavuimme Pariisiin itäiselle asemalle.

Eteenpäin päästäksemme meidän oli matkustettava metrolla Montparnasse-asemalle. Aikaa Bordeaux’hon lähtevälle junalle oli yli kaksi tuntia, tämä oli riittävästi, vaikka jouduimme itäisellä metroasemalla jonottamaan lippuja ehkä noin puoli tuntia. Ulkonakin ehdimme hetkeksi poikkeamaan. Pariisissa olimme aikaisemmin olleet mm. polkupyörillämme, joten Pariisi ohitettiin nyt mahdollisimman nopeasti.

Paikalliseen metroon ei interrail-lippu käy. Metromatka maan alla läpi Pariisin kesti 24 minuuttia. Montparnassen metroasemalta piti kävellä monen pitkän tunnelikäytävän ja liukuportaiden kautta rautatieasemalle. Monikerroksisessa rakennuksessa piti vähän aikaa etsiä Bordeaux-junan lähtöraidetta.

Satamakaupunki Bordeaux oli runsaan kahden tunnin junamatkan päässä, asemalla junanvaihto sujui mukavasti. Toulousessa olimme puoli viiden jälkeen eli hyvissä ajoin. Tällä välillä maisemat eivät suuresti herättäneet huomioita. Mainittuihin kaupunkeihin olisi voinut tutustua paremminkin, Ranska oli kuitenkin nyt reissumme pelkkä läpikulkuosuus. Kun Toulousen majoituksemme oli aivan aseman vieressä, ehdimme hieman kävellä kaupungillakin. Toulouseen ei näyttänyt pääsevän järkevästi ilman, että kulki Pariisin ja Bordeauxn kautta.

Andorraan ei kulje junia. Ranskan puolelta paras bussireitti Andorraan lähtenee Toulousesta. Andorrassa yövyimme kaksi yötä, sieltä jatkoimme bussilla Espanjan Barcelonaan. (Andorran osuudesta saatan kirjoittaa erillisen jutun joskus).

Barcelonaan saavuimme Nord-bussiasemalle, vaikka parempi olisi ollut saapuminen Sants-asemalle, josta olimme jatkamassa matkaa Malagalle. Koska yövyimme Barcelonassa, niin meillä oli hyvää aikaa siirtyä kaupunkijunalla Nordista Santsin asemalle, jonka läheisyydessä meillä oli majoitus. Paikallisjunan lähtöaseman löytäminen ja siirtyminen sille onnistuivat yllättävän hyvin eikä matka maksanut mitään ylimääräistä, kun näytimme matkalippujen leimausportilla interrail-passejamme. Santsiin päästyämme menimme heti lippuluukulle ostamaan junaliput Malagaan. Kun Ranskassa interrailin paikkalippujen ostaminen junafirman sivuilta ei onnistunut (piti käyttää Eurail-sivustoa), niin Espanjassa paikkalippujen hankkiminen oli vielä vaikeampaa; ne oli käytännössä hankittavissa henkilökohtaisesti vain tietyiltä Espanjan rautatieasemilta.

Barcelonasta lähdimme n. klo 9, Madridissa meillä oli junanvaihto. Oli jälleen hyvä asia, että vaihtamiseen oli varattu hyvin aikaa. Barcelona-junan saapumisraiteelta piti nousta moniosaisen aseman toiseen kerrokseen ja käytävää pitkin kävellä toisen pään aulaan. Siitä siirryttiin lipputarkastuksen jälkeen varsinaiseen lähtöaulaan. Raidelaiturille siirryttäessä piti vielä kerran näyttää lippua. Sujuvasti jonot kuitenkin etenivät. Aikaa tuli vielä lisää, kun Madrid-Malaga -juna lähti parikymmentä minuuttia myöhässä. Kiersimme näin hyvillä junilla lähes puoli Espanjaa (ainakin n. 1200 km), kun jouduimme ensin matkustamaan sisämaahan. Barcelonasta kulki etelään suoremmin rannikkoa myötäillen myös joku junavuoro (n. 1000 km?), mutta sitä hallitsi sellainen junafirma, joka ei kelpuuttanut interrail-passeja.

Malagaan saavuttuamme siirryimme helposti Torremolinokseen paikallisjunalla, taas meidät ohjattiin mukavasti lippujen leimauslaitteiden ohitse. Perillä olimme jo noin klo 17. Torremolinoksessa yhden yön yöpymisen jälkeen jatkoimme matkaa Gibraltarille ja Tarifaan (yhteensä lähes 200 km). Tarifasta menimme lautalla Marokon Tangeriin. Paluumatkalla yövyimme kaksi yötä Torremolinoksessa. Nämä matkat teimme busseilla. Espanjankielisten bussiaikataulujen tutkiminen oli mielenkiintoista ja vähän haastavaa puuhaa. Paluumatkan bussikyytejä vaikeutti jonkin verran vapunpäivän poikkeusolosuhteet. Espanjan, Gibraltarin ja Marokon vaiheista saatan kirjoittaa vielä oman jutun ja voin ehkä tehdä pari videotakin.

Interrailia käytimme jälleen paluumatkalla Malagan Torremolinoksesta Suomeen. Torremolinos-Malagan keskusta -välin matkustimme ahtaasti aamuvarhaisella työmatkajunalla. Malaga-Madrid-Barcelona-Figueres Vilafant -paikkaliput olimme jo ostaneet silloin, kun saavuimme Andorrasta Barcelonaan. Junamatkat ja junien vaihto Madridissa sujui jo rutiinilla. Paikkalippuja ostaessamme emme olleet vielä päättäneet tarkasti, millä asemalla jäämme pois Espanjan junasta. Junamatkan aikana oli hyvää aikaa tutkia eri mahdollisuuksia sille, miten pääsemme päivän aikana Ranskan puolelle Perpignaniin, jonne olimme varanneet seuraavan majoituksen.

Figueres Vilafantista ei junalla enää samana päivänä olisi päässyt (klo 16.45) Ranskan puolelle, vaikka se oli lähimpänä Ranskan rajaa oleva paikkakunta. Myöskään Barcelonasta ei mennyt iltapäivällä junia rajan yli. Tiesin kuitenkin, että busseja rajan yli vielä kulki. Bussivuoroista ja siitä missä ne pysähtyvät, oli aika hankala saada selvyys. Sopiva bussivuoro löytyi lopulta; klo 16:50 Gironasta kulki Flix-bussi Ranskan Bourbogneen asti. Rajan jälkeen bussi pysähtyi sopivasti seuraavan kerran Perpignanissa ohittaen siten Figueresin, istumapaikat sain varattua netin kautta. Siihen ehdimme hyvin, vaikka junamme oli vähän myöhässä. Mutta bussi ei tullut Gironaan eikä lähtenyt sieltä ajallaan. Lisäviivästymistä tuli siitä, että koko matkustajajoukko joutui Gironassa huumepoliisin tarkastuksiin, koira merkkasi pari ihmistä ja siitä seurasi selvittelyjä. Perpignaniin saavuimme käärijänvihreässä bussissa n. tunnin myöhässä klo 19 jälkeen.

Perpignanin jälkeen seuraavaksi majapaikaksi olin valinnut Ranskan pohjoisosassa olevan Metzin. Sinne sain rakennettua sellaisen reitin, jolla ei tarvinnut mennä Pariisin kautta (suurin osa maan pitkistä junareiteistä näyttää väkisinkin vievän Pariisiin) . Paikallisjunilla matkustimme Lyoniin asti, vaihdot oli tehtävä sitä ennen Narbonnessa ja Avignonissa. Avignonin ja Lyonin asemat olivat meille aikaisemmin tuttuja. Pierrelattessa, jonka aseman nyt ohitimme, olimme vuosi sitten joutuneet ukkosmyrskyssä pienen tulvan valtaan polkupyörinemme.

Lyon-Metz -väli ajettiin taas pikajunalla.

Metzistä ajelimme klo 9:38 lähtien pienen pätkän paikallisjunalla Forbachiin. Forbachissa ylitettiin raja ja kuljettiin tuttua reittiä pitkin Hampuriin (junanvaihto Mannheimissa), paikkaliput oli ostettu näihin juniin.

Hampuriin saavuimme puoli seitsemän jälkeen. Yöjuna lähti sieltä kymmenen jälkeen. Samassa ahtaassa loossissa majaili lisäksemme kaksi suomalaista tyttöä ja kaksi ruotsalaista naista. Me olimme varatessani joutuneet tyytymään yläpeteihin, mutta suomalaiset suostuivat siihen, että me pääsimme alapeteille.

Puoli yhden aikaa herätettiin passien tarkastukseen, mutta muuten reissu sujui hyvin. Lautta lähti Turkuun klo 8 illalla, joten ennen sitä piti kuluttaa päivä Tukholmassa. Turun satamassa pääsimme suoraan Tampere-junaan.

Reissu oli kokemuksia täynnä ja hyvin menestyksekäs. Kaikkiin etukäteen suunniteltuihin/ajateltuihin kohteisiin ja varattuihin majoituksiin pääsimme. Maata pitkin matkustaminen on kalliimpaa ja hitaampaa kuin lentäen matkustaminen. Mutta jos haluaa vähentää ilmastopäästöjä ja on aikaa matkustaa näin, se on ehdottomasti suositeltavaa.

Ruotsi-pyöräilyn suunnittelussa normaalia enemmän haasteita

Tämän kesän ulkomainen Eurooppa-polkupyörämatkamme suuntautuu jälleen Suomen lähialueille. Jokavuotiset kesäpyöräilymme alkoivat yli 20 vuotta sitten (vuonna 1996) Virosta. Ensimmäiset kymmenkunta vuotta kiertelimme pyörinemme Baltian varsin perusteellisesti. Sen jälkeen on muutakin Eurooppaa pyöräilty aika monipuolisesti omilla pyörillämme. Nyt valitsimme pääkohteeksi useimmiten ”unohtamamme” maan eli Ruotsin.
Vielä alkuvuonna ajattelin, että tänä vuonna toteutamme viime vuosien päähaaveenani olleen Välimeren rantojen pyöräilyn. Varsinaisen pyöräilemisen lähtöpaikka olisi ollut tällöin Sveitsi. Ikämme ja kuntomme huomioiden ajattelimme, että tähän reissuun tarvitaan alueiden mäkisyyden huomioonottaen sähköavusteiset pyörät. Nämä pyörät on nyt hankittu. Loppukesän/syksyn suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, koska myöhemmälle syksylle kaavailtu Kaukasian alueen linja-autoreissu aikaistui syyskuun alkuun.
Ruotsissa olemme aikaisemmilla polkupyöräreissuilla poikenneet kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla pyöräilimme Itämeren kiertoreissullamme vain Värtanin satamassa (saavuimme laivalla Rigasta ja jatkoimme matkaa Turkuun). Tukholman keskustan käynnillä käytimme tällöin metroa. Toisella kerralla (vuonna 2017) sitten jo pyöräilimme läpi koko Tukholman keskustan. Suomen laivoilta piti siirtyä Värtanista yli 70 kilometrin matka Nynäshamnin satamaan, jotta pääsisimme puolalaisella laivalla Gdanskiin.
Ruotsin läpi pyöräily on aikaisemminkin ollut mielessä, mutta kun olisimme osaan matkaan tarvinneet myös junakyytiä, olemme todenneet sen erittäin hankalaksi. Ruotsin pääasiallinen pitempien matkojen yhtiö (SJ) ei ota polkupyöriä junaan lainkaan. Toisaalta Ruotsi on näyttänyt mm. majoituspaikkojen suhteen olevan varsin kallis maa. Nyt kun käytettävissämme oleva kesän ”aikaikkuna” oli varsin pieni ja kun kuitenkin halusimme tälläkin reissulla nähdä aivan uusia alueita, on tämä matka on meidän lyhyehkö ”pakkoruotsimme”.
Etukäteen tietämämme Ruotsi-pyöräilyn haasteet tulivat kyllä tämän reissun suunnittelussa konkreettisesti vastaan. Ensin oli vaikea hahmottaa se asia, että mistä kohtaa Ruotsin läpiajon suoritamme. Aluksi ajatuksena oli tehdä pohjoismaiden pääkaupunkikierros, mutta Oslon keikasta oli pakko lopulta luopua. Ruotsin poikki ei ole suunniteltu/merkitty mitään yhtenäistä pyöräilyreittiä. Pyöräilyreitit ovat muutenkin varsin puutteelliset/hankalat Ruotsin itäpuoliskolla. Lopulta päätimme, että pääreitiksi valitsemme Götan kanavan – mutta pääseminen sen varrelle sujuvasti ei ole ihan helppoa. Yhden päivän aikana kanavan varteen, esim. Söderköpinpingin kaupunkiin, olisi poljettavaa aivan liikaa (yli 150 km). Sopivaa pyöräreittiä ei näyttänyt löytyvän; aivan liikaa pitäisi ajella vilkkailla autotiellä. Seuraava ongelma oli se, että majoitusta Tukholman eteläpuoleisilla alueilla näyttää olevan heikosti (ainakin netistä varattavissa). Mutta entä sitten junakyydin ottaminen osalle matkaa – helppoa ei ollut siihenkään löytää sopivaa yhteyttä. Ensimmäiseksi laivamatkan jälkeiseksi majoituspaikkakunnaksemme valikoitui lopulta Nyköping. Jonkinlaista pyöräreittiä noudattaen matkan pituudeksi muodostuu yli 125 km. Osalla alkumatkasta näyttäisi olevan mahdollista käyttää paikallisjunaa (SL pendeltåg). Södertäljen kautta pääsisi junaa vaihtamalla vähän pidemmällekin, mutta tämä vaihtoehto veisi jonkun verran sivuun ajatellulta reitiltämme. Nyköpingistä olisi mukava polkea kanavan varrelle Söderköpingiin, mutta kohtuuhintaista majoitusta ei näyttänyt löytyvän sieltäkään – olimme tässä suunnittelussa kait jonkun verran liian myöhään (touko-/kesäkuussa) liikkeellä. Nyköpingistä selviäisimme Norrköpingin ja Linköpingin kautta parissa päivässä Motalaan Vätternin rannalle. Kanavan reunoillakin pääsisimme tällöin jo polkemaan. Motalasta varasimme etukäteen kuljetuksen järven toiselle puolelle. Sieltä meidän on tarkoitus polkea kanavaa seuraten Vänern-järven rannalle. Sieltä matka jatkuu kohti Göteborgia ja Malmöä, josta on tarkoitus siirtyä Tanskaan. Tutkin myös mahdollisuutta palata junakyydillä takaisinTukholmaan, mutta tämä näytti polkupyörien kanssa olevan liian vaikeaa. Ruotsin länsipuolella paikallisjunayhteydet ovat hyvät ja polkupyörät kelpaavat mukaan. Oslossakin olisi ollut mahdollisuus poiketa sieltä junakyydillä, mutta juuri matkamme ajankohtana yksi osuus raiteesta on korjauksen alla ja osa matkasta olisi pitänyt kulkea linja-autolla (mutta ilman polkupyöriä).

Lopulta päätimme siirtyä Tanskan kautta Saksan puolelle ja tulla laivalla Travemundestä Helsinkiin. Laiva oli haluamillemme päiville jo niin varattu, että joudumme matkustamaan kansituolipaikoilla. Pitempää polkupyörämatkaa emme voi tehdä, koska Suomeen paluumme jälkeen lähdetään melkein heti neljän päivän Turun saaristoristeilylle.

Uuteen matkailuvuoteen 2018

Tammikuun lopun matkamessut sinetöivät jälleen aika pitkälle seuraavan vuoden matkasuunnitelmamme. Vuosi 2018 on kolmas eläkevuotemme; töistämme riippuvat matka-aikarajoitukset ovat täten poistuneet. Reissut voi siis nyt suunnitella ja varata mihin aikaan vuodesta tahansa.

Runsaiden virikkeiden saamisen ja esitelmien kuuntelemisen lisäksi matkamessut on tärkeä paikka hyvien tarjousten löytämiseen; mm. tämän takia pystymme rahavarojemme puitteissa matkustamaan suhteellisen usein. Tarjousmatkojen lisäksi voi välillä tehdä vähän kalliimpiakin matkoja. Tämänhetkisten suunnitelmiemme mukaan tulemme tänäkin vuonna viettämään ulkomailla yhteensä kolmisen kuukautta.

Yli kaksikymmentä vuotta sitten jokavuotiseksi muuttunut matkailumme painottui ensin pyöräilymatkoihin Eurooppaan. Säännöllinen kaukomatkailu alkoi viitisentoista vuotta sitten. 1980-luvulla olimme tosin jo käyneet mm. Kiinassa, Pohjois-Koreassa sekä pari kertaa USA:ssa.

Matkojemme kohteiden valinnan yhtenä pääperiaatteena viime vuosina on ollut se, että pitemmästä matkasta ainakin osa suuntautuu sellaiseen maahan, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Tämä tavoite yhdessä edullisuustavoitteen kanssa on alkanut aiheuttamaan lisääntyviä valintaongelmia; lento- ja laivayhtiöt, matkatoimistot ym. tekevät enimmäkseen tarjouksia vain suosituimpiin matkailukohteisiin. Uusia ja eksoottisempia matkakohteita löytyy harvemmin. Vielä joka vuosi on sentään löytynyt jotain uuttakin: Finnairin tarjouslennon olemme ostaneet useana vuonna; viime vuonna sellainen matka suuntautui Kazakhstanin Astanaan (blogi: https://hannujamerja.wordpress.com/category/2017-kesa-astana/ ) ja edellisenä vuonna Kiinan Chongqingiin (blogiosoite: https://wordpress.com/view/hannujamerjakaukomailla.wordpress.com ). Tänä vuonna ostimme yhdeksän päivän loman Maltalle; siellä emme ole aikaisemmin käyneet.

Matkamessujen heräteostoksemme teimme Jordaniaan. Dubaissa ja Abu Dhabissa olemme aikaisemmin käyneet, mutta muut Lähi-idän arabimaat ovat jääneet käymättä. Jordania on ilmeisesti tämän alueen rauhallisimpia maita Arabiemiraattien lisäksi.

Matkamessuilla päätimme ilmoittautua mukaan Salon Tilausmatkojen seuraavalle pitkälle Pikavuoro maailman ympäri –reissulle (katso http://www.rantapallo.fi/pikavuoro/ ). Matka kulkee Venäjän ja Kiinan läpi Laosiin ja Thaimaan Bangkokiin. Kazakhstan on reitin varrella ja mahdollisesti myös Kirgistan sekä lupausten mukaan on mahdollista ehkä poiketa myös Uzbekistanissa/Tadzikistanissa. Bangkokiin saavuttaisiin vähän ennen joulua; hyvin todennäköistä on, että joulu ja ehkä vuodenvaihdekin tulisi tällöin vietettyä Thaimaassa. Viime syksyn Ex-Jugoslavia-/Balkan –reissu oli todella kokemisen arvoinen (17 blogijuttua).

Risteilyä emme tänä vuonna taida tehdä; parin vuoden aikana näitä on nyt tehty kolme (Yangtse-joen, Itäisen Välimeren ja Läntisen Karibian risteilyt). Näistä kaikista sekä niiden oheisreissuista (mm. Italiaan ja Guatemalaan) olen kirjoittanut monet blogijutut (ks. esim Guatemala: https://hannujamerja.wordpress.com/2017/11/19/paiva-guatemalan-antiguassa/ ym.). Mutta keväällä 2019 on vuorossa jälleen hieno risteily; tällöin lähdemme Australian Sydneystä eteläiselle Tyynelle merelle ja sen saarivaltioihin (mm. Fidzi).

Edellä mainittujen reissujen jälkeen taitaa käymiemme valtioiden kokonaismäärä lähennellä jo kahdeksaakymmentä. Euroopassa olemme omilla polkupyörillä pyöräilleet 16 maassa, laina-/vuokrapyörillä olemme polkeneet lisäksi kymmenessä maassa. Polkupyörillä olemme liikkuneet lähes kaikissa maanosissa, Etelämanner on vielä käymättä – pyöräily ei siellä taida oikein onnistuakaan.

Jo viime vuodelle vähän kaavailimme Sveitsin ja Etelä-Ranskan Rhone–laakson kautta Välimeren rannoille suuntautuvaa puolentoista kuukauden pituista polkupyöräreissua. Samalla olisi ollut mahdollisuus bongata melkein viimeisiä niitä Euroopan valtioita (mm. Monaco, Andorra), joissa emme ole käyneet. Tämä reissu kuitenkin jäi tekemättä (tilalla viime kesänä oli Saksan Elbejoen ja Kielin kanavapyöräily) ja näyttää jäävän nytkin. Sen sijaan täytynee jossain vaiheessa tämän vuoden kesällä tehdä Viron 100-vuotisjuhlien kunniaksi parin viikon Viropyöräilyreissu. Viron kymmenistä matkoistamme ajattelin pian kirjoittaa jonkinlaisen yhteenvetojutun. Jo pitkään on ollut myös harkinnassa kotimaan Saariston Rengastien pyöräily (pieneltä osin tätä reittiä jo viime juhannuksen aikoihin katsastimme).

Useimmat matkamme (Euroopan polkupyöräreissuista kaikki) olemme tehneet omatoimisesti suunnitellen eli matkat ja yöpymiset on varattu jokainen itse erikseen. Nyt näyttää mukavuudenhalu (ja se ettei kaikkia matkoja oikein enää ehdi suunnitella tarpeeksi perusteellisesti) valtaavan hieman sijaa; Jordanian ja Maltan matkoille olemme tilanneet lennot ja majoituksen yhtenä pakettina.

Koska tänä vuonna monta kuukautta on vielä vapaana, niin todennäköisesti teemme vielä jonkun äkkilähtöreissun. Reissut täytyy sovittaa erilaisten tapahtumien väliin; nyt helmikuussa ovat talviolympialaiset ja maaliskuun alussa Tampereen elokuvafestivaalit. Helmi-maaliskuun vaihteen hiihtolomien aikaan ei myöskään matkoja paljon viitsi harkita, koska silloin työtätekevä Suomen kansa myös matkustelee tavallista enemmän. Maaliskuun puolivälissä on vielä Pikavuoro Bangkok–reissun infotilaisuus Salossa. Mutta sen jälkeen …. ?

Matkamessuilla tarjonta oli hyvin monipuolista, kaksi päivää kului hyvin joutuisasti.

Miksi Karibialle, Guatemalaan jne.

Lähtötunnelmissa Pirkkalan tyhjällä lentokentällä:

Tämän matkan suunnittelu alkoi jo tammikuussa 2017, kun varasimme Helsingin matkamessuilta Risteilykeskuksesta Karibian risteilyn tarjouspaketin. Olemme risteilleet Karibialla kolme kertaa aikaisemminkin toistakymmentä vuotta sitten. Lämpimälle Karibialle on mukava mennä uudestaan pitkän tauon jälkeen, mutta päätavoitteemme nyt oli päästä kokemaan maailman suurin risteilylaiva Harmony of the Seas.

Seuraava konkreettinen vaihe suunnittelussamme oli syyskuun alku, kun varasimme Finnairin kanta-asiakastarjouslennon New Yorkiin. Finnairilla olisi kyllä lentoja suoraan Miamiinkin (risteily lähtee Miamin naapurikaupungista Fort Lauderdalesta), jonne me nyt New Yorkin kautta lennämme. Hyvän tarjouksen lisäksi oli kyllä muitakin syitä lentää Nykin kautta. Tavoitteenamme on aina ollut se, että risteilyn yhteyteen liitetään käyntejä muissa kohteissa ja mielellään sellaisessa maassa, jossa emme ole käyneet aikaisemmin. Siksi olin tutkinut lentoja useisiin Keski-Amerikan maihin. Ensin ajattelin, että Keski-Amerikan Belize voisi olla hyvä kohde. Lennot Guatemalaan olivat kuitenkin selvästi edullisempia, joten Guatemala valikoitu ensimmäiseksi ”sivukohteeksi”. Miamista kaikki lennot Väli-Amerikkaan olivat huomattavasti kalliimpia kuin New Yorkista lähtevät lennot. Siispä varasimme ensin Finnairin lennot Pirkkalasta New Yorkiin ja takaisin, tämän kirjoittamista aloittaessani istun koneessa Atlantin yläpuolella:

Seuraava varattu pakettimme onkin sitten New York – Miami – Guatemala City – Miami (välillä viikon Karibian risteily) – New Yorkin John F Kennedyn kansainvälinen lentokenttä. Nämä lennot hoitaa American Airlines. Finnair ja American Airlines kuuluvat samaan One World -allianssiin, joten kaikista lennoista kertyy mukavasti Finnair Plus-pisteitäkin.

Koska lentoja on useita, niin katsoimme mukavammaksi yöpyä koneiden vaihtojen välillä sekä meno- että paluumatkalla New Yorkissa. Tällä varmistamme sen, että matkatavaratkin kulkevat mitä ilmeisemmin koko ajan mukana. Tällöin ei tarvitse huolestua lentoasemien perusteellisista, mahdollisesti paljon aikaa vievistä tullitarkastuksista. Meillä on aikaa oleskella lentoasemillakin tai niiden läheisyydessä.

Guatemala on Ulkoministeriön tiedotteiden mukaan aika riskialtis maa lähinnä rikollisuuden suhteen. Siksi varasimme Guatemalaan viiden päivän retkipaketin. Meidät haettaneen autolla lentokentältä pääkaupungin ulkopuolelle ja majoitumme ensiksi Antiguan kaupungissa. Sen jälkeen meillä on eri kohteissa paikalliset oppaat. Tämä lienee varmin keino välttyä ryöstelyiltä.

Tätä juttua päättäessäni olemme jo majoittuneet parin kilometrin päähän New Yorkin JFK-kentästä. Parin soiton jälkeen meidät noudettiin tänne maksutta. Lentokentältä pääsimme pois jo runsaan tunnin kuluttua koneen laskeutumisesta. Hotelli on suurten valtaväylien vieress eikä ole kunnoltaan kovin hääppöinen, mutta kelpaa tällaiseksi nopeaksi välietapiksi.

Läheisestä 7 Eleven-kaupasta saimme iltaeväät hotelliin. Kello lähenteli Suomen aikaa jo puolta yötä. Aamulla sitten taas lentokentälle ja matka jatkuu kohti Miamia.