Rannikkoreittipyöräily 4: Raasepori (Hanko, Tammisaari) ja Leipyöli

Aurinkoiseen Hankoon saavuimme lähes tyyneltä mereltä perjantai-iltapäivänä n. klo 16. Matka Bengtskärin majakalta kesti noin puolitoista tuntia.

Itä-satamasta pyöräilimme kaupungin keskustan sivuitse runsaan kilometrin päässä olevaan viihtyisään majoitukseemme eli Bed & Breakfast Villa Garboon. Huone oli hyvä ja erityisesti aamiainen sai kehumme.

Lähellä olevaan kaupungin keskustaan lähdimme kävellen, ensisijaisena tavoitteena oli löytää hyvä ruokapaikka mutta katselimme myös hieman ympärillemme kaupungissa.

Rannan monista ravintoloista valitsimme Origon. Sattumalta tämä oli myös se paikka, jossa oli Hanko Soul Jazz -viikonlopun konserttitapahtuma. Majapaikassamme oli esite ja ohjelma viikonlopun tapahtumista. Viikon pyöräilyreissua suunnitellessani olin huomioinut tämän tapahtuman. Sen varaan emme lopulta laskeneet mitään, koska jossain vaiheessa netissä oli ilmoitettu, että tapahtuma on peruttu coronan takia.

Minä ja Merja jäimme ravintolaan joksikin aikaa kuuntelemaan jazzia. Sieltä suunnistimme kuitenkin myöhemmin toiseen paikkaan eli Pub Grönaniin. Olin nähnyt netissä, että paikassa soi irlantilaismusiikki. Ahvenanmaalainen O’Really olikin erittäin mukavaa kuunneltavaa hienosti sisustetussa ympäristössä.

Aila ja Hannu olivat lähteneet Origosta aikaisemmin hakemaan polkupyöriä, koska he halusivat nähdä meren rannalta komean auringonlaskun. Me ihailimme auringonlaskua kävellessämme Pub Grönaniin.

Näkymä sataman suuntaan vähän myöhemmin illalla

Seuraavana aamuna lähdimme polkemaan kohti Tammisaarta. Ensin halusimme kuitenkin vielä katsella Hangon keskustan nähtävyyksiä, joita olivat mm. Hangon kirkko, vesitorni, Casino, rantabulevardin komeat huvilat jne.

Puolen päivän maissa olikin sitten mukava poiketa tauolle hieman keskusten ulkopuolella olevaan Neljän Tuuleen Tupaan. Ravintola sijaitsee hienolla paikalla rantakallioilla, meitä ei nyt yksikään tuuli haitannut mistään suunnasta.

Pian Neljän Tuulen Tuvan jälkeen osuimme oikeastaan vähän sattumalta (vaikka tiesin tällaisen kohteen olemassaolosta) näyttävälle neuvostomonumentille ja 528 neuvostosotilaan hautausmaalle.

Sotahistoriasta kiinnostuneille löytyy Hangonniemeltä useita muitakin kohteita kuin neuvostomonumentti. Hangon rintamamuseon me ohitimme, koska pyörätie kulki melko vilkasliikenteisen tien ’väärällä’ puolella. Sen sijaan näimme useasta kohtaa ns. Harparskog-linjan panssariesteiden jäänteitä.

Kymmenkunta kilometriä ennen Tammisaaren keskustaa poikkesimme välipalalle pieneen ravintolaan nimeltä Villa Kosthåll.

Matka jatkui hyväkuntoisia teitä pitkin aivan rannikon tuntumassa, pienen lenkin teimme myös aivan meren rannalle. Puolessa väliä matkaa ylitimme Hangon-Tammisaaren pikatien ja jouduimme hetkeksi varsin huonolle tielle.

Lyhyen matkan ajan jouduimme polkemaan myös Hanko-Tammisaari -tien laitaa. Kolme kilometriä ennen Tammisaarta alkoivat hyvät pyörätiet.

Vaikka olimme Hangon majoituksen jälkeen pitäneet useampiakin taukoja, niin Tammisaaren majoitukseen saavuimme jo noin klo 16, päivän pyöräilymatkaksi tuli vajaat 50 km. Majoituksemme sijaitsi aivan Tammisaaren keskustan ja vanhankaupungin sekä rannan vieressä. Polkupyörät saimme mukavasti vietyä takapihalle läpi kahden huoneen huoneiston.

Motellista oli näkymää myös merelle.

Tammisaaren useimmat varteenotettavat ruokapaikat näyttivät sijaitsevan rannalla. Monessa niistä näytti lauantai-iltana olevan melko vilkasta ja jopa täyttä. Emme päässeet sisälle Tammisaaren ilmeisesti maineikkaampaan ravintolaan eli meren ympäröimään ravintola Knipaniin.

Lopulta rannaltakin löytyi hyvä ruokapaikka (listalla muutakin kuin pizzaa) eli ravintola GH Fyren, sisällä oli myös musiikillista viihdettä.

Illallisen jälkeen kävelimme jonkun aikaa vanhassa kaupungissa. Kirkon ja torin kautta palasimme motelliimme, jossa istuimme vähän aikaa ravintolan puolella. Olisi ollut mukavaa, jos täälläkin olisi sellainen keski-eurooppalainen tapa, että huoneeseenkin voisi viedä jotain. Loppuilta vietettiin huoneessa omia eväitä nauttien ja korttia pelaten.

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle kohti seuraavaa majoitusta, jonka olimme varanneet Leipyölin maatilamajoitukseen. Tammisaaresta lähtiessämme saatoimme taas ihailla kaupungin komeita Kråkholmen saaren kautta kuljettavia siltoja, joissa pyöräilijät on huomioitu hienosti.

Virallinen rannikkoreitti johti meidät Prästkullaan ja sen kartanon viereen. Vaikka kartano on täysin yksityisomisteinen, niin hiukan sitäkin piti päästä kuvaamaan.

Reitin merkittävin kylä on Tenhola. Mitään varsinaista välipalapaikkaa kylässä ei näyttänyt olevan maanantaipäivällä auki. Kiinni olevan ravintolan terassilla pääsimme nauttimaan pienet kaupasta hankitut välipalat.

Tenholan jälkeen merkitty reitti ristesi pari kertaa pikatien yli ja pieni matka piti kulkea vilkkaahkon liikenteen seassa. Rannikon tuntumassa kulkeva kylätie oli paikoin melko kuoppainen (”nimismiehen kiharaa”), mutta oli pääosin aivan mukavaa poljettavaa.

Tällainen taukopaikka matkan varrelta sentään löytyi

Leipyölin tila oli erittäin onnistunut majoituslöytö. Se sijaitsi hieman sivussa Rannikkoreitistä Perniön suuntaan. Ennen Salon Matildaa majoituspaikkavalikoima oli erittäin heikko.

Yllä kuvatussa talossa olimme neljän hengen tilava huoneessa. Alakerrassa on iso oleskelutila. Taloon olisi mahtunut enemmänkin majoittuvia, mutta me olimme ainoat. Saunakin meille lämmitettiin ja nautimme maittavan ja monipuolisen illallisen.

Leipyölin jälkeen suunnistimme jo alkumatkalla tutuksi tulleeseen Mathilden ruukkikylään ja sieltä Teijon keskustan kautta Kirjakkalan Ruukille, jossa majoituimme ennen Salon Halikkoon palaamista. Ruukkikylistä kirjoitin jo tämän juttusarjan ykkösosassa. Viikon pyöräilyn kokonaismatkaksi tuli noin 350 km.

Ylönkylässä poikkesimme pieneen itsepalvelumyymälään.

Rannikkoreittipyöräily 3: Taalintehtaalta merimatkojen avulla Hankoon

Sää on suosinut meitä elokuisella pyöräilyreissullamme. Yksi saderintama kulki ylitsemme, mutta mukavasti sen ylitys osui yöaikaan. Taalintehtaalla alkoi sade illalla ja aamulla ilma oli raikas ja aurinkoinen. Teimme Taalintehtaalla vielä pienen kävelyretken nähtävyyksille (ks. juttua n:o 2) ja 14.8. puolenpäivän jälkeen lähdimme pyöräilemään kohti Kasnäsia. Siellä oli varattuna seuraava majoituksemme. Päivään sisältyi kaksi lauttamatkaa. Näitä tulisi lisää, kun jatkoimme matkaa Kasnäsistä eteenpäin sseuraavana päivänä.

Taalintehtaalta eteenpäin pyöräillessämme saimme ihailla monia hienoja merenrantamaisemia. Merkittävä kohde oli Lövön silta. Silta on valmistunut vuonna 2011 ja sen pituus on 473 m.

 

Pian Lövön sillan jälkeen käännyimme pois päätieltä ja suuntasimme Svartnäsin satamaan.

Svartnäsista kuljimme kymmenen minuutin lauttamatkan Högsåran saarelle.

Högsåran kehutaan tarjoavan matkailijoille saaristolaisidylliä parhaimmillaan. Ja vaikka saari on pieni, näimme siitä vain pienen osan. Hörsåran mainostetuin paikka lienee Farmor’s Cafe. Miljöö oli todellakin viihtyisä, siellä nautimme pienet välipalat.

Rauhallisilla kyläteillä oli erittäin miellyttävää pyöräillä, tosin kerran piti väistellä tiellä olevia lehmiä:

”Mökkikylä” Högsåran lauttasatamassa:

Kasnäsiin saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Ruokailun lisäksi ehdimme mm. käyttää kylpylän palveluita ja pelata pienoisgolfia. Majoitusmökkien vieressä oli kallioinen luontopolku, jonka myös katsastimme.

Kasnäsin jälkeen seuraava yöpymisemme oli varattu Hankoon. Keskikesällä Kasnäsistä on suora lauttayhteys Hankoon, elokuun puolivälissä tätä yhteyttä ei enää ollut. Toisaalta halusimmekin tehdä matkan avomerellä olevan Bengtskärin majakan kautta. Alunperin riskinä tälle suunnitelmalle olivat sääolot, huonolla säällä veneet eivät olisi lainkaan kulkeneet. Jos emme olisi päässeet majakalle, niin olisimme olleet hieman ongelmissa, koska maata pitkin pyöräillen matka olisi ollut turhan pitkä Kasnäsista Hankoon. Sääolot suosivat meitä kuitenkin edelleen, meri oli yhteysalus-/venematkoillamme lähes tyyni ja aurinko paistoi.

Lähdimme ensimmäiselle puolen tunnin merimatkalle noin kello 10 aamulla. Tämä matka oli maksuton.

Rosalassa meillä oli hieman aikaa tutustua viikinkikylään (sisälle varsinaiselle alueelle emme menneet).

Vene Bengtskäriin lähti n. klo 12.50. Samalla ymmärsimme, miksi reissu piti varata etukäteen; vene ei ollut kovin suuri (tosin majakkasaarelle taisi ajaa samoihin aikoihin toinenkin vene). Pyöräpaikkojen määrä on aluksessa rajoitettu, pyörämme lastattiin veneen katolle.

Matka majakkasaarelle kesti noin tunnin. Jo veneessä ja myös saarella pari ihmistä totesi, että hän ei uskonut näkevänsä siellä pyöräilijöitä.

Majakka on pohjoismaiden korkein (52 m). Kiipesimme ylös aivan majakan valolähteen viereen. Majakassa on myös kahvila ja majoittumismahdollisuus. Sisustus koostuu museosta.

Loppuvaiheessa portaat olivat jyrkät ja paikoin ahtaat. Näköalat ylhäältä olivat hienot.

Mielenkiintoinen prosessi oli saada polkupyörät majakan viereltä Hankoon menevään yhteysalukseen. Kallioisella reitillä osan matkasta pyöriä piti nostella tai kantaa. Tällaisessa tilanteessa täytyy olla tarkkaan selvillä milloin seuraava vene lähtee, tavaroiden ja pyörien siirtämiseen on varattava aika paljon aikaa.

Pyörät saatiin aika mukavasti veneen keulaan

Veneessä minun piti kaivaa koko tekniikkavarastoni esiin, koska 360-kamerani asetukset temppuilivat. Tämän takia majakkasaaren videokuvaukset epäonnistuivat osittain.

Hienot merimatkat päättyivät hyvissä ajoin perjantai-iltapäivällä Hangon venesatamaan.

Suorinta tietä kahden päivän pyöräilymatkan pituudeksi olisi tullut vain noin 17 km, mutta me pääsimme Högsåra- ja Rosalapoikkeamisten takia noin 30 kilometriin. Kokonaispyöräilymatkamme oli Hankoon saapuessamme noin 150 km. Vaikka oli corona-aikaa, niin Hangossa pääsimme hieman osallistumaan paikalliseen kaupunkifestivaaliin, siiitä lisää seuraavassa jutussa.

Rannikkoreittipyöräily 2: Strömman kanavalta Kemiöön ja Taalintehtaalle

Nukuttuamme hyvin Mathildedalin B&B Sypressissä lähdimme aamulla polkemaan Salon puolelta kohti Kemiönsaarta. Virallinen rannikkoreitti ohjasi meidät jälleen metsäisille poluille. Salon ja Kemiönsaaren rajalla olevalle Stömman kanavalle oli matkaa viitisen kilometriä. Alkumatka oli hiekka- tai sorapintainen autotie, mutta loppua kohden ajettiin kumpuilevassa maastossa lähes polkumaisella, ruohoisella ja kapealla reitillä. Metsätiellä oli jokunen pehmeämpi kohta, mutta valtaosin reitti oli hyvin kovapintainen ja siksi helposti poljettavissa.

Strömman kanavan vanha osa on otettu käyttöön 1840-luvulla. Wikipedian mukaan Museovirasto on määritellyt kanavan yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Se on Suomen ainoa paikka, jossa voi havaita ilman apuvälineitä selvästi vuorovesi-ilmiön. Kanavan ylittää Suomen ensimmäinen rullasilta, joka korvattiin 1897 teräksisellä kääntösillalla.

Uusi kanava rakennettiin 1960-luvulla, sen ylittää teräksinen läppäsilta.

Siltojen välissä on pieni saari. Saarella on kehuttu Vuorovetten kioski, joka valitettavasti oli kiinni; jäätelöt olisivat kyllä maistuneet.

Strömman kanavalta oli matkaa Kemiön keskustaan alle kymmenen kilometriä.

Kemiöstä on vuonna 2009 tullut osa Kemiönsaarta, asukasluku oli runsas 3000. Kemiön keskustassa ajoimme pienen lounaspaikan pihaan. Paikka ei tainnut vielä olla varsinaisesti auki, mutta kun olimme parkkeeraamassa pyöriämme, omistaja saapui paikalle. Hän lupasi järjestää meille kaiken mitä halusimme; lopulta söimme jäätelöt ja joimme kahvit tai teen.

Kemiöstä eteenpäin meillä oli mahdollisuus valita useampia pyöräilyreittejä. Päivän päätetavoitteena meillä oli Taalintehdas. Kun kerran olimme pyöräilemässä pitkin rannikkoreittiä, valitsimme pisimmän reitin eli pääasiassa aivan rannan vieressä kulkevan 44 kilometrin reitin. Kemiön kirkon vierestä ajoimme kohti Pedersåta.  Noin kymmenen kilometrin kohdalla päällyste loppui.

Reittivalinta oli varmastikin oikea, reitti oli hyvin viihtyisä ja vähäliikenteinen.

Matkalla bongasimme mm. hienon kyläkahvilan, joka oli sijoitettu vanhaan koulurakennukseen (Brännbodan kansakoulu). Paikka oli mielenkiintoisesti sisustettu vanhaan pihapiiriin, ympärillä oli paljon vanhaa esineistöä.

Vaikka olimme valinneet pitemmän reitin, saavuimme Taalintehtaalle jo ennen kello 16. Taalintehtaalle tullessamme olimme jo ylittäneet sata kilometriä kokonaismatkassa.  Yövyimme viihtyisässä Strandhotellissa.

Hotellista on merinäköala, kuvassa näkyvät satama ja mm. ravintola Portside (vaalea rakennus minun ja Ailan välissä),    Majoittumisten ja suihkujen jälkeen lähdimme syömään tähän ravintolaan.

Taalintehtaassa tutustuimme jo reissumme neljänteen ruukkikylään, tehdashistoria ulottuu aina 1600-luvulle. Illallisen jälkeen katselimme hieman vanhaa ruukkiympäristöä. Sen katselua jatkoimme myös seuraavana aamuna ennen lähtöämme kohti Hörsåraa ja Kasnäsiä (näistä tulee kuvia ja tekstiä seuraavassa jutussa).

Hiiliuunit

Masuuni

Masuunilammen ympäristössä on lyhyempiä ja pitempiä luontoreittejä

Hotellin vieressä on puisto.

Rannikkoreittipyöräily 1: Kolme ruukkikylää

Lähdimme neljän hengen voimin pyöräilemään Rannikkoreitille tiistaina 11.8.2020 Halikon Vaskiolta. Reitti alkaa virallisesti Salon keskustasta, me liityimme varsinaiselle reitille Salon keskustan eteläpuolella ajettuamme ensin Halikon keskustan läpi. Päivän pääkohteemme oli Mathildedal ja sen ruukkikylä, jonne oli varattu ensimmäinen yöpymisemme. Menomatkalla kuljimme Kirjakkalan ja Teijon ruukkikylien kautta, mutta vasta viikkoa myöhemmin paluumatkalla yövyimme Kirjakkalan Ruukilla (alla olevassa kuvassa oikealla toiseksi ylimmäisin täplä). Toisena päivänä pyöräilimme Salosta Kemiönsaareen Stömman kanvavan ja Kemiön kirkonkylän kautta Taalintehtaalle. Siellä on myös vanhoja ruukkirakennuksia, mutta näistä juttua ja kuvia seuraavassa Rannikkoreittijutussani.

Kirjakkalan, Teijon ja Mathildedalin ruukit kuuluvat kaikki Teijon Ruukkikylät -kokonaisuuteen. Ruukkikylistä ja luontokohteista löytyy runsaasti tekstiä monelta nettisivulta, ks. mm. www.teijo.fi. Kirjakkalan Ruukkikylä majoituksineen sijaitsee rauhallisen metsäisen tien varrella Teijon kansallispuiston laidalla.

Ruukin majoitustilat ovat vanhoissa hirsitaloissa, meidän majoituksemme oli Kjällman&Laakso -talossa.Kirjakkalan alue on merkittävä historiansa, luontokohteiden ja erilaisten harrastusmahdollisuuksien takia. Allaolevissa kuvissa oikealla ns. insinööritalo, jossa on alueen vastaanotto. Pieniä siltoja alueella on useita.

Puroon vettä tulee Hamarinjärvestä 300 vuotta sitten rakennetun padon kautta.

Luontopoluilla voisi viettää paljonkin aikaa, mutta me keskityimme vain historiallisiin rakennuskohteisiin sekä lähellä olevan Teijon keskustan anniskelupaikkoihin.

Teijolla on yli 330-vuotinen ruukkihistoria.

Kirjakkalan suunnasta saapuessamme näimme ensin Teijon kyläkaupan, jonka hyviin palveluihin tutustuimme paremmin vasta viikon päästä paluumatkalla

Teijolla asuu yli 700 ihmistä ja kesällä väkimäärä kaksinkertaistuu. Elokuun toisen viikon alussa osa paikoista oli jo kiinni. Rauhallisuuteen vaikutti varmasti myös korona, vaikka lehdissä oli kerrottu kesän vilkkaasta turistisesongista. Paluumatkallamme maanantaina 17.8 Teijon kylän ainoa auki ollut ruokapaikka taisi olla Teijon Arkki. Arkkiin ehdimme juuri ja juuri edulliselle lounaalle (vähän ennen klo 14). Huomasimme tämän Mathildassa, josta jouduimme lähtemään kiireellä. Kiirettä piti pitää senkin takia, että Kirjakkalan majoitukseen oli saavuttava klo 15 mennessä. Teijon masuuni ravintoloineen oli kiinni, mielellämme olisimme tutustuneet myös siihen ja mahdollisesti myös nauttineet siellä myöhemmin illalla kahvilan antimista. Nyt meidän piti käydä kyläkaupasta ostamasta illallisruoat (makkarat) ym. ja grillata itse. Kyläkaupassa oli sentään mukava terassi.

Teijon kylän nähtävyyksiä masuunin lisäksi ovat mm. kartano, kyläsauna ja Suomen pienin kivikirkko:

Mathildedal (suomeksi Matilda on esitteen mukaan, kuuluu myös Saloon) on noin 130 asukkaan hyväntuulinen ja eläväinen kylä (https://visitmathildedal.fi/). Matkailusesonki näytti olevan lopuillaan jo elokuun toisella viikolla, mutta vilkkaampaakin kait kesällä on ollut, koska kyläravintola Terhosta sekä vieressä olevasta panimon myymälästä olivat paikalliset oluet loppuneet.

Mathildedalissa yövyimme B&B Sypressissä neljän hengen huoneessa; aivan hyvä majoitus keskeisellä paikalla.

Majoittumisessa oli huomioitu myös linnut

Kyläravintola oli aivan majoituksemme vieressä.

Matildan viihtyisä puistotie vie meren rannalle ja Ruukin Krouville:

Reissumme ensimmäisenä päivänä soimme taustalla näkyvässä Kruukin Krouvissa hyvät pihvit.

Vähän valitettavaa oli se, että ravintola Ruukin Krouvin tarjoilija unohti tuoda meille pyytämämme laskun. Sitä piti mennä lopulta ravintolan sisältä pyytämään. Halusimme illalla jatkaa kävellen viihtyisän ja mielenkiintoisen ruukin alueen ympäristön katselemista lisää.

Alueella voi kahdessakin paikassa katsella alpakoita.

Minkälaisia pyöräteitä Salosta Mathildedaliin?

Salon kaupungin alueella Rannikkoreitin pyörätiet ovat hyviä ja pääosin päällystettyjä.

Reitin varrella on paljon viittoja, mutta parissa kohdassa ne olisivat voineet olla parempiakin tai toisella tavalla sijoitettuja. Yhden hiekkaisen kävelytien päätyttyä valitsimme kadun toiselta puolelta pikkutien, joka johti meidät parin kilometrin verran vikareitille.  Oikea reitti olisi kyllä jatkunut kadun toisella puolella, mutta meidän olisi pitänyt jatkaa katua pitkin ehkä viitisenkymmentä metriä oikealle.  Vähitellen tie kapeni voimakkaasti ja huomasimme, että olimme varmastikin väärällä reitillä. Tämän vahvisti viereisen talon pihalla ollut naishenkilö, joka kertoi, ettei hänkään oikein tiedä, miten se reitti sielläpäin menee.

Myöhemmin oikeakin reitti muuttui soratieksi ja Pohjankylän kohdalla kohtasimme komean rautatien ylittävän sillan. Sillan ylityksen jälkeen ylitimme vilkasliikenteisen Perniöntien ja parinsadan metrin päästä käännyimme metsäiselle soratielle, joka kyllä välillä muuttui myös päällysteiseksi. Parin kilometrin päästä löysimme Lehmirannan lomakeskuksen, jossa pidimme pienen nautiskelu- ja lepotauon. Olimme polkeneet siinä vaiheessa n. 30 km (Salon keskustasta matkaa olisi noin 15 km).

Lomakeskuksen jälkeen matka jatkui pääasiassa hyvin metsäisillä teillä tai melkeinpä poluilla. Pyöräily oli kuitenkin ihan mukavaa, koska pinta oli enimmäkseen kova ja melko tasainen.

Mäki Kirjakkalan Ruukin kohdalla

Kirjakkalan Ruukkikylän jälkeen ajoimme hyväkuntoista maatietä pitkin Teijon kautta Mathildedaliin. Teijon kohdalla oli myös pätkä pyörätietä.

Mathildedahlista virallinen rannikkoreittitie vei jälleen metsäisille poluille, siitä kuvia seuraavaan juttuun.

(Jutun kirjoittaja ja kuvaaja Hannu Rintanen, still-kuvaus myös Merja Rintanen, Aila Kangas ja Hannu Kivimäki.)

Tänä kesänä (2020) saaristo entistä tutummaksi

19.4.2021 päivitys: Pieni päivitys tännekin, kun olen viime kuukausina paneutunut vain www.hannurintanen.fi -kotisivuni sisällön täydentämiseen sekä videoiden tekemiseen. Olen julkaissut pari videota ”80-luvun kotipaikkasarjaani”. Ensin tein Kyyniojavideon, jossa näkyy miten Nokian keskustan oja tulvii kevättalvella 1988, seuraavaksi tein Kankaantakavideon, lisääkin on lähiviikkoina tulossa. Kotisivuni 80-luku -osiossa oli jo näitä lisäyksiä ennen Perkiönkadun takatalvivideo; vielä aivan huhtikuun lopussa lunta tuli Nokialla todella paljon.

Viimeksi 1980-lukuosioon laitoin kuvia vuoden 1985 Kiinan matkastamme. Noin kuukausi sitten julkaisin artikkelin, jossa kerroin siitä, miten olemme viettäneet koronavuotta. Joitakin kotimaan reissuja oli vuoden aikana, mutta viimeisestä ulkomaan reissusta on jo liian paljon aikaa. Vielä pari kk sitten oli ajatuksena, että toukokuun alkupuolella päästäisiin lähtemään puolentoista kuukauden polkupyöräreissulle Välimeren rannoille ja mm. Sveitsiin. Monacon formulakisoissakin oli tarkoitus poiketa. Nyt olen kuitenkin perunut jo maksetut laivareissun Saksaan sekä formulaliput. Ainakaan ennen kesäkuuta ei nyt matkusteta mihinkään. Mahdollisiin suunnitelmiin vaikuttaa nyt sekin, että koronan kakkosrokotuksiin on varattu ajan kesä-heinäkuun vaihteeseen.

Päivitys 15.1.2021: Youtubessa on nyt viisi perusvideota viime kesän Rannikkoreitti-pyöräilystämme sekä seitsemän lyhyempää 360 asteen VR-videota (virtuaalitoidellisuus). Linkit löytyvät alempaa. Näitä videoita en tee enää lisää. Joidenkin tietokoneilla 360-videoiden taso voi näyttää kovin heikolta. Silloin on syytä tarkistaa videon alaosasta asetuksia. Sieltä löytyy Laatu-valikko (tähtimäinen kuvio). Videon katsomiseen kannattaa valita paras valittavista olevista vaihtoehdoista (paras lienee 2880s 5K- asetus; tällöin voi tehottomammilla yhteyksillä tulla videon latausongelmia eli videon katsominen voi olla katkonaista).

Blogiartikkeleita on neljä eli koko Rannikkoreitti-reissun olen nyt kuvannut myös kirjallisesti. Lähikuukausina pyrin tekemään videoita ainakin viime kesän Aina-laiva reissultamme (mm. Öröön) sekä vuoden 2019 Saariston Rengasreittipyöräilystämme.

Rannikkoreittivideot:

https://www.youtube.com/watch?v=qy8nuBH6F94 Pyöräily Rannikkoreitillä 1: Ruukkikylät

https://www.youtube.com/watch?v=YJQ3ftU-RMU Pyöräily Rannikkoreitillä 2: Kemiö, Taalintehdas, Kasnäs

https://www.youtube.com/watch?v=T1ArR_u3srs  Pyöräily Rannikkoreitillä 3: Merimatkat Kasnäsista Hankoon (Finnish Coastal Route 3, ferries)

https://youtu.be/WIl16RzrkwQ  Pyöräily Rannikkoreitillä 4: Hanko (Bicycle along the Finnish Coastal Route 4)

https://www.youtube.com/watch?v=11i3UCgBC04 Pyöräily Rannikkoreitillä 5: Tammisaari (Bicycle along the Finnish Coastal Route 5)

Videoita on myös 360-video-muodossa (parhailta ne näyttäisivät VR-laseilla katsottaessa).

https://youtu.be/3f4LcOlQx-o    Mathildedal

https://youtu.be/U_WqjyC13E0   Metsätaipale Mathildedalista Strömman kanavalle

https://youtu.be/p-DGVrPuF_w  Taalintehdas

https://youtu.be/UAH_1rAXXys  Lövö ja Högsåra

https://youtu.be/N-Yoqex9dw4  Kasnäs, Rosala, osa merimatkasta

https://youtu.be/Wn9htmvy_WA Hanko

https://youtu.be/qFdsjH6p9GI Tammisaari

Kaikki videot on koottu Youtuben soittolistaan Pyöräily Rannikkoreitillä 2020. Seuraavan linkin klikkaamisella pitäisi päästä tähän soittolistaan:

https://www.youtube.com/playlist?list=PL0fsPPGlIeat_tT7Snr_oq0oPOwBm6EmD

Seuraava teksti on julkaistu 20.8.2020 toistaiseksi pysyväksi alkutekstiksi: Tätä kirjoittaessani olemme juuri eilen palanneet runsaan viikon pituiselta polkupyöräreissulta. Pyöräilimme noin 350 kilometrin matkan Rannikkoreittiä seuraten. Salosta alkanut Rannikkoreitti valikoitui tämän vuoden pyöräilyksi siksi, että viime vuonna pyöräilimme jo Saariston Rengasreitin. Pari viikkoa aikaisemmin olimme myös saaristossa; 14-henkinen porukkamme kävi neljän päivän retkellä Örön ja Kirjaisen saarilla, kyseessä oli 10-vuotisjuhlapurjehduksemme Aina-laivalla. Ennen tätä kymmenvuotisjaksoa veneilimme kesäisin saaristossa tuttavamme paatilla. Juhannustakin on vietetty saaristossa. Tämän kesän kotimaan matkailumme ei siis ole koronan ansiota.

Lounais-Suomen saaristo on siis alkanut tulla tutuksi, mutta varmasti siellä tulemme viihtymään jatkossakin. Rannikkoreitillä kävimme mm. Kemiönsaaren eri kohteissa, Högsårassa, Rosalassa ja Bengtskärissä. Mantereen puolella yövyimme mm. Mathildedalin ja Kirjakkalan ruukkialueilla sekä Hangossa, Tammisaaressa sekä Leipyölin maatilalla. Viime kesänä pyöräilimme mm. Nauvossa, Korppoossa, Houtskarissa, Iniössä ja Kustavissa. V. 2017 juhannusta vietimme Norrskatassa. Kymmenen vuoden Aina-laivayöpymissaaret näkyvät tästä kuvasta:

Koronan takia tämän kesän ulkomaan pyöräilyt jäivät kokonaan pois ja taitavat jäädä pois kaikki muutkin suunnitellut ulkomaan reissumme. Tämän kesän saaristoreissuista pyrin lähiviikkoina kirjoittamaan muutaman kuvallisen kertomuksen. Tämä teksti pysyy jonkun aikaa pysyvänä nostona.